II. Paavali Pietarinpoika (Påvel Pehrs/Pedersson) Juusten  (isä PEDER Nsson JUUSTEEN, taulu 1).  Suomen Piispa,Turku. Aat. 1573  Syntynyt porvarille 1516 Viipuri msk. Juustila.  Kuollut 22.8.1575 Turku.

Kävi ensin Viipurin latinakoulun. Orvoksi jäätyään muutti Turkuun 1534-36. Opiskeli kaksi vuotta Turun koulussa, Toimi piispa Martti Skyten esilukijana,Turun koulun apuopettajana. Piispa vihki papiksi ennen säädettyä 24 vuoden ikää 1540 Turussa. Määrättiin Viipurin koulun rehtoriksi,1541-43. Lähetettiin Saksaan opiskelemaan humanistisia tieteitä ja teologiaa. Opiskeli Wittenbergissä opettajinaan mm. tohtori Luther. 
Suomen Piispain Kronikka:Paavali Juusteen
 

Paavali Juustenin kuolinaika
NB
Yksimielisesti yleisissä hakuteoksissa ja kirkkohistorian yleisesityksissä Paavali Juustenin kuolinajaksi on ilmoitettu 22.8.1576. Jukka
Paarma on kuitenkin Teologisessa aikakauskirjassa 1977 osoittanut, että mainittu aikamäärä on virheellinen. Monien suomalaisten
polveutuessa piispan tyttärestä Annasta tämän avioliitoista Henrik Stråhlmanin ja Hans Cröellin kanssa asia kiinnostaa sukututkijaa. Koska harva sukututkija seurannee mainittua aikakauskirjaa, kiinnitetään asiaan tässä huomiota. Vaikka eräissä piispainkronikan käsikirjoituksissa kuolinvuodeksi ilmoitetaan 1575, niin vakiintui Johannes Messeniuksen Scondia Illustratassa ilmoittama täsmällinen aika 22.8.1576 varsinkin Porthanin julkaiseman piispainkronikan kautta. Paarma osoittaa kuitenkin kuninkaan syksyllä 1575 kirjoittaneen kirjeen piispa Paavalin leskelle, ja Juustenia kutsutaan 11.10.1575 vainajaksi. Keväällä 1575 hän osallistui eräisiin tilaisuuksiin Ruotsissa ja oli elossa vielä 10.8.
Paarman mukaan päivämäärä 22.8. täten voi hyvinkin olla oikea, mutta Messenius on jostakin syystä erehtynyt yhdellä vuodella, joten oikea kuolinaika olisi 22.8.1575. 
Genos 52(1981), s. 110 
http://www.genealogia.fi/genos/52/52_110a.htm

RAMSAY:Paulus Juusten (tab.1) f. 1516 i Juustila by i Viborgs socken, Skolepilt i Viborg, sedan 1536-1538 i Åbo. 
- Föreläsare 1638 hos biskop   Skytte, tillika underlarare a Åbo skola. Prästvigd 1540.T.f. rektor for Viborgs skola 1541-43. 
Inskrefs vid universiteten i Magdenburg,  Rostock och Köningsberg. Skolrektor i Åbo, med fullmakt  1548 22/2. 
Nämnes sasom ledamot af domkapitalet  1553, 54. Utnämnd till biskop i Viborg 1554/5. Biskop i Åbo 1563 12/6.
Sandebud  till Ryssland 1569, jämte några adelsman, blef med dem därstades 1569/9 - 1572/2 hallen I fangenskap och illa misshandlad. Efter  hemkomsten upphöjd i adligt stand. - Juusten sammanskref under sin fångenskap i Ryssland en utlaggning en katekes i finska språket. Hans historiska arbete "Chronikon Episcoporum Finalndensium" har af Porthan utgifvits med kommentarier.

RAMSAY:  Anna Sigfridsdotter lefde ännu 1609 13/8, hvilken dag hon fick  bekraftelse på sina frälsegods i Ilola i Mohla socken, Karstila och Juustila i Viborgs socken (14). Hon egde äfven Bergby i Tenala socken, hvilket tillhört hennes moder. 

Per Påvelsson Juusteen.
Ratsuväen päällikkö nuijasodan ajoilta. Omisti isänsä jälkeen Juustilan kartanon.Tygmästare (Ramsay).
 Kuollut 1614.  Taulu 21.

