http://gamma.nic.fi/~wirmaila/lehtiart/kansi10jasis.htm
TAKAISIN KANSILEHTIIN

VIRMAILAN UUTISET

WIRMAILAN RUSTHOLLIN SUKUYHDISTYKSEN JÄSENLEHTI
Toimittaja Kalevi Vuorela

Lehden tilausmaksu  10 euroa (ei jäsenet)


VIRMAILAN UUTISET

Numero 29 Heinäkuu 2010


 



 
 
 
 
 

 


Lehden sisältö

Yleistä:
Lehden jakelu, osoitteet
Sukuyhdistys: yleistä, jäsenmaksu
Lyhyt teksti ruotsiksi, saksaksi, italiaksi

Artikkeleita, kirjoituksia, referaatteja:

Veikko Neuvonen - luonnonystävä Virmailasta
Häät Kalkkalassa vuonna 1778 (Ote Nikkaroisten Anttilan sukukirjasta)
Tapio Alanko: Nikkaroisten Anttilan suvusta syntyi kirja
Kalevi Vuorela: Sukulaisten sukulaisia
Kalevi Vuorela: Menneitä muistellen
Pitäjäneuvos Veikko Kilpanen - Kuhmoisten murteen taitaja
Mari Salonen: Nurmijärven matka 6.-7. huhtikuuta 1924
Pirkko Kuussaari: Sotaa paossa Virmailan saaressa
Hannu Järvinen: Vohvelikankainen pyyhe ja kaksi kulunutta lautasta
Kalevi Vuorela: Karl Henriksson (Wirmala), född ca 1613... - Vart tog han vägen?
Seppo Unnaslahti: Nuottakunta ja kalapirtti. Kalastuksen historiaa Kuhmoisten Isojärvellä
Kalevi Vuorela: Tarina meren rannalta (Paulo Coelho. Manuale del guerriero della luce)
Esko Lindholm: Oleksä pölkö?
Mirja Helenius: Monet esipolviketjut johtavat Ottoon ja Roosa Mariaan
Mirja Helenius: Koulunkäyntiä 1940- luvulla
Martti Heino / Kalevi Vuorela: Sara Samuelintyttären (VIII-2328) jälkeläiset, tervetuloa!
Kalevi Vuorela: Liisa Pertamo - Leponiemen hengetär
Kalevi Vuorela: Virmailan kartta ennen ja nyt
Susanna Suomela: Unien ja muistojen huoneissa
Leo Suomaa: Virmailaa vanhoissa kartoissa
Martti Ruokola / Kalevi Vuorela: Pukarajärven rannalla 
Höysniemen Elli
Leo Suomaa: Virmailan ja Inkilän yhteyksiä
Taina Silen: Akupunktiota Australiassa
Erkki Sipura: Vaelluksella Turusta Sallaan (Kts. myös Pad. San. 15.7.2010)
Kalevi Vuorela: Virmailan vitsejä
Mari Salonen: Onni Salonen, sysmäläinen maailmanmestari

Yhdistyksen kuulumisia
Virmailan sukukuyhdistyksen vuosijuhla ja -kokous 2.8.2009 Maakesken Rientolassa
Seppo Unnaslahti: Sukuneuvosto piipahti Längelmäellä 3.1.2010
Ethän unohda yhdistyksemme kotisivuja
Sukuneuvoston kevätkokous 2.5.2010 Onnenmyyrässä 
Railin ja Kaken "myymiö" sukujuhlassa
Sukuyhdistyksen jäsenmaksu ja Virmailan Uutiset

Perhetapahtumia: 
syntyneitä, ylioppilaita, vihittyjä, merkkipäiviä, kuolleita
Inkeri Haarla-Kettunen: Ara Haarla - yksi sotiemme veteraaneista
Josef Feurer / Kalevi Vuorela: Kirje itärintamalta syyskuussa 1944

Sukukirjamme:
Virmailan suku I osa / 2. painos
Virmailan suku II osa / 2. painos
Virmailan suvun muistoja ja kohtaloita
Nikkaroisten Anttilan suku
Veikko Neuvonen: Muutoksia Suomen luonnossa

Wirmailan rusthollin sukuyhdistyksen
vuosijuhla ja -kokous
Sahalahden Pakkalan Kontulassa
sunnuntaina 1.8.2010

 


