III. Karin Severinintytär Juusteen Rapala till Koskipää i Sysmä
(isä Severin Söfring Pedersson Juusteen, taulu 4).

Ratsutilan emäntä,Sysmä,Rapala. Syntynyt noin 1535. Kuollut noin 1590 Sysmä,Rapala.
Tandefelt- ja Padasjoen Virmailan rusthollin -sukujen esiäiti.
 

Einar W. Juvelius:Sysmän pitäjän historia I, Lahti 1925 s. 181, s. 367-368.
Pietari Sigfridinpojan kuoleman jälkeen annettiin v. 1585 hänen leskelleen Kaarina Severinintyttärelle verovapaus Koskipäähän, sekä hänen pojilleen Hannu ja Henrikki Pietarinpojille Rapalaan sen 150 taalarin korvaukseksi, minkä Pietari oli aikoinaan antanut kruunulle Käkisalmeen. Paitsi mainittua avustusta hän oli muutenkin luovuttanut rahaa kruunun tarpeeksi, josta hyvästä hänen poikansa Hannu ja Henrikki saivat v. 1593 verovapauden Rapalaan. Pietarista polveutuu Tandefelt-suku. V. 1597 Klaus Fleming, ja paria vuotta myöhemmin Arvid Stålarm, vahvisti toiselle Pietarin pojista veron kanto-oikeuden 13 Rapalan, Tammilahden, Virtain, Voipalan ja Joutsijärven kylien taloon, joiden veroluku teki 2 5/12 sekä josta maksettiin veroa seuraava määrä: (luettelo).

V. 1615 mainitaan hänen leskenä nauttivan verovapautta kahdesta Rapalan talosta, 
joitten yhteenlaskettu vero teki 12 äyriä eli siis 1 veron (Jully Ramsay; S.V.A. N:o 4342.)

-Puoliso Pietari Sigfridinpoika Rapala. 
Sysmän Rapalan ratsutilallinen Kihlakunnankirjuri,Kymenkartanon lääni,Itä-Häme. 
Syntynyt noin 1520 Sysmä,Rapala. Kuollut ennen 1585. 
Vanhemmat: Sigfrid Pietarinpoika RAPALA ja N. Rapala N Jakobsdotter . 

IV. Lapsia:

Hannu Pietarinpoika Rapala. Ratsutilallinen, Padasjoki, Virmaila 1584-. 
Syntynyt noin 1550 Sysmä. Kuollut noin 1605. Taulu 6.

Henrik Pietarinpoika Rapala.
Sysmän Rapalan hallitsija, Hauhon ja Hollolan kihlakuntien vouti, lainlukija ja tuomari; Virmailan ratsutilallinen 1584-. 
Kuollut noin 1615. Taulu 8.
 

