Julkaistu Sukututkijat Yahoo ryhmän verkkolehdessä 2000-luvun alkupuolella


Vrt. Kansallisbiografia:
Kylliäinen, Pietari Niilonpoika (K ennen 1510) Olavinlinnan linnanvouti
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/540/



Peder Nilsson Kyllen - Pietari Niilonpoika Kylliäinen

Valtionhoitaja Sten Sturen uskollinen palvelija

 

Antti Järvenpää ja Tarja Laaksonen

 

" Kylliäinen, Pietari Niilonpoika, soturi, mainitaan Steen Stuure vanhemman aikana Savonlinnan voutina. Kun Venäjän pääarmeija syksyllä 1495 tuli Wiipuria piirittämään, samosi pienempi osakunta Savoon. Mutta Kylliäinen linnan varustusväen ja ympäristön rahvaan kanssa karkoitti heidät takaisin rajan yli ja eteni sitten vihollisten omaan maahan, jossa hän poltti ja hävitti 800 taloa, kuten hän itse, käydessään seuraavana talvena Turussa Steen Stuure´n puheilla, on asian kertonut. Miehen sukunimi todistaa suomalaista syntyperää,; mutta muutoin ei hänestä ole mitään varmempaa tietoa." [1]

 

Ensimmäisen kerran varmuudella asiakirjojen valossa  tapaamme hänet,  Peder Nilsson Kylliäisen Ahvenanmaalla Kastelhloman linnassa 25.1.1491, siellä Steen Sture på Grijpsholm, ritari, Ruotsin valtakunnan valtionhoitaja kirjallisesti tekee kaikille tiettäväksi,  että antaa ' aff synnerligh gunst och godh willia och för tro tiensth skuldh'  uskolliselle palvelijalleen verovapauden  hänen jo ennestään omistamilleen Viipurissa sijaitseville tiloilleen. [2]

 

Seuraavan kerran moni Pietariin kirjallisuuden kautta tutustuva olettaa tapaavansa  hänet Naantalissa 26.5.1493 kaupantekotilaisuudessa, jossa naantalilainen porvari Olavi Munk vaimonsa Margitin hyväksynnän saatuaan myy kaikki heidän ostamansa tilat Paimion Kuusivuoresta Pietari Niilonpojalle, jonka oletetaan olevan piispa Maunu Särkilahden joukkoihin siirtyneen Kylliäisen. Paimion paikallishistoriassa  kerrotaan kaupasta ottamatta kantaa siihen, kuka ostaja, jalosukuinen soini, Pietari Niilonpoika oli. [3]

 

Geet-sukua käsittelevässä artikkelissaan Tapio Vähäkangas esittää muutamia korjauksia kauppaa käsittelevän dokumentin tulkinnasta, mm. Pedher Niglessonin identifioimisesta Peder Niilonpoika Kylliäiseen, niinkuin Reinhold Hausen on Finlands medeltidsurkunderin hakemistossa tehnyt. Kyseessä kuitenkin hänen mukaansa todennäköisesti on asemies Peder Geth, eikä kruunun palveluksessa ollut Kylliäinen. [4] Tätä kannanottoa tukee, että  ainakaan toistaiseksi ei ole löytynyt asiakirjaa, joiden perusteella voitaisiin todeta  kaupan kohteena olevat tilat siirtyneeksi Pietari Kylliäiseltä eteenpäin.

 

Merkilliseksi tämän henkilön tekee se, että hänellä oli yksin Viipurissa rälssivapaus nykykäsityksen mukaan ehkä noin 10000 hehtaarin maa-alueeseen, joka sattui kätevästi Viipurin pohjois ja koillispuolelle juuri sen vesireitin varrelle, jota pitkin päästiin Vuokselle ja edelleen Venäjälle. Kun Sten Sture antoi 1491 tämän rälssivapauden Pietari Kylliäiselle, oli Viipurin linnan isäntänä kuningas Karl VIII:n tyttären poika Nils Erikinpoika Gyllenstierna, jonka verolääninä oli koko Viipuri ja ilmeisesti melkoinen osa Hämettä. Kylliäisen saama suuri ja kaupallisesti merkittävän alueen rälssivapaus herättää tietenkin pohdinnan siitä, kuuluiko hän jotenkin entisen kuninkaan sukulaisten lähipiiriin. Pietari Kylliäisen isän nimeksi tiedetään Niilo säilyneiden dokumenttien pohjalta, ja Pietarin voisi olettaa Niilo Erikinpoika Gyllenstiernan pojaksi. Mikään olemassa oleva dokumentti ei kuitenkaan tue tätä päätelmää ja toisaalta tiedetään mm. Viipurissa asuneen 1400 luvun puolivälissä Niilo Kyllein nimisen porvarin.

