Keskiviikkona 21.2. tulee kuluneeksi 120 vuotta 
padasjokelaisen tehtailija Juho Kustaa Luukon syntymästä. 
Hänen saavutuksikseen voidaan lukea sähkön välityksen alku
Padasjoella sekä Auttoisten teollisuustoiminnan elvyttäminen. 
  

Juho Kustaa kävi kansakoulunsa Padasjoen kirkonkylässä, eihän Arrakoskella vielä tuohon aikaan ollut omaa koulua. Kansakoulun jälkeen hän pääsi seppä August Herkmanin oppipojaksi Mainiemelle. Juho Kustaasta kehittyi taitava seppä. Ja löytyipä hänelle Herkmanin suvusta senaikainen tyttöystäväkin.

Juho Kustaan voi nähdä sen ajan nuorena aktivistina, joka oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Hän oli perustamassa Arrakoskelle raittiusseuraa ja teki itsekin raittiuslupauksen. Hän piti lupauksestaan kiinni aina kuolemaansa asti. 
Parikymppisenä Juho Kustaa Luukon elämän suuntaa muutti sortovuosien asevelvollisuuslaki. Muiden nuorukaisten tavoin häntä vaadittiin sotilaspalvelukseen Venäjän armeijaan. Suomalaiset kuitenkin vastustivat asevelvollisuuslakia peläten Suomen venäläistämistä, eivätkä nuorukaiset saapuneet kutsuntoihin. Myös Juho Kustaa Luukko liittyi kutsuntalakkolaisiin ja hän pakeni Maria-sisarensa luo Kotkaan.

SAHANASETTAJANA KARJALASSA JA VENÄJÄLLÄ

Koska Juho Kustaa Luukko oli nuoresta iästä huolimattaan kätevä seppä, sai hän töitä Norskan sahalta Kotkasta. Kotkan jälkeen hän jatkoi matkaa Karjalaan, jossa työskenteli sahoilla muun muassa Läskelässä ja Jaakkimassa.
Kun vuonna 1905 venäläiset päättivät vapauttaa suomalaiset kokonaan sotilaspalveluksesta, kutsuntalakossa olleen Juho Kustaan elämä helpottui. Hän ei kuitenkaan palannut kotiseudulleen, vaan jäi Karjalaan, jossa työtilanne oli hyvä ja josta hän oli löytänyt morsiamen. Jo samana vuonna hänet vihittiin jaakkimalaisen muurarin tyttären Hymy Stulanderin (s. 1885) kanssa.

Karjalassa Luukot asuivat usealla eri paikkakunnalla, kun Juho Kustaa kiersi asettamassa ja korjaamassa sahoja. Varsinaisena kotina ja tukikohtana parilla oli muuttojen välillä Jaakkima, jonne he yhdessä Hymyn vanhempien kanssa rakensivat omakotitalon. Karjalassa perheeseen syntyi viisi lasta: Lempi, Väinö, Kaisa, Helvi Vappu ja Irja.

Vuonna 1915 perheen tie vei Venäjälle miljoonakaupunkiin Pietariin, jossa tarvittiin suomalaista työväkeä. Juho Kustaa työskenteli Putiloffin pommitehtaalla teknisissä tehtävissä, pääosin sorvaajana. Kun Venäjän vallankumous alkoi, Luukon perheen onnistui paeta viimeisellä junalla Suomeen. Tuon junan jälkeen raja sulkeutui. Esimerkiksi naapurissa asunut Hakalahti joutui pakenemaan uimalla Nevan yli.
Ennen Padasjoelle muuttoaan Luukon perhe oli yhden kesän Valkjärvellä, josta se oli ostanut pienen myllyn ja sahan. Valkjärven laitosta Luukko piti vain puoli vuotta, koska joki osoittautui (Lauri Luukon mukaan) perin ”kuivanperkaiseksi”.

Kun Juho Kustaa yhdessä veljensä Laurin kanssa saapuivat katsomaan Valkjärven paikkaa, oli jo tullut pimeä. Pimeässä harhailtuaan he löysivät talon, ja menivät koputtamaan oveen. Oven tulikin kaikkien yllätykseksi avaamaan Juho Kustaan kansakoulutoveri Padasjoelta - Hulda Appelroth ja tämän mies nahkuri Sipiläinen. ”Mistäs sä tänne osasit tulla?” ihmetteli talon emäntä. Luukon veljekset saivatkin sitten vieraanvaraisen vastaanoton. 
(kertonut Lauri Luukko)

KAUKELAAN MYLLÄRIKSI

Padasjoelle Juho Kustaa ja Hymy Luukko muuttivat perheensä kanssa vuonna 1917. Täältä perhe osti Vilho Pastilalla myynnissä olleen Kaukelan myllyn. Niin Luukosta tuli hetkeksi mylläri. Padasjoella perheeseen syntyivät lapset Matti, Martti, Eero ja Pirkko. 
Pian Padasjoelle muuton jälkeen syttyi kuitenkin sisällissota ja elämästä tuli rauhatonta. Vuoden ajan Juho Kustaa isännöi viereistä Mylly-Mäkelän tilaa, mutta myi sen sitten Evald Rantaselle. Rantasen perillisten kautta Mylly-Mäkelä siirtyi myöhemmin kunnan omistukseen.
 