Einar W. Juvelius:Sysmän pitäjän historia I, Lahti 1925 
s. 64:
(1437?) 1459 Rapala (Hausen Bidrag I. 8, 86, 89, Virtain kokoelma 1.)Mahdollisesti eli lautamiehenä mainittu Olavi Rapala jo 1430-luvulla, mutta ensimmäinen täysin varma Rapalan maininta on v:lta 1459, jolloin Pietari Rapala oli rajantarkastusmiehenä. V. 1469 oli Rapala osallisena Suurenkylän ja Luhangan rajankäynnissä. V. 1474 ilmoitetaan Rapalan kaskimaasta Asikkalan rajalla ja määrätään sen omistuspiirin rajat. Saman vuonna mainitaan Pietari Olavinpoika Rapala suhteessa Olavi Hänniseen ka Kirkkoherraan. V. 1485 vedetään seuraava raja Pentti Juhonpoika Rapalan ja Pentti Pietarinpoika Rapalan maitten välille; Kaitaniemenpää, Lähdejärvenpää ja Muikkuvuori ( -Kaitaniemen Pää, Lächde Jerfwen Pää, Muiku wåri - Virtain kokoelma)
* * *
s. 89:
Rapalalla oli aikaisemmin maita pohjoisessa aina Sysmän ja Jämsän rajoilla saakka, nyk. Leivonmäellä. Eräs niistä oli nimeltä Lähdesmäki. Sen olivat leivonmäkeläiset ainakin jo 1500-luvulla saaneet Rapalalta ja myyneet 90 mk:sta havumäkeläisille (TK. 6-7. XII. 1653). Erään toisen, äyrin suuruisen erämaan Rapala luovutti leivonmäkeläisille lopullisesti v. 1612. (Tk. 6-7. XII. 1653. Siinä mainitaan laamannin tuomio. 12. VII. 1612.)
Tammilahdessa oli Rapalalla takamaita. V. 1596 tuomittiin Perttu Laurinpoika Puttoinen Tammilahdesta maksamaan Heikki Pietarinpoika Rapalalle sovituksena 6 tynnyriä viljaa, koska oli kylvänyt Rapalan puolelle rajaa (Tk. 1596.)
Haudankallionmaa eli Pilkanmaa ja Saarenkoski, rajoittuu Linnan kylään, olivat v. 1601 annetun tuomion ilmoituksen mukaan Rapalan kylän ikimuistoisista ajoista lähtien. Vahvistus sille annettiin 1687 (Tk. 8-9. VIII. 1687.)
Hirvikumusta ja Vahdervuorenmaasta, nyk. Hartolan rajalla, oli 1/3 ikimuistoisista ajoista Rapalan omaa, kuten kihlakunnan oikeuden päätös v:lta 1573 osoittaa,. Mutta sittemmin joutui loputkin 2/3, joka ennen oli kuulunut Kalhon kylälle, oston kautta Rapalalle. Tällöin eneni Rapalan veroluku 1/12 verolla. Myöhemmin - vv:lta 1614, 1636 ja 1651 - on näitten maitten omistamisesta riitaa kalholaisten ja rapalaisten kesken, mutta joka kerta tuomitaan ne Rapalalle (Ltk. 16. III. 1603, 19. IV. 1614, 31. III. 1636,22. VIII. 1651. Rapalan kokoelma. S.V-A.)
Niittysalmesta, nyk. Luhangassa, on vanhoista ajoista alkaen Rapalalla ollut 2/3 ja 1/3 Huitilalla, kuten 1688 annetusta tuomiosta näkyy.Ajoittain Rapalan omistajat vuokrasivat Niittysalmen apajapaikan, josssa heillä ikimuistoisista ajoista oli kalasauna ('boda') soiniemeläisille. Niittysalmen niitystä taas luhanakalaiset maksoivat Rapalalle vuokraa ( Tk. 16-17. I. 1688 Niittylampi -niminen talo Rapalan kylää siirrettiin vasta 26. V 1921 Luhangan kuntaan. Sitä ennen se kuului Sysmän rapalan kylän N:o 1:een.)
* * * 
Einar W. Juvelius:Sysmän pitäjän historia I, Lahti 1925 s. 180-181
:Rapalan omistaja, Hauhon ja Ylisen kihlakunnan vouti ja Sysmän tuomari Pietari Sigfridinpoika sai 1581 vapautuksen yhdeksäksi vuodeksi linnaleiristä ja sotaväen kestityksestä sotapalveluksen perusteella. 
* * * 