 

Tarkkaa ajankohtaa, milloin Pietari Niilonpoika Kylliäinen otti vastaan Olavinlinnan päällikkyyden 1490-luvun alkupuolella, ei tiedetä.  Sten Sturen lisäksi esimiehenään oli Knut Posse, jonka käskypiiriin Olavinlinnakin Viipurinlinnan päällikkönä kuului.  Montaa vuotta ei Kylliäinen Olavinlinnan linnanvoutina toiminut,  seuraajansa oli 1497-1498 tienoilla Pentti Pentinpoika. Pietari Niilonpoika Kylliäisen myöhemmistä elämän vaiheista ei ole tarkempaa tietoa.

 

Syntynyt: 1400-luvulla

Kuollut: 1500-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä

Puoliso: ei varmempaa tietoa

Lapset: ei rintaperillisiä

 

 

Pietari Kylliäisen perinnön jako

 

Kukaan meistä ei tarkalleen tiedä, milloin rälssimies Pietari Kylliäinen tarkalleen ottaen kuoli, mutta hänen perintönsä jako suoritettiin torstaina 21 helmikuuta 1510 Etelä-Suomen laamannin Klaus Henrikinpoika Hornin toimesta. Tilaisuus pidettiin nähtävästi Halikossa ja kenties se tapahtui kirkkoherran kartanossa, sillä todistamassa tapahtumaa olivat herra Olavi, Halikon kirkkoherra, herra Lauri kappalainen ibidem, Mattis i Tawela, Simon i Nummis, Olef Rijs ja Nils Puijo [5].

 

Läsnä olivat ainakin vainajan lähimmät perijät Olavi Mikonpoika Maijalasta ja hänen rakas siskonsa Brita Mikontytär, Matti Jönninpojan vaimo. Todennäköisesti mukana oli muitakin, jotka kärkkyivät tätä suurta rälssiomaisuutta.

 

 

Vainajan omaisuus

 

Vainajan omaisuudesta tiedämme, että se käsitti Viipurin alueella nykykäsityksen mukaan useiden tuhansien hehtaarien alueen ja jakokirjan perusteella voimme päätellä että vainajalla oli Varsinais-Suomessa vieläkin suurempi omaisuus, koska se jaettiin veljenosana ja oli näin ollen 2-osaa perinnöstä, Viipurin perinnön ollessa 1-osan eli sisarenosan verran.

 

Kastelholmassa 25 tammikuuta1491 kirjatun rälssikirjeen mukaan Kylliäisen rälssimaat Viipurissa olivat seuraavat:

- Perojoensuu i Öllevesi = Perojoensuu joka oli kuulunut aiemmin Juustilan kyläläisille

- Leipemaa = Tali

- Weselenmaa = Jutila

- Riihikallio = ? = oletettavasti Kärstilä - Konkkalan alue

 

Näistä tiluksista Perojoensuu niminen kylä löytyy edelleen 1900-luvullakin, ja jakohetkellä tuo kylä on todennäköisesti ollut jotakuinkin sama. Leipemaa eli Tali on todennäköisesti jakohetkellä käsittänyt Talin lisäksi Nikoskelan, Repolan ja  Lyykylän. Weselenmaa eli Jutila on vaikein johtaa, koska tämän nimisistä kylistä ei ole jäänyt selkeää käsitystä. Kun tarkastelee tuon ajan nimityksiä vesistössä, joka lähtee Viipurista pohjoiseen, tulee ensin vastaan Suomenvedenpohja, sitten Ylivesi , ja oletettavasti seuraavaksi Weselenmaa. Tällä päätelmällä Jutila olisi todennäköisesti käsittänyt alueen joka myöhemmissä kartoissa muodostuu ainakin Jytilän, Kostialan, Ignattalan ja Konkkalan alueesta. Tähän alueeseen on lisäksi voinut vielä kuulua Kärstilä ja Ryysylä tai kenties ne ovat luettu siksi niityksi, jota kutsuttiin rälssikirjassa Riihikallioksi.

