http://gamma.nic.fi/~wirmaila/
Veronkantokirjuri GABRIEL BUCHTIN JÄLKELÄISET

Pauli Hele'n

TUISKU CAMENAEUS SUKUKIRJA 5


 BUCHT- SUKU
s. 8-10 (tekijän lupa 15.4.2000)
 

TAKAISIN KIRJAAN
Veronkantokirjuri Gabriel Buchtin sukua voi jäljittää ainakin vuoteen 1606, jolloin hänen isänisänsä, majoitusmestari Sven Martinp. Bucht otti viljelykseen Kallion ratsutilan Tammelan, silloisen Portaan, pitäjässä. Todennäköisesti Sven Bucht oli joko ostanut tilan tai saanut sen palkkioksi. Hänellä oli siis takanaan aliupseerin ura Ruotsi-Suomen armeijassa. Hän lienee asettunut asumaan tilalleen, sillä siellä ei mainita tuolloin vuokraviljelijää. Hänestä on asiakirjoissa viimeinen maininta vuonna 1637, joten hän lienee kuollut tuolloin. Siten hän ehti asua Kallion ratsutilalla noin 30 vuotta. Voisi arvailla, että hän olisi syntynyt vuosien 1560-1570 tienoilla. 

Aura Jurva on ottanut kirjassaan Sukurengas ( Jurva, Aura: Sukurengas. Omakustanne, Östra Nylands Tidnings- & Tryckeri Ab, Loviisa 1951) lähtökohdakseen Niklas van der Bucht – nimisen miehen. Perimätiedon mukaan Niklas van der Bucht olisi ollut hollantilainen merenkävijä, joka saapui Porvooseen 1500-luvulla. Hän kulki Porvoonjokea ja Mustjokea pitkin sisämaahan, missä alkoi polttaa tervaa. Tästä hän sai lisänimen ”Terva-Nikki”. Hänen kerrotaan hankkineen laajoja maa – alueita nykyisen Mäntsälän, Kärkölän, Hollolan ja Hausjärven metsäseuduilta. ”Tarun mukaan kerrotaan hänen ostaneen laajoja alueita milloin tynnyrillä ohria, milloin kapalla perunoita”. Hänen hallussaan olisi siten ollut Nikinojan, Hirvihaaran, Sulkavan ja Soukkion takamaat Mäntsälässä ja Toivolan, Lopen ja Tenhelän kylät Hollolassa. Edelleen Aura Jurva kertoo, että ”Nikinojalla oli Nikillä teltta, missä hän asui tervanpolton aikana, se oli joen toisella puolella, vastakkaisella rannalla olivat tervahaudat. Nikki oli asettanut ison hirren sillaksi, jota myöten hän kulki teltastaan tervahaudoille. Kerran, kulkiessaan hirttä pitkin, luiskahti hänen jalkansa ja hän putosi jokeen ja hukkui. Siitä sai oja, eli joki, nimensä Nikinoja.” 

Tarina Nikinojan nimen synnystä Niklas van der Buchtin mukaan 1500 – luvulla ei liene todenperäinen. Eeva – Liisa Oksanen kirjoittaa Mäntsälän historiassa (Oksanen, Eeva-Liisa: Mäntsälän historia I. Mäntsälän kunta, Jyväskylä 1991.),  että ”Nikinojan kylä näyttää syntyneen vasta 1600 – luvun alkupuolella. Ensimmäinen maininta siitä löytyy vuoden 1627 karja- ja kylvöluettelosta, jossa 1 – taloisen kylän nimi on muodossa ’Nikin oja’. Kylän ainoa talollinen oli tuolloin ’Sigfredh Jörenss’ eli Sihvo Yrjönpoika, jonka tila oli läänitetty Karl Körningille.” 