Einar W. Juvelius:Sysmän pitäjän historia I, Lahti 1925 s. 293-295:
Syytökset Pietari Sigjridinpoikaa vastaan. 
Sysmänkään viranomaiset eivät 1500- ja 1600-luvuilla olleet vapaita tämän ajan viranomaisten yleisistä paheista, vaan hekin kiskoivat kansalta veroja yli säädetyn määrän omaksi hyväkseen ja harjottivat muutakin mielivaltaa. Niinpä syytettiin v. 1574 Rapalan omistajaa, Ylisen kihlakunnan kirjuria Pietari Sigfridinpoikaa (Tandefelt. suvun kantaisää) monista kolttosista, kuten sysmäläisten valituskirjelmä (heinäkuussa samana vuonna) osottaa. (S.V.A .N:o 215 1.siv.80 ja seurr. )Rapalan asukkaat, Pietari Sigfridinpojan naapurit, valittivat että hän oli poltattanut sen raja-aidan, mikä oli heidän peltojensa väliIlä, kuten paikkakunnan tapa oli ja mikä oli pystytetty "monen köyhän avulla". Tästä johtui, etta heidän peltonsa joutuivat karjalle alttiiksi ja poljetuiksi, koska heillä ei ollut varaa niitä ympäri aidata, minkälainen aitaustapa ei myöskään näiiiä seuduilla ollut tavallinen. Vielä he valittivat, että hän oli ottanut taloista ainoan miehenavun valtakunnan palvelukseen s. o. sotaväkeen, vaikka aikaisemmin oli otettu isäntien veljiä ja renkejä. Sitäpaitsi he valittivat, että hän rasitti heitä vähän väliä kyydeillä ja ja kuljetuksilla, sekä talvisin että kesäisin, siihen määrin, että he olivat pakotettuja luopumaan taloistaan, kun eivät saaneet niistä mitään korvausta. Pentti Olavinpoika Rapalasta valitti, että Pietari Sigfridinpojan koirat olivat repineet häneltä 14 elukkaa: hiehoja, lampaita ja sikoja, jonka lisäksi tämän sonni oli puskenut kuoliaaksi hällen parhaan lehmänsä, mista kai- kesta hän ei ollut saanut mitään korvausta. Maunu Pietarinpoika Rapalasta valitti samojen koirien kautta menettäneensä 12 elukkaa saarnatta hänkään mitään korvausta. Sen lisäksi Pietari Sigfridinpoika oli kieltänyt häntä käyttämästä hänen oikeita kulkuteitäan, sekä maa- että vesiteitä, joita hanen vanhempansa olivat käyttäneet. Viela Pietari Sigfridinpoika oli riistänyt häneltä erään seitsemän häkkiä antavan niityn sekä sitäpaitsi muutaman kerran sakottanut häntä 40 mk:aa kerralta. Henrikki Jönsinpoika Skinnarlasta valitti, etta Pietari Sigfridinpoika koetti pakottaa häntä myymään talonsa. Olipa vielä ilman syytä ja laittomasti antanut sitoa hanet ja viedä taloonsa sekä sieIIä pideIlyt häntä pahoin. Ja loppujen lopuksi Pietari Sigfridinpoika oli ottanut sotamieheksi hanen ainoan miehenapunsa. Tämän lisäksi Pietari Sigfridinpoika vielä oli ottanut sotamieheksi Asikkalan Pulkkilasta Tuomas Henrikinpojan ainoan pojan, josta Tuomas nyt valitti, sam alla vakuuttaen, etta hanen talonsa joutuisi autioksi, ellei hän saanut poikaansa takaisin. Tennilän pitäjän Vehmaisten kylässä hän taas oli yrittänyt pakottaa Gregorius Sigfridinpoikaa rnyymään talonsa, jonka lisäksi hän viela oli lyönyt sanotun Gregoriuksen pojalta käden poikki, kun tärna oli hanta kyydissä. Oli tässäkin kaunis syntiluettelo, jonka todenperaisyyttä ei ole syytä epäiIIä. Muutamia vuosia myöhemmin, v. 1581, pantiin toimeen tutkimus, rahvaan viranomaisia vastaan tekemien syytösten johdosta ja tallöin sysmäläisilläkin oli paljon valittamista. (V. A. N:o 215 I., siv. 135 ja seur.)