 

Viipurin historian liitteessä Gunvor Kerkkonen (s.315) on sijoittanut karttapiiroksesa myöhemmin 1550-luvulla Juttila nimisen paikan Juustilankankaalle Ylivedelle. Täällä seudulla ei kuitenkaan myöhemmin esiinny ketää Kylliäisen perillistä, joten oletettavasti mainittu Jutila on sijainnut jotakuin edellä kuvatussa paikassa.

 

Lisäksi Viipurin perinnöstä tiedämme sen, ettei se käsittänyt Pietari Kylliäisen isän  Niilo Kylliäisen Charsten Loofilta  pantilla saatua tilaa, jonka sittemmin Brita Mikontyttären mies Matti Jöninpoika oli puolittanut ja antanut toisen puolen  Nils Haijan nimiselle vävylleen. Tästä tapahtumaketjusta voimme päätellä, että kyseinen tila oli jossakin vaiheessa siirtynyt Niilo Kylliäisen vaimon veljen perheelle, eikä näin ollen kuulunut jaettavaan omaisuuteen.


kartta

 

Varsinais-Suomen omaisuudesta tiedämme erittäin vähän.

 

Vähäkankaan artikkelissa [6] koskien Tenholan Maijalaa,  tapaamme Nils Kiäle nimisen henkilön, joka on välipuheella halunnut Tenholan Maijalan mestari Konradin perillisiltä. Oletettavasti kyseessä on Pietari Kylläisen isä Niilo. Samasta artikkelista havaitsemme että Kylliäisen perillisillä on hallussa Tenholassa ainakin Grind niminen rälssitila. Se ovatko nämä maat Kylliäisen perintöä, emme tiedä.

 

Toinen Vähäkankaan huomio koskien Pietari Kylliäisen perintöä on, että hänen mukaansa Reinhold Hausen on Finlands medeltidsurkunderin hakemistossa identifioinut Kuusvuoren ostajan Peder Niilonpoika Kylliäiseen. Tämä oli kuitenkin kruunun eikä piispan palveluksessa, joten kysymyksessä lienee kaksi eri henkilöä (Kuusivuoren ostaja Peder Nilsson Geet).[4] Per Niilonpoika oli v. 1500 Kemiössä laamannin sijaisena joten hän on kaiketi asunut Paimiossa. [7]

 

 

Kolmas varsinais-Suomeen liittyvä havainto liittyy Paimion Kyllilään, johon 1405 Magnus Valdemarinpoika Diekn sai rälssivapauden koskien 12 tankoa maata [8]. Myöhemmin osa Kyllilästä on Porkkalan herran Jeppe Perinpojan halussa, mutta onko kyseessa sama osa kuin Magnus Diekenin, sitä ei voida päätellä.

 

 

Lähimpien periöiden kuuleminen

 

Kun laamannin Klaus Henrikinpoika Horn on käskenyt lähimpien vainajan periöiden astuvan eteen antamaan sukuselvityksen, on Olavi Mikonpoika Maijalasta ja Brita Mikontytär, Matti Jöninpojan vaimo tulleet laamannin eteen antamaan sukuselvityksen. Näistä lienee Olavi ollut se joka puhui.

 

Vainaja oli kuollut lapsettomana, ja vainajan äiti Niilo Kylliäisen vaimo, oli Mikko Maijalan sisar. Vainajan periytyminen Maijalan Mikon jälkeläisille, voi perustua siihen, että Niilo Kylliäisellä ei ollut elossa olevia lapsia eikä sisaria ja vaimon veljen lapset olivat lähimpiä periöitä. Toinen vaihtoehto on että omaisuus oli Pietari Kylliäisen äidinperintöä, joten äidin sukulaiset olivat ensisijaisia.

 

Mikko Maijala oli ollut naimisissa Cecilia Antintyttären kanssa, vaimon III:ssa aviossa.  Mikon vanhemmat ovat tuntemattomat, mutta Cecilian isä oli Liedon pitäjäntuomari Antti Ajon-/Äijönpoika Vääntelästä ja äiti oletettavasti Kaarinan Kuralasta. Sisarukset antoivat äidistään ja isästään sekä heidän jälkeläisistään seuraavan suku selvityksen.

