1. Sukuyhdistyksen vuosijäsenmaksu on 15 euroa; siihen sisältyy myös jäsenlehti.
2. Virmailan Uutisten tilausmaksu on 10 euroa niille, jotka eivät kuulu sukuyhdistykseen.
3. Ainaisjäsenmaksu on edelleen 100 euroa.

Niiden, jotka kuuluvat sukuun ja haluavat liittyä sukuyhdistykseen, tulee ilmoittaa asiasta esim. VU. toimittajalle. Tällöin tarvitaan ennen muuta tarkka osoite sekä selvitys siitä, mihin sukuhaaraan asianomainen henkilö kuuluu. Jos hänellä tai hänen perheellään on sukukirjoissamme oma numero, sen ilmoittaminen riittää erinomaisesti. Toivomme, että kaikki kantaisämme jälkeläiset liittyisivät yhdistykseen. Kaikki sukulaiset ovat myös yhdistyksen
tilaisuuksiin erittäin tervetulleita.

Alla gamla och unga släktingar är välkomna till våra årsmöten och andra tillställningar.

Paikalle oli päässyt 13 sukuneuvoston jäsentä sekä puolisoita. Marja-Liisa ja Veijo Naarajärvi olivat kutsuneet kokouksen koolle: Herkullinen
pitopöytä maittavine kotiruokineen oli katettu vieraille, jotka paukkupakkasessa pääsivät lämpimän pirtin suojiin. Sukuneuvoston jäsen Veijo Naarajärvi
esitteli kokouspaikkaa ja Längelmäkeä. Kuntahan jaettiin joku vuosi sitten Oriveden ja Jämsän kesken. Nyt oltiin Jämsän puolella, kun oltiin Hiukkaalla ja entisessä Nikkilän kestikievaritalossa. Kotiseutulehdessä oli esitelty Maivian Pitojen ja Nikkilän historiaa. Nikkilä on yksi Hiukkaan suurista kantatiloista ja on vuodesta 1998 Liisa ja Pertti Naapin omistuksessa. Suuren entistävän remontin jälkeen kookas pytinki otettiin juhlataloksi, jota voi tilata kokouksiin ja perhejuhliin. Naapit ovat maanviljelijöitä Länkipohjassa muutaman kilometrin päässä.

Virmailan sukua ei ole Nikkilässä asunut, mutta Längelmäellähän sukua on hyvin runsaasti. Kaikille Nikkilä oli tuttu paikka, koska talossa pidettiin kestikievaria, ja käräjätalona se oli 15 vuotta. Huoneita on runsaasti suuriinkin tapahtumiin. Jykevässä pirtissä on uuni, johon mahtuu 50 leipää paistumaan kerralla. Tuli paloi takassa meidänkin kokouksemme ajan. Sukukirjoja tarkastelemalla saa pienen kiinnekohdan Nikkilän taloon ja Virmailan sukuun. Hiukkaan Jaakkolan poika Emil Helander avioitui 7.4.1892 Nikkilän Eriika-tyttären kanssa. Helanderit asuivat naapuritalossa Jaakkolassa 1800-luvulla, ja Jaakkolan Amalia-emäntä oli syntyjään Ottelin Jämsän Alhojärveltä. Sukupolvi sukupolvelta edeten tulee vastaan Liisa
Niilontytär, joka oli syntynyt Virmailassa vuonna 1727. 

Vanhojen sukutietojen kertaamisesta oli sukuneuvostonkin siirryttävä tähän päivään ja sukuyhdistyksen toimintaan näinä aikoina ja tulevina vuosina. Keskustelua käytiin monista aiheista. Erityisesti jäsenrekisteri ja osoitetietojen ajan tasalla pitäminen aiheuttivat päänvaivaa. Kokous
oli suunnittelukokouksen luontoinen. Yksityiskohtaisia päätöksiä on tehtävä keväällä, ja seuraavaksi kokouspäiväksi sovittiin toukokuun 2. päivä.

Asioita kirjasi ylös S. U.

1950-luvulla Tehin Tapanilan suvun jäsen Veikko Aleksanteri Tapanila (1919-1980, XI-7443) muutti tänne kotitilaltaan Vuorisalon Hederistä, edisti suuresti Pakkaselan vaurautta ja toimi Sysmän elinkeinoelämän hyväksi. 

Hänen isänsä Aleksanteri Tapanila (1876-1954, X-7419) oli palvellut Suomen rakuunarykmentissä Pietarissa. Veikko Aleksanteri oli kymmenes perheen 11 lapsesta.

Kts. myös
Virmailan Uutiset 29 - 2010
Sukulaisten sukulaisia

Itse kokouksessa keskusteltiin vilkkaasti kesän tärkeästä tapahtumasta, yhdistyksen vuosi juhlasta 7.8.2005 Sysmän teatteritalolla. Tapio Alanko on yhdessä Seppo Unnaslahden kanssa toiminut ansiokkaasti projektin hyväksi. Juhlaesitelmän pitää Itä-Hämeen museon johtaja Vesa Järvinen. Hän kertoo Virmailan ja Sysmän sukuvälisistä suhteista kautta aikojen. Sysmän kuuluisat tanhuajat esiintyvät juhlassa; vahinko vain, että he tiukan juhlaohjelman puitteissa eivät voi esittää koko monipuolista ohjelmistoaan. Tiettävästi kaikki tanhuajat kuuluvat myös Virmailan sukuun. Ohjelman lomassa kuullaan sysmäläisen musiikkiyhtyeen esityksiä. Kokouksessa mietittiin juhlan mahdollisia tilaongelmia. Jos teatteritalon tilat osoittautuvat ahtaiksi, voidaan lisäksi pystyttää teltta pihamaalle. On tärkeätä, että kaikki juhlaan ja lounaalle saapuvat ilmoittautuvat vähintään viikkoa aikaisemmin, jotta kaikille pystytään järjestämään ainakin ateria ja istuinpaikka.