”JOS VIELÄ KEISARIN SUUTUTTAVAT”

Sisällissodan aikaan Miestämän ja Myllyjärven kapea kangas oli turvaton ja rauhaton asua. Eräänä päivänä pihaan tuli kahdeksan punaista ratsuilla. Ensimmäisen hevosen selästä hyppäsi nuori innokas soturi ojentaen aseen Juho Kustaan rintaan. Juho Kustaalla oli sylissä pieni Matti-poika, jonka hän pyysi saada laskea alas. Onneksi viimeisen hevosen selässä istui kotikylän mies Kalle Haapasilta, joka ehti hätiin ja sanoi, ettei Juho Kustaa ollut se mies, jota etsittiin. Etsivät Mäkelän isäntää Lauri Paanasta, jota eivät kuitenkaan löytäneet. 
Pari viikkoa Kaukelan kylän väki oli sotaa paossa  kruunun torpassa Tevännillä. Toisella  kerralla taas  mentiin evakkoon Pajulahteen Aaretti Heinosen vetäessä vesikelkalla vaatteita ja ruokatarpeita. Pajulahdessa vähäkuuloinen vanha isäntä ”Pohjan Matti” ihmetteli väen paljoutta. Juho Kustaan huudettua hänen korvaansa, että on sota, päivitteli Matti: ”Voi voi jos vielä keisarin suututtavat”. 
Kylässä ei kuitenkaan taistelua käyty ja pahoilta menetyksiltä vältyttiin. Luukolta punaiset olivat paetessaan vieneet vain ruokatarpeet kaapista.
(kertonut tytär Kaisa Salpakari)

SÄHKÖÄ KOSKESTA

Karjalassa hankkimallaan ammattitaidolla Juho Kustaa ja veljensä Kalle Luukko asensivat Kaukelan kotiin sähkövalot ja Auttoisille katuvalot. Auttoisten ja Kaukelan myllyissä olikin Padasjoen ensimmäiset sähkögeneraattorit. Tuon ajan sähkönjakelu ei kuitenkaan ollut samanlaista kuin nykyään, sillä käytössä oli korvikejohdot ja pienitehoiset generaattorit. Kerrankin Jussilan emäntä soitti Vesijaolta ja valitti, että ”lamppu on kun kananmunan ruskuain”.
Varsinaisesti Padasjoen sähköistäminen alkoi, kun kunta vuonna 1918 päätti perustaa kunnallisen sähkölaitoksen. Kunta osti Kaukelan myllyn ja koskioikeuden Luukolta 1919, ja hänestä tuli laitoksen hoitaja. Padasjoen sähköistäminen ei alkanut helpolla, sillä kunnalla oli rahoitusvaikeuksia ja kuparijohdoista oli pulaa koko maassa. Kaukelankosken padon valmistumisen jälkeen kunta vielä haastettiin käräjille, kun Myllyjärven pinta oli noussut Suolahden Aleksin pelloille.

HARJAPUUYRITTÄJÄNÄ AUTTOISILLE

Luukolla oli Mäkelän tilan ja Kaukelan kosken myymisen jälkeen varaa uuteen investointiin. Hän osti Auttoisilta Aarnonkosken sahan ja myllyn 1920. Hän puratutti vanhan rakennuksen ja rakensi paikalle uuden. Aluksi Luukko myi lautaa Lahden huonekalutehtaille, mm. Asko Avoniukselle (nyk. Asko), mutta siirtyi sitten harjapuiden valmistukseen.
Kun Kaukelan sähkölaitos siirtyi kaukelalaisen Eemil Laakson hoidettavaksi, muutti Luukon perhe kokonaan Auttoisille. Perheestä tuli auttoislainen ja sukua on Auttoisilla tänäkin päivänä. Luukon suvusta tuli laaja, lapsenlapsia Juho Kustaa ja Hymy Luukolle kertyi 31.
Aarnon Saha ja Harjapuutehtaasta muodostettiin vuonna 1950 osakeyhtiö Aarnon Puu. Juho Kustaa Luukko osallistui sen toimintaan aina kuolemaansa 1965 asti, vaikka vastuu yhtiöstä oli jo aikaa sitten siirtynyt Luukon suvun seuraavalle, ja kolmannellekin, polvelle. 
Ahkeruudellaan ja yritteliäisyydellään seppä Juho Kustaa Luukosta tuli arvostettu tehtailija. Hänet haudattiin kyläläisten saattelemana luonnonkauniille paikalle Auttoisten Supinmäkeen, vaimonsa Hymyn viereen. 
 

Minna Perälä