http://gamma.nic.fi/~wirmaila/lehtiart/
TAKAISIN ARTIKKELILUETTELOON

VIRMAILAN UUTISET
WIRMAILAN RUSTHOLLIN SUKUYHDISTYKSEN JÄSENLEHTI

Numero 22 
Toimittaja Kalevi Vuorela
Heinäkuu 2003
 
 
 
Yhdistyksemme 25-vuotias
 Suunniteltaessa edessä olevaa 25-vuotisjuhlaa sukuneuvostossa ehdotettiin, että perustajajäseniä muistettaisiin jollakin huomionosoituksella. Pian kuitenkin todettiin, että se on hieman hankalaa, koska kukaan heistä ei enää ole elossa. Yhdistystä ei näet perustettu missään yhteisessä kokouksessa, vaan muodollinen perustamisasiakirja allekirjoitettiin elokuussa 1978 toimitusjohtaja Kauko Tyllilän kahvipöydässä Espoossa, missä hänen lisäkseen olivat paikalla vain kouluneuvos Uuno Pulkkila sekä maanviljelijä Eino Mäkelä Virmailasta. Yhdistyksen sääntöjä ja rekisteröimistä valmisteli lähinnä Uuno Pulkkila, ja säännöt hyväksyttiin 10.4.1980. Niiden mukaan yhdistyksen jäseneksi voivat liittyä kaikki, jotka polveutuvat Virmailan ratsutilallisesta Heikki Pietarinpojasta (s. 1580-luvulla), sekä heidän puolisonsa.
Virmailan suvun tutkiminen on toki vanhempaa perua. Se sai alkunsa 1920-luvulla, jolloin nuori ylioppilas Erkki Wirilander (s. 1901) ryhtyi etsimään juuriansa Päijänteen suurimmalta saarelta.

Lähinnä hänen ansionaan on pidettävä yhteyden löytymistä Virmailan ja Wirilander-suvun välillä. Tällöin rehevän hakkapeliitan Heikki Pietarinpojan särmikäs henkilöhahmo alkoi kiehtoa mielikuvitusta,ja ellei hänestä tullut varsinaista idolia, niin ainakin jännittävien seikkailujen ja juonittelujen ruumiillistuma. Erkki Wirilander tutustui opiskeluaikanaan Jyväskylän seminaarissa Nikkaroisten Taurion poikaan Iivar Lehtiöön, jonka isoäiti oli syntyisin Virmailan Vanhastatalosta. Pojat soutivat kesällä 1927 Nikkaroisista Virmailaan, ja Wirilander haastatteli iäkkäitä kylän asukkaita. Näiltä hän sai menneiden sukupolvien tarinoita, kaskuja ja muistikuvia aina Heikki Pietarinpojan päivistä asti. Matkan aikana hän teki muistiinpanoja ja näppäili valokuvia, jotka hän myöhennnin luovutti arkistoomme. Hänessä heräsi myös ajatus sukuyhdistyksen perustamisesta, mutta sen aika ei vielä ollut tullut.

Toisen askeleen yhdistyksen perustamiseksi otti Uuno Pulkkila, joka vuonna 1930 tutustui Mikkelissä Olavi Wirilanderiin ja vieraili hänen luonaan Rouhialassa. Myöhemmin Pulkkila perehtyi padasjokelaisten sukujen vaiheisiin kootessaan aineistoa Padasjoen historiaa varten. Sukuyhdistyksen perustaminen väikkyi hänenkin mielessään, mutta hitaina hämäläisinä Virmailan talolliset eivät jaksaneet innostua ajatuksesta. 1970-luvulla asia alkoi vähitellen kypsyä, kun omien juurien tutkimus eri sukuhaaroissa sai vauhtia. Ensiksi selvitettiin Virmailan tilallisten keskinäisiä sukulaisuussuhteita, sitten tutkimus kohdistui mantereelle siirtyneisiin sukuhaaroihin. Näiden sukuryppäiden valtavasta laajuudesta ei vielä ollut aavistusta. Yhdistyksen perustajat kuvittelivat, että pääosa kantaisän jälkeläisistä koostui lähiympäristön tutuista talonpoikaissuvuista. Esim. Uuno Pulkkila, joka kuului Virmailan Mäkelän sukuun, näytti joskus aprikoivan, oliko Heikki Pietarinpojan jälkeläisiä tosiaan muuallakin kuin Mäkelän suvun piirissä. Totuus kymmen-tai satatuhatpäisestä heimosta paljastui tutkijoiden kaavioista vasta vuosien saatossa. Silloin havaittiin, että alkuinnostuksen vallassa oli nielaistu miltei liian suuri pala, jonka sulattamiseen voimat tuskin riittäisivät.