Aura Jurva ’ jatkaa: ”Moni ehkä arvelee, että juttu hollantilaisesta tervanpolttajasta on pelkkää satua. Mutta ihmeellistä on, että sama kertomus toistuu useissa kylissä edellä mainituissa pitäjissä, joskin jossain yksityiskohdissa erilaisena. Hollolan Uskilassa, Hammossa ja Lopenkylässä, Mäntsälän Hirvihaarassa, Soukkiossa ja Nikinojalla, Kärkölän rajakylissä sekä vieläpä Helsingissäkin kerrotaan samaisesta miehestä. Moni on myöskin aikanaan tutkinut hänen elämäänsä, mutta tutkimukset ovat kadonneet (opettaja Hovi). Olkoon asia miten tahansa, mutta perimätiedot ovat usein paikkansa pitäviä suurin piirtein, ne eivät ole aivan tuulestatemmattuja.” Tähän viimeiseen lauseeseen on sukututkijan helppo yhtyä. Useammin kuin kerran on tämänkin suvun kohdalla perimätieto kaukaisesta sukulaisuudesta tai jostakin tapahtumasta lopulta osoittautunut asiakirjojenkin perusteella oikeaksi. 

Vielä Jurva mainitsee, että Nikillä olisi ollut veli tai poika nimeltä Caspar, joka omisti maita (Mäntsälän) Sulkavalta. Tämä tieto lienee kuitenkin sekoittunut siihen, että Gabriel Buchtin nuorin poika oli Anders Casparius Bucht, joka ilmeisesti käytti etunimeä Caspar, avioitui Mäntsälän Sulkavan tilanomistajan tyttären kanssa (Taulu 509). Etunimi Caspar oli tuolloinkin harvinainen Hollolassa, joten sen voi hyvinkin olettaa olleen sukuperintöä. Nimeä Niklas ei sen sijaan esiinny myöhemmissä sukupolvissa. 

Mielenkiintoinen tässä yhteydessä on tieto Basilier – suvusta, jota on tutkinut suvun ruotsalaisen haaran jäsen, rouva Sara Basilier-Löfgren. Hän kertoo, että Pierre Basilier toimi Antwerpenissä kauppiaana ja kuoli ennen vuotta 1608. Pierre Basilierin vaimo oli Margarita van der Bucht, joka kuoli 1597. Pierre Basilierin ja Margarita van der Buchtin lapsista tunnetaan Guillaume, Melchior, Adam, Nicolaus ja Jasper. Adam Basilierista polveutuu Suomessa ja Ruotsissa elävä Basilier-suku (Basilier-Löfgren, Sara: Släkten Basiliers svenska gren till omkring 1660. Släkt och Hävd 1: 183-198, 1969).  Kuten voi huomata, tässäkin on yhteys lähelle Hollantia, Antwerpeniin ja lisäksi yhden pojan nimi on Nicolaus. Voisiko Margarita olla ollut Niklas van der Buchtin sisar? Kannattaa huomata, että myös Sven Martinp. Buchtilla oli Margareta – niminen tytär. 

Toisaalta varakonsuli Hugo Einar Bucht, Ruotsin Hudiksvallista, on tutkimuksissaan löytänyt Saksasta, Ratzeburgista (10 – 15 km etelään Lyypekistä) Peter zur Bucht tai Peter tor Bucht tai lyhyesti vain Peter Bucht -nimisen miehen. Tämä oli syntynyt 1500-luvun puolivälissä tai sen jälkipuoliskolla. Hänen mainitaan olleen ”Herzoglicher Wachtmeister”, mikä tarkoittanee linnanvoutia. Hän eli vielä vuonna 1611, ”An 4.12. 1611 wurde Pater tor Bucht von Friborch aus dem Lande Keding Biirger der stadt Ratzeburg”. Hänellä oli kaksi tytärtä, Anna ja Catharina (Bucht). Mahdollisista pojista ei ole tietoa, sillä Ratzeburgin kirkonkirjat vuosilta 1619 – 1640 tuhoutuivat tulipalossa 30 – vuotisen sodan aikana. Anna (Bucht) kuoli 1677. Hänen 1. puolisonsa oli porvari, muotokuvamaalari Andreas Seehausen Ostenburgista, Altmarkista. Tästä aviosta oli seitsemän lasta. Hänen 2. puolisonsa oli maalari Bartholomäus Gildemeister, porvari vuonna 1651, k.1690. Catharina (Bucht) kuoli 1690. Hänen 1. puolisonsa oli luutnantti Hans Schultz, joka kuoli 1655. Tästä aviosta oli ainakin yksi poika. Hänen 2. puolisonsa oli Ratzeburgin pormestari Stephan Feldmann, joka kuoli 1688. Toinen avio jäi lapsettomaksi. Saksankielessä ’bucht’ merkitsee lahtea, joten sen käyttäminen sukunimenä ei vaikuta ainutlaatuiselta. 