Valitukset koskivat pääasiallisesti verojen kantoa, jossa väitettiin kantorniesten rnenetelleen vilpillisesti. Ylisen kihlakunnan voutia Jaakko Mikonpoika Finckenbergiä vastaan ilmeni tällöin paljon raskauttavaa ja siksipä hän nähtävästi saikin luopua toirnestaan vain tärnan vuoden voutina oltuaan. Sysmäläiset valittivat, etteivät he olleet saaneet nauttia veronmaksussa sita ruistynnyrin huojennusta koukulta, minkä kuningas oli heille luvannut, sen hopeaveron hyvitteeksi, minkä olivat suorittaneet kuninkaan (Juhana III) valtaistuimelle noususta (v. 1568) saakka. Sillen olivat veronkantajat ottaneet 30 kynttiläa, vaikka 20 oli rnäärä. He olivat käyttäneet vääriä mittoja. Hämeenlinnaan tulevien verolehmien lisäksi he olivat vaatineet yhden lampaan lehmää kohti. Vouti Jaakko Mikonpoika oli ottanut jokaiselta savulta veroheiniä, jonka hänen hevosensa olivat syöneet, ja sen lisäksi hän oli niinikään joka savulta ottanut 3 äyriä verokaurojen asemasta. Vielä hän oli kantanut 16 savulta vuodan kahdesta verolehrnästä. Edelleen sysrnäläiset valittivat, että heiltä oli vaadittu 20 leiviskää niintä jokaisesta neljänneskunnasta, myöntäen aikaisemmin vapaaehtoisesti niintä antaneensakin, mutta vain Hämeenlinnan rakennustöihin kivien ynnä kalkin nostoköysiksi. Tuomarin valitettiin tuomarinverona kantavan oravannahkoja eikä kaloja. Päivätöitä sysmäläiset sanoivat heiltä vaadittavan sekä Viipuriin eltä Hämeenlinnaan. Pietari kirjuri - Pietari Sigfridinpoika Rapala - oli, niin väitettiin, antanut laittomasti talonkirjan, vaikka taloa ei oltu kolmasti lainhuudatettu käräjillä. Valtiovalta tuntui oaivan voimaton tällaisia karkeita väärinkäytöksia estämään, vaikka se ankarasti rankaisikin, milloin joku epärehellinen veronkantaja joutui kiinni. Myös koetettiin kehotuksilla ja uhkauksilla saada vouteja noudattamaan oikeutta ja kohtuutta. Niinpä kun muudan luhankalainen Sipi Tuomaanpoika v. 1591 kävi kuningas Juhana lII:lIe valittamassa, että hän sotaväen aiheuttaman keslityksen ja huonon vuodentulon takia oli tullut niin käyhäksi, ettei voinut maksaa verojaan, kirjotti kuningas silloiselle voudille Juho Laurinpojalle m. m., ettei hän saanut ottaa "talonpojalta viimeistä, mitä hän omistaa, jottei hän tulisi aivan rutiköyhäksi ("bosliten") ja siten saattaisi taloaan autioksi. "Jos sen teet, saat maksaa meille ja kruunulle sen vahingon, minkä sen kautta kärsimme, sekä sen lisäksi joudut rangaistavaksi". (Juhana III:n kirje Juhana Laurinpojalle 6. VII. 1591. S. V. A. N:o 141 a.)
Asiaintila parani jonkun verran Kustaa II Aadolfin aikana, jolloin valtiovalla pääsi entistä tuntuvammin puuttumaan myös paikallishallintoon. Nyt asetettiin voudit - samoin kuin muutkin läänin virkamiehet - asianomaisen käskynhaltijan tarkastuksen ja valvonnan alaisiksi, mista oli seurauksena, ettei enää tarvinnut käyttää hirsipuuta niin usein kuin ennen. Tähän surulliseen kohtaloon tuomittiin kuitenkin Hollolan ja Hattulan (siis myös Sysmän) voutina ollut Antti Haare monien tärkeitten väärinkäytöstensä takia v. 1627, mutta armahdettiin ja sai rahasakolla sekä kaiken sen takaisin maksamalla, minkä vääryydellä oli kantanut, hyvittää rikoksensa. (K. R. Melander Kuvaus Suomen oloista vuosina 1617-1634 119-21.)
* * * 

