THE TRUTH
Arvostelu by Kari M.

Vaikka sitä kuinka toivoisi, että voisi sanoa huippusarjan vihoviimeisen jakson olleen mestariteos, yksinkertaisesti niin ei pysty tekemään. Miksi? Varmasti Carter oli hionut lopputarinaa pitkään pääkopassaan mutta miksei lopputuloksesta saatu sarjalle arvollista lopetusta? Arvostelua kirjoittaessani pidän jaksoa yhtenäisenä 90 minuutin pakettina enkä kahtena erillisenä osana.

Beginning of the End
Mulderin tunkeutuminen sotilaskompleksiin oli hienosti toteutettu. Kohtaus, jossa Mulder astui ulos helikopterista puku päällä oli jotenkin mahtavan palkitseva. Vanha Mestari on jälleen remmissä mukana. Sen verran olin spoilautunut, että tiesin muutamien vanhojen naamojen palaavan aaveina. Ajatus tuntui aluksi aivan kammottavalta mutta toteutus oli loppupeleissä hieno ja tunnelmallisesti vahva. Tällä tavalla saatiin muutama uusi kasvo vielä pyörähtämään filuissa ennen loppua.

Mulder joutui sitten merijalkaväen putkaan mutta aika heikot on pojilla keinot murtaa kohde kun kerran pienellä näyttelemisellä pääsee kuin koira veräjästä. Tosin aluksi luulin, että Mulder olisi todella murtunut kun mies puhui aivan pehmoisia. Arvelin, että mikäli kaveria yritetään saada järkiin tässä koko päätösjakson ajan niin silloin napsahtaa yksi tähti ja koko jakson voi valaa puuseen perustukseksi. No pianhan Mulderin todellinen tila kävi selväksi sain huokaista helpotuksesta. Vaikkakin se Hannibal-huuli oli aivan mainio. Monet varmasti oikein odottavat hetkeä kun rupean saunomaan M&S pusipusilääplääp -kohtauksista. Nyt kuitenkaan en sitä tee. Existencessä oli vielä vuosi jäljellä joten siksi siellä oltiin liikaa etuajassa. Viimeisessä jaksossa agenteille suotakoon kiintymyksen osoitus mutta ei voi olla miettimättä miten mahdollinen toinen X-Files leffa pystytään toteuttamaan, jos agentit ovat sydänpohjia myöten lääpällään toisiinsa. Paras olisi ollut jos näin pitkälle ei olisi ikinä suhdetta päästettykään.

Sotaoikeudessa vietetäänkin sitten suuri osa jakson aikaa. Koko homma on oikeastaan vanhan kertaamista mutta ei se haittaa. Siinähän se sarjan mytologia oikeastaan käydään läpi pähkinän kuoressa. William-jaksossa elävien kirjoihin kirjautunut Spender oli vielä silloin huono ajatus mutta paransi pisteitään huomattavasti tehdessään vielä comebackin viimeiseen jaksoon. Myös Covarrubias oli piristävä yllätys. Gibsonilta sen sijaan odotti paljon enemmän. Kun hän lähti Meksikosta "Mulderin avuksi" niin tuli sellainen tunne, että nyt saapuu mies joka laittaa muukalaiset kuriin. Gibson ei juurikaan pääsyt todistamaan kykyjään (mikä olisikin vain todistanut oikeudelle muukalaisten olemassaolon) ja loppujen lopuksi hän oli jaksossa mukana ihan ilman sen kummempaa syytä. Mulder oli suojellut vuoden Gibsonia ja nyt hän pyöri kaikkien supersotilaiden ulottuvilla.

Kun Mulder sitten syylliseksi todettiin niin hänen loppupuheenvuoronsa oli mukavasti vanhoja X-fiilinkejä nostattava kokemus. Puhe totuudesta ja valheesta meni perinteisen kaavan mukaan kuin kuuroille korville. Tosin oli hauska seurata miten Kersh alkoi pikkuhiljaa oikeudenkäynnin aikana nähdä asiat uudessa valossa. Merijalkaväen putkaan murtautuminen olikin sitten jo paljon tuskallisempi kokemus. Tällainen vartiointiko niillä on että sisään ja ulos kenenkään näkemättä. Olisi luullut että viimeistään hälytys olisi sytyttänyt koko kompleksin valoihin kuin joulukuusen mutta ei. Pimeällä pihalla pojat aidalle juoksi eikä kukaan sotilas muka nähnyt yhtään mitään. Ei mene tällainen pelleily meikäläiseen.