Lienee todennäköistä, että saksalaiset Buchtit eivät olisi mitään sukua Suomessa ja Ruotsissa asuneille Buchteille. Kiirunalainen Östen Bucht (Gustav Buchtin, Taulu B6, jälkeläinen) on löytänyt Tukholmasta vuodelta 1573 maininnan Joen Buchtista (”The wilde haffue konungh Erich lös igen”, Stockholms Stads Tänkebok år 1573) ja 8.3.1596 maininnan Peer Buchtista (Stokholms Stadz Tänckiebok 1596). Näiden tukholmalaisten Buchtien mahdollinen sukulaisuus alla esitettyihin Buchteihin on tuntematon. 

1600 – ja 1700 – luvuilla sukunimi kirjoitettiin lähes poikkeuksetta niin Suomessa kuin Ruotsissakin muodossa Bucht. Jostain syystä kaikkialla Suomessa ja osin Ruotsissakin nimeä alettiin kirjoittaa muodossa Boucht 1800 – luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Siksi samallakin henkilöllä kirjoitustavat vaihtelivat. Ruotsissa on paljon Bucht-nimisiä suvun jäseniä. Suomessa sukunimi Bucht on paljolti kadonnut, sillä talonpoikaistuneet sukuhaarat ottivat sukunimikseen talojensa nimiä, mm. Ylitorniossa Hannukkala ja livari sekä Tammelassa Ryhtä. Hollolassa Toivolan sukuhaaran (= Gabriel Buchtin jälkeläiset tässä kirjassa) mieskantainen sukuhaara sammui, mutta talon nimessä säilynyt Buchtila muuttui Puhtilaksi ja otettiin myös sukunimeksi. Gabriel Buchtin tyttären pojanpojista kaksi otti sukunimen Boucht, mutta heilläkään ei ollut poikia. Hollolan Uskelan sukuhaarassa on vielä muutamia Boucht – nimisiä, jotka eivät ole mukana tässä kirjassa. 

Seuraavassa esitetyt Bucht – suvun vanhimmat sukupolvet B – tauluissa perustuvat monin osin niukkoihin ja päättelemällä yhdistettyihin tietoihin. Olen kuitenkin koonnut kaikki pienetkin asiakirjatiedot ja yrittänyt saada ne loogisesti sopimaan palapeliin. Ruotsalaisen ja Tornionjokilaakson/Pohjanmaan sukuhaaran tiedot ovat pääosin Einar Buchtilta. Ilse Jonsson on tutkinut Bucht – sukuhaaroja Tammelassa, Tuusulassa ja Leppävirralla. Kalervo Törmäsen tutkimus ”Bucht-Hannukkala- Koivisto suvun vaiheita (Törmänen, Kalervo: Bucht-Koivisto suvun vaiheista. Omakustanne, Oulu 1989.) liittyy Tornionjokilaakson sukuhaaraan. Lisäksi on mainittava Jalmari Finnen sukututkimustoimiston tekemä selvitys Tammelan sukuhaarasta (Finne, Jalmari. Jalmari Finnen säätiön kokoelmat VI:A2 Bucht, Tammela, Kallio.Tampereen Kaupungin arkisto), Gaddin tutkimus em. Pohjanmaan sukuhaarasta (Gadd P.E.: Boucht-Bucht. Kirjassa Släktkalender III. Söderström & C:o Förlagsaktiebolag, Helsingfors 1960.)  ja Aura Jurvan kirja Sukurengas, jossa on myös Hollolan Bucht – suvun haaroja. 
 

TAKAISIN ALKUUN