http://gamma.nic.fi/~wirmaila/lehtiart/sukulehdet/sukuviesti/
TAKAISIN BUCHT

 
Mäki-Puhtilan sukujuhla
Pauli Helén
(Sukuviesti 1*2002)

Mäki-Puhtilan suku vietti sukutilan 300-vuotisjuhlia yhtenä kesän kauneimmista päivistä viime heinäkuussa. Koolle oli kutsuttu J. Fredrik Mäki-Puhtilan (k. 1914) ja vaimonsa Hilman o.s. Hagert (k. 1940) jälkeläiset. Heillä oli kuusi lasta, joista nuorin oli Toimi Mäki-Puhtila, sukutilan isäntä vuoteen 1980. Hän oli myös sisarussarjansa viimeinen kuollessaan jouluaattona 2000.

Fredrikin ja Hilman lasten lapset eli Mäki-Puhtilan serkussarja alkoi Pentti Larjanteen aloitteesta puuhata sukutapaamista ennen kuin suvunjäsenet aivan vieraantuvat toisistaan. Huomattiin, että Mäki-Puhtilan sukutila täytti 300 vuotta 2001, joten tapaamisen ajankohdaksi tuli kesä 2001. Tilan nykyinen isäntä Esa Mäki-Puhtila tarjosi kotinsa kokoontumispaikaksi - ja niinhän me kaikki olimme toivoneetkin.

Pilvetön päivä aitanpolulla 

Mäki-Puhtilan talon aina hyvin hoidettu pihapiiri oli laitettu sukulaisia varten viimeisen päälle. Ja meitä sukulaisia tulikin iso joukko - yli 70. Enimmillään olisi voinut tulla noin sata. Isäntä Esa Mäki -Puhtila ja naapurissa asuva sisarensa Eija Truedsson olivat vieraita vastassa. Aluksi vietettiin hiljainen hetki Toimi Mäki-Puhtilan ja vähän ennen sukutapaamista menehtyneen Aira Mäki-Puhtilan muistoksi. Senjälkeen  allekirjoittanut kertoi J.Fredrik Mäki-Puhtilan ja hänen sisarustensa vaiheista. Siitä kuinka vanhin sisar Emma Aurora oli yritetty naittaa naapuritaloon Mikkolaan emännäksi. Pellot olisivat olleet vastakkain ja ties mitä muuta vanhemmat olivatkaan suunnitelleet, mutta Emma haki tuomiokapitulin erokirjan ja  meni naimisiin Hatsinaan, missä sitten jälkeläisten kautta puoli kylään on tullut sukulaisiksi Mäki-Puhtilaan. Fredrik itse löysi eräistä häistä itselleen Hilma, joka puolestaan oli ehtinyt kihlautua toiselle, mutta hänpä purki kihlauksen. Loppu onkin sitten sitä historiaa, mistä yhtenä osoituksena oli sukutapaamisemme. 

Fredrikin Ida-sisarelle ensimmäinen synnytys koitui kohtaloksi eikä lapsikaan jäänyt eloon. Idan uusi koti talokin osoittautui varattomaksi, niin että hänet haudattiin Mäki-Puhtilan sukuhautaan. Fredrikin nuorin sisar Vilhelmiina toimi pitokokkina Toivolassa ja lähikylissä. Hän asui naimattomana Rauhalan talossa, jonka pihan kautta tehtiin luonto lenkki sukutapaamisessa. Menoa on ollut suvussa kuin Niskavuorella kään. 

300 vuotta Buchteja, 245 vuotta Tuiskuja 

Tammelasta kotoisin ollut veronkantokirjuri Gabriel Bucht osti Hollolan Toivolasta tilan 1701. Sittemmin tila jaettiin ensin kahtia, joista toiseen osaan tuli 1756 Orimattilan Luhtikylän Tuisku-Heikkilän ratsutilalta isännäksi Kustaa Heikinpoika. Hänen jälkeläisensä jakoivat tilan edelleen kahtia, jolloin muodostuivat Mäki-Puhtila ja Kerppilä. Kummatkin ovat edelleen Tuisku-suvulla ja molemmat viettävät tänä vuonna 300-vuotisjuhliaan.