 

Virmailan Uutiset 29 - 2010
SUKUKIRJAT
V i r m a i l a n  s u k u  I  osa  / 2. painos

Sukukirjamme I osan toinen, lisätty painos ilmestyi vuonna 2001. Toiseen painokseen on useiden sukuhaarojen kohdalle tehty täydennyksiä ja korjauksia. Kirjassa on 904 sivua. Useimmat kuvat sekä Päivö Suomelan laatimat sukukaaviot on säilytetty ennallaan. Henkilöiden alkuperäinen numerointi on mahdollisuuksien mukaan säilytetty. Täydennyksenä mukaan tulleet
perheet I henkilöt on merkitty lisänumeroin. 

Kirjaa on edelleen pienehkö määrä saatavissa mm.
Padasjoen kirjapainossa (Tammitie 3) PL 19,17501 Padasjoki (p. 03-5512186).
Paperikeitaassa (asiamiespostissa), Keskustie 20, 17500 Padasjoki (p. 03-5565150).
Myyntihinta on 65 euroa (sisältyy alv 8 %); postitse lähetettäessä peritään lisäksi postimaksu.



V i r m a i l a n  s u k u  II osa  /  2. painos

Sukukirjan II osan toinen, lisätty painos ilmestyi kesällä 2007. Toiseen painokseen on useiden sukuhaarojen kohdalle tehty vuosina 2004 ja 2005 tulleita täydennyksiä ja korjauksia. Kirjassa on 925 sivua. Aakkosellinen hakemisto
on uudistettu uuden painoksen henkilötietojen mukaiseksi. 

Kirjaa on pienehkö määrä saatavissa mm.
Padasjoen kirjapainossa (Tammitie 3) PL 19, 17501 Padasjoki (p. 03-5565150).
Paperikeitaassa (asiamiespostissa), Keskustie 20, 17500 Padasjoki (p. 03-5565150).
Myyntihinta on 65 euroa (sisältyy alv 8 % ), postitse lähetettäessä peritään lisäksi postimaksu.



Virmailan suvun muistoja ja kohtaloita

ilmestyi kesällä 2008. Teos sisältää monipuolisen valikoiman kertomuksia ja muistelmia sukumme menneiltä ja nykyisiltä päiviltä. Tekstejä on koottu eri sukuhaarojen piiristä eri paikkakunnilta. Kirjoittajia on noin 70 ja tekstejä yhteensä yli 100. Monet kertomukset on julkaistu kuluneiden 25 vuoden aikana Virmailan Uutisissa, mutta mukana on aivan uusiakin, mm. kirjoituskilpailuihin lähetettyjä tekstejä. Kirjassa on 384 (A 5 -kokoista) sivua ja noin 150 kuvaa suvun ihmisistä ja maisemista.
Kirjan hinta on 25 euroa; postitse lähetettäessä peritään lisäksi postimaksu. 

Kirjaa on rajoitettu määrä saatavissa
mm. Padasjoen kirjapainossa (Tammitie 3), PL 19, 17501 Padasjoki (p. 3-5512186). 
Paperikeitaassa (asiamiespostissa), Keskustie 20, 17500 Padasjoki (p. 03-5565150).
- Kirjoja on yleensä saatavissa myös sukujuhliemme yhteydessä.



Nikkaroisten Anttilan suku

Nikkaroisten Anttilan harvinaisen hieno sukukirja ilmestyi vuonna 2009 Padasjoen kirjapainossa. Suvun "kantaäiti" oli Maria Yrjöntytär (VI-1269, s.1752), Heikki Gabrielinpoika Wirmalan (s.1688) tyttärentytär ja kasvoi aikuiseksi kotitalossaan
Nyystölän Kalkkalassa. Monet suvun jäsenistä ovat Sysmästä ja muista Päijänteen rantapitäjistä kotoisin. Yksi suvun väsymättömistä puuhamiehistä on Tapio Alanko, joka kuuluu myös Anttilan sukuseuran perustajiin ja sukukirjan tekijöihin. Hänen osoitteensa on Hörölänkatu 4 AB, 15210 Lahti. Kirjaa suositellaan lämpimästi myös muille kuin sukulaisille.