Taulu 6.TAKAISIN TAULULISTAAN

IV. Hannu Pietarinpoika Rapala (äiti Karin Severinintytär Juusteen Rapala till Koskipää i Sysmä, taulu 5). 
Ratsutilallinen, Padasjoki, Virmaila 1584-. Syntynyt noin 1550 Sysmä. Kuollut noin 1605. 
-Puoliso N. Jaakontytär VIRMAILA Rapala. 

V. Lapsia:

Elin Hannuntytär. Emäntä, Padasjoki, Saksala -1634-1664-. Syntynyt noin 1593. 

Riitta Hannuntytär Rapala Wirmala. 
Ratsutilan emäntä,Padasjoki,Virmaila. Syntynyt noin 1590 ; eli 1656. Taulu 7.

Taulu 7.TAKAISIN TAULULISTAAN

V. Riitta Hannuntytär Rapala Wirmala (isä Hannu Pietarinpoika Rapala, taulu 6). 
Ratsutilan emäntä,Padasjoki,Virmaila. Syntynyt noin 1590 ; eli 1656. 

-Puoliso Heikki Pietarinpoika Saksala Wirmala. 
Vävy, Ratsutilallinen,Padasjoki,Virmaila Ratsumies,korpraali,30-vuotisessa sodassa. 
Syntynyt noin 1585 Padasjoki; Maakeski Rasvala???  Hinttola???; 
Virmailan Rusthollin suvun kantaisä, kts. Virmailan Suku I no I-1 s. 35. Kuollut 1666 Padasjoki. 
Vanhemmat: Pietari Niilonpoika Saksa ja N. Matintytär Rasvala ? Saksala. 

VI. Lapsia: Jatkopolvia kts.
 http://gamma.nic.fi/~wirmaila/sukuselv/5polveaHP.htm
http://www.mesterton.net/juusten.htm

Kaarle Heikinpoika Wirmala. Ratsumies, Tuuloksen Kouvalan ratsutilallinen. 
Syntynyt noin 1613 Padasjoki, Virmaila; kts. Virmailan Suku I no II-2, s. 38. 
-Puoliso 1:o 1. vih. Beata Gabrielintytär. Kuollut 1655. 
-Puoliso 2:o 2. vih. Kaarina. 

Juho Heikinpoika Wirmala. Ratsutilallinen,Padasjoki,Virmaila. 
Syntynyt ratsutilalliselle, noin 1615 Padasjoki,Virmaila; kts. Virmailan Suku I no II-3 s. 40..
-Puoliso 1:o 1.avio noin 1648 Brita. Miniä,emäntä,Padasjoki,Virmailan ratsutila. Kuollut noin 1651 Padasjoki,Virmaila. 
-Puoliso 2:o 2.vih. Virmailan ratsutilallinen, leski ja ratsutil. tr. Jämsän Auvilasta, noin 1652 
Malin Juhontytär Auvila Wirmala.Ratsutilan miniä,emäntä,Padasjoki,Virmaila. 
Syntynyt noin 1625 Jämsä,Auvila. Kuollut noin 1682 Padasjoki,Virmaila. 
Vanhemmat: Juho Laurinpoika Auvila ja Malin Laurintytär. 

Elias Heikinpoika Wirmala. Ratsumies, Ratsutilallinen, Padasjoki, Saksala.
Syntynyt noin 1620 Padasjoki, Virmaila; kts. Virmailan Suku I no II-4 s. 39. 
-Puoliso Sohvi Matintytär. 

Riitta Heikintytär Wirmala. Ratsutilan emäntä, Jämsä, Jaatila, Piispala.
Syntynyt noin 1625 Padasjoki, Virmaila; kts. Virmailan Suku I no II-5 s. 40. 
-Puoliso 1651 Simo Juhonpoika Auvila Piispala. Isäntä, Jämsä, Jaatila,  Piispala (Suur-Jämsän Historia II s. 50.). 
Syntynyt 1625. 

Elin Heikintytär Wirmala. 
Syntynyt noin 1630 , mainitaan 1653 ja 1655.