 

Isänjuurien sukuselvitys lienee annettiin melko yksikäsitteisesti, mutta viitteitä tähän ei ole säilynyt meidän aikoihimme. Tiedämme vain, että isän nimi oli Mikko. Äidin juurien selvittäminen lienee alkoi Liedon pitäjäntuomari Antti Ajonpojasta.

 

TAULU 1

 

Antti Ajonpoika (Lindelöf), pso N.N. [9]

 

Lapsia:

Henrik Antinpoika (Lindelöf). Omistaa 1405 tilan Liedon Vääntelässä [9] eli 1444, mutta oli kuollut 1458. Puoliso ennen 1439 Ingeborg Håkanintytär Frille,tälle naissukulaiselleen "sin fränkä" antoi piispa Maunu Tavast 1439 Liedon Vääntelän huomenlahjaksi. Kyseinen lahja oli se, jonka kaniikki Konrad äitinsä Cecilia Antintyttären kanssa oli myynyt piispalle [10].

Cecilia Andersintytär (Lindelöf) tauluun 2.

Elina Antintytär (Lindelöf), jonka tytär on naimisissa Kaarinassa [11].

Martta Antintytär (Lindelöf), [9]

 

TAULU 2

 

Cecilia Antintytär (Lindelöf), vanhemmat Liedon pitäjäntuomari Antti Ajon-/Äijönpoika Vääntelästä [9], pso I  Henrik räätäli Turusta [10], pso II N.N. Fläsk [10], pso III Mikko Maijala. [10]

 

Lapsia:

1. Condrad Henrici Pariisin yliopistossa 1426, Tenholan kirkkoherra 1437-1444, kaniikki, k.n.146.6 [7, 9]

2. Måns Fläsk Karjaan khra kn.1470 luvulla kuitenkin ennen vuotta1480. [11]

2. Henrik Fläsk prebendaatti kn.1470 luvulla kuitenkin ennen vuotta1480. [11]

3. Olavi Mikonpoika Maijalasta. [5] Lienee kuollut pian 1510 tapahtuneen Pietari Kylliäisen perinnönjaon jälkeen. Oletus perustuu siihen, että luultavasti vuonna 1513, Tenholan Grindin isäntä Jöns Mattsinpoika valitti, että Maijala oli laittomasti joutunut P. Pietarin prebendalle. [11]

3. Brita Mikontytär , pso Matti Jöninpoika Savilahdesta. [5]

 

Brita Mikontyttären ja Olavi Mikonpojan kytkeytyminen Cecilia Antintyttären lapsiksi on osoitettavissa vain välillisesti. Tässä todistusketjussa oleellisena kohtana on Tenholan Maijala, johon nämä kaikki ihmiset kytkeytyvät, ja toisaalta nimi yhtäläisyys Vähäkankaan Maijalaa koskevaan artikkeliin. Aivan vähäpätöisenä seikkana ei voida myöskään pitää sitä dokumenttia, jossa 1466 Nils Kiäle niminen henkilö pyrkii purkamaan mestari Konradin tekemän kaupan Maijalasta. [11]

 

Todennäköisesti jakotilaisuudessa oli läsnä myös Brita Mikontyttären jälkeläisiä, joita myös osittain jakokirjan vittaukset koskevat. On myös huomattava, että ilmeisesti varsin pian jakotilaisuuden jälkeen Olavi Mikonpoika oli kuollut, ja hänen perintönsä ilmeisesti tuli sisaren lapsille. Tätä periytymistä ei sinällänsä löydetä mistään lähteestä, mutta ei myöskään sitä, että Olavi Mikonpojalla olisi ollut jälkeläisiä.

