http://gamma.nic.fi/~wirmaila/lehtiart/
TAKAISIN ARTIKKELILUETTELOON

VIRMAILAN UUTISET
WIRMAILAN RUSTHOLLIN SUKUYHDISTYKSEN JÄSENLEHTI

Numero 4 
Toimittaja Kalevi Vuorela
Heinäkuu 1985
 
Vakkerin torppa

Uuno Muraja / Kalevi Vuorela


Turkulainen musiikinopettaja Uuno Muraja, joka on harjoittanut sukututkimusta pitkän elämänsä ajan, on tutkinut ansiokkaasti mm. Virmailan Vakkerin torpan sukua. Torpassa asusti Virmailan vanhin tunnettu torppari Lauri Eerikinpoika (s. 1700, k. 1793) ainakin 1730-luvulta lähtien. (Ks. VK s. 415) Torppa sijaitsi todennäköisesti Jaanilan vanhan päärakennuksen lähettyvillä. Innostuneena tutkijana Uuno Muraja on tutustunut henkilökohtaisesti entisen torpan maastoon.  Hän esittää teorian, että torppa olisikin alun perin sijainnut pienellä kumpareella puron eteläpuolella lähellä nykyistä Jaanilan tietä. Siellä on nähtavissä pienehköjen rakennusten sijoja sekä komea, n. 50 metriä pitkä kiviaita niityn ympäröimässä metsikössä.  Sammalpeitteestä päätellen kiviaita on tuskin peräisin 1700-luvulta. Sitäpaitsi Vakkerinniitty on isonjaon kartassa sijoitettu puron pohjoispuolelle, lähemmäksi Jaanilan päärakennusta.  Siksi olisin edelleen taipuvainen olettamaan, että Vakkerin torppa sijaitsi mäenrinteessä Jaanilan pihapiirin tuntumassa. Sen sijaan eteläisemmällä kumpareella on ehkä ollut Jaanilan suvun asumuksia 1800-luvulla.

Erkki Sipuran kertoman perimätiedon mukaan suvun ensimmäinen rakennus isonjaon aiheuttaman muuton jälkeen olisi pystytetty juuri tälle 'metsäiselle mäelle Metsäriihenniityn keskivaiheille', kuten maanjako-oikeus v. 1815 oli päättänyt.  Pöytäkirjasta päätellen paikka oli silloin asumaton. (Vrt VK s. 84 ja 459). Sitten kun tila v.1828 jaettiin veljesten Aadamin ja Aleksanterin kesken, kumpikin rakensi itselleen oman talon, edellinen Jaanilan ja jälkimmäinen Sipuran. Raja tuli kulkemaan suoraan Metsäniitynpellon poikki tämän "metsäisen mäen" reunalla. Suurehkoja rakennuksia kumpareella on tuskin sijainnut. Nykyinen sukupolvi ei myöskään tiedä, miten myöhään paikalla on ollut asutusta.

Vakkerin torpan väki muutti v. 1807 Laukaaseen, mistä sen suku on levinnyt eri puolille maata. On silti selvittämättä, kuuluiko torppari Lauri Eerikinpoika tai hänen vaimonsa Virmailan ratsutilan sukuun (ja siis sukuyhdistyksemme kantaisän jälkeläisiin). Eräät seikat puoltavat sukulaisuutta, mutta varmaa tietoa on kirkonkirjojen puuttuessa vaikeata saada. Joka tapauksessa Vakkerin torpan väet olivat ratsutilallisten uskollisia naapureita ja toimivat mm. kummeina näiden jälkipolven ristiäisissä. Vakkerin torpan vainajia haudattiin kirkon alle, mikä saattaa viitata arvostettuun sukuun. Toisaalta Juho Wacker ei isossajaossa kuulunut ratsutilan perillisiin eikä hänelle löytynyt Virmailasta omaa maapalstaa, vaan hänen oli siirryttävä kauas Keski-Suomeen virkatalon lampuodiksi.

Vaikka Vakkerin suku ei kuuluisikaan kantaisämme jälkeläisiin, arvostamme sitä ainakin 250 vuotta vanhana virmailaisena sukuna, jolla on täällä taattu kotipaikkaoikeus.

