Referat : Yrjö Blomstedt, Manecke. 
Släkten synes härstamma från Tyskland (Hamburg?) och inflyttade över Stockholm till Helsingfors i mitten av 1740-talet, där dess 
medlemmar i tre generationer verkade inom handeln. En av släktmedlemmarna grundade år 1806 det raffinaderi som långt senare utvecklades till Tölö sockerab. Släktens yngre gren slocknade på manslinjen 1874 (på kvinnolinjen 1881), medan den äldre grenen, vars medlemmar överflyttat till Ryssland, ännu på 1920-talet fortlevde i Litauen. 

Bernhard Manece meni Helsingin kouluun 1791. Muutti Viaporiin 1798 ja astui ilmeisesti silloin sotapalvelukseen. 
Suomen tykistörykmentin ylim. majoittaja, kersantti 14.10.1802, esikunta-aliluutnantti 7.3.1805. 
Otti osaa Pommerin sotaan 1805-07, mukana piiritetyssä Stralsundissa. 
Otti osaa sotaan 1808-09, aluksi jaoksenjohtajana 1. 3-paunaisessa partiopatterissa, sitt. siitä muodostetun 3. 3-paunaisen patterin va. päällikkö. Osallistui Leppälahden kahakkaan 1.4.1808 ja Lapväärtin taisteluun 29.8.1808, missä sai kontuusion jalkaansa. 
Palasi tervehdyttyään palvelukseen ja kuului jaoksineen tykistön reserviin. Jäi tammik. 1809 venäläisten vangiksi Luulajassa.
Ero Ruotsin palveluksesta 18.4.1809 kapteenina (»ansiokkaana ja rohkeana upseerina» ylennetty luutnantin arvon ohitse).
Kultamit. urhoollisuudesta 1809. Asui 1800-luvun alussa Vanajassa, mistä muutti 1811 Hämeenlinnaan. Omisti talon Hämeenlinnassa. 

Lapsista syntyi kuolleena poika 19.12.1839, pieninä kuolivat myös Berndt Alexander, s. 3.2.1841, k. 24.8.1841 ja 
Berndt Wilhelm, s. 17.9.1842, k. 26.5.1843. 
Aikuisiksi elivät: 

1 )(VIII-4174/1) Gustava Wilhelmina Hedlunde Westman s Manece, s. 2.4.1835 Hämeenlinna, k. Viipurissa 19.6.1887. 
1. vih. 14.10.1851 Hämeenlinnassa  kauppias Magnus Wilhelm Westman, s. Lapinjärvellä 4.7.1824, k. Hämeenlinnassa 25.11.1865; 
2. vih. 6.4.1871 kummankin 2. avioon  Helsingissä ylikonduktööri Johan Gustaf Hedlund, s. 2.1.1832 Hammarland , k. 12.8.1877 Helsinki. 

2)(VIII-4174/2)  Amalia Johanna Charlotta Burgman s Manece, s. 19.3.1836 Hämeenlinna, k. Turussa 3.7.1905. 
Vih. 15.7.1855 Hämeenlinnassa  merikapteeni, sitt. viinikauppias Turussa Karl Fredrik Burgman, s. Helsingissä 7.9.1826, k. Turussa 11.5.1905. 

3)(VIII-4174/3)  Ida Aurora Lindberg s Manece, s. 16.11.1837 Hämeenlinna, k. Helsingissä 3.5.1904. 
Vih. 30.8.1859 Helsingissä kauppias Bengt Robert Lindberg, s. Mäntsälässä 1.11.1817, k. Helsingissä 6.9.1871. 

4)(VIII-4174/4) Karl Emil Manece, s. 17.1.1845 Hämeenlinna, everstiluutnantti.  k. 21.9.1914 Pihkova. 
Puoliso Karolina Rakovsky (room.-kat.), s. 1848, asui Kaunasissa (Kovnossa)1922, k. 15.1.1928, isä hovineuvos Karl Rakovsky. 