Ensimmäinen sukujuhla pidettiin 5.8.1979 Padasjoen Ahjolassa. Yleisöä oli saapunut n. 350 henkeä. Juhlan yhteydessä laskettiin seppele kirkon alle haudattujen muistomerkille ja sankarihaudoille. Juhlaesitelmässä Uuno Pulkkila kertoi Padasjoen ja Virmailan historiasta. Maanviljelysneuvos Martti Suntela kertoi muistelmia lapsuudestaan ja kirjailija Kerttu-Kaarina Suosalmi Virmailasta henkisenä kotipaikkana. Tunnelma oli lämmin ja innostunut. 

Toinen sukujuhla pidettiin jo seuraavana vuonna samassa paikassa. Professori Juhani Wirilander kertoi tällöin esitelmässään Wirilander-suvun vaiheista. Syksyllä 1981 ilmestyi yhdistyksen ensimmäinen julkaisu, Virmailan kirja, joka käsitti suvun historiaa, sukuhaarojen esittelyä sekä tietoutta Virmailan kylän menneisyydestä. Painatustyön rahoitus tapahtui Kauko Tyllilän avustuksella. Kirjasta otettiin kaksi painosta (yhteensä 2500 kpl). Virmailan kirjan ilmestyttyä suvun tutkimus edistyi eri tutkijoiden kammioissa. Yhä uusia laajoja sukuja ilmaantui kantaisän jälkeläisten joukkoon, ja vähitellen alettiin suunnitella entistä täydellisempää ja tarkempaa sukukirjaa, jossa myös "uudet" sukuhaarat olisivat mukana. Tutkimustyö johti lopulla kaksiosaisen Virmailan suku -teoksen julkaisemiseen. Teoksessa on n. 1900 sivua ja useita satoja valokuvia, ja siinä esitellään tai ainakin mainitaan yli 40000 suvun jäsentä. Erityisesti on mainittava kuvataiteilija, rehtori Päivö Suomelan arvokkaat piirrokset ja selkeät sukukaaviot. Kirjan 1 osasta on jo ilmestynyt toinen painos, II osan uusi painos ilmestynee syksyllä 2004. 

Sukuyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja oli Eino Mäkelä (1978-1981). Vuosina 1981-2000 puheenjohtajana toimi Kalevi Vuorela; tämän jälkeen tehtävään valittiin Seppo Unnaslahti. Varapuheenjohtajana on toiminut pitkään Simo Mäkelä. Sukuneuvostoon uusia jäseniä valittaessa on pyritty siihen. että mahdollisimman monet suuret sukuhaarat saisivat siihen oman edustajansa. Tähän asti neuvostossa on ollut enintään 15 jäsentä, mutta tekeillä olevan sääntöuudistuksen myötä jäsenmäärä hieman kasvaa. Sukuneuvoston jäsenet mainitaan toisaalla lehdessämme. Pitkäaikaisia sihteereitä ovat olleet Kastehelmi Haverinen, Marja-Liisa Sipura ja Kaarina Hännikäinen. 