Taulu 8.TAKAISIN TAULULISTAAN

PÄIVITYSHISTORIA

IV. Henrik Pietarinpoika Rapala (äiti Karin Severinintytär Juusteen Rapala till Koskipää i Sysmä, taulu 5). 
Sysmän Rapalan hallitsija, Hauhon ja Hollolan kihlakuntien vouti, lainlukija ja tuomari; Virmailan ratsutilallinen 1584-. 
Kuollut noin 1615. 

Ryttare underAxel Kurck 1593. Fogde i Hauho och Hollola härad 1603-07 och tillika i Hattula härad 
1605. Ärvde Rapala. Levde ännu 4.5.1611, men var död jan. 1612. (Carpelan IV,s,1146).

-Puoliso Malin Henriksdotter Rapala Bjur. Omisti leskenä Rapalan.. 
Vanhemmat: Henrik Lydiksson ja Gunilla Grabbe.
Isänisä: Lydik Nilsson k. e.1548. Domhavande i Borgå län 1536. Ägde gods i Hertonäs i Helsinge (Carpelan III s.561).
2. pso 1623 Lammin kirkkoherra Matthias Nicolai Bjur (Lammin historia I)

V. Lapsia:

Arvid Henrikinpoika Tandefelt; aat. 1650. Kuollut kaatui 1656 Puolan sodassa.  Taulu 9.
Henrik Henrikinpoika Tandefelt. Kuollut oli 1637. Sotilas, luutnantti Taulu 10.
 

Einar W. Juvelius:Sysmän pitäjän historia I, Lahti 1925 s. 181, 367.
Pietari Sigfridinpojan kuoleman jälkeen  hänen poikansa Hannu ja Henrikki saivat v. 1593 verovapauden Rapalaan. Pietarista polveutuu Tandefelt-suku. V. 1597 Klaus Fleming, ja paria vuotta myöhemmin Arvid Stålarm, vahvisti toiselle Pietarin pojista veron kanto-oikeuden 13 Rapalan, Tammilahden, Virtain, Voipalan ja Joutsijärven kylien taloon, joiden veroluku teki 2 5/12 sekä josta maksettiin veroa seuraava määrä: (luettelo).
Heiki palveli veljensä tavoin 1500-luvun lopulla ratsumiehenä Akseli Kurjen suomalaisessa lipullisessa. Henrikki Pietarinpoika tuli sittemmin Hauhon ja Hollolan kihlakuntain voudiksi (1603-1607) sekä oli samalla v. 1605 Hattulan kihlakunnan voutina. Leskensä Maailn omisti jälkeensä Rapalan.

Taulu 9.TAKAISIN TAULULISTAAN

V. Arvid Heikinpoika Tandefelt; aat. 1650 (isä Henrik Pietarinpoika Rapala, taulu 8).
Kuollut kaatui 1656 Puolan sodassa. Arvid Heikinpoika Tandefelt. Kuollut (kaatui Puolassa 1656 tai) 1657. Ratsumestari (aat. n:o 51/631 vuonna 1650/1655).  Omisti Räpälän Sysmässä.Osallistui Ruotsin kuninkaiden Euroopan seikkailuihin. Esi-isät olivat hämäläisiä vouteja.  Arvidin isoäiti kuului viipurilaiseen Juustenin sukuun, jonka kuuluisin jäsen, piispa Paavali Juusten, oli Iivana Julman vangitsemassa lähetystössä 1569-72.  Paavali sai vapauduttuaan aatelisarvon, ilmeisesti kidutuksiinsa viitaten otti vaakunaansa yläruumis paljastuneen olevan polvistuneen miehen, jolla käsissään solmuruoska. Ks. kirja 'Paljastavat juuret'.  (Olavi Nykänen, SSS, 03.01.02). 
-Puoliso Brita Henriksdotter Ekestubbe Tandefelt Reeth.
Britan romattisesta tarinasta kerrotaan Jalmari Finnen romaanissa Sysmäläinen. 