Jumalanpalvelukseen on syytä tulla omalla kulkuneuvolla, sillä kirkosta on jonkin verran matkaa teatteritalolle. Iltapäivällä tehdään linja-autoretki Saarenkylän halki Rapalan kartanoon. Tien varrella on kauttaaltaan Virmailan suvun entisiä ja nykyisiä asuinsijoja. Maria Walden on ystävällisesti antanut luvan vierailuun. Rapala on ainakin 1400-luvulta lähtien esittänyt merkittävää osaa Virmailan suvun historiassa. 

Toki kokouksessa keskusteltiin myös sukukirjamme II osan toisesta painoksesta, joka on viivästynyt teknisten ongelmien takia. Kirjan teksti täydennyksineen on toimitettu kirjapainoon vuoden 2004 heinäkuussa, uudempia täydennyksiä ei ole voitu ottaa huomioon. Kun kirja valmistuu, se lähetetään postitse ennakkotilaajille. Sen jälkeen sitä on saatavana mm. Pataleidien kahvilassa Padasjoella. Kokouksessa ojennettiin t.l. toimittajalle Sukuseurojen keskusliitto ry:n kultainen ansiomitali suomalaisen sukuseuratoiminnan hyväksi tehdystä työstä. Kiitän sydämellisesti Keskusliittoa sekä yhdistystämme tästä arvokkaasta huomionosoituksesta.

Kalevi Vuorela

Tapanilassa meitä odotti hyvin lämmin ja ystävällinen vastaanotto. Talon emännät ja isännät olivat valmistaneet juhlavat pidot ja koristaneet suuren tuvan ja kamarit vieraita varten. Miltei kaikki neuvoston jäsenet puolisoineen olivatkin päässeet saapumaan kokoukseen. Kokouksessa pohdittiin puuhakkaasti Sysmässä 7.8.2005 pidettävää vuosijuhlaa, jota varten oli varattu paikkakunnan teatteritalo. Juhlan ohjelmaa ja mahdollista retkeäkin oli alustavasti suunniteltu. Uusi jäsenemme Tapio Alanko oli tehnyt tarmokasta työtä tilaisuuden hyväksi ja ansaitsee jo tässä vaiheessa erityisen kiitoksen.

Vuonna 2004 maksaneita "vanhoja"  vuosijäseniä oli 410 ja "uusia" vuosijäseniä 48. Siten 458 jäsentä oli maksanut vuosijäsenmaksun. Ainaisjäsenmaksun oli harrastuksestaan.maksanut kahdeksan jäsentä, joista neljä oli entisiä vuosijäseniä ja neljä uusia jäseniä. Kaikkiaan maksaneita jäseniä oli siis 466, joista 52 oli uusia. Edellisenä vuonna (2003) maksaneita jäseniä oli yhteensä 475. Vuonna 2004 tämä jäsenmäärä olisi todennäköisesti ylitetty, jos olisi ehditty ottaa lukuun myös joulukuun loppupuolella maksetut jäsenmaksut. Jäsenlehden painos vuonna 2004 oli 1900 kpl. Sukuneuvosto hyväksyi vuonna 2004 liittyneet uudet jäsenet. 

Neuvostossa keskusteltiin mm.yhdistyksen uusista säännöistä. Niiden mukaan sukuneuvostoon tästä lähtien valitaan 20 jäsentä, joista viisi on vuosittain erovuorossa. Sukuneuvostolla on lisäksi työvaliokunta, johon kuuluu 5-6 jäsentä. Yhdistyksen vuosijuhla ja -kokous alkaa Kuhmoisten Kuhmolassa sunnuntaina 1.8.2004 klo 12.30. Juhlan ohjelma on tavallista lyhyempi, sillä halutaan varata riittävästi aikaa laivamatkaa ja kiertoajelua varten. Juhlan ja kokouksen jälkeen nautitaan päiväkahvit n. klo 14.30. Elbatarlaiva lähtee satamasta klo 15.00 kohti Pihlajakoskea, joka on valittu vuoden kyläksi Keski-Suomessa. Reitti kulkee Tehinniemen ja Ruolahden ohitse; mahdollisesti nähdään myös Pyhänpään kalliomaalaukset. Paluu linja-autolla Kuhmoisten kirkonkylään n. klo 18.30. Ne jotka eivät halua/mahdu laivaretkelle, voivat lähteä opastetulle kiertoajelulle Kuhmoisten kyliin. Laiva- ja paluumatkan hinta on 15 euroa, kiertoajelun hinta 5 euroa. Laivarnatkalle tai kiertoajelulle halukkaita pyydetään välittömästi varaamaan matkansa allekirjoittaneelta. Matkalle pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä. 

Kalevi Vuorela

Kokouksessa todettiin, että yhdistyksellä vuonna 2003 oli 457 maksanutta vuosijäsentä. 18 jäsentä oli maksanut ainaisjäsenmaksun. Yhteensä maksaneita jäseniä oli siis 475, näiden joukossa 50 uutta jäsentä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 2002 maksaneita jäseniä oli 456, edellisenä vuonna 449 ja sitä edellisenä 430. Yhdistyksellä on lisäksi parisataa aikaisemmin liittynyttä ainaisjäsentä. Osoiteluettelossa on myös useita satoja sukuun kuuluvia, jotka eivät ole aktiivisesti mukana yhdistyksessä. - 305 henkilöä oli maksanut erikseen Virmailan Uutisten tilausmaksun.

Sukuseurojen Keskusliiton hallituksessa yhdistystämme edustaa tästä lähtien Hannu Sarkiö. Keskusliiton yleiskokouksiin osallistuu Terttu Suomela. Yhdistyksen seuraava vuosijuhla ja -kokous päätettiin järjestää Kuhmoisissa 1.8.2004. Keskusteltiin alustavasti juhlan ohjelmasta ja sen yhteydessä mahdollisesti tehtävästä retkestä. Sukuneuvosto hyväksyi yhdistykseen vuonna 2003 liittyneet uudet jäsenet. Luettelo saattaa olla puutteellinen, silläpankin tiliotteista ei yleensä ilmene, onko jäsen uusi vai vanha. Niistä ei myöskään saada selville uuden jäsenen osoitetta. Siksi on tärkeätä, että jokainen yhdistykseen liittyvä ilmoittaa nimensä ja osoitteensa tämän lehden toimittajalle, joka pitää jäsenluetteloa. Jos osoite puuttuu, ei uusi (eikä vanha) jäsen myöskään voi saada jäsenlehteä. Merkitsemme uusiksi jäseniksi ne, joiden nimiä ei aikaisemmin ole ollut jäsenluettelossa.