Anna Påvelsdotter Juusteen Croell Stråhlman.  k. 1642 Viipuri. Taulu 22.

Hans Påvelsson Juusteen Hattulan vouti 1589-1594. Taulu 39.
-Puoliso Kerstin Frillesdotter Frille Juusteen. 

Caspar Påvelsson Juusteen.
Kuollut ennen 1602. 
Meni 1590 oppilaaksi Braunschweigin jesuiittakouluun ja palasi katoliseen uskoon.

RAMSAY: Öfvergick till katolska läran och studerade vid jesuitkollegiet I Braunsberg 1590-1591 . Kammarjunkkare vid  konung Sigismunds hof I Warschau. Uppbar i underhall tjugu tunnor spannmal från Stor-Savolaks efter invinsning 1595 och 1596  . Vistades i Finland 1596 "uppa hans kungl.majestäts högviktiga anlangandes varf". Drog till Polen 1597, men  rekommer  1598 i Viborgs slotts mantalslangd; 

* * *

Kansallinen elämänkerrasto, III osa, J-Malmivaara, W. Suomen Historiallisen seuran valitsema toimitus, WSOY Porvoo 1930Juusteen-suku; Juusteen Paavali; Ruuth, Martti, professori

JUUSTEN, PAAVALI, piispa, historiantutkija, synt. Viipurissa n. 1516, kuol. Turussa elok. 22 p. 1576. Isä oli Viipurin kaupungin porvari P i e t a r i  J. J. sai ensimmäisen koulutuksensa kotikaupunkinsa koulussa, jossa hänellä oli aluksi rehtorina Johannes Erasmuksenpoika sekä sittemmin tanskalaissyntyinen, todennäköisesti paavilaismielinen Clemens, kumpikin etevinä opettajina mainittuja miehiä. Jälkimmäisen poistuttua paikkakunnalta 1534 J., joka edellisinä vuosina oli menettänyt vanhempansa, siirtyi Turkuun opintojaan jatkamaan. Turun koulun johtajaksi oli tullut Wittenbergistä äskettäin kotiutunut maisteri Tuomas Kejoi. Tämä mies, jonka sanotaan huolella ia taidolla wittenbergiläiseen tapaan opettaneen niin hyvin  kielioppia kuin kristinopin pääkappaleita, lienee avannut J:in mielen uskonpuhdistuksen aatteille. Opiskeltuaan kaksi vuotta (1536 - 38) Turun koulussa J. sai piispa Skytten talossa »lector mensaen>> paikan ja vihittiin 1540 papiksi. Seuraavana vuonna hän siirtvi jälleen Viipuriin hoitaakseen siellä parina vuotena koulumestarin virkaa, kunnes 1543 hänen vuoronsa tuli päästä Skytten toimesta opintojaan täydentämään uskonpuhdistuksen kotimaahan. Hän opiskeli Wittenbergissä kolmisen vuotta, kunnes Schmalhaldenin sota 1546 ajoi hajalleen yliopiston sekä opettajat että oppilaat ja pakotti J:inkin poistumaan sieltä. Poikettuaan paluumatkalla Magdeburgiin, Rostockiin j a Königsbergiin J. palasi Turkuun 1547 ryhtyäkseen seur. v:n alusta Agricolan jälkeen Turun katedraalikoulun rehtorinvirkaan, jota hoiti kuuden vuoden ajan. Samalla hän toimi tuomiokapitulin jäsenenä ja nautti lisäpalkkatuloa »praebenda clericorum» säätiöstä. Kun Kustaa Vaasa 1554 toteutti jo keskiajan lopulla vireillä olleen hankkeen itäisen hiippakunnan perustamisesta Suomeen jakamalla maan kahdeksi hiippakunnaksi, nimitti hän J:in toukokuussa main. v. uuden hiippakunnan ensimmäiseksi esimieheksi eli »ordinariukseksi», piispanistuimen paikkana Viipuri. Pian sen jälkeen alkanut sota Venäjää vastaan teki elämän varsinkin Itä-Suoniessa perin rauhattomaksi ja raskaaksi sekä vaikeutti kirkollisten olojen vakiintumista ja johtoa uudessa hiippakunnassa. J :in yhdeksän vuotta kestäneestä toiminnasta Viipurin piispana ei ole mitään todisteita säilynyt jälkimaailmalle. Kun Agricolan seuraaja Turun hiippakunnan esimiehenä, ruotsinmaalainen Pietari Follingius, joka ummikkoruotsalaisena sekä kopeana ja vaateliaana miehenä oli nostattanut vastaansa vihamielisyyttä Suomen puolella, erotettiin virastaan 1563, nimitti Eerik XIV J:in hänen jälkeensä Turun piispaksi. 