 

 

TAULU 3

 

Brita Mikontytär

 

Mainitaan Pietari Kylliäisen lähimmäksi periäksi veljensä Olavin kanssa.[5] Jully Ramsay  sitoo Brita Mikontyttären Teetgreen suvun erääksi esiäidiksi, ja esittelee miten Kylliäisen perintö kulkeutuu hänen tyttärensä perillisille. [13]

 

pso Matti Jönninpoika Savilahdesta. [5] Otto Meurmannin mukaan  Matti Jönninpoika olisi  Skalm - Balk-sukuinen. [14] Vähäkangas käyttää ilmaisua Matti Jönsson i Grind. [11]

 

Ilmeisesti Olavi Mikonpojan kuoltua, päätyi koko Pietari Kylliäisen perintö Brita Mikontyttärelle.  Jälleen jaossa oli suurin piirtein sama omaisuus Pietari Kylliäisen perinnönjaossa. Jälkeläisten asumakartanoiden mukaan tiedämme, että ainakin Grind (Vähäkankaan ilmoitus) ja Viipurin omaisuus olivat rälssimaata. Lisäksi Varsinais-Suomessa oli meille tuntemattomia tiloja, jotka ovat päätyneet ilmeisesti Brita Matintyttären perillisille.

 

Lapsia:

Jöns Matinpoika (Grind? ), jonka perillisistä selvitys Vähäkankaan artikelissa, perivät Maijalan ja Grindin Tenholassa. [11]

Margareta Matintytär,  pso Matti Bertilinpoika k.n.1535, jonka suvun Ramsay esittää Teetgreen-sukuna. Tämä sukuhaara näyttäisi Ramsayn perusteella perineen Talin, Jutilan ja Perojoensuun. [13] G.Lutherin mukaan Ramsayn ilmoitus, että Matti Berttilinpoika olisi ollut pappi, on mitä ilmeisemmin väärä, sillä hänen kuolinikänsä ja katollisen papin selibaatti-määräysten vuoksi hänellä ei olisi voinut olla perillisiä. Luther on myös pyrkinyt osoittamaan, että Matti Berttelinpojan periytyminen Säkkijärven Iivanalasta ei todennäköisesti pidä paikkaansa. [15]  

Brita? Matintytär, pso Nils Hajain Savilahdesta sai apeltaan pantilla Charsten Loofilta saadun  tilan puolikkaan Viipurista. [5] Tätä tilaa ei laskettu kuuluvan Pietari Kylliäisen perintöön, joten se oli päätynyt ilmeisesti kaupalla Matti Jöninpojan haltuun. Ilmeisesti tälle perheelle periytyi myös muita tiloja, jotka oletettavasti sijaitsiva varsinais- tai etelä-Suomessa.

 

 

Lähteet:

 

1. Yrjö Koskinen Suomen Historiallisen Seuran Biografinen nimikirja  1879-83.

 

2. FMU 4346;  Riksföreståndaren Sten Sture gifver Peder Nilsson Kylleinfrihet och frälse på särskilda hans gods i Viborgs län. Kastelholm 25 januari 1491. Jagh Steen Sture på Grijpsholm, riddare, Sweriges rijkesföreståndare, gore alle wetterligit så nu warandes som komma skolandes, at iagh affsynnerligh gunst och godh willia och för tro tiensth skuldh haffue nu vndt och giffuidh ochmedh detta mitt närwarandes, öpne breff unner och giffuer denne breffwisare, min trotienare Peder Nilsson Kyllen frijheet och frällsse på all de godz, som han nu isin frije hafuande wärio hafuer, obehindrat och oklandrat medh ängar, skogh och torpestäder,som här effter skriffuen ståå; först Perojoensu i Öllewesi medh någre ängiar,som fordom Justilaboor åtte; jtem Läipemaa och Wäselenmaa iAskalaby och een äng i Rijhikallio medh alle tilägor ther nu tilligger och afålder tillegat haffuer i woto och torro, närby och fierre, ingo vndantagit, huadh nampne dethellst nämpnas kan; så ath förbe:de Peder Nilsson Kyllän må och skall förbe:de godz niuta,bruka och beholla fritt af migh och cronone, vthan all affgildh; huarföre förbiuderiagh alle, ehoo the hellsth äro eller wara kune, de som wele och skole göra och låta för minaoch rijkzens skuldh, för:ne min tienare Peder Nilsson Kyllän häremoot hindra och hindralåta, möda, quälia och ofoorätte göre, wedh mina och rykzsens stränge plicht och hämdhTill thesse brefs yttermehre wisso, bättre skähl och störe förwahring låter iaghhengia mit insigle här nedan for detta breff, som giffuit och skriffuit är opå Castelleholmipso die conversionis sancti Pauli anno Dominj 1491. Afvikelser i den andra afskriften: Päro Joensw i Öllewäsi  Justeleboo Leipemäa  Weselenmaa i Askela by - Här är i marg.anmärkt: "Leipäma kallas nu Talis och Weselenma kallas Jutila." millesimoquadringentesimo nonagesimo primo, jn maiorem evidentiam præmissorum. Äldre kopia som utgjort bilaga till Jöns Henrikssons en skrifvelseaf 14 november 1647 till K. M:t (acta Finlandica), bland "Strödda afskrifter afmedeltidshandlingar" i svenska riksarkivet. I samma arkiv finnes bland "Topogr. Finland" en annanafskrift med denna öfverskrift: "Copia aff Steen Stures breff på Perioki, Pero ängiar,Richikallio engh, Leipämaa, Weselmaa och Askalaby åhr etc. 1491", och med nedananförda afvikelser. I marginalen är för öfrigt anmärkt: "Henrich Jönsson[s], secretererspå Wijborgh, beskedh på 3 godz i Jutila vti Wijborgz sockn; jtem på Talis en gårdh, somsaligh Anders Nilssons efterlatne hustru, Margaretha, nu besitter vnder frelsset"

