http://gamma.nic.fi/~wirmaila/lehtiart/sukulehdet/sukuviesti/
TAKAISIN SUKUKIRJOIHIN

 
Maija Pekkala: Kärkölän Uusikylä - Nyby
Omakustanne 1998.
Seppo Eloranta
(Sukuviesti 1*2000)
Farmaseutti ja sukututkija Maija Pekkalan kirja: Kärkölän Uusikylä - Nyby käsittelee Uudenkylän asukkaita, heidän elämäänsä, sekä elinympäristöään. Kirjan siemenet kylvettiin parikymmentä vuotta sitten, jolloin Maija Pekkala tutki Kärkölän Uuttakylää ja sen asukkaita. Henkilöiden haastattelut toivat esille asioita, jotka tuntuivat tallentamisen arvoisilta. Siitä syntyi kirja.

Sinällään Maija Pekkalan kirja: Kärkölän Uusikylä - Nyby ei pyri olemaan mikään sukukirja - perinteisellä tavalla; eipä se edes keskity mihinkään tietyyn sukuun, vaan käsittelee kylän asukkaita, rakennuksia, ympäristöä, aikaa, elämää, ja yksittäisiä tapahtumia kylässä. Sellaisenaan kirja on hyväntahtoisen arkipäivänen ja humoristinen kenen tahansa lukea. Kun esim. ennen ensimmäistä maailman sotaa - kirja kertoo - venäläiset majoittuivat mustanaan Yli-Airolan pelloille ja ottivat vetensä kylän kaivosta oli kulutus sitä luokkaa että lopulta: "Ali-Airolan kaivon pohjalla istui ryssä ja mukilla otti vettä ämpäriin".

Asioita, asukkaita ja erillisiä tapahtumia on käsitelty Maija Pekkalan kirjassa: Kärkölä Uusikylä - Nyby varhaisista ajoista - talvisotaan asti. Tämä siksi, että talvi- ja jatkosodan jälkeen asujamisto muuttui ja uusia talopaikkoja syntyi runsaasti. Tästä ajasta on syntymässä uusi kirja, kertoo Maija Pekkala, joten siitä ehkä tuonnempana kun se on päivänsä nähnyt.

Maija Pekkalalle kirjan koostaminen oli matka menneisyyteen - askel ajanverhon läpi toiseen dimensioon - aikaan, josta astelivat vastaan muistojen hämärtämät ja kultaamat henkilöt, rakennukset ja pihanäkymät: viikatteen suihke kypsässä elossa ja pärehöylän unettava lonksutus. 

Työ vei mukanaan, Maija Pekkala kertoo. 
- Henkilö seurasi toistaan. Tapahtuma vieritti esiin syyt ja seuraukset.
- Oli kiinnostavaa tutustua aikaan ja ihmisiin, Maija Pekkala muistelee.
- Olin ollut parikymmentä vuotta muualla ja menneisyys tulvi voimakkaasti vastaan. Saatoin katsella maisemaa ja tiesin, että tuolla on ollut keittokota ja tuolla on ollut asumus, josta nyt on jäljellä vain muutama kivi. Kirjan teko herätti kylässä supatusta. Oli hyvä, että asioita tallennetaan ihan kirjaksi asti; muistetaan ihmisiä, taloja ja tapahtumia, jotka alkavat olla jo pois muistoistakin. Mutta oli niitäkin, joiden mielestä asiat olisivat saaneet maatua talojen ja ihmisten myötä. Tuvissa mutistiin, ja puisteltiin päätäkin.
- Koitin käsitellä tapahtumia tasapuolisesti, Maija Pekkala kertoo. 
- Asioita muistettiin eri tavoin. Kun kiistakysymyksiä syntyi jätin asian varmistumattomana pois. Kirjan teossa tähdellisimpänä Maija Pekkala pitää asioiden varmistamista, vuosi lukujen tarkistamista, sekä tietolähteen mainitsemista. Yksityiskohdista ei Maija Pekkalan: Kärkölän Uusikylä - Nyby kirjassa ole puutetta. Asiakirjoja, todistuksia, karttoja, asukasluetteloita ym. ym. on päivittelyyn asti. Myös sattumuksia on moneen lähtöön. Kerrotaan mm. kieltolain aikaisesta tapauksesta, jossa Porvoon suunnasta tulleet pirtutrokarit olivat poliisien takaa-ajamina törmänneet Koskisen lautatarhan kohdalla  olleeseen suureen kiveen: "...kanisterit lensivät mäkeen ja pirtu haisi", Maija Pekkala kirjoittaa. Sittemmin "pirtukiveksi" nimetty kivi hävitettiin tienohesta - trokarienko vai poliisin toimesta? Sitä ei kirja mainitse.

Maija Pekkalan: Kärkölän Uusikylä - Nyby on lukemisensa ansainnut kirja. Maija Pekkalan teksti on elävää ja aikaansa vasten kotoisen lempeää. Kirja on hyväntahtoinen, hieman kaihoisa ja savuntuoksuinen kiitos menneisyydelle, joka sen juuri näissä puitteissa on ansainnut.
 

TAKAISIN ALKUUN