Herkullisen aterian jälkeen sukuneuvosto ryhtyi pohtimaan arkisia asioita, kuten 3.8.2003 pidettävän sukujuhlan ohjelmaa. Juhlapuhuja oli jo tiedossa, samoin arvokasta musiikki- ja lausuntaohjelmaa. Tällä kertaa juhla pidetään Padasjoen Pappilanmäen koululla, ja sen tulisi olla tavallista juhlavampi, koska se on samalla yhdistyksen 25-vuotisjuhla. Toivomma vain runsasta osallistumista. - Sukuyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Unnaslahti valittiin uudelleen seuraavaksi toimikaudeksi. Jäsenmaksu vuodelta 2004 on 10 euroa ja ainaisjäsenmaksu 100 euroa. Sääntöuudistuksen todettiin edistyvän verkalleen.

Toivottiin myös entistä tiiviimpää yhteistyötä Sukuseurojen Keskusliiton ja sen jäsenyhdistysten kanssa. Todettiin samalla, että Terttu Suomela oli hoitanut kiitettävästi yhteyksiä keskusliittoon ja osallistunut sen kokouksiin. Erityisen tärkeänä pidettiin yhteyksien luomista Rengon Oinaalan Markkulan sukuseuraan, jonka jäsenistä monet ovat myös meidän kantaisämme jälkeläisiä. Olisimme tuiki iloisia, jos saisimme Oinaalasta täydennystä omiin tutkimuksiimme sikäläisen sukuhaaramme uusimpien polvien osalta. Muistan istuneeni useita kertoja Rengon pappilassa selailemassa komeita vanhoja rippikirjoja, joista löytyi suuri joukko Auttoisilta Renkoon vuonna 1820 siirtyneen Eeva Tuomaantyttären (s. 1800, vrt. VII-3954, VIII-4140 - X-4166, VS I s. 590-592) jälkeläisiä. Toinen merkittävä sukuhaara syntyi, kun Maria Tuomaantytär (s. 1785, VII-3951) avioitui Oinaalan Uotilaan 1805. Molempiin Härkätien tuntumassa eläviin sukuihin toivoisimme läheisiä kontakteja.

Tarja Laaksonen ja Riitta Roitto valtuutettiin edustamaan yhdistystämme sukuseurojen yhteistilaisuudessa Vantaalla lokakuussa 2003. Tarja hoitaa edelleen myös yhdistyksemme kotisivuja.

Kokouksen jälkeen teimme pikavierailun Toritun Sepänmäelle, joka on nykyisin hyvin hoidettu museo ja reippaiden kyläläosten ylpeyden aihe. Pariin ulkorakennukseen oltiin juuri rakentamassa uutta pärekattoa. Juha Pastila esitteli auliisti pajaa ja muita torpan rakennuksia sekä mm. 1853 painettua suomenkielistä kuvaraamattua. - Tästä torpastahan tunnetusti lähes tuhatpäinen Poleniuksen sukuhaara on lähtöisin. (K.V.)

Sukuneuvosto hyväksyi uudet jäsenet. Luettelo saattaa olla puutteellinen, sillä tiedot on koottu pankkien tiliotteista, joista ei ilmene, onko kyseessä uusi jäsen. Niistä ei myöskään saada selville uuden jäsenen osoitetta. Siksi toivomme hartaasti, että jokainen uusi jäsen ilmoittaa nimensä ja osoitteensa Virmailan Uutisten toimittajalle, joka pitää jäsenluetteloa. Jos osoite puuttuu tai se on virheellinen, ei uusi (eikä vanha) jäsen myöskään voi saada jäsenlehteä.

Virmailan Uutisten painos v. 2002 oli 1800 kpl. Lehti lähetettiin 1503 osoitteeseen; lisäksi lehteä jaettiin mm. vuosijuhlassa. Näytekappaleita on lähetetty monille yhdistyksestämme kiinnostuneille. Kirjapainon lasku oli 3770 4euroa ja postimerkkilasku 1010 euroa. Lehden tilausmaksun maksoi (jäsenmaksun lisäksi) 227 jäsentä ja 85 ei-jäsentä. Tilausmaksuja kertyi yhteensä 1208 euroa. 

Sukuneuvoston päätöksen mukaisesti yhdistys korvaa tutkijoille virkatodistuksista aiheutuvat kustannukset.

Neuvosto keskusteli alustavasti yhdistyksen 25-vuotisjuhlasta, jota vietetään Padasjoella 3.8.2003. Juhlatoimikuntaan nimettiin Seppo Unnaslahti, Kaarina Hännikäinen, Pekka Pastila, Marja-Liisa Sipura ja Kalevi Vuorela. (K.V.)

Sukukirjastamme Virmailan suku II (siis Tehin ja Pälsilän sukuja käsittelevä osa) päätettiin valmistella toinen painos, joka ilmestyisi vuoden 2004 lopulla. Ensimmäiseen painokseen tulevia korjauksia ja täydennyksiä ryhdytään laatimaan ja kokoamaan välittömästi. Kaikkia, joilla on jotain korjattavaa, pyydetään lähettämään uudet, tarkistetut tiedot vuoden 2003 loppuun mennessä osoitteeseen Kalevi Vuorela, Itäinenpitkäkatu 66 B 34, 20700 Turku. Kaikki täydennystiedot on lähetettävä ennen tätä päivämäärää, ei siis sen jälkeen, kun kirjan sivut on taitettu ja kirja painettavaksi. Ennakkotilaukset pyydetään antamaan em. osoitteeseen 1.4.2004 mennessä. Ennakkotilaushinta määräytyy oainoksen ja sivumäärän mukaan, luultavasti se on n. 55-60 euroa. Myyntihinta kirjan ilmestyttyä on jonkin verran korkeampi.

