http://gamma.nic.fi/~wirmaila/lehtiart/
TAKAISIN ARTIKKELILUETTELOON

VIRMAILAN UUTISET

WIRMAILAN RUSTHOLLIN SUKUYHDISTYKSEN JÄSENLEHTI

Numero 14 
Toimittaja Kalevi Vuorela
Heinäkuu 1995
Kirjallisuutta

Ossi Vuorinen: KEMPIN SUKU
 


Ystävämme Ossi Vuorisen laatima sukuteos Kempin suku (131 sivua) näki päivänvalon Padasjoella kuluvan vuoden alussa. Kansi ja lay-out ovat Pentti Vuorisen työtä, painopaikka on Padasjoen Sanomat Oy. Täten vuosia ja vuosikymmeniä kestänyt uuttera tutkimus Auttoisten Kemppilän ja monien muiden talojen historiasta on saatu onnelliseen päätökseen. 

Ossi Vuorisen työ liittyy suurelta osalta Virmailan sukuyhdistyksen tutkimusprojektiin; useat auttoislaiset suvut ovat näet jotakin kautta yhteydessä omaan sukuperheeseemme. Näiden joukossa on monia Jaakkolan, Rekolan, Kotkan, Porasan Jallin, YläSavin, Ala-Savin, Toritun Ylätalon ym. sukujen jäseniä. Selvityksestä on siten merkittävää hyötyä myös Virmailan suvun tutkimukselle. Työtä täydentää arvokas ja monipuolinen kuva-valikoima Auttoisten asukkaista, taloista ja maisemista. 

Kirjan johdannossa tekijä kääntyy lukijan puoleen seuraavin sanoin: ’Edessänne olevassa tutkielmassa on historian lähteistä kerättyä tietoa ennen meitä eläneistä esivanhemmistamme. Kun luette, muistakaa heidän eläneen elämänsä omalla tavallaan toisissa olosuhteissa. He rakastivat ja vihasivat yhtä syvästi, ovat todennäköisesti olleet yhtä onnellisia kuin mekin tänä päivänä. Ovat urheasti kestäneet kaikenlaiset vastoinkäymiset, joita oli silloin kosolti runsaammin nykyiseen verrattuna. Onnekseen eivät kuvitelleet maailmaa paremmaksi, ehkä vain onnellisemmaksi.” 

Kirjan nimi johtuu talonnimestä Kämpe tai Kempi, joka on esiintynyt Auttoisilla vuosisatoja. Tutkija on työskennellyt ahkerasti mm. Padasjoen kirkkoherranvirastossa sekä maakuntakirjastoissa, jotka saavat häneltä kiitosta hyvästä palvelusta. 

Suvun kantaisäksi tekijä on valinnut Kempin talon isännän Tapani Laurinpojan, joka mainitaan ensimmäisessä maakirjassa 1539. Hänestä lukien suvun nykyjäsenet kuuluvat jopa 15. sukupolveen. Olosuhteiden pakosta tutkimusta on ollut pakko rajata, niin että se käsittää tarkimmin Auttoisten kylässä asuvat sukulaiset. 

Kirjassa on myös Auttoisten kylästä kertovaa historiallista yleistietoa. Todennäköisesti hämäläisasutus on levinnyt Padasjoelle ja Sysmään Hauholta käsin. Hauholaisten ”valloittajien” tieltä joutuivat siirtymään pohjoisemmaksi lappalaiset, jotka olivat antaneet nimen Auhtolaaksolle n.1100-1200luvulla. Vuonna 1539 Auttoisilla oli 12 veroa maksavaa taloa, ja siitä oli lisäksi erotettu erillinen Jaakkolan kylä, jossa oli 10 taloa. 

Muutamat merkittävät tapaukset kylän historiassa ovat saaneet kirjassa erityismaininnan. Niihin kuuluu tulipalo, joka 1678 lähti liikkeelle Kotkan talon pyykkipadan alta ja poltti puolet kylän taloista. Kotkan isäntä ilmoitti 1680, ettei hän voinut rakentaa uudelleen nimismiehentaloaan, joka tuhoutui tulipalossa irtaimistoineen, ellei hän saanut avustusta Padasjoelta, Kuhmoisista ja Sysmästä. 

Talvella 1833 Auttoisten miehet olivat tapansa mukaan lähteneet Turun markkinoille ja saaneet yösijan kauppias Sarlinin leipurintuvassa. Tuvassa nukkui yhteensä 15 miestä. Kun tupaa oli lämmitetty illalla, sinne kehittyi yöllä voimakas häkä, joka surmasi yhdeksän miestä, heistä kaksi auttoislaisia. 

Suosittelen toki lämpimästi Ossi Vuorisen kiintoisaa teosta muillekin kuin Kemppilän suvun jäsenille. Se täydentää vakuuttavalla tavalla Auttoisten kylän menneisyydestä kertovaa muhkeata kirjasarjaa. Haluan rohkaista Auttoisten tietäjiä jatkamaan edelleen ponnistelujaan samalla saralla.  K.V. 

TAKAISIN ALKUUN