Lyra-suvun alkukotina voidaan pitää Lyre-nimistä kylää Ranskassa. Noin 1270-1349 siellä vaikutti Nicolaus-niminen oppinut, joka aateloitiin de Lyraksi. Hän oli syntynyt n. 1270 Normandiassa ja kuollut 1349 Pariisissa. Nicolaus oli fransiskaaniveli, saavutti tohtorin arvon Pariisin yliopistossa ja opetti teologiaa. Hänen raamatunselitysteoksensa Postillae Perpetuae on vielä nähtävissä Sorbonnessa. Hän toimi myös Ranskan kuningattaren raamattutiedon opettajana. 
Lyra-nimisiä henkilöitä tavataan 1600- luvulla mm. Portugalissa ja Hollannissa. Suku on levinnyt varhain myös Saksaan ja Venäjälle. Saksasta löytyy tällä hetkellä 136 sähköpostiosoitetta ja 95 puhelinnumeroa Lyra-nimellä. Portugalista suku on muuttanut Brasiliaan, missä nimi on nykyisin varsin tavallinen. Brasilian suurlähetystön kertoman mukaan vähänkin suuremman kaupungin puhelinluettelossa on ainakin tusinan verran Lyra-nimisiä. Brasilian kuuluisimpiin laulajiin kuuluu Carlos Lyra. Myös Meksikossa on Lyra-sukua. Suvulle tunnusomaista on kautta vuosisatojen ollut musikaalisuus; monet senjäsenet ovat olleet pappeja ja opettajia. 
Tutkimuksesta ei valitettavasti ilmene, liittyykö suomalainen Lyra-suku jollakin tavalla Euroopan ja Amerikan samannimisiin sukuihin. Yhteinen nimi ei vielä takaa sukulaisuutta, varsinkin kun kyseessä on tällainen soittimen nimi, joka oli yleisesti tunnettu jo antiikin Kreikassa ja sitten kautta koko Euroopan historian. Suomessa esiintyvä pappissuku on hyvinkin voinut omaksua nimen täällä kotimaassaan 1500-luvulla. Sukulaisuutta Euroopan Lyra-sukuihin emme suinkaan pidä mahdottomana, mutta tarvittaisiin tukevia faktoja kaikista välissä olevista sukupolvista. Ilman asiakirjoihin perustuvaa sukupuuta j a kriittistä sukuselvitystä tiedot ovat sinänsä kiinnostavia olettamuksia. 

Lyra-niminen pappissuku mainitaan siis Hämeessä 1500-luvulla. Ensimmäinen nimeltä tunnettu suvun jäsen oli Petrus Lyra, joka toimi Hauhon kirkkoherrana 1620 -1630. Ei kuitenkaan tiedetä, mistä hän tuli ja kenen poika hän oli. Hänellä oli kolme poikaa: Henricus, Martinus ja Petrus. Näiden jälkeläisiin kuuluu kymmeniä pappeja, kirkonpalvelijoita, upseereita ja torppareita. 
Petrus Lyra mainitaan Hauhon kirkkoherrana mm. Akianderin Herdaminne -teoksessa. Henricus Petri Lyra oli pappina Pieksämäellä 1644-1664. Hänestä polveutuu kirkonpalvelioita, maanviljelijöitä ja itsellisiä, jotka elivät Pieksämäen seudulla. Petrus Petri Lyra (k.1678) oli kappalaisena Iisalmella; pso oli Kristina Paldanius, Paltamon kirkkoherran tytär. Hänen lapsiaan olivat Kuopion khra Henrik Hoffrénin pso Kristina Lyra (k.1730) sekä Henrik Lyra, joka opiskeli Upsalassa 1692 ja vihittiin papiksi Turussa 1695 (perheetön).

Martinus Petri Lyra (s.n.1625, k.1688) oli Hauhon kappalainen 1653-1672 ja Kuhmoisten khra 1672-1688. I pso oli nimeltään Karin ja II pso Hebla. Hänen lapsiansa olivat (Bergholmin sukukirjan tietojen mukaan) : 
1)Anna, kuoli 1726 ollessaan 85-vuotias. (Täten hän olisi syntynyt n.1641. Ikä ei voi pitää paikkaansa, sillä isä olisi hänen syntyessään ollut vasta koulupoika.) Pso oli Jämsän kappalainen Erik Svanstrupe (1675-1691); viisi lasta.
2) Johan Lyra, Kuhmoisten kappalainen. 
3)Tomas Lyra, s.1681 Kuhmoisissa, yo Turussa 1701. 
4)Lisbet, eli 1699 neitsyenä Kuhmoisissa ja kuoli 9.2.1740 ”vanhana emäntänä ja leskenä” Jämsässä.
Tunnistamme heti tämän Lisbetin. Tässä tarkoitetaan ilman muuta sitä Elisabet Lyraa, joka 1698 vihittiin Samuel Juhonpoika Wirmalan kanssa. Hän ei tosin enää ollut neitsyt 1699, mutta kylläkin vuotta aikaisemmin, jolloin hänen häitänsä vietettiin Pälsilässä. Kuolinaikakin täsmää päivälleen. Elisabet oli kuollessaan vanhaemäntä ja leski (Samuel kuoli 3.6.1739). On mahdollista, että Elisabet leskenä asusti sukulaisten luona Jämsässä, mutta hänet haudattiin Kuhmoisten kirkkoon, kuorin lattian alle. 
Teoriassa Lisbet olisi voinut olla khra Martinus Lyran tytär tämän II aviosta. Syntymäaikaa ei tunneta tarkoin; todennäköisesti tämä neitsyt syntyi n.1680. Tiedossa ei ole myöskään Martinus Lyran II puolison syntymäja vihkimisaikoja. Koko Pälsilän suvun traditio on kuitenkin pitänyt Elisabetia Johan Lyran, siis khra Martinus Lyran pojan, tyttärenä. Tähän traditioon mekin luotamme. Pientä epävarmuutta aiheutuu siitä, ettei tiedetä tarkoin myöskään Johan Lyran eikä hänen puolisonsa Kristina Jempsoniuksen syntymä- ja vihkimisaikoja. Koska Johan oli kuitenkin jo 1671 ylioppilaana Turussa, on hän varmaan syntynyt 1650-luvun alussa. Vaimo Kristina oli ehkä kymmenkunta vuotta nuorempi (nuorin lapsi syntyi 1699). Pariskunta on luultavasti vihitty ennen vuotta 1682, jolloin Johan Lyrasta tuli Kuhmoisten kappalainen. Siten Elisabet on ehkä vanhimpana lapsena syntynyt jollakin muulla paikkakunnalla, eikä häntä voikaan löytyä Kuhmoisten syntyneitten luettelosta. 