* * * OTE: Vakkerin torppa, Uuno Muraja. Virmailan Uutiset N:o 4 - 1985.


TAKAISIN ALKUUN


 
* * * OTE:  Virmailan Kirja. Kalevi Vuorela, 1982. 

IV osa. Virmailan torppia ja niiden asukkaita.

I Sotilas- ym. torppia ennen isoajakoa

s. 415-416:

b) Vakkerin torppa

Lauri Eerikinpoika (s. 1700, k. 7.11.1793) kuului vanhimpiin tunnettuihin torppareihin Virmailassa. Hän asui siellä ainakin vuodesta 1738 lähtien. Hänen torppansa, jota myöhemmin hänen vävynsä mukaan kutsuttiin Vakkerin torpaksi, sijaitsi nykyisen Jaanilan vanhan päärakennuksen paikalla, mäenrinteessä Valtaojan pohjoispuolella. Ojan muovaamassa laaksossa oli vanhaa peltomaata ja sen ympärillä niittyä. Ojan pohjoisrinteellä sijaitsi Vakkerinniitty ja sen etelärinteellä Myllyniitty. Aittokorven suoalueella harjoitettiin nähtävästi kaskiviljelystä. Kyseisen torpan tienoilla on mahdollisesti ollut asutusta jo aikaisemminkin. Perinteen mukaan Aittokorvella sijaitsi "aitta" ainakin jo isonvihan aikana, siis n. 1714. 

Lauri Eerikinpojan syntyperää ei tunneta, mutta on mahdollista, että hän jollakin tavoin liittyi Virmailan sukuun. 
Puoliso oli Kristina Heikintytär (s. n. 1709, k. 15.8.1767, haudattiin kirkkoon). 
Lapsista mainittakoon: 
1) Sofia, s. 8.8.1741, k. 8.11.1768, haudattiin kirkkoon. 
2) Heikki, s. 15.3.1745, avioitui 1770 ja muutti kotoa. 
3) Elisabet, s. 16.4.1749, naimisissa Juho Wackerin kanssa kotitorpassaan Virmailassa. 
4) Anna, s. 30.10.1751, avioitui 1774 ja muutti Sysmään.

Juho Wacker (s.n. 1750 Nyystölässä) vihittiin 19.5.1777 Elisabet Laurintyttären (s. 16.4.1749) kanssa ja tuli vävyksi appensa torppaan. Aikaisemmin hän oli ollut värvättynä armeijan laivastossa. Perhe asui Virmailassa vuoteen 1807, jolloin Juho Wacker muutti lampuodiksi Laukaan Kuusveden kylän Niemelän virkataloon. Hän kuoli Laukaassa 1810-luvulla ja hänen puolisonsa n. 1820. Virmailan Vakkerin torppa jäi autioksi. Sen pellot ja niityt siirtyivät isossajaossa Jaakko Gabrielinpoika Wirmalan haltuun, jonka oli määrä siirtää talönsa tälle paikalle. Siihen Jaanilan talo rakennettiinkin pari vuosikymmentä myöhemmin.

Juho Wackerin lapset: 
1) Heikki, s. 1778, avioitui 1802 ja muutti kotoa.
2) Antti, s. 10.11.1779, vihittiin Laukaassa 24.2.1811 Elisabet Eerikintytär Wirmalan (s. 22.9.1787) kanssa ja asui sitten perheineen Sumiaisten Raikkauden kylän Viitamäessä. 
3) Eerik, s. 22.10.1782, avioitui Laukaassa Valborg Yrjöntyttären (s. 1790) kanssa Ja toimi lampuotina Kuusveden Niemelässä vielä 1850. 
4) Lauri s. 6.2.1785, avioitui Laukaassa Anna Antintyttären (s. 1778) kanssa. Hänen poikansa Eerik (s. 1816) ja Kustaa (s. 1820) elivät perheineen Kuusveden Niemelässä 1850.
5) Anna, s. 27.7.1787, avioitui 26.12.1807 lampuoti Tuomas Tuomaanpojan kanssa, kotoisin Kellosalmelta. 
6) Johanna, s.19. 7 .1790, asui Kuusveden Niemelässä 1821.