Marja Aaltonen-Eloranta,
Risto Mäki-Korvela, Esko Raekallio, Elli Snellman:
Tuisku-Camenaeus SUKUKIRJA 6,
Gummerus Jyväskylä 1996. 241 sivua.
Orimattilan Luhtikylästä lähtöisin olevat hakkapeliitta
Heikki Hannunpoika Tuiskun ja Beata Camenaeuksen jälkeläiset
ovat julkaisseet jo kuudennen osan sukunsa tutkimusta. Kirjan alussa olevissa
tauluissa esitetään, mitä osaa suvusta on kuvattu missäkin
kirjassa – sitä ei kuitenkaan selviä, onko kirjoja tulossa vielä
lisää. Tuiskujen sukututkimusryhmän tehokkuutta kuvaa se,
että kaikki kuusi osaa ovat ilmestyneet erittäin nopeaan tahtiin;
mikään sukuhaara ei ole joutunut odottamaan kohtuuttoman kauan
omaa kirjaansa.
Tämän kirjan lähtöhenkilöt ovat Maria Matintytär
Riihimäki (1818 – 1868) ja Juho Juhonpoika Anttila (Riihimäki)
(1816 – 1907).
Maria Matintytär on seitsemännessä polvessa kantavanhempien
jälkeläinen. Pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta, joista kuusi
jatkoi edelleen sukua. Niinpä sukukirjakin on jaettu kuuteen taulustoon,
joissa ensin esitetään suku kaaviona, sen jälkeen seuraavat
varsinaiset sukutaulut ja lopuksi on kuvat. Järjestys tekee kirjan
hyvin luettavaksi ja helpoksi käsitellä. Kirjan lopussa on aakkosjärjestyksessä
oleva hakemisto.
Sukukirjan tutkimukset ovat tehneet Elli Snellman ja Esko Raekallio
(osat 4 ja 5), Risto Mäki-Korvela on tehnyt osat 1 – 3 ja 6.
Marja Aaltonen-Eloranta on toimittanut ja taittanut kirjan. Tässä
on käsillä täydellinen sukukirja. Se sisältää
kaiken tarpeellisen suorastaan konemaisessa järjestyksessä. Kirjassa
mukana olevista henkilöistä on suhteellisen niukat tiedot, mutta
se on linjassa aiempien osien kanssa. Kantavanhemmista ja heidän lapsistaan
kerrotaan parin sivun verran, jälkeläiset saavat tyytyä
matrikkelitietoihin. Ainoa suvun jäsen, joka nostetaan kuvien avulla
(kolme kuvaa) esiin on Greta Peck (os. Kukkonen), joka oli Yhdysvalloissa
naimisissa näyttelijä Gregory Peckin kanssa. Gergory Peckhän
oli jonkun aikaa eräänlainen koko Suomen sulhanen Gil Hilarion
tapaan 1950-luvun alussa. Kirjan kuvien laatu vaihtelee niinkuin on luonnollistakin,
mutta valtaosin ne ovat ihan hyviä. Tavallisten poseerauskuvien lisäksi
mukana on muutama mainio tilannekuva, josta kuvausajan henki välittyy.
Heikki Manninen
