Virmailan sukuyhdistyksen perustajat olivat kouluneuvos Uuno Pulkkila, maanviljelijä Eino Mäkinen ja toimitusjohtaja Kauko Tyllilä. Laajaksi arvellun sukuyhteisön kantaisäksi nimettiin hakkapeliitta Heikki Pietarinpoika, joka omisti ratsutilan Päijänteen suurimmalla saarella, Virmailassa. Hänen yhden poikansa jälkeläisistä on saatu kokoon useita kymmeniätuhansia ihmisiä käsittävä yhteisö alkaen 1600-luvulta laajeten Päijänteen rannoilta ympäri Suomen ja nykyisin jo kaikkiin maanosiin. Jokaista suvun jäsentä ei koskaan tavoiteta, mutta meille riittääkin useiden satojen ihmisten yhdistys, jolla on esitettävänään jo tähänastisesta toiminnasta arvokkaita näyttöjä ja jolla tulevaisuudessa on
merkitystä kiireisen maailman juurettomille ihmisille kokoavana voimana ja juurien hoitajana.

Tärkeimmäksi saavutukseksi on luettava se julkaisutoiminta, jota yhdistyksen piirissä on harrastettu. Se on ollut mahdollista maisteri Kalevi Vuorelan uutteran työn turvin. Virmailan kirja ilmestyi 1981, Virmailan Suku I 1996 ja Virmailan Suku II 2000. Ensimmäisestä osasta on toinen, lisätty painos julkaistu pari vuotta sitten ja kakkososasta on sellainen tekeillä. Vaikka Kalevi Vuorela onkin saanut sadoilta ihmisiltä tiedonantojaja tutkimuksia käyttöönsä, suppeita ja laajoja, on tietokannan jalostus ja koossa pitäminen ja kirjojen toimitustyö yksinomaan hänen pitkäjännitteisen harrastuksensa tulosta. Vuorelan kokoama ja toimittama on myös joka kesä ilmestyvä sukulehti, Virmailan Uutiset.
25-vuotisjuhlassa esitelmöi dosentti Anneli Mäkelä-Alitalo aiheesta Sukulaisuus, suvut ja sukuseurat. Elävän ja mielenkiintoisen esitelmän lopussa puhuja kuvasi sukututkimusongelmia ja sukuseuratoiminnan muotoja. "Kaikkein vankimmalla tuntuu olevan niiden sukuseurojen pohja, joilla on todella yhteistä, yhteinen alkukoti ja aito tunne siitä, että täältä me kaikki olemme peräisin ja täältä me olemme lähteneet." Virmailan suvun kohdalla on juuri niin. 

Alkuperäisen ratsutilan paikka on löydettävissä, Virmailan kylän maat ja talot ovat edelleenkin alkuperäisellä suvulla, sukupolvittain, kylittäin ja pitäjittäin on suvun ja asutuksen laajeneminen seuraavissa vuosisadasta toseen, ja tutkimus on tehty sekä mies- että naispuolisten suvun jäsenten jälkeläisistä säätyyn katsomatta. 

Perinteisen tavan mukaan suku aterioi yhdessä ja kokoontui sitten koulutuskeskuksen juhlasaliin ohjelmalliseen osuuteen, jossa oli lausuntaa, soittoa ja yksinlaulua. Sukuseurojen Keskusliiton tervehdyksen toi puheenjotaja Juha-Veikko Kurki. Hän sekä kunnanjohtaja Heikki Jaakkola ja kirkkoherra Heikki Pelkonen kiittelivät Virmailan sukuyhdistystä tu1oksekaasta kulttuuri- ja kotiseututyöstä, joka on neljännesvuosisadan kuluessa koonnut ihmisiä ja lähentänyt heitä, opettanut ymmärtämään menneisyyttä ja lisäämään kunnioitusta menneitä sukupolvia kohtaan ja antanut monille muuttaneille mahdollisuuden palata hoitamaan juuria. Suvun korkeimman tunnustuksen, ritarimerkin saivat Simo Mäkelä ja Erkki Sipura, jotka ovat kuuluneet sukuneuvostoon neljännesvuosisadan ajan.