Veikko Neuvonen: Muutoksia Suomen luonnossa

Veikko Neuvonen, joka on tunnettu luonnon ystävä ja tutkija, on myös puoliksi vinnailalainen, sillä hän asuu osan vuodesta Virmailassa. Hän on perehtynyt tarkoin saaren maisemiin, peltoihin, metsiin ja rantoihin. Uudessa kirjassakin kerrotaan asiantuntevasti Virmailan luonnosta. Monet värikuvat maisemista, kasveista ja eläimistä tekevät kirjasta erinomaisen lahjakirjan kenelle tahansa. Kirja on saatavissa kirjakaupoista.
 




 
 
Virmailan Uutiset 29 - 2010
Railin ja Kaken Myymiö
Vuosi sitten Raili ja Kauko Luotonen Jyväskylästä olivat järjestäneet vuosijuhlamme yhteyteen "myymiön", josta sai ostaa yhdistyksemme toimintaan liittyviä painotuotteita, kuten erilaisia sukukirjoja ja -lehtiä, sekä yhtä ja toista muutakin mukavaa. Tänäkin vuonna myymiö on toiminnassa.
Luotosen perhe on muutenkin kunnostautunut monella tavalla; he ovat vuosien varrella kertoneet meille suvun seikkailuista Keski-Suomessa ja jopa ulkomailla. He ovat myös kertoneet, miten ompelukoneella voi saada sähköä jne. Pitkän ja kolkon talven jälkeen on Raililta ja Kakelta tullut viesti: "Räystäät tippuu ja katuojat juoksee, peipposet visertää meilläkin kuin keväällä metson soitimella. Kaikki tämä kuuluu kevääseen."

Odotamme tapaamista myymiössä myös seuraavassa sukumme vuosijuhlassa. Myyntitavaroiden hinnatkin ovat samat kuin viime vuonna:

  • Virmailan suku 1 - 65,00 euroa.
  • Virmailan suku II - 65,00 euroa.
  • Virmailan pöytästandardi 25 euroa.
  • Tankoviiri 60 euroa.
  • Servietti 6 euroa
  • Virmailan Uutiset (2010) 10 euroa
  • Vanhat lehdet 5 euroa
  • Virmailan suvun tarinoita ja kohtaloita 25 euroa
  • Virmailan 20-vuotisjuhlakasetti 5 euroa.




 
Virmailan Uutiset 29 -2010, s. 7.

Kalevi Vuorela: Sukulaisten sukulaisia


Kun sukuneuvostomme kesäkuussa 2005 piti kokoustansa Sysmän Pakkaselassa, en alussa oikein tajunnut, miten kiinnostava paikka tämä upean taideteoksen kaltainen talo oli myös Virmailan suvulle, jonka läntiset ja itäiset haarat siellä kohtasivat toisensa. 

Tarina alkaa siitä, kun Aleksanteri Sipinpoika Tapanila (s.1847, IX-7402) lähti kotoaan Tehinniemeltä jään yli Päijänteen toiselle puolelle "naimaan rikasta perijää". Hän avioituikin Vuorisalon Hederin tyttären kanssa ja toi hänet emännäksi Tapanilaan. Heidän poikansa - hänkin nimeltään Aleksanteri (s.1876, Xl - 7419) - tuli sitten Hederin isännäksi. Seuraavaa sukupolvea edusti Veikko Aleksanteri Tapanila (s.1916, k.1980, XI-7443), joka v. 1969 vihittiin II avioon lääket. lis. Kaarina s Hyppösen kanssa. Veikko Aleksanteri viljeli ensiksi Hederiä ja vuodesta 1956 Pakkaselan tilaa Sysmässä. Hän oli mukana sysmäläisissä teollisuusyrityksissä, edisti huvila-asutusta paikkakunnalla ja kunnosti kotitalonsa oikeaksi satulinnaksi taideteoksineen ja uimahalleineen. Hänen kuoltuaan rouva Kaarina Tapanila jäi huolehtimaan tilasta. Hän otti vastaan myös meidän sukuneuvostomme hyvin vieraanvaraisesti ja piti meille kauniin puheen.

Mutta Pakkasela liittyy läheisesti myös Oskari Alangon (s.1866, k.1942, X-1639) elämään. Oskari teki näet vuokrasopimuksen Pakkaselan tilan viljelyksistä jo 1900-1uvun alussa ja hoiti siellä kauppapuotiaan ja talon viljelyksiä vuoteen 1920, jolloin hän muutti poikansa Väinön luokse Harjulaan. Enemmän tästä kaikesta voit lukea uudesta ja kovin taitavasti laaditusta kirjasta "Nikkaroisten Anttilan suku".