Gabriel Buchtin kotitalo Tammelan Kallion kylässä on ollut Bucht-suvulla vuodesta 1606 ja pian siellä vietetään siis 400-vuotisjuhlia. Juhlan kunniaksi Mäki-Puhtilan talon pihalle oli pystytetty uusi lipputanko. Serkukset lahjoittivat Esalle Hämeen viirin, jotta lipputangolla olisi mahdollisimman paljon käyttöä. Uutta oli myös aitan katolle oli nikkaroitu vellikello - olisi siellä kai sellainen joskus aikoinaan ollut ihan oikeasti kuuluttamaan aikaa pellolla työskenteleville. Isäntäväelle lahjoitettiin taontatyö, joka ruuvattiin aitan seinään. Taidetaonnan oli suunnitellut hämeenkoskelainen Janne Jalonen ja sen toteutti Tapio Nikkilä, jonka äiti oli Mäki-Puhtilan tyttäriä. 

Päivän ohjelmasta 

Luontopolku oli suunniteltu kiertämään Kivikonmäki. Ensimmäinen kohde oli Sakastinkivi. Enää ei muisteta mistä kivi on saanut nimensä, mutta itse olen arvellut, että se voisi liittyä kirkkoherra Gregorius Buchtiin, joka oli emo veronkantokirjuri Gabriel Buchtin poika ja sittemmin Rautalammin kirkkoherra. Kenties hän oli toimittanut jotain kirkollisia toimia kiven luona. Vilhelmiina Mäki-Puhtilan entisen kotitalon, Rauhalan, pihalla piti tunnistaa kymmenkunnan eri puulajin oksanpätkiä. Navetan rakentamisen ajankohdan keksiminen vaati pientä hoksaamista. Viimeisellä rastilla jyvät erottuivat akanoista, kun piti tunnistaa sinapinsiemeniä, hukkakauraa ja viljakasveja. Voitot menivät Lahteen. Aikuisten sarjan voitti Anne Mäki-Puhtila ja lasten sarjan Janni Viinikka, 6 v.
 

Toivolan kylän mäellä vanhoilla asuinpaikoilla

Vanhojen karttojen ja Salli Meriluodon muisteloiden perusteella on olemassa hyvät tiedot siitä, miltä Toivolan kylä näytti 1920-luvulle asti eli siihen asti kun se Uusjaossa hajotettiin. Paljon ei enää ole luonnossa nähtävissä. Entiset asuinpaikat pitää tunnistaa tielinjausten ja muutamien kiintopisteiden avulla. Mäki-Puhtilan talo siirrettiin jo Isojaossa aivan 1800-luvun alussa nykyiselle paikalleen, mutta Kerppilän talo säilyi kylässä 1920-luvulle samassa paikassa kuin Gabriel Buchtin talo aikoinaan 1701.

Leikkiä ja laulua lapsille ja lapsenmielisille

Pikkupikkuserkuista koottiin lapsikuoro, jota Mari Purmonen säesti harmonikalla ja Hanni Meriluoto laulatti. Aikuiset tempaistiin piirileikkiin Seija Larjanteen johdolla. Mölkkypeliin oli etukäteen nimetty joukkueet. Peli ei ehtinyt kauaa vanheta, kun Lea Virtanen ratkaisi sen edukseen. Siinäkin voitto meni Lahteen.

Juhlapäivä ei olisi ollut täydellinen ilman mainiota lohikeittoa, jota ammennettiin koko joukolle suuresta padasta. Makoisan 300-vuotiskakun päälle oli Pulla-Poikien tietokonetekniikalla tulostettu syötävä värivalokuva Mäki-Puhtilan talosta. Heli Jokela ja Eija Truedsson olivat koonnet ja tulostaneet kuvanäyttelyn suvun jäsenistä ja kylän kartoista.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut päivä. Moni tapasi ensimmäistä kertaa monta sukulaistaan. Jäätiin miettimään kokoonnuttaisiinko lähivuosina uudelleen. Tavattaisiinko Fredrikin sisaren Hatsinan sukulaisia vai Hilman sisaren sukulaisia Korpilahdella? Sitä ennen kaikki voivat osallistua Tuiskujen sukukokoukseen Hollolassa ensi kesänä ja kenties siellä miettiä asiaa tarkemmin.

 

TAKAISIN ALKUUN