 

3. Asiaa käsitellään mm seuraavissa lähteissä; Studia Historica Jyväskyläensia I. Historica I. 1962. s. 124,  Kansallinen Elämäkerrasto, Suomen Historiallisen Seuran valitsema toimitus, III, 1930, s. 320 ja Paimion Historia, 1973, s. 121. Itse kauppatapahtuma on kuvattu  FMU 4492:ssa Nådendal 26 maj 1493: "...  bekennis jach Olaff Mwnk, borgare j Nadhendal... medh mynne kære hustrv Margitz ...köpa godz j Kusiwori, liggiendis i Pemar sokn welboren swen Pedher Niglesson, werdogx fader i Gudh biskop Magnus thiænare..."

 

4. Genos 50(1979), s. 94-95, Geet, Lääninrovasti Tapio Vähäkangas, Muurame

 

5. FMU  5444 ; Lagman Klas Henriksson utställer ett stadfästelsebref på ett ägoskifte mellan Olof Michelsson af Majala i Halikko socken och hans syster Brita Michelsdotter. 21 februari 1510. For alle the dannermän thette bref hender sigh att förekomme, kännes iagh Clåwes Henrichssons(!), laghman i Söderfinne laghsaghu, medh thetta mit näruarendes öpne bref migh hafue warit på een ährligh och wenligh sämio emillan Oluff Michelsson i Maijala j Halicko sochn och hans elskelige söster Britha Michilsdotter, Mattis Jönssons hustru i Sawelax, anno Domini 1510, torsdagen näst före sancti Matt: apostoli dagh; thå stodh thet wenligit bijte emillan för:d Oluf och hans sijster, så medh skääll, att för:de Oluf skall hafue bådhe löst och fast här i Åbo lhän, huar thet helst liggia kan, och hans syster Birgitte bådhe löst och fast, huar thet helst liggie kan i Wiborgs län, föruthen then gården Charsten Loof i Wiborgh hafuer, som Nils Kijllein hafde honom pantsatt för 20 mark vndan arfvingen. Och then skall Mattis Jönsson lössa igen halfdelen medh sin mågh Nils Haijan i Sawelax och sedan skall Nils Haijan hafue gården. Thenne efter:ne godhe män närwarendes: her Oluf, kijrckieheerde i Halicko, her Lars cappelen ibidem, Mattis i Tawela, Simon i Nummis, Olef Rijs och Nils Puijo, Ty efter sådane wenlige bijte och sämio, och the godhe män hafue gildt och stadfäst och så i sanningh är, tå trijcker iagh mit jnsigle å thette bref, som gifuit och skrifuit är åhr och dag som förre skrifuit står.

Gammal afskrift i saml. "Topographica Finland" i svenska riksarkivet; bär anteckningen: Copia af Claes Henrichssons lagmans breff på byttet emillan Britha Michelsdotter och hennes broder, som wore Peer Kyllens näste ärfvinge och moorbroder barn, anno 1510.