J:in kolmetoista vuotta kestänyt toimintakausi Suomen kirkon ensimmäisellä johtajapaikalla oli vaikeaa rnurroskautta kansamme uskonnollis-kirkollisessa elämässä, jolloin uuden, vasta alkukehitysasteellaan olevan evankeliseu kirkon vakiintumista ja sen vaikutuksen tehoa olivat vaikeuttamassa monet sisäiset ja ulkonaiset syyt. Vähimpänä vaiheutena ei suinkaan ollut se sekä aineellinen että moraalinen vanno, minkä Kustaa Vaasan ylen häikäilemätön ja kovakourainen menettely kirkollisen omaisuuden peruutusta toteutettaessa oli tuottanut kirkolle heikentämällä arveluttavasti kirkon toiminnan taloudellista pohjaa yleensä ja kiristämällä erityisesti myös uuden evankelisen pappispolven sivistystason aineellisia ehtoja. Näin ollen olivat muistot katolisen ajan kirkollisesta loistosta, sen papiston ylevästä mahtavuudesta ja kirkollisten menojen lumoavasta komeudesta elpymässä uudella voirnalla; uusi, evankelinen kirkko hierarkkista mahtia vailla olevine pappeineen ja yksinkertaisine jumalanpalvelusmenoineen oli sekä ylempien että alempien kansankerrosten silmissä mitätön ja halpa-arvoinen. Lisäksi, kuten J. kiertokirjeissään valittaa, alituiset sota-ajan rauhattomuudet ja vähivaltaisuudet tekivät ihmisten mielet tylsiksi ja vieroittivat kaikesta muusta kuin aineellisen toimeentulon huolehtimisesta. Tämä kävi sitäkin raskaammaksi taakaksi, kun uskallus Jumalaan ja jumalalliseen kaitselmukseen oli raukeamassa. Tuollaista mielialan turtumista näkyy huomattavassa määrin ilmenneen papistonkin keskuudessa, mitä J. mainitsee yhteiskunnan johtavien valittaneen. Näissä oloissa J. on osannut vääjäämättä pitää selvinä evankelisen uskonpuhdistuksen uskonnolliset ja kirkolliset periaatteet ja pyrkinyt niiden mukaisesti hoitamaan hiippakuntansa johtoa niiden asettamia päämääriä kohti. Samoin kuin Agricola kohdisti hänkin huolenpitonsa ennen kaikkea papiston aseman vahvistamiseen ja tehtävän tehostamiseen voidakseen siten valveuttaa ja syventää sen tietoisuutta asemansa ja tehtävänsä sekä kunniakkuudesta että vastuunalaisuudesta; »ikäänkuin linnaan tai vartiopaikalle» asetettuna vartiojoukkueena evankelinen papisto on kutsuttu evankeliumin sanan palvelukseen ja sen aseena ja virkamahtina on se evankelisen totuuden sisäinen, katumusta, uskoa ja uutta elämää luova voima, mikä on kätkettynä puhtaaseen sanaan ja julistukseen. Tätä tehtävää täyttääkseen oli papiston omat etunsa unohtaen täydellä antaumuksella ja vakavuudella valmistauduttava virkaansa ja sitä hoidettava kantamalla kansansa mukana sen sekä hengellistä hätää että ulkonaisten ahdinkojen taakkaa. Seikkaperäisiä ohjeita J. on antanut papistolleen tarkastusmatkoillaan ja useissa kiertokirjeissään. Vieläpä hän on 1573 koonnut papiston Turkuun yhteiseen neuvottelukokoukseenkin, tiettävästi ensimmäiseen katolisen ajan jälkeen. Tässä kokouksessa antamansa ohjeet hän julkaisi kiertokirjeenä otsakkeella Sedecim capita rerum synodicarum. Se lienee hänen aikanaan saanut käydä Suomessa ensimmäisestä kirkkojärjestyksestä eli kirkkolaista, siitä päätellen, ettei hän missään ole maininnut edell. v. julkaistua arkkipiispa Laurentius Petrin laatimaa Ruotsin valtakunnan kirkkojärjestystä. Pannen painoa sille, että papit huolellisesti ja arvokkaasti suorittavat kirkolliset toimituksensa ja erittäinkin yhteisen jumalanpalveluksen menot yhdenmukaisesti Wittenbergin järjestyksen mukaan noudattamalla julkaistuja messu- ja käsikirjoja, J. ennen kaikkea tehostaa saarnan tärkeyttä ja antaa siitä oivallisia homileettisia ohjeita. M. m. hän neuvoo käyttämään apuna sellaisten »oppineitten ja kokeneitten selittäjien» kuin Lutherin, Brenzin Georg Majorin y. m. selityksiä, mutta kuitenkin ennen kaikkea harjoittamaan »ankaraa P. Raamatun tutkimista, jotta voisimme hedelmällisemmin kutsumustamme edustaa». 
J. joutui ottamaan osaa maan ja kansan vaikeisiin ulkonaisiinkin kohtaloihin. Yksityisissä kirjeissä hän esitti valtakunnan johtaville henkilöille avoimesti maassamme vallitsevat sekasortoiset olot ja kansaa rasittavat ahdingot. Ja kun Juhana kuningas valtaan päästyään ryhtyi rauhaa hieromaan Venäjän kanssa, lähetettiin J. syksyllä 1569 rauhanlähetystön johtajana tsaari Iivana Julman puheille Moskovaan, minne neuvottelijat, tultuaan ensin Novgorodissa pidäte.tyiksi ja kärsittyään häpeällistä kohtelua, saapuivat vasta seur. v:n alussa. Moskovassa taas he ensin saivat puolen vuotta turhaan odottaa rauhanehtojensa esittämistä ja sitten heidät siirrettiin Muromiin, missä heidän oli viruttava vankeina toista vuotta. Vihdoin kestettyään vielä uusia kärsimyksiä ja loukkauksia, kun eivät voineet myöntyä tsaarin tyrkyttämiin nöyryyttäviin ja ankariin rauhanehtoihin, lähettiläät tyhjin toimin saivat lähes kolmivuotisen vankeuden jälkeen lähteä kotimatkalle saapuakseen .sitten helmikuussa 1572 Viipuriin. Vankeutensa aikana, jonka vaiheista hän laati erityisen painetun kertomuksen (Acta legationis Muscoviticae), hän 1570 kirjoitti postillan Explicationes (Analysis) evangeliorum dominicalium et praecipuarum feriarum totius anni. Tämä latinankielinen teos  käsitti koko kirkkovuoden saarnateksteihin liittyvät saarnat ja oli ensimmäinen Suomen miehen laatima postilla. Käsittelytavaltaan se sekä muodon ettäi sisällön puolesta liittyi mitä läheisimmini Lutherin, Brenzin y. m. uskonpuhdistuksen etumaisten saarnamiesten yksinkertaiseen analyyttiseen saarnaan. 

