http://gamma.nic.fi/~wirmaila/lehtiart/sukulehdet/sukuviesti/
TAKAISIN SUKUKIRJOIHIN

 
Virmaa sukua Padasjoelta
Toivo Jalli - Tarja Laaksonen - Leo Suomaa:
ERI VIRMA erinomainen sukunta. 
Omakustanne. Padasjoki 1999. 158 sivua.
HM.
(Sukuviesti 1*2000)
Käsillä oleva kirja on tekijäkolmikon toinen omista, yhteisistä juuristaan tekemä kirja. Edellinen, Maakesken Mannberg sukuineen, ilmestyi 1997. Tämän kirjan lähtöhenkilönä on ratsusotilas Eri Eerikinpoika (Eric Ericsson) Wirman, joka ilmestyy ratsusotilaaksi Padasjoen Virmailan rustholliin vuonna 1767. Hänen ja vaimonsa Mari Juhontyttären lapsista neljä poikaa jatkaa sukua.

Tekijät ovat pyrkineet tekemään luettavan suku kirjan. Takakannen tekstin mukaan "esityksessä on pyyhkäisemällä pois tavanomaiset byrokraattiset rasitteet pyritty erityisesti vanhan hyvän ajan luettavuuteen. Näin tämän teoksen sisällöstä on luotu romaanimaisesti etenevä suvun suuri kertomus henkilöitä unohtamatta."

Mitä tekijöiden tarkoittamat tavanomaiset byrokraattiset rasitteet lienevät, mutta tavanomaiseen sukukirjaan verrattuna Eri Virmasta puuttuvat esim. hakemistot, kuvat ja polveutumiskaaviot. Kirja rakentuu pelkälle tekstille, jota on sijoitettu tauluihin. Sukuun kuulumattomalle kirja on hämmentävä kokemus. Tekstissä rakennetaan suorastaan kaunokirjallisia tulkintoja eikä pyritä varovaiseen objektiivisuuteen. Kirjassa pyritään myös tyypittelemään sukuun kuuluvia. Takakannen tekstin mukaan: "Herroja ja narreja suvussa ei juuri esiinny, mutta erinomaisen virmoja ihmisiä niin lukuisasti, että byrokraatit ovat julistaneet suvun kautta aikojen idiotyypiksi."

Parhaimmillaan em. ratkaisut ja kirjoittajien taito tehdä hyvää tekstiä johtaa suorastaan hykerryttäviin lukuelämyksiin. Esimerkki kantaisän taulusta: "Virmannitkin siis veljeilivät herrojen kanssa ja keinottelivat yhteiskunnan varoilla. Armottomasti ainakin Juho, joka leiviskää hoitaessaan peräti heitti äitipahansa ruotuvaivaisten luokkaan kuin Nero kristityn leijonan luolaan. Virmailan ja Wirlandereiden palveluksessa ollen Eri ei voinut kieltäytyäkään tekemästä näiden harjoittamia raakoja ja törkeitä rikollisia puuhia. Mutta palkkasoturiksi ryhtyminen ja sellaisena pysyminen (ilman erityistä pakkoa?) osoittaa myös Erin omassa luonteessa pahaa vikaa. Ei pidä siksi ihmettelemän, jos Wirmannista tuli vihattu."

Padasjokelaisille ja erityisesti Virmailan rusthollin mailla asuneille kirja tarjoaa varmaan kiintoisan lukuelämyksen. 

HM.
 

TAKAISIN ALKUUN