Asuessaan Kuhmoisissa Johan Lyra eli perheineen Pälsilässä, kirkon välittömässä läheisyydessä. Samassa talossa hänen isänsäkin oli asunut (kuoli 1688). Suurina kuolonvuosina 1696-1697 kappalaisen perhe oli vaikeassa asemassa ja kärsi perätiviluajanälkää. Pahimman ajanmentyä ohi Samuel Juhonpoika Wirmala tuli sitten kappalaisen vävyksi Pälsilään ja perintörahoillaan nosti talon taas jaloilleen. 

Bergholmin sukukujan mukaan Johan Martinpoika Lyralla (k.1704) ja Kristina Jempsoniuksella oli kuusi lasta, jotka syntyivät 1686-1699. Elisabetia ei siis mainita näiden joukossa, vaan hänet on (virheellisesti?) merkitty Martinus Lyran tyttäreksi. Bergholm mainitsee seuraavat lapset: 
1)Erik, s.1686 Kuhmoisissa, k.1744. Oli Laukaan srk:n Jyväskylän kappelin apulaispappi 1727-1731 ja Hirvensalmen kappalainen 1731-1744. 2)Maria, s. 1688 Kuhmoisissa, k.1742 Mikkelissä. Pso korpraali Göran Ek.
3) Johan, s.?, oli 1708 ylioppilaana Viipurissa ja sitten vänrikkinä Tiesenhausenin rykmentissä. Otettiin sotavangiksi 1710, oli vankina Siperiassa Uudenkaupungin rauhantekoon (1721) asti. Palasi Suomeen ja ryhtyi maanviljelijäksi Iisalmen Viitaalle, jonne perusti Lyran kartanon. Kartanossa oli parhaimmillaan maata yli 3000 ha. Johan oli Lyran kartanon omistaja vuoteen 1743. Hänen jälkeläisiään ovat Iisalmen, Pielaveden ja Kiuruveden Lyyrat. Puoliso oli ”rahvaannainen” Anna s Kiiskinen.
4)Daniel, s.?, korpraali. Pso 1722 Kristina Stolpe, Jämsän Vitikkalasta.
5)Kristina, s.1694, k.1696 Kuhmoisissa. 
6)Henrik, s.16.3.1699 Kuhmoisissa, k. 1.2.1775 Pieksämäellä. Henrik Lyra joutui isonvihan aikana 15-vuotiaana venäläisten vangiksi. Venäläisten ylipäällikkönä oli ruhtinas, sotamarsalkka Mihail Golitsyn, joka valloitti Suomen 1713-1714 ja viipyi Suomessa rauhantekoon asti. Golitsyn otti Henrik Lyran palvelukseensa Hämeenlinnassa j a koetti käännyttää hänet ortodoksiseen uskoon, jolloin hän karkasi. Hänet vangittiin taas 1717 ja vietiin Turkuun, missä hän kärsi raipparangaistuksen. Henrik toimi kappalaisena Pieksämäellä vuodesta 1736. Hänen elämänvaiheistaan on olemassa käsin kirjoitettu kertomus. 

Ulkopuolinen tarkastelija tuntee peräti kunnioitusta ja myötätuntoa Lyran perheen sinnikkyyttä kohtaan suurten kuolonvuosien ja isonvihan vaikeina aikoina. Tarvittiin suuria ponnistuksia, jotta pojat pääsivät opintielle lähteäkseen pappistai sotilasuralle. On huomattava, että isä kuoli jo nuorimman pojan ollessa 8-vuotias. Kukaan Johan Lyran pojista ei kuitenkaan jäänyt Kuhmoisiin Pälsilän viljelijäksi. Pälsilän isäntä oli näet Samuel Juhonpoika Wirmala, Johan Lyran vävy, joka jätti talon perinnöksi omille jälkeläisilleen. 

(Referoi ja mietiskeli K.V.)