J:in oli taisteltava niitä katolilaissuuntaisia taantumusoireita vastaan, jotka juuri tuohon aikaan etenkin liturgian alalla ilmenivät Juhana kuninkaan kirkollisessa toiminnassa. Jo 1574 oli kuningas saanut eräässä silloin Tukholmassa pidetvssä kirkolliskokouksessa aikaan päätöksen muutamien katolisperäisten menojen ottamisesta käytäntöön. Ja kun sitten Upsalan uusi arkkipiispa Laurentius Petri Gothus oli kesällä 1575 vihittävä virkaansa, vaati Juhana kuningas piispojen jyrkästä vastustuksesta huolimatta, että vihkimys oli toimitettava katoliseen tapaan ja varsinkin käyttämällä öljyllä voitelua. J., jonka osaksi vanhimpana ja arvovaltaisimpana läsnäolevista piispoista tuli toimituksen johtaminen ja voitelun suorittaminen, alistui siihen, mutta se tuotti hänelle raskasta surua. J:in elämäntyö liittyi niin käytännöllisellä kuin kirjallisellakin alalla likeisesti Agricolan toimintaan noudattaen sen aukomia uria, mutta samalla kuitenkin edustaen jossakin määrin kehittyneempää ja myös jyrkempää reformatoorista kantaa. Sitä kaunistaa erikoisella tavalla hänen korvaamattoman ansiokas työnsä Suomen kirkon aikaiseinpien vaiheitten muiston säilyttämiseksi. Hän on nimittäin koonnut jätteet niistä muistiinpanoista, joita hänen edeltäjänsä Turun piispoina olivat tehneet, sekä llisännyt niihin omaa aikaansa koskevia merkintöjä ja näin laatinut ajantieto-teoksensa Catalogus et ordinaria successio episcoporum Finlandensium, minkä sitten Porthan runsailla reunahuomautuksilla täydennettynä julkaisi nimellä »Chronicon episcoporum Finlandensium». Tämä ajantieto, jonka Porthan laski perustukseksi Suomen keskiaikaiselle historialle, on osoittautunut varsin luotettavaksi tietolähteeksi, samalla kuin se on todistuksena laatijansa avarakatseisuudesta sekä hänen tasapuolisuundestaan edellisten aikojen olojen ja henkilöiden arvostelemisessa. 