Vuosijuhla- ja kokous järjestetään tänä vuonna ensi kertaa Jämsässä, jossa sukumme on hyvin runsaasti edustettuan. Jämsän Auvilasta tuli noin vuonna 1652 Virmailaan emäntä Malin Juhontytär, jonka jälkeläisiä miltei kaikki nimeltä tunnetut sukumme myöhemmät jäsenet ovat. Vastavuoroisesti Brita Heikintytär (yhdistyksemme kantaisän tytär) meni Jämsän Auvilaan ja sittemmin Piispalaan emännäksi. Sukuyhteydet lisääntyivät moninkertaisesti 1700- ja 1800-luvuilla niin, että suuri osa Jämsän kaupungin asukkaista (ehkä 30-40%?) kuuluu jotain kautta sukuhaaraan. Siksi on toki aiheellista viettää myös yhdistyksemme vuosijuhla tällä kunnianarvoisella vanhalla kulttuuriseudulla.

Vuosijuhlaa järjestelevään toimikuntaan kuuluvat puheenjohtaja Seppo Unnaslahden lisäksi Pekka Pitkäjärvi, Veijo Naarajärvi, Eila Salonen ja Arvo Lahtinen. Juhlapuheen pitää hiljattain eläkkeelle siirtynyt koulutoimenjohtaja Pekka Pitkäjärvi, joka on huolellisesti ka kärsivällisesti koonnut oman sukunsa tietoja ja valokuvia kirjaamme varten. Myös Veijo Naarajärvi ja Arvo Lahtinen ovat erittäin uutterasti harjoittaneet suvun tutkimista kotipaikkakunnallaan.

Kokouspaikkana on Jämsän seurakuntakeskus aivan kirkon läheisyydessä. Lounas alkaa siellä 4.8.2002 klo 12.00 ja vuosijuhla klo 13.00. Vuosikokouksen jälkeen seuraa kukkatervehdys esiäitien muistomerkille Jämsän kirkonmäellä.  Jämsän hautausmaalla on monen sukumme jäsenten hautoja. Lopuksi järjestetään kiertoajelu Jokilaaksossa Veijo Naarajärven johdolla.

Sukuneuvosto pohti pontevasti puheenjohtajan laatimaa ehdotusta yhdistyksen sääntöjen uudistamiseksi. Sääntöehdotus päätettiin esittää vuosikokoukselle. Ehdotukseen sisältyvät mm. seuraavat kohdat:
Yhdistyksen jäseneksi pääsee jokainen, joka isän tai äidin puolelta polveutuu Wirmailan yksinäistilan isännästä Heikki Pietarinpojasta, joka syntyi 1580-luvulla. Jäseneksi hyväksytään myös aviopuoliso. Jäsen voi erota yhdistyksestä ilmoittamalla siitä kokouksessa tai ilmoittamalla kirjallisesti yhdistyksen puheenjohtajalle. Eronneeksi on myös katsottava jäsen, joka ei ole maksanut jäsenmaksua kahden tai useamman edellisen vuoden aikana. Jäsenluetteloa pitää yhdistyksen hallitus.

Yhdistyksen vuosikokouksessa valitaan sukuneuvosto, johon kuuluu enintään 20 jäsentä. Jäseniä valitessa pyritään tasapuolisuuteen eri sukuhaarojen kesken. Sukuneuvoston jäsenten toimikausi on 4 vuotta ja alkaa välittömästi valinnan tapahduttua. Sukuneuvostosta on vuosittain 5 jäsentä erovuorossa, aluksi arvan, sitten vuoron mukaan. Sukuneuvosto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan vuodeksi kerrallaan. Sukuneuvosto valitsee yhdistyksen sihteerin ja rahastonhoitajan, jotka voivat olla sukuneuvoston ulkopuolelta.

Yhdistyksen asioita hoitaa sukuneuvoston valitsema hallitus, johon kuuluu enintään kuusi jäsentä: yhdistyksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja, sukulehden toimittaja ja ATK-vastaava. Hallitus kokoontuu puheenjohtajan kutsusta tarvittaessa.

Sukuneuvosto valitsi työryhmän, joka valmistelee yhdistyksen vaakuna-asiaa Päivö Suomelan viime syksynä laatimien ehdotusten pohjalta. Työryhmään kuuluvat Hannu Särkiö ja Terttu Suomela sekä heidän valitsemansa kolmas heraldiikan asiantuntija.

Yhdistyksen rahastonhoitajaksi valittiin Anneli Pastila Toritulta vuodesta 2001 lähtien. Rahastonhoitajalla on tilinkäyttöoikeus, ja hänen toivotaan osallistuvan sukuneuvoston kokouksiin. Tähän asti tilejä on vuodesta 1979 lähtien hoitanut Raija Laine tarkasti ja joustavasti; hänelle lämmin kiitoksemme hyvin tehdystä työstä. Vuosijuhlan ohjelmaan paneuduttiin perusteellisesti...
Sukuneuvoston kokous päättyi reippaissa tunnelmissa puheenjohtajan tarjoamiin nimipäiväkahveihin.
 

Todettiin, että yhdistyksen tileillä on sen verran rahaa, että ne riittävät sukukirjan I osan 2. painoksen kustannuksiin. Jäsenlehden painatus- ja postikulut olivat vuonna 2000 noin 20 000 mk; osa kuluista saatiin takaisin tilausmaksuina. Jäsenmaksun maksaneita oli noin 430 eli yhtä paljon kuin edellisenä vuonna. Ainaisjäseniksi liittyi 10 ja vuosijäseniksi yli 60 henkeä, mutta vastaavasti useat aikaisemmin liittyneet olivat "unohtaneet" jäsenmaksunsa. Kaikkia jäseniä ei myöskään tavoitettu muuttuneen tai puutteellisen osoitteen takia. Kaikkiaan jäsenluettelossa oli lähes 800 osoitetta; lisäksi jäsenlehti lähetetään n. 600 muuhun osoitteeseen.