Yhdistyksen vuosijuhlaa vietetään perinteisesti elokuun ensimmäisenä sunnuntaina. Kolmas varsinainen sukujuhla pidettiin vuonna 1984. Seuraavina vuosina kokouksen yhteydessä oli vain pienimuotoinen vuosijuhla, jossa kuultiin puhe- ja musiikkiohjelmaa. Useita kertoja juhlapaikkana oli MTK:n säätiön maja Kellosalmella. Joinakin vuosina tilattiin Tehi-laiva viemään kokousväkeä purjehdukselle Virmailan ja Kelventeen ympäri. Laivalla voitiin nauttia ateriasta ja muusikkojen esityksistä. Myös linja-autoretkiä tehtiin pitäjän eri kyllin. Neljäs varsinainen sukujuhla järjestettiin 1988 ja viides 1994. Juhlissa on ollut keskimäärin 200-300 osanottajaa. Juhlapuheita tai esitelmiä ovat sukuja vuosijuhlissa pitäneet mm. Veikko Kilpanen, Sirkka Kinos, Juhani Lehtola, Kalevi Nurminen, Pekka Pastila, Outi Siimes, Raija Sollamo, Leo Suomaa, Hannu Särkiö sekä Pentti ja Ossi Vuorinen. Yhdistyksen 20-vuotisjuhlaa vietettiin 5.8.1998 Kulmoisissa; läsnä oli n. 500 juhlavierasta. Tilaisuutta varten oli valmistettu. kolmiosainen historiallinen kuvaelma Kivisten kinttupolkujen matkalaisia, jonka oli käsikirjoittanut Seppo Unnaslahti ja ohjannut Urho Kiiskinen. Vuonna 2001 kokoonnuttiin jälleen Kuhmoisissa. Silloin juhlassa esitettiin mm. Seppo Unnaslahden kirjoittama kuvaelma Historian suutari, joka kertoo Fabian Lindenin elämäntyöstä.

Yhdistyksen jäsenluettelossa on yli 800 osoitetta. Maksaneita vuosijäseniä on ollut viime vuosina n. 450, minkä lisäksi yhdistyksellä on pari sataa ainaisjäsentä. Jäsenlehden painos on nykyisin n. 1800 kpl, vakinaisia tilaajia on n. 1450. Mainittakoon vielä, että yhdistyksemme pöytä- ja tankoviiri ovat Päivö Suomelan suunnittelemia. Hänen laatimiaan ovat myös yhdistyksen rintamerkki ja riipus. Sukuneuvostossa keskustellaan lisäksi omasta sukuvaakunasta. Virmailan Paikkarin perhe ja Eino Niemisen yhtye ovat valmistaneet musiikkikasetin Muistoja Virmailasta. Sirkku Kainiemi on painanut Virmaila-aiheisen T -paidan. Eräänlainen suvun symboli on Päivö Suomelan maalaus Karin Widmarintytär, joka esittää 1470-luvulla elänyttä sinisilmäistä neitoa kirkkoveneessä.

Sukuyhdistys katsoo kirkkain silmin tulevaisuuteen. Harrastus sukua ja sen tutkimusta kohtaan on edelleen vireätä, ja on odotettavissa, että eri sukuhaarojen piirissä syntyy uusia täydentäviä tutkimuksia, kertomuksia ja muisteloita Päijänteen seudun ihmisten kohtaloista menneinä vuosisatoina. Osoitamme tervettä oman arvon tuntoa todetessamme, että sukuyhdistys on kuluneiden 25 vuoden aikana antanut loman panoksensa ja leimansa kotipaikkakunnan kulttuurielämään. Sen toiminta koetaan arvokkaaksi yleiselläkin tasolla, oman sukulaispiirin ulkopuolella. Kokoontukaamme siis ilomielin 3.8.2003 Padasjoelle viettämään 25-vuotisjuhlaamme! 

Kalevi Vuorela

 

TAKAISIN ALKUUN