Vanhemmat: Henrik Larsson Ekestubbe (aat. nro 185) ja 1. puolisonsa N.N. 
Kuollut 1660 Vihti. Majuri, Turun linnan komendantti. 
-Puoliso 1:o 1.  N. Nsdotter N.Ekestubbe
-Puoliso 2:o  Margareta Staffansdotter Lemnia Ekestubbe. Syntynyt 1612. Kuollut 1681. 

Britan 2. avio David Alexandersson Reid till Virtaa i Sysmä. 
Kuollut lapsettomana  1692. Luutnantti,  sai 1659 Sysmän Virttaan tilan.. 
Vanhemmat: Alexander Davidsson Reid ja Elin Mattsdotter Virtaa Reeth.
Hoiti Luhangan säteriratsutilaa ja oli nuorena kuolleen Johan-veljensä lasten holhoojana. 
Juuri tämän veljen lapsista polveutui Luhangan historiaan suuresti vaikuttanut Reethien suku, 
sillä kolmas veli, jonka kaksi lasta tosin tunnetaan, vaikutti koko ajan poissa pitäjästä. 

VI. Lapsia:

Juhana Arvidinpoika Tandefelt. Ratsumestari, ratsutilallinen, Sysmä, Koskipää 1681-. Kuollut 1712 Siperia.
-Puoliso Margareta Sigfridintytär? Silferbögel Tandefelt. Kuollut 1727 Sysmä. 
Vanhemmat: Henrik Sigfridinpoika Silfverbögel aat. 1639 ja Ingeborg Lydiksdotter Grönfelt Silfverbögel. 
JÄLKELÄISIÄ, KTS. http://www.mesterton.net/juusten.htm

Anna Arvidintytär Tandefelt Gååsman.
 -Puoliso 1. vih. Johan Jakobi Gååsman.
Kirkkoherra, Hauho 1690-. (Juvelius:Sysmän historia I). Kuollut 1709.
Isä Jaakko Bernhardinpoika Gååsman. 

Lauri Arvidinpoika Tandefelt.
Kuollut naimattomana 1704 ;haud. Sysmän kirkkoon. Soturi, joutui Kaarle CI:n sodassa tanskalaisten avngiksi. 
Kapteeni Hämeen jalkaväkirykmentissä 1678. (Juvelius:Sysmän historia I). 
-Puoliso aviottoman tyttären äiti Brita Akselintytär. Lauri Tandefeltin taloudenhoitaja. (Juvelius:Sysmän historia I). 

Taulu 10.TAKAISIN TAULULISTAAN

V. Henrik Henrikinpoika Tandefelt (isä Henrik Pietarinpoika Rapala, taulu 8). 
Kuollut oli 1637. Sotilas, luutnantti appensa ratsumestari Sigfrid Henrikinpoika Silfverbögelin joukossa. 
Omista 1632 Rapalasta puolet. (Juvelius:Sysmän historia I). 

-Puoliso Brita Sigfridintytär Silfverbögel Tandefelt. Eli 1654.(Juvelius:Sysmän historia I). 
Vanhemmat: Sigfrid Henrikinpoika SILFVERBÖGEL ja Kaarina Nsdotter Grabbe till Koski i Kyrkoslätt Silfverbögel. 

VI. Lapsi:

Sigfrid Henrikinpoika Rapala. Kuollut kaatui 1656 Krakovan edustalla.
Setänsä Arvid Tandefelt luovutti Sigfridille osuutensa Rapalaan 1654. 
Kornetti eversti Juhana Gallen rykmentissä Puolan sodassa. (Juvelius:Sysmän historia I). 
-Puoliso Agneta Nsdotter Göös Rapala. Hattulan kirkkoherran tytär, sai huomenlahjakseen puolet Rapalasta, 
joka hänellä vielä 1679 pitkällisten riitojen jälkeen(Ramsaylla vaillinaiset tiedot) (Juvelius:Sysmän historia I).
Kuollut jälkeen 1679.
Isä N. Nsson Göös.