http://gamma.nic.fi/~wirmaila/lehtiart/sukulehdet/sukuviesti/
TAKAISIN SUKUKIRJOIHIN

 
Anneli Hongelin: Asikkalan Anianpellon Laakkalat 1539-2001. 
Kotkaset, Oy Kotkan Kirjapaino Ab, Hamina 2001.
Marja Aaltonen-Eloranta
(Sukuviesti 4*2001)
Jakamaton Anianpellon Laakkala, talo N:o 4, sijaitsi Hämeessä, Asikkalan pitäjässä, Anianpellon kylässä, Päijänteen ja Vesijärven välisellä kannaksella, nykyisestä Vääksyn kanavasta itään. Tila rajoittui Vesijärveen, mutta erillinen tontti oli myös Päijänteen puoleisella rannalla, kyläyhteisössä, jossa talon päärakennuskin lienee aina sijainnut. Isojaossa vuonna 1798 syntyivät tilat Iso-Laakkala ja Vähä-Laakkala.

Näin selvittää Anneli Hongelin sukunsa asuintila Laakkalaa. Kirjan paikallishistoriaosuuden avulla lukijalle valottuu elävästi mennyt aika. Juuri tämä on monelle sukututkijalle haaste. Löytääkö asioita, jotka ovat olleet menneiden polvien arkea ja juhlaa. Mitä me sitten tänä päivänä voimme tavoittaa; kirkot, markkinapaikat, pellot, talot, museot esineineen... Paljon löytyy, kun etsii ja niin on Anneli Hongeliin tehnyt. Aika tulee eläväksi, lukija ohjataan oikeaan tunnelmaan. Hauska pieni yksityiskohta on sukutaulujen rinnalla kulkeva Suomen kartta, josta ilmenee mitä hallinnollista aikaa kulloinkin on eletty. Loistava oivallus.

Sukutaulut alkavat talonpoika Tuomas Olavinpojasta, Laakkalan isännästä. Hän syntyi noin 1571 Asikkalassa. Suomen kartta kertoo, että elettiin Ruotsin vallan alla ja Täyssinän rauha tehtiin Tuomaksen ollessa jo naimaiässä. Vaimo on jäänyt unhoon, mutta poikia oli kaksi Lauri ja Matti. Laurista suku jatkui. Vaimoa ei vieläkään tunneta, poikia oli kolme Pekka, Risto ja Sipi. Laurin elinaikana eletään edelleen Ruotsin vallan alla ja tehdään Stolbovan rauha. 

Näin jatketaan ja monen polven kautta tulemme Juho Väinö Laakkalaan, Laakkalan tilan viimeiseen tilaa viljelevään isäntään. Hän syntyi 1895 ja kuoli 1973. Väinö Laakkalan elämän ei ollut mutkatonta. Torstai-iltapäivänä 31.5.1928, syttyi tulipalo Asikkalan Anianpellon kylässä,joka aiheutti siellä suuria taloudellisia vahinkoja. 
Lahtelainen paikallislehti: Tilanomistaja Kedon talosta paloivat molemmat asuinrakennukset sekä kaikki ulkorakennukset... vahingot lienevät n. yksi miljoona markkaa. Samoin paloi maanviljelijä J(Laakkalan talon päärakennus ja suuri osa irtaimistoa. Vahingot arviolta n. 200.000 markkaa... 

Uusi päärakennus valmistui seuraavana vuonna. Kunta tarvitsi kuitenkin asutukselle lisätilaa ja Laakkalan maat myytiin vähin erin tähän tarkoitukseen. Suvun hallussa on enää päärakennus ja Päijänteeseen laskeutuva pihapiiri.
Kirja on koottu erittäin selkeällä otteella. Lähteet on mainittu tarkoin. Henkilöhakemisto on kohdallaan. Kuvamateriaalin hankinnassa on nähty myös vaivaa. Anneli Hongelinin puoliso Johan Hongelin on valokuvannut vanhaa Asikkalaa kauniisti. Kuvamateriaali on kauttaaltaan hyvin elävää ja asiaa kuvaavaa.

Sukutaulut on tehty atk-ohjelmalla, mikä onkin sukututkijan hyvä apuväline. Varsinaisten sukutaulujen lisäksi saadaan helppolukuisia kaavioita aikaan. Kuten tässäkin kirjassa. Ainoa asia mihin haluaisin kiinnittää huomiota on taulujen henkilöhistoria. Se olisi voitu muokata luettavampaan muotoon. "Pötkö" ilman kappalejakoja tappaa lukuhalut.

Anneli Hongelin lopettaa kirjansa kauniisti: 

Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. 
Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. 
Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, 
ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. 
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. 
Aika on säilyttää ja aika viskata pois. 
Aika on olla vaiti ja aika puhua.

Anneli Hongelin päättää 25 vuotisen urakkansa ja jättää kirjan lukijoille. Me sukututkijat tiedämme, ettei työ kuitenkaan pääty.
 

TAKAISIN ALKUUN