Puoliso A n n a S i g f r i d i n t y t ä r, Viipurin linnan alivoudin Sigfrid Matinpojan ja Kaarina Henrikintyttären tytär (eli toisen miehensä, ratsumies Eerik Martinpojan kuoltua vielä 1609). 

Lähteitä: 
W. G. Lagus, Saml. af domkapitlets i Åbo circulärbref (1836); 
A. L Arwidsson, Handl. till upplys. af Finl. höfder VI, VII, X (1853 - 58); 
K. G. Leinberg, Handl. rör. finska kyrkan oeh presterskapet I - IV (1892 - 1900); 
M. Akiander, Herdaminne för fordna Viborgs stift (1868); 
J. S. Pajula, Suomen kirkon tilasta liturgisen riidan aikana (1891); 
J. W. Ruuth, Viipurin kaupungin historia (1908); 
A. Simolin, Viborgstifts historia (1909);
Gunnar Sarva, Tietoja Anna Juustenin jälkeläisistä (Suom. Sukututk. seuran vuosikirja XII, 1928). 

 Kaarinan pit hist.I s. 222:Kaarinan Nummen kylän keskiaikaisia maanomistajia olivat Bleket, Nummen Olli (Olli Bleke?) 1438, Pietari Kylä 1462, Antti seppä ja Nummen Hannus 1467, Heikki Mylläri 1490 sekä Erland Antinpoika 1494-1516. Viimeksi mainittu ei kuitenkaan ollut talonpoika niinkuin ehkä kaikki muut luettelemamme nummelaiset, vaan rälssimies, edellä Kuralan talojen yhteydessä mainitsemamme Antti Heikinpojan poika ja huomattavan Lindelöf suvun esi-isä.

1400-luvulla yksi Nummen taloista joutui Turun tuomiokirkon Pyhän Kaarinan alttarin haltuun sen kautta, että sen omistaja, joku kuralalainen talonpoika, määräsi sen testamentissaan sanotulle alttarille. Täydelliset tiedot kaikista kylän taloista saamme vasta vuosilta 1540-1541. Silloin oli Nummella, lukuunottamatta pappilaa, tuo P. Kaarinan alttarin lampuotitalo ja kaksi verotaloa. Jo ennen vuotta 1556 toinen verotaloista jakautui kahtia ja 1580-luvun alussa samoin toinen, joten kylän talomäärä vuosisadan loipulla oli kuusi. Tuomiokirkon talo peruutettiin kruunulle 1549, mutta annettiin 1570-luvulla pantiksi piispa Paavali Juusteenin leskelle Anna Sipintyttärelle ja 1590-luvulla läänitykseksi Turun tuomiorovastille Pietari Melartopaeukselle.
1590-luvulla Nummen kylään vakiintui kuusi taloa Pappila, Kuikkula, Tammi, Veräjänkorva myöh. Korvala, Kylä ja Simola; 
REA s. 243, 265, 293, 308, 315, 340, 461, 474, 490 ja 580.
FMU III, s. 141, IV s. 104 ja 370, V s. 267 ja 441 sekä VII s. 220, 339 ja 442. Ramsay s. 264.. 