Laitan mukaan pari valokuvaa sukuneuvostomme kokouksesta v. 2005: Ylempi kuva: Kaarina Tapanila pitää puhetta; kuuntelijana Suvi Alanko. - Alempi kuva: Tapio Alanko ja Marja Soikkeli Pakkaselan salissa.




 
Virmailan Uutiset 29 - 2010 s. 15.

Kalevi Vuorela: Karl Henriksson (Wirmala), född ca 1613... - Vart tog han vägen?

Våra släktböcker berättar ganska kort om vår stamfader Henrik Perssons antagligen äldsta son, rusthållaren Karl Henriksson (Wirmala). Karl föddes cirka år 1613 (i Wirmala?) och levde ännu år 1678 på Kouvala rusthåll (i Tuulos, numera i Luopiois). Hans far återvände från sina krigsäventyr i Tyskland år 1635, varefter Karl blev hans unga efterträdare, kavallerist i 30-åriga kriget i Tyskland. Karl tycks ha deltagit åtminstone i slaget vid Wittstock (1636) och vid Chernnitz (1639) och följt med armen ända till Prags portar. Under åren 1652 och 16531evde Karl hemma i Wirmala, men därefter (år 1654-1655) igen som kavallerist i kriget. År 1653 vistades han alltså hemma och bland annat slogs hejdlöst med de unga karlama i Nyställe som försökte stjäla bast i lindskogen vid Kortelaks i Wirmala. Motståndarna slog honom med en åra på huvudet, så att det blev ett stort sår. År 1663 var han redan "en gammal ryttare, inte längre duglig till tjänsten".

Henrik Persson levde ännu år 1665 men foljande år var han redan "salig Henrik". Nu blev Karl Henriksson rusthållare i Wirmala. Han var den äldsta sonen i familjen och hade i 21 år varit ryttare i kriget for att forsvara fäderneslandet utan att få någon lön. Nu krävde han en duktig egendom som ersättning for sin krigstjänst. Han lämnade ändå rusthållet i Wirmala och flyttade år 1666 till Kouvala gård i Luopiois, som hans far ett par år före sin död hade köpt från löjtnant von Hausen (Burghausen) för 900 koppar-dalrar. Sålunda fick Karls yngre broder Johan Henriksson (senare riksdagsman, kyrkovärd och byggmästare av den heliga Birgittas kyrka i Padasjoki) ensam ärva Wirmala rusthåll i sin helhet. Under sina krigsår hade Henrik Persson antagligen blivit bekant med löjtnant von Hausen och talat om arvet med honom.

Karl Henriksson flyttade med sin familj till Kouvala år 1663 och odlade sina nya åkrar i femton år. Han sålde nämligen gården år 1678 for 1000 koppardalrar till Isak Johansson. Samma år flyttade Karl Henriksson och hans familj bort från Kouvala och försvann helt och hållet. Wirmala släktförening - och andra forskare - har under en ganska lång tid forsökt ta reda på, vart Karl Henriksson hade tagit vägen och var hans släkt nuförtiden lever och solar sig. Hittills har man ännu inte fått något resultat. Karl torde nog nuförtiden ha redan hundratals eller till och med tusentals efterkommande. Därför skulle vi gärna ta kontakt med någon som vet något om Karl Henriksson Wirmala och hans familj efter år 1678. Det finns nog forskare i både Sverige och Finland som vill lösa samma problem. Vi har haft intressanta samtal med dem, men några säkra resultat har vi ännu inte funnit.

Vår första fantastiska släktforskare Erkki O. J. Wirilander har på sin tid fått reda på, att Karl Henrikssons första hustru Beata Gabrielsdotter levde i Wirmala 1653-1663 och i Kouvala (Luopiois) 1663-1665. Beata dog ca år 1665. 
Karls andra hustru Karin nämns i Kouvala 1667-1678.
Bamen föddes av allt att döma i Wirmala. Det nämns fyra bam som blivit fullvuxna:
1 )Henrik Karlsson, född ca 1638, nämns i Kouvala 1663-1665, då han verkade
som kavallerist. Wirilander påpekar, att Henrik möjligen blev offer för en
hämndåtgärd. Hans hustru Agnes nämns 1665 som maka, därefter som änka.
2) Karl Karlsson, född ca 1640, nämns 1666-1678, då han tjänstgjorde som kavallerist för Kouvala.
3) Anna Karlsdotter, född ca 1645, nämns 1670.
4) Gustav Karlsson, född ca 1650, var i ryttartjänst 1675-1678.
 