Majatalo Onnenmyyrä näyttää olevan sekä matkailijoiden että paikkakuntalaisten suosiossa. Siellä on pitkä rivi rauhallisia huoneita, ja tilavassa ruokasalissa voi nauttia maukkaita aterioita. Paikka on avoinna kautta vuoden. Voimme suositella sitä lämpimästi. Ennen varsinaista kokousta sattui seuraavanlainen poikkeaminen päiväjärjestyksestä: 

Kirjan II osaanhan kuuluu monia laajoja kuhmoislaisia sukuja. Kunniakirjan koristeina on kaksi hirvipiirrosta, jotka kuvaavat Kuhmoisten Pyhänpäästä löydettyjä 6000 vuotta sitten eläneiden Päijänteen soutajien taideteoksia. Kunniakirjan ovat allekirjoittaneet Seppo Unnaslahti Kuhmoisten Kotiseuturahaston ja Risto OjalaKuhmoisten kotiseutuyhdistyksen puolesta. 

Tämän lehden toimittaja on toki hämillään yllättävästä tunnustuspalkinnosta ja haluaisi mieluimmin piiloutua pajupensaikkoon. Olen joka tapauksessa hyvin kiitollinen tästä huomionosoituksesta ja iloinen siitä, että monet kuhmoislaiset ilmeisesti ovat tyytyväisiä sukukirjaamme. Totean kuitenkin, että Kuhmoisten omien tutkijoiden työpanos on sukukirjan aikaansaamiseksi ollut merkittävämpi kuin allekirjoittaneen; lähinnä olen toiminut teoksen kokoonpanijana ja sukutietojen vastaanottajana. Tunnustuspalkinto on silti omiaan kannustamaan ja edistämään jatkotutkimuksia, jotta lähivuosina saisimme aikaan myös tästä sukukirjan II osasta uuden, täydennetyn painoksen, jossa vielä nykyistä perusteellisemmin perehdytään kuhmoislaisten sukujen koukeroihin. 

Edellinen pitkäaikainen puheenjohtaja Kalevi Vuorela tahtoi näet uuden vuosituhannen alkaessa jättää tehtävän uusiin, nuorempiin käsiin. Yhdistyksemme toiminnassa tarvitaan toki jatkuvuutta, mutta myös kohtuullista vaihtuvuutta; sitä voidaan tässä tapauksessa nimittää myös sukupolvenvaihdokseksi. En suinkaan ole kokenut puheenjohtajan tehtävää rasittavaksi tai epämieluisaksi, olen päin vastoin viihtynyt oikein hyvin sukuneuvoston ja koko yhdistyksen piirissä. Monivuotisen sukututkimuksen saavutettua ainakin ensimmäisen etappinsa eli kirjan molempien osien julkaisemisen on täysi syy valita yhdistyksen johtoon uusi henkilö, joka suuntaa katseensa eteenpäin ja jolla on mielessä uusia, rohkeita visioita ja projekteja sekä runsaasti energiaa niiden toteuttamiseen. Seppo Unnaslahti on työskennellyt erittäin aktiivisesti yhdistyksessämme sen toiminnan alusta lähtien, hän on useimpien jäsenten tuntema tutkija ja puuhamies, joka on jo ennakolta saanut osakseen laajan jäsenkunnan luottamuksen. 
Itse hän tosin vaatimattomasti ihmetteli, miten kuhmoislainen henkilö voisi olla puheenjohtaja yhdistyksessä, jonka kotipaikka on Padasjoki. Kysymys paljastui tietysti keinotekoiseksi: eihän näiden pitäjien välissä suinkaan ole mitään Berliinin muuria, ja suvun jäseniä asuu lisäksi sadoissa muissa kunnissa Suomessa sekä kymmenissä muissa maissa eri puolilla maailmaa. Toivotamme uudelle puheenjohtajalle parhainta menestystä, voimia ja pitkää ikää yhdistyksen palveluksessa. 

Kokouksessa todettiin vielä, että Virmailan suku II:n painatuskulut (n. 282 000 mk) ja postikulut (n. 34 000 mk), yhteensä n. 316 000 mk, oli saatu kokonaan maksetuiksi yhdistyksen kirjatilille karttuneilla varoilla. Kirjatilillä oli kesäkuun alussa n. 51 000 mk ja jäsenmaksutilillä 61 000 mk. Näin ollen uuden painoksen julkaiseminen sukukirjan I osasta näyttää taloudellisesti varsin realistiselta, mikäli saadaan esim. 300-400 ennakkotilausta. Kirjan II osasta voitaisiin laatia täydennetty laitos parisen vuotta myöhemmin. 

Tarja Laaksonen sai osakseen runsaasti kiitosta laatimistaan yhdistyksen kotisivuista, jotka ovat nostaneet sukumme nopeasti uudella tavalla maailmankartalle. Tarjalle päätettiin myöntää 1500 markan tunnustuspalkinto tästä erinomaisesta työstä. Lisäksi keskusteltiin vuoden 1998 sukujuhlasta laaditusta videokasetista. Siitä päätettiin valmistaa aluksi 50 noin tunnin pituista kopiota asiasta kiinnostuneita sukulaisia varten. (K. V.) 
 

Kokouksessa pohdittiin toki aivan asiallisia aiheita: suunniteltiin kesän vuosijuhlaa sekä keskusteltiin sukukirjan mahdollisesta valmistumisesta ja tutkimuksen nykyvaiheesta. 
Neuvoston jäsen Liisa Heinilä suositteli juhliimme eurooppalaista, varsinkin skandinaavista ilmettä ja arvokkaita musiikkiesityksiä ja toivoi, että saataisiin aikaan esim. taottuja muistoesineitä, jotka kuvaisivat kantaisäämme ratsunsa selässä. 
Suvun tulisi ylläpitää yhteyksiä eurooppalaisiin juuriinsa ja herättää kiinnostusta maanosamme historiaan. 

Yhteyksiämme Sukuseurojen keskusliittoon ovat viime vuodesta lähtien hoitaneet Terttu ja Päivö Suomela. 
Kenraalimajuri Hannu Särkiö, joka puolisoineen osallistui kokoukseen, lupautui pitämään puheen/esitelmän vuosijuhlassamme. 
Juhlaan pyritään saamaan myös runsaasti musiikkiohjelmaa sekä tietysti pirteä tunnelma ja maistuva lounas. 
 