Karl Emil Manece kävi 22. jalkaväkidivisioonan junkkarikoulun. Aliupseeri 3. suomenmaalaisessa linjapataljoonassa 18.1.1861, junkkari 31.1. s.v., siirto 5. suomenmaalaiseen linjapataljoonaan 16.9. s.v., ero sotapalveluksesta 13.1.1862. Junkkari 6., Hämeenlinnan, ruotujakoisessa suomalaisessa tarkk'ampujapataljoonassa 6.3.1862, port-d'épée-junkkari 15.6. s.v. Siirretty Kinburnin, suuriruhtinas Mihail Nikolajevitin, rakuunarykmenttiin 30.9.1862. Vänrikki 15.4.1864. Siirretty 5., Mikkelin, ruotujakoiseen suomalaiseen tarkk'ampujapataljoonaan 26.11.1865, komennettu 6., Hämeenlinnan, suuriruhtinas Wladimir Aleksandrovitin, suomalaiseen ruotujakoiseen tarkk'ampujapataljoonaan 13.4.1866. Suomen ruotujakoisen sotaväen lakkauttamisen yhteydessä siirretty 1., Nevan, Hänen Majesteettinsa Helleenien (Kreikan) kuninkaan jalkaväkirykmenttiin 18.8.1868, ero sotapalveluksesta aliluutnanttina 6.8.1869. Uudelleen palvelukseen ja vänrikki 87., Savonlinnan jalkaväkirykmentissä 29.9.1870. Aliluutnantti 2.4.1871. Komennettu Malli(Harjoitus)pataljoonaan 1871-73. Luutnantti 7.6.1872. Alikapteeni 17.4.1875. Komennettu Henkikaartin, Hänen Majesteettinsa Keisarin oman, Krenatöörirykmentin reservipataljoonaan 14.12.1877, siirretty sanottuun pataljoonaan kaartinluutnanttina 6.7.1878. Reservipataljoonien tultua Turkin sodan päättyessä hajoitetuiksi komennettu Henkikaartin, Hänen Majesteettinsa Keisarin omaan, Krenatöörirykmenttiin 29.9.1878, siirretty sanottuun rykmenttiin 13.1.1879. Siirretty 8., Viipurin, suomalaiseen tarkk'ampujapataljoonaan ja kapteeni 28.8.1881, 3. komppanian päällikkö 17.3.1882, toimi eräitä kertoja pataljoonan vt. komentajana ja talouspäällikön sijaisena. Ero sairauden vuoksi sotapalveluksesta everstiluutnanttina oikeudella kantaa virkapukua 16.11.1888, eläke 15.1.1889. Manecke oli aikoinaan Venäjän armeijan tunnetuimpia ampumakouluttajia. 

IX. Poika: 

Viktor Manece, s. 27.7.1879. Suorittanut Keisari Aleksanteri I:n tie- ja vesirakennusinsinööri-instituutin Pietarissa ja kollegisihteeri 28.7.1902. Venäjän Luoteisradan hallinnon palveluksessa radanrakennusinsinöörinä (1908), asui Pietarissa, sitt. luult. Pihkovassa. Elossa 1922 Kaunasissa (Kovnossa), Liettuassa. 
1914 Viktor oli naimisissa, ei lapsia.

Manecke

Professori Yrjö Blomstedt, Helsinki

Pikkuvihan jälkeen siirtyi Tukholmasta Helsinkiin muuan sukujuuriltaan toistaiseksi tuntematon Petter Manecke (Peter Mahncke),
joka sittemmin jatkoi appensa raatimies Carl Telleqvistin kauppatoimintaa. Nimestä päätellen suku on peräisin alasaksalaiselta kielialueelta, mahdollisesti Hampurin tienoilta, missä nimeä eri muodoissa näyttää esiintyneen halki vuosisatojen mm. Deutsches Geschlechterbuchin hakemiston mukaan. Ruotsissa 1700-luvulla tavattaviin von Maneken (Elgenstierna), Manecke (Lewenhaupt) ja Maneck (Hagström, Strängnäs stifts herdaminne) sukuihin ei yhteyttä ole voitu ainakaan toistaiseksi osoittaa, mutta tukholmalaiset lähteet voinevat antaa jotain lisävalaistusta asiaan. 

Kantaisän pojat jatkoivat kauppiaan uralla ja Bernhard Manecke (1755-1808) on mainittava sen sokerinpuhdistamon perustajana (1806), josta sittemmin tuli Töölön sokeritehdas. 

Suvun nuorempi haara pysytteli vielä seuraavassakin polvessa kotikaupungissaan Helsingissä ja pääasiassa kaupallisten toimien parissa - eräs jäsenistä oli kuitenkin oikeusraatimies pääkaupungissa, toinen apteekkari Käkisalmessa -, mutta haaraus sammui mieskannalta 1874, naiskannalta 1881. 
Vanhempi haara joutui jo kolmannessa polvessa pois kauppiaanuralta, kun nuorena orvoiksi jääneet kauppias Matthias Manecken pojat antautuivat sotilasuralle. Vanhempi näyttää katoavan tuntemattomiin kohtaloihin, kun taas nuorempi osallistuttuaan tykistöupseerina 1808-09 vuosien sotaan asettui asumaan Hämeenlinnaan. Hänen poikansa palveli upseerina vuoroin Suomessa, vuoroin Venäjällä, ja muutti 1890-luvulla loppuiäkseen Venäjälle. 
Venäläistä sukuhaaraa edusti hänen ainoa poikansa, joka oli rautatieinsinööri; vallankumouksen jälkeen hänen tiedetään asuneen 1920-luvun alussa Kaunasissa (Kovnossa). Sukuhaaran myöhemmät vaiheet ovat jääneet selvittämättä.