 

6. Genos 64(1993), s. 42-51, 87, Tenholan Maijala ja Grindin suku, Lääninrovasti Tapio Vähäkangas, Muurame

 

7. FMU  4885 ja Genos 50(1979), s. 94-95, Geet, Lääninrovasti Tapio Vähäkangas, Muurame

 

8. FMU 4058

 

9. Einar W Juvelius 1931:Liedon Historia s. 64., mainitaan myös FMU 1213, 1518, 3069, 3329, REA 384, 481, 520, 678, Lainaus Liedon historiasta: ” ....Huomattavaa on lisäksi, että kaikki nämä henkilöt (Henrik, Cecilia ja Elin Antinlapset) kuuluvat samaan sisaruspiiriin, joka on hajaantumassa eri suuntiin,joten tuntuu todennäköiseltä, että se seutu, johon heillä kaikilla on suhteita olisi heidän kotiseutunsa. Edellisen perusteella emme ehkä vielä uskalla väittää heidän olleen juuri Vääntelästä kotoisin. Mutta eräät muut tosiasiat puhuvat tämän puolesta. Sisarusten isän nimen toteamme edellisen perusteella olevan Antti, ja samoilta ajoilta tapaamme Vääntelässä paikkakunnallisen mahtimiehen, Liedon pitäjän vanhimman, kuten häntä kerran nimitetään, Antti Ajonpojan (=Äijönpoika; vrt. nyk. Äijälä). Lisäksi huomaamme Tavast-suvun olleen läheisissä suhteissa sekä Antti Ajonpoikaan että Lindelöfeihin. Vuonna 1418 myyAntti Ajonpoika ritari Olavi Tavastille tilan Vääntelässä, jota paitsi juuri Antti Ajonpojan avulla piispa Maunu Tavast saa omistusoikeutensa Nuolemoon vahvistetuiksi. Ja vuonna 1439 ostaa Maunu Tavast Cecilia Antintyttäreltä hänen tilansa Vääntelässä lahjoittaen sen eräälle sukulaiselleen, joka menee naimisiin edellä mainitun Henrik Antinpojan pojan kanssa.  Voidaan ehkä huomauttaa, että joku sekaannus edellisessä täytyy olla, koskapa Vääntelä sen mukaan kahteen kertaan joutuu Tavast-suvulle. Tämä vastaväite on kuitenkin kestämätön, kummassakin tapauksessa on ilmeisesti puhe eri tiloista Vääntelän kylässä. Tiedetään nimittäin, että Maunu Särkilahti, jolle Tavastien tiloja oli perintönä joutunut, vuonna 1480 antaa tuomiokirkolle Ylä- ja Ala-Vääntelän, siisjuuri kaksi tilaa. Näyttää siis hyvin todennäköiseltä, että Lindeöf-suku on Vääntelästä kotoisin ja että sen kantaisä on juuri Vääntelän Antti Ajonpoika.” Lainaus: Kaarinan Historia I: ”Kuralan toinen talo kuului 1400-luvun alussa Antti Äijönpojan lapsille: Heikki Antinpojalle sekä Eliina, Martta ja Cecilia Antintyttärille, jotka ilmeisesti olivat perineet sen isältään. Vuosien 1433 ja 1437 välisenä aikana Martta ja Cecilia myivät omansa ja Heikin osuudet Turun piispalle ja tuomiokapitulille, kun taas Elinan osuuden myi hänen asianhoitajansa, Cecilian poika Tenholan kirkkoherra maisteri Konrad Henrikinpoika, 1433 Särkilahden Niilo Olavinpojalle, jolta se pian joutui yhdessä Gunnar Trollen aikoinaan omistaman talon kanssa Turun

tuomiokirkon Pyhän Maarian alttarille.”

 

10. FMU 2559, REA 381 ja  520

 

11. Genos 64(1993), s. 42-51, 87,  Tenholan Maijala ja Grindin suku, Lääninrovasti Tapio Vähäkangas, Muurame

 

12. FMU 3635 maininta henkilöstä, muu Mikon identifiointi tulee asiayhteydesta Maijalaan ja Brita Miontyttären isänä.

 

13. Jully Ramsay, Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden. Helsingfors 1909

 

14. Otto-I Meurman, 1985:Viipurin pitäjän historia III, s. 389.

 

15. G.Lutherin artikkeli Teetgrensuvun kantaisistä  Genos 1970:1,s.20-21