 
Virmailan Uutiset 29 -2010 s. 23.

Sara Samuelintyttären (VIII-2328) jälkeläiset, tervetuloa!


Viime syyskesällä sain mieluisan kirjeen Martti Heinolta Espoosta. Hän kertoi Jämsän Manulan tyttären Sara Samuelintyttären (VIII-2328, 1815-1868) jälkeläisistä, joita on käsitelty kovin suppeasti kirjassarnme Virmailan suku 1 (2. painos, s. 328). Meidän on myönnettävä, että Virmailan heimossa on niin valtava määrä sukuja ja sukuhaaroja, ettemme pystyneet niitä kaikkia (1990-1uvulla) seuraamaan nykypäiviin asti. Siksi myös Martti Heinolta saatu selkeä ja korrekti täydennys on hyvin arvokas ja hyödyllinen. Nyttemmin on tullut runsaasti lisätietoja myös hänen pikkuserkultaan Eira Halme-Hartikaiselta Jämsänkoskelta.  Valitettavasti emme tässä jäsenlehdessä vielä voi esittää kyseisestä suvusta täydellistä selostusta.

Sara Samuelintytär (1814-1868) vihittiin 1835 Kaipolan ratsutilallisen pojan Adolph Reinhold Hermanssonin (1811-1868) kanssa. Reinhold ja Sara asuivat Kaipola-Oikarin tilalla. Huomaamme, että molemmat kuolivat nälkävuonna 1868.
Saran veljestä Joonaksesta (s.1818) tuli Manulan talon isäntä. Joonaksen tytär Karoliina (s.1846) avioitui nahkatehtailija Kustaa Lindemanin (s.1842) kanssa. Lindemanit muuttivat vuonna 1906 nimensä Vuolle-Apialaksi.

Adolph Reinhold ja Sara Hermansson hallitsivat Kaipolan tilaa 1864-1868. Heillä oli 9 lasta, joista nuorin oli Viktor (1858-1932). Hän asui perheineen mm. Vakaslahdessa ja Yijälän Haapalahdessa. Lapsia syntyi 8, mm. Väinö (s.1890) ja
Pietari (s.1895). Viimemainitut pojat tapaamme ylläolevassa kuvassa n. v. 1910.

Saran ja Reinholdin toiseksi nuorin lapsi Joonas Hermansson (1853-1905) vihittiin 1885 Ida Maria Fredrikintyttären (1864-1941) kanssa; he asuivat Ruotsulan Multamäen torpassa vuoteen 1900. Kun Joonas kuoli heuhkotautiin, vaimo joutui lapsineen asumaan eri torpissa. Perheessä oli 9 lasta, joista 5 kuoli pieninä. 

Nuorin lapsi Vihtori (1903-1978) omaksui nimen Heino. Hänet vihittiin 1927 Edith Salmion kanssa. He asuivat mm.Honkalan Maskulassa, kunnes ostivat Keskisen Peltomaan talon vuonna 1949. Perheeseen syntyi neljä lasta, joista suvun tutkija Martti Heino (s.1943) on nuorin. 

Olisimme peräti iloisia, jos Hermanssonin/ Heinon suvun jäseniä liittyy myös sukuyhdistykseemme. Tervetuloa ensiksi yhdistyksemme vuosi juhlaan. (K.V.)




 
Virmailan Uutiset 29 -2010 s. 33

Leo Suomaa: Virmailaa vanhoissa kartoissa

Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto on luettavissa verkosta https://jyx.jyu.fi/dspace/?locale=fi 
Yhtenä sen osana on historialliset kartat -kokoelma. Hakusanaa Virmaila ei kannata käyttää, mutta esimerkiksi hakusanalla Padasjoki löytää myös monia Virmailan karttoja.