Tenala och Bromarf socknars historia av Oscar Nicula, II, Helsingfors 1938, s. 333:
Genom dotterns Anna Sigfriddotters äktenskap med Paul Juusteen tillföll Bergby honom, som redan 1566 erhållit förläningsbrev på två skattemarker jord i denna by. När biskopen 1572 hedrades med adlig värdighet, mottog han även några skattehemman i Tenala i förläning, nämligen Bergby, Holm, Lunkböle, Skogsböle och Skäggböle eller sammanlagt 9 5/8 skattmarker. Anna Sigfridsdotter uppförde på Holm, sannolikt efter Paul Juusteens död 1576, en sätesgård, som senast 1578 stod färdig. Fru Anna gifte senare om sig med ryttaren Erik Mårtensson. Hon fick ytterligare två hemman i Hölklöt som livtidsförläning, men måste avträda Skaggböle.
Anna Sigfridsdotter, som ännu 1609 var i livet, hade bl. a. en dotter Anna, som i sitt andra äktenskap var gift med borgmästaren i Viborg Hans Cröell. 1624 utbjöd Cröell de förenade hemmanen Berg och Holm till rikskanslern Oxenstierna, som även köpte lägenheterna. Major Göran Jönsson Svinhufvud i Hölklöt börade dock redan sex år senare med kanslerns samtycke Bergby 'under släkten', d.v.s. hustruns Anna Sabels släkt. Svinhufvud behöll likväl ej länge hemmanet utan sålde det 1638 för 200 daler till landsgevaldigern Lars Larsson på Västankärr.
* * * 

Taulu 21.TAKAISIN TAULULISTAAN

III. Per Påvelsson Juusteen  ointrod. adl. (isä Paavali Pietarinpoika (Påvel Pehrs/Pedersson) Juusten, taulu 20). 
Ratsuväen päällikkö nuijasodan ajoilta. Omisti isänsä jälkeen Juustilan kartanon.Tygmästare (Ramsay).. Kuollut 1614. 
 

Viipurin pit. historia III, Otto-I Meurman 1985.:
Paavali Juusteenin sukulaisilla Juustilan kartano pysyi Pietarin jälkeen vuoteen 1693 suureen  reduktioon asti, jolloin kartano peruutettiin kruunulle.  Tsaari Pietarin vallattua Viipurin otettiin Juustila kruunulle, mutta palautettiin von Gertenin perillisille. Sen sai 1725 hänen tyttärentyttärensä mies kapteeni Peter von Couper. Tällä välin olivat Barck&Kund rakentaneet   Juustilaan sahalaitoksen. Sen vuokrasi v. Couper raatimies J. Thesleffille ja Johan Henrik Thesleffille sekä heidän perillisilleen. Von Gertenin tilat olivat perillisten kesken kiistanalaisia, ja niin joutuivat von Couperin perilliset v. 1751 luovuttamaan Juustilan ja pari  muuta tilaa Richterin perillisille ja Sieversille, mutta seuraavana vuonna osti raatimies Johan Thesleff Juustilanjoen ja Ylä-Moision tilat   parooni Carl von Sieversiltä 222 ruplasta, mihin kauppaan 'die Sägemuhle genannt Hielmens Heimat' myöskin sisältyi.Juustilan kartonon ulkotiloiksi sanotaan myöhemmin mm Jyrkilää, Leppälää, Temolaa, Tassilaa. Oletettavasti Temola tuli mukaan   samassa kaupassa 1752 'maaruhtinas' Johan Thesleff in ostaessa Juustilanjoen ja Ylämoision tilat. 

-Puoliso Anna Mattsdotter Arpalahti Juusteen. Elää enka 1618 i Viborgs socken på Juustilanjoki. 
Viipurin pit. Kärstilän ratsutilan omistajana yhdessä miehensä sisaren  kanssa Kustaa II Adolfin 1614  läänittämänä.  1614. (Otto-I Meurman: Viipurin pitäjän historia III, Kartanot. 1985. s. 208) 
Ramsay: Anna Mattsdotter, lefde enka 1618 i Viborgs socken på Juustilanjoki, som hon 1614 7/6 fått under lifstidsträlse (8). 

IV. Lapsia:

Axel Pietarinpoika Juusteen.
Myi 1621 Arpalahden säterin Perniössä ja Patarautilan tilan Sauvossa kreivi Johan de la Gardielle. 

N. Pietarintytär Juusteen.
Ramsay: Brita Mattsdotter (Arpalax)  försålde 1629 jämte sin systerdottersman, Olof Filipsson, Arpalaks gård till fru Margareta Fincke (9). -Puoliso Olof Filipsson.