Agenttiparin etsiessä totuutta raunioilta meikäläiselle Tupakkamies tuli yllätyksenä. Niin hyvin pystyin olemaan spoilaamatta itseäni kaiken tämän aikaa. Hieman se "viisas tietäjä" lookki vähän hymyilytti mutta mukava oli nähdä vanha vihtahousu pitkästä aikaa. Ja se helikopterihyökkäys olikin sitten todella tyylikästä katsottavaa. Taidokas kuvaus ja mahtavat efektit tekivät kyllä silmiä hivelevää jälkeä. Kiitokset tästä tietysti Kim Mannersille ja Mat Beckille.

Lopun motellihuonekohtaus oli laimea ja ilmelä. Dialogi ei onnistunut ja lopun "sormi-suuhun-ja-yhdessä-sänkyyn" tuotti automaattisen "päätä-on-hakattava-seinää-ja-kovaa" tunteen. Siinä sitten voi katsoa hyllylle missä kaikki X-Files jaksoni seisovat siistissä rivissä ja kysyä: "Yhdeksän vuotta ja tähän on tultu".

Salaliittotiivistelmä
Kokonaisuus kerää auttamattomasti miinuspisteitä. Vaikka jaksossa yritettiin vähän summata mennyttä ja pistää lopuksi haisemaan ei yleissilmäyksen jälkeen jäänyt mitään käteen. Ensinnäkin kaikkivoipa Gibson ei mitenkään tehnyt mitään sellaista mikä olisi voinut ehkä muuttaa asioiden kulkua. Invaasiolle hän tietenkään ei olisi voinut mitään mutta oikeudelle oltaisiin voitu näyttää närhen munat. Mulder piti sisällään totuutta mutta miksi? Vain sen vuoksiko ettei halunnut myöntää tappiota. Miksi oli puhetta siitä, että jos Mulder kertoisi mitä tietäisi se voisi pelastaa hänen henkensä? Vaikka hän olisi räväyttänyt invaasiopäivämäärän oikeussalissa se olisi korkeintaan tappanut tuomarin ja syyttäjän nauruun. Kuka sitä olisi uskonut ilman todisteita. Ja kun todiste maan ulkopuolisesta elämästä kerran oli (Gibson) niin sitä ei käytetty. Vahva plussa oli kuitenkin nyt se kauan pantattu totuus, joka voidaan nyt jälkeenpäin sijoittaa moniin aikaisempiin mytologiajaksoihin. Tupakkamies ja Syndikaatti on usein puhunut viimeisestä päivämäärästä ja asioista, joiden tietäminen voisi saattaa koko ihmiskunnan kaaokseen.

Pakettiratkaisu
+
:: Näyttävää ohjausta Kim Mannersin tyyliin.
:: Totuus jota ilmeisesti oltiin koko sarjan mytologiakaaren aikana pantattu tuli esiin.
:: Häviö. Olisi ollut liian onnellinen loppu jos muukalaiset olisivat tuhoutuneet ja maailma pelastunut. Nyt kävi selväksi että kuolema tulee 2012 eikä sille voi mitään.
:: Kaunista tuhotyöskentelyä helikopterien tahdissa.
:: Tupakkamies oli mukana ja täyttä lihaa ja verta.

-
:: Vaikka totuus tulikin ilmi ei sen vatvominen 90 minuutin ajan ollut mielekästä. Tästä vahva miinus.
:: Gibson jäi perusteellisen turhaksi.
:: Scullyn vahva persoona oli jälleen melko hukassa.
:: Lopun motellihuonekohtaus oli aivan hunningolla.


ARVOSANA (0-5):
***½


[Pääsivulle]