http://gamma.nic.fi/~wirmaila/
TAKAISIN UUTISSIVULLE

Kuhmoisten Sanomat

Numero 11 - 2000 - s. 5 
Puolueeton kotiseutulehti 
Keskiviikkona maaliskuun 15. päivänä

 

 Uusi Virmailan sukukirja ilmestyi

Valtava Virmailan suku verrattavissa jo heimoon
 

Virmailan suku II, työstänyt Kalevi Vuorela, 
kustantanut Wirmailan rusthollin sukuyhdistys, ry. 
Painopaikka Padasjoen Kirjapaino. Painos I 500 kappaletta. 
Julkistettu ja myynti aloitettu maanantaina. 

Virmailan suvun, sukuyhdistyksen mielestä jo lähes heimon, kuhmoislainen kanta on tallennettu lähes tuhanteen henkilötietojen sivuun, kuviin, sukupuihin, kertomuksiin ja koviin kansiin. Kirja selvittää Tehin Tapanilan sukua 200 sivulla ja Anttulan Pälsilän jälkeläisiä 580 sivun verran. 

Uusimassa sukukirjassa seurataan suvun kantaisänä pidetyn Padajoen Virmailan ratsutilallisen Heikki Pietarinpojan (s. n. 1586) lapsenlapsien 1600-luvulla syntyneiden Elin Juhontyttären (Tapanila) ja Samuel Juhonpojan (Pälsilä) jälkeläisiä. 

Kannen ja kansilehden kuvitus on Päivö Suomelan, jonka kädenjälki näkyy jo aikaisemmin julkaistuissa Virmailan kirja (1982), ja Virmailan suku I (1997) -teoksissa. Kansilehti on tutun sinisävyinen, kuva-aiheena uusimmassa on tyylitelty Kuhmoisten kirkko.
 

 

Kalevi Vuorela ja Seppo Unnaslahti ovat 
molemmat hyvin iloisia uusimmasta sukukirjasta. 
Nekin, jotka eivät tiedä kuuluvansa sukuun, 
saattavat yllättyä kirjan annista.
Työn valtavuus yllätti 

Kalevi Vuorela on itse yksi sukuyhdistyksen perustajäsenistä. 
Hän kertoo lämpimästi Kauko Tyllilästä, Uuno Pulkkilasta, Eino Mäkelästä ja Martti Suntelasta, jotka kannustivat ja innostivat työhön. 

Kun työhön ryhdyttiin 1970 luvun lopulla, ei tutkijoilla ja vastaperustetun sukuyhdistyksen (1978) jäsenillä ollut aavistusta siitä, miten valtava ja peräti ylivoimainen tehtävä heillä oli edessään. Aikomuksena oli tutkia tututtuja ja läheisiä sukuhaaroja, joiden tiedot voitiin saada kokoon kohtuullisin ponnistuksin, kertoi Kalevi Vuorela sukuhistorian julkistamistilaisuudessa maanantaina Kuhmolassa. 
Vuosien vieriessä on huomattu, että suvunjälkeläisiä vilisee tuhansittain kaikkialla, sekä Suomessa että Euroopan maissa, jopa valtamerien takana.

Kirjan esipuheessa Vuorela toteaakin haasteen valtavuuden selvinneen vasta työn edetessä. Periksi antamisen vastavoimana oli hämäläinen sitkeys, joka sai ponnistelemaan urakassa, joka on vienyt tekijältään vuosia ja vaatinut myös taloudellista panosta. Kahden julkaistun sukukirjan lehdillä on valtava määrä ihmisiä. Ensimmäisessä kirjassa numeroituja henkilöitä on 6000 ja toisessa osassa 8000. Jos yhden numeron alla on keskimäärin viisi nimeä, se tarkoittaa jo 70000 jäsenen määrää.

Jos joku haluaa laskea kaikki, olisin kiinnostunut kuulemaan määrän, Kalevi Vuorela myhäili julkistamistilaisuudessa. Hän myönsi, ettei uusin sukukirja ole täydellinen. Joistakin suvuista, joihin on saatu yhteyttä, on tarkemmat tiedot kuin toisista. Virheitäkin saattaa olla, sillä asioita oli mahdoton tarkistaa käytettävissä olleilla resursseilla. 

Sukukirja kuluu käytössä 

Virmailan rusthollin sukuyhdistyksen edustajana puhunut Seppo Unnaslahti arvioi sukukirjan kuluvan käytössä, toisin kuin romaanin, joka jää hyllyyn hautumaan. Hän kiitti Kalevi Vuorelaa valtavasta työstä, jota hän on tehnyt ilman korvausta ja vastannut hankkeesta raha-asioita myöten. On ainutlaatuinen kulttuuriteko, että yksittäinen henkilö uhraa elämästään näin paljon. Kaikilta muilta työ olisi jäänyt tekemättä, Seppo Unnaslahti kiitti tekijää. 

Kuhmoisissa suvun jälkeläisiä Seppo Unnaslahti toteaa varovaisesti arvioiden olevan runsas puolet väestöstä. Antti Lahnalahti, oman kortensa sukukirjaan Pirttiniemen suvun osalta kantaneena arvioi, että taitaakin olla helpompi nimetä ne paikalliset suvut, jotka eivät kirjojen sivulla esiinny. 

”Suku virmaa ja viriiliä” 

Julkistamistilaisuudessa mukana ollut Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Risto Ojala totesikin leikkisästi, että Virmailan suku on ollut sekä virmaa että viriiliä, mitä uusin lähes 1000 – sivuinen opus todistaa. Ojala näki sukukirjan julkaisemisen suurena kotiseututekona, joka syventää rakkautta omaan kotiseutuun. Vallan ja voimankäytön historiat saattavat jäädä kansalle vieraiksi, sukukirjassa on sija kaikilla asemaan katsomatta.

Hän antoi sukukirjan ja historiateoksen tekijälle Kalevi Vuorelalle tunnustuksen uutterasta työstä, joka on rahassa mittaamaton. Sukuun kuuluvan Seppo Unnaslahden kotiseudun tuntemus on ollut kirjaa työstettäessä avuksi, arvioi Ojala. Virmailan sukukirjan ensimmäisestä osasta otettiin kolme vuotta sitten 1 000 kappaleen painos, joka on myyty loppuun. Kalevi Vuorela kertoo, että siitä on tarkoitus ottaa uusintapainos, johon lisättäisiin täydennystietoja. Tämä tavoite on asetettu vuoteen 2001. 

Mielenkiinto kirjaa kohtaan on suuri, sillä ennakkotilauksia oli tehty peräti 700. Kirjaa myydään Heinon Kirjakaupassa ja Patamuorissa Padasjoella. Virmailan Rusthollin suku seuraa aikaansa, sillä kenellä tahansa on mahdollisuus tehdä tuttavuutta tähän ”heimoon” ja sukuyhdistykseen internetin kotisivujen kautta osoitteella http://gamma.nic.fi/~wirmaila.


 

TAKAISIN ALKUUN