Kokoelman vanhin Virmailan kartta lienee Anders Colleenin vuonna 1751 julkaisema kartta Padasjoen vesistöistä tai talviteistä http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200907272904 , kuva Lantmat.lev. 1850 nr 152 Padasjoki Jokioinen.JPG  Siinä on kuvattu osa Virmailan saaresta ja selostettu, että saaren maaperä on hiekansekaista savea ja savimultaa ja että se on jokseenkin kantavaa varsinkin niittyjen penkoilla; metsä on mäntyvoittoista, mutta on myös koivikoita. Nykyisin Virmailanlahden nimellä tunnetun lahden pohjoisrannalle on merkitty ratsutila - "Wirmala, ett Rusthåll" - ja sen länsipuolelle ilmeisesti rakuunan torppa. Kartan selityksestä ilmenee vielä, että saaressa on jalkamylly (sqvaltqvarn, joka kuuluu Wirmalalle ja joka jauhaa vähän keväisin ja syksyisin. Lisäksi kannattaa panna merkille, että karttaan on piirretty Padasjoen Jokioisten ja Sysmän välinen tie.

Jokseenkin samat tiedot ovat tuntemattoman tekijän päiväyksettömässä Padasjoen pitäjänkartassa Charta öfwer Padasjoki sockn i Tafwastehus Lähn http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200907282912
Siihenkin on merkitty kaksi valtatietä: toinen kulkee Jokioisista Virmailan kautta Sysmään, toinen Kellosalmen kautta Kuhmoisiin. Vaikka olikin valtatien varrella, itse Virmailassa ei kartan mukaan ollut teitä. Asutusta Virmailan karttaan on merkitty vain kolmeen paikkaan: luoteeseen Kellosalmen rustholli, Virmailan rustholli Virmailanlahden rannalle sekä torppa Höysniemeen.

Nordencreutzin Päijänteen kartassa vuodelta 1787 Virmaila on Judinselän kartassa http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200907172771 (kuva fhk pf 10 nr 23b paijanne judinselka.jpg). Saaren nimenä on Kalosalo; muita merkintöjä ei Virmailassa ole. Sen pohjoispuolinen Päijänteen selkä, nykyinen Tehinselkä, on varustettu nimellä Lintuselkä "Lindu Sälkä". 

Hermelinin maakuntakartastossa on kartta Uudenmaan ja Hämeen maakunnista vuodelta 1798
http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200908203687 Siihen on piirretty Öfre Hollolan eli Ylä-Hollolan kihlakunnasta Padasjoki Sockn eli Padasjoen pitäjä, jossa on kaksi kirkonkylää eli Padasjoki ja Kuhmoinen. Virmailan saari on nimetty, kuten muutama muukin Päijänteen saari.

Vuodelta 1808 on Hämeenlinnan läänin kartta http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-200908203672
Maantieteellisesti se on ylimalkaisempi kuin esimerkiksi Colleenin kartta. Vmnailan saareen - Wirmaland - on siinäkin merkitty sekä Kellosalmi että Virmaila, edellinen kyläksi, jälkimmäinen rustholliksi. Sysmän puolella on muun muassa "rapula gård" eli Rapala. Jokioisista Kuhmoisiin Kellosalmen kautta menevä tie on tässäkin kartassa, mutta Virmailan kautta Sysmään menevää reittiä ei ole merkitty.

Edellisiin verrattuna selvästi eniten yksityiskohtia on vuodelta 1855 olevassa Kalmbergin kartanon kartassa http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2007804 (Kalmbergin kartasto R III : List 6). Siinä on maantieteellisiä nimiä kuten "Wirmalan lahti", "Kortenlaks", "Raulahti" ja "Heussalmi". Ennestään tutut talot, sekä Kellosalmi että "Wirmala" eli Virmaila, on nimetty, ja lisäksi on nimetty Kellosalmelta "Wanhatalo" sekä verkatehdas ("Kl. ", "Fabrik"). Virmailan kylässä on asutusta paitsi Virmailanlahden myös Kortelahden ympäristössä. Saaressa on useita kartassa että nimeämättömiä taloja tai torppia ("T") esimerkiksi nykyisin Salon, Nurmitaipaleen, Salmelan ja Höysniemen nimillä tunnetuissa paikoissa, ja niitä yhdistävät tiet ja polut. Padasjoen ja Sysmän välinen talvinen valtatie on jälleen merkitty.
 


TAKAISIN ALKUUN