Seppo Unnaslahti on osallistunut erittäin aktiivisesti yhdistyksemme toimintaan sen alusta lähtien. Hän on laatinut laajoja sukututkimuksia mm. Pälsilän suvusta ja kerännyt aineistoa sukukujaamme varten, pitänyt esitelmiä, kirjoittanut artikkeleita jäsenlehteemme ja ollut järjestämässä sukukokouksia. Tässä toiminnassa hän on osoittanut harvinaisen perusteellista paikkakunnan historian, talojen ja ihmisten tuntemusta sekä inhimillistä lämpöä ja myötäelämistä. Yksi todiste tästä on Pälsilän suvun 300-vuotiseen taipaleeseen liittyvä kuvaelma Kivisten kinttupolkujen matkalaisia, joka sai osakseen suurta suosiota sukujuhlassamme 2.8.1998. Sepon kirjoitusharrastus on rönsyillyt ja kukkinut aivan nuoresta pitäen. Hän on laatinut suuren määrän artikkeleita ja pakinoita mm. Kuhmoisten Sanomiin vuosina 1966-1979 sekä Uuteen Suomeen 1984-1991. Sitä paitsi hän on hoitanut lukuisia luottamustoimia kunnan ja sen lautakuntien, Seutukaavaliiton, KeskiSuomen maakuntaliiton, MTK:n ja Kokoomuspuolueen piirissä. Hän on työskennellyt pitkään myös maatalousyrittäjien eläkeasiamiehenä. Tätä nykyä Seppo toimii mm. Kuhmoisten kunnan historiatoimikunnan puheenjohtajana. Tekeillä on näet uusi historiateos, joka kattaa Kuhmoisten tapahtumat Suomen itsenäisyyden ajalta. Kokouksemme yhteydessä saimmekin kuulla tästä historiahankkeesta mielenkiintoisen esittelyn, jonka antoi nuori ja tarmokas historioitsija, tutkimuksen ja teoksen laatija. Toivotamme projektille menestystä ja odotamme kiinnostuneina kirjan ilmestymistä. 

Juhlassa saimme tavata monia muitakin kiinnostavia henkilöitä, mm. pitäjänneuvos Veikko Kilpasen ja harrastajateatterin ohjaajan Urho Kiiskisen. Tehin Tapanilan ja Läntelän väet olivat myös läsnä, samaten tietysti useimmat sukuneuvoston jäsenet puolisoineen. Ryhmämme seniori, 96-vuotias Martti Suntela ei tosin voinut saapua juhlaan sairauden takia, mutta oli varmaan hengessä mukana. 

Itse kokouksessa käsiteltiin tavanomaisia rutiiniasioita, kuten seuraavaa vuosikokousta ja jäsenlehteä, sekä pohdittiin sukukirjan II osan aineiston kokoamista, kirjan laajuutta ja kustannuksia. Vuonna 1998 yhdistys oli saanut n. 70 uutta jäsentä, mikä on ennätysmäärä. Valitettavasti useat heistä olivat unohtaneet lähettää meille osoitteensa, joten on mahdollista, etteivät he saa jäsenlehteämme. Vastaavasti muutamat ”vanhat” jäsenet olivat unohtaneet jäsenmaksun. Maksaneita jäseniä oli 1998 kaikkiaan 414. Jäsenluettelossa on kuitenkin yli 600 nimeä. Virmailan Uutisten tilaajia on huomattavasti enemmän. 
 

Kokouksessa oli mukana neuvoston vanhin jäsen Martti Suntela, joka oli juuri edellisenä päivänä täyttänyt 95 vuotta ja joka vielä sai lämpimiä onnitteluja. 
Kokouksen puheenaiheena oli tietenkin sukukirja, jonka I osan painoksesta jo suurin osa oli myyty. Ennakkotilauksia oli ollut n. 500 kpl, kirjakauppa Klassikosta myytiin n. 250 kpl ja Patamuorista vuoden 1997 loppuun mennessä n. 50 kpl. Monet olivat hankkineet kirjoja myös suoraan kirjapainosta, jonka ystävällinen henkilökunta palveli auliisti asiakkaita. Keskusteltiin myös sukukirjan I osan uudesta painoksesta, mutta todettiin, että se tulee ajankohtaiseksi vasta sitten, kun II osa on saatu kunnialla painetuksi. Yhdistyksen kirjatilillä oli vuoden 1997 lopulla n. 68000 mk ja käyttötilillä 46000 mk. Sukukirjan II osan painatus tullee maksamaan lähes 200000 mk, joten tarvitaan runsaasti uusia ennakkotilauksia, ennen kuin budjetti on saatu tasapainoon. Tämä onkin haaste yhdistyksen ja suvun jäsenille sekä muille kulttuuri-ihmisille. 
 

Kokouksessa valmisteltiin rutiininomaisesti elokuussa pidettävää vuosijuhlaa ja hiottiin strategiaa sukukirjan II osan kokoamiseksi. Kirjan I osaa oli tähän mennessä myyty n. 700 kpl, joten painoksesta oli n. 300 kpl jäljellä. Kirjapainon lasku 185000 mk saatiin maksetuksi tilille karttuneilla varoilla, joista suurin osa oli kertynyt ennakkotilauksista. Neuvosto oli suht. toiveikas myös II osan budjetin suhteen. 
Ehdotettiin eräänlaisen ”sihteerikön” toimen perustamista sukukirjojen markkinointia, yhdistyksen tiedotustoimintaa sekä jäsenluettelon nimien ja osoitteiden tarkistamista varten, mutta todettiin samalla, ettei kukaan nykyaikana ryhtyisi sellaiseen aikaa vaativaan ja rasittavaan työhön ilman kohtuullista korvausta. Palkka olisi maksettava rahassa, ei luonnossa. Lisäksi tulisivat työnantajan kustannukset, verot ym. maksut, jotka torjuisivat tehokkaasti koko ajatuksen. 
 

Kokouksessa todettiin, että sukukirjan ennakkotilauksia oli kertynyt riittävä määrä. Siten kirjan I osan painatuskulut 185000 mk pystyttiin maksamaan suoraan yhdistyksen tileiltä; lainaa ei tällä kertaa tarvinnut ottaa. Tilanne saattaa olla toinen kirjan jälkimmäisen osan ilmestyessä parin vuoden kuluttua. Siksi toivottiinkin runsaasti uusia tilauksia, jotta kirjan II osan rahoitus pystytään hoitamaan yhtä tyylikkäästi. Yhdistyksellä oli vuonna 1996 yhteensä 371 maksanutta vuosijäsentä ja 11 ainaisjäseniksi siirtynyttä. Yhdistykseen oli liittynyt ainakin 56 uutta jäsentä. Aikaisemmat ainaisjäsenet mukaan lukien jäsenmäärä oli 589. 
 

Kummassakin kokousessa käsiteltiin tavanomaisia rutiiniasioita: tarkasteltiin tilejä ja jäsenmäärää, hyväksyttiin uusia jäseniä ja suunniteltiin kesän vuosijuhlaa. Eniten pohdiskeltiin uuden sukukirjan aineiston kokoamista ja kirjan I osan ilmestymisaikataulua. Päätettiin käynnistää kampanja ennakkotilausten hankkimiseksi, jotta budjetti saataisiin tasapainoon. Ennakkotilausaika päättyy 1.10.1996, minkä jälkeen kirjaa voidaan tilata kirjakauppa Klassikosta Padasjoelta (niin kauan kuin painosta riittää). 
 

Ennen kokousta muistettiin Päivö Suomelan juuri ohi mennyttä merkkipäivää. 
Myös Kalevi Vuorelan hieman aikaisemmin viettämättä jäänyt merkkipäivä kaivettiin pölyn alta esille. Seppo Unnaslahti piti ylen juhlallisen puheen, ja sukuneuvoston lahjana ojennettiin Päivö Suomelan suunnittelema ja sepän takoma hieno taideteos, joka esittää uljasta hakkapeliittaa ratsuineen. Taiteilija oletti, että kantaisämme Heikki Pietarinpoika oli ainakin 180 cm pitkä ja vanttera sotaurho, komeampi kuin keskiajan hintelät ritarit. Virmailalaiset hevoset sen sijaan kuuluvat 1600-luvulla olleen korkeintaan keskikokoisia, niin että ne suurten :ankarien rinnalla näyttivät miltei poneilta. Maallikon silmin nähtynä sekä soturi että ratsu vaikuttavat sopusuhtaisilta ja kunnioitusta herättäviltä yhteistyökumppaneilta. 

Kokouksessa pohdittiin melko yksityiskohtaisesti uuden sukukirjan ilmestymisaikataulua, sisällön laajuutta ja rajaamista, sivukokoa ja ennakkotilaustapaa sekä tietysti kustannustasoa. Asiaa selostetaan toisaalla lehdessä. 
Neuvosto totesi, että hanke on nykyisen kustannusarvion pohjalta realistinen ja toteutumiskelpoinen. 
 

Virmailan suvun yhteydet Inkalaan ovat peräisin aivan viime vuosikymmeneltä. Toritun Ylätalon sukuhaaraan kuuluva Sumioisten talon tytär Leila Lehmussaari avioitui muutamia vuosia sitten Inkalan nuoren isännän Tommi Ylitalon kanssa, ja hänestä tuli kartanon reipas ja monitaitoinen emäntä. Hänen aikanaan Inkalasta on tullut suosittu matkailukohde, jonka hämäläinen pitopöytä, savusauna ja vehmas kartanomaisema houkuttelevat yhä useampia matkailijoita. Siellä vietetään vuosittain mm. monia hääjuhlia. Sukuneuvostomme matkasi Inkalaan linja-autolla Padasjoelta; miltei kaikki jäsenet puolisoineen osallistuivat retkeen. 

Kokouksessa pohdittiin etupäässä elokuun sukujuhlaan liittyviä kysymyksiä. Todettiin, että juhlatoimikunta oli tehnyt erinomaista työtä; juhlan ohjelmakin oli jo miltei valmis. Jäimme luottavaisin mielin odottamaan sen toteutumista. Sukututkimusta varten varattiin 5000 markan määräraha, joka käytetään tarpeen mukaan kirkkoherranvirastoilta pyydettäviin virkatodistuksiin. 

Sukuneuvoston jäsenten valinta päätettiin tulevaisuudessa järjestää seuraavasti: jäsenet valitaan viiden vuoden jaksoksi, mutta erovuoroinen henkilö voidaan valita uudelleen. Koska neuvoston jäsenmäärä on 15, kunakin vuonna valitaan kolme uutta jäsentä. Tänä vuonna uudet jäsenet valitaan niiden tilalle, jotka ovat ilmoittaneet eroavansa. Pidettiin tärkeänä, että mahdollisimman monet suuret sukuhaarat ovat neuvostossa edustettuina. Siksi uusiksi jäseniksi ehdotettiin henkilöitä, jotka ovat kunnostautuneet sukuyhdistyksen työssä ja/tai suvun tutkimisessa ja joiden sukuhaaroilla ei vielä ole ollut edustajaa sukuneuvostossa. 
 

Kokouksen keskusteluja sävytti luonnollisesti tuleva sukujuhla, josta juhlatoimikunta antoi oman raporttinsa. Toimikuntaan kuuluvat Kaarina Hännikäinen, Seppo Unnaslahti ja Pentti Vuorinen. Myös työn alla oleva uusi sukukirja kiinnosti läsnäolijoita. Yhdistykseen hyväksyttiin 44 uutta jäsentä. Jäsenmaksun maksaneita vuosijäseniä oli vuonna 1993 yhteensä 298, aikaisemmin liittyneitä ainaisjäseniä oli 182. Henkilöitä, jotka ovat joskus ilmoittautuneet jäseniksi yhdistykseen, on kaikkiaan n. 600. Moniin heistä ei ole saatu yhteyttä osoitteenmuutoksen takia.  Kuluneen vuoden aikana tilit ovat hieman karttuneet. Suunnitteilla olevan sukukirjan kustannuksia ajatellen pääoma on kuitenkin täysin riittämätön. Neuvosto toivookin jalomielisiä lahjoituksia, jotta voidaan vastata tuleviin haasteisiin. 

Sukuseurojen Keskusliiton kokouksissa yhdistystämme on edelleen edustanut Hannu Mäkipeska. Hän on hoitanut tehtävänsä erinomaisesti ja saanut äänemme hyvin kuuluville Keskusliiton piirissä. Tästä hän ansaitsee vilpittömät kiitokset. Kokous totesi myös, että Keskusliiton toiminta on kehittynyt ja monipuolistunut ja että Sukuviestistä on tullut yhä kiinnostavampi ja hyödyllisempi yhteistyöväline. Jäsenmaksutkin ovat vaikeuksien jälkeen asettuneet kohtuulliselle tasolle. Hyvän yhteistyön toivottiin jatkuvan. 
 

Kokousasiat hoidettiin museoksi kunnostetussa vanhassa savupirtissä. Edessä olevan vuosikokouksen sekä kesällä 1994 pidettävän sukujuhlan ohjelmasta keskusteltiin vilkkaasti. Niiden yhteyteen toivottiin pientä näyttelyä suvun vanhoista valokuvista ja muista muistoesineistä. Päivö Suomela esitteli kuluneen talven aikana suunnittelemaansa sukupuuta. Hän oli laatinut havainnollisen kaavion Heikki Pietarinpojasta lähtien viidenteen polveen sekä vapaamuotoisen sukupuun kantaisästä kuudenteen ja osittain kahdeksanteen polveen. Jälkimmäistä hän piti vielä keskeneräisenä ja oletti saavansa sen valmiiksi ensi talven aikana. Täydellisen sukupuun sommittelu nykypolviin asti vaatisi paperia useita neliömetrejä, joten sitä olisi hankala käsitellä ja pitää koossa. Paras ratkaisu olisi viisi polvea (tai vapaammassa muodossa kuusi polvea) perusarkilla, minkä jälkeen eri sukuhaarat kuvattaisiin ”istukkaina” omilla arkeillaan. Esimerkkinä tällaisista istukkaista hän oli laatinut tämän lehden toimittajalle erittäin kauniin ja selkeän sukupuun, joka alkaa Mikko Gabrielinpojasta (viides sukupolvi, s. 1751) ja jatkuu XII:een polveen asti. Sukupuun oheen taiteilija oli piirtänyt erinomaisen kuvan suvun kotitalosta. Sukuneuvosto tutustui kaavioihin ja sukupuihin yleisen innostuksen vallassa ja kannusti taiteilijaa saattamaan työn päätökseen, jotta kaikki asiasta kiinnostuneet voisivat hankkia sukupuunsa kopioita viimeistään vuoden 1994 sukujuhlan yhteydessä 
 

Kokouksessa päätettiin alustavasti järjestää varsinainen sukujuhla elokuun ensimmäisenä sunnuntaina 1994; juhlaa suunnittelemaan asetettiin toimikunta, jolle annettiin runsaasti evästystä. Ohjelman tulisi olla arvokasta, ja eri sukuhaaroille tulisi varata tilaisuus tavata lähisukulaisiaan pienemmissä piireissä. Jäsenmaksunsa maksaneiden lukumäärä oli säilynyt suunnilleen ennallaan (n. 320 jäsentä). 

Uusia jäseniä oli liittynyt noin 30, mutta toisaalta muutamat vanhat jäsenet olivat unohtaneet jäsenmaksunsa. Ilahduttavat monet olivat jäsenmaksunsa lisäksi maksaneet kympin tai pari Virmailan Uutisista; nähtävästi he olivat olleet tyytyväisiä uudistuneeseen jäsenlehteemme. 

Viirejä, kasetteja ja koruja oli myyty melko runsaasti; varsinkin kaulariipukset olivat menneet kaupaksi niin hyvin, että niitä oli hankittava lisää. Hannu Mäkipeska selosti Sukuseurojen keskusliiton kanssa käymiään neuvotteluja ja totesi, että jäsenmaksuasia oli ratkennut yhdistystämme tyydyttäväillä tavalla. Yhdistyksemme ei enää tänä vuonna joutuisi maksamaan 3000-4000 markan ylimääräistä jäsenmaksua. Siten erouhkaus päätettiin peruuttaa, ja keskusliitolta toivottiin entistä tehokkaampaa palvelua ja läheisempää yhteistyötä. Mielihyvin todettiin, että Sukuviesti-lehti oli kehittynyt myönteisesti ja tullut yhä kiinnostavammaksi. 

Kenraalimajuri Särkiö on Keski-Suomen sotilasläänin komentaja. Perheessä on kaksi poikaa, joista toinen on pappi ja toinen upseeri. Edellinen valmistelee parhaillaan väitöskirjaa Tübingenissä. Perheen virka-asuntona on vaikuttava kulttuurihistoriallinen rakennus, n.s. Schaumanin linna Jyväsjärven rannassa Tourujoen äärellä. Kolmikerroksisessa rakennuksessa on kauniita saleja arvokkaine huonekaluineen ja taideteoksineen. Siellä ovat vierailleet mm. presidentti Kekkonen ja kuningas Kaarle XVI Kustaa. Avaralta pihamaalta on mainio näkymä yli Jyväsjärven Äijälänsalmen suuntaan. Rannalla seisoo rivi vanhoja lehtipuita. Tähän mielenkiintoiseen paikkaan meidät oli siis kutsuttu kesäkokoukseemme. 

Lähdimme Padasjoelta lämpimänä ja aurinkoisena aamuna linja-autolla; matkan varrella Kuhmoisissa tuli mukaan lisää matkustajia. 

Itse kokouksessa pohdimme tavanomaisia rutiiniasioita, kuten jäsenmaksua ja vuosikokouksen ohjelmaa, jäsenlehteä ja sukututkimuksen edistymistä. Sukuseurojen keskusliiton jäsenmaksuja peheksuttiin jälleen ja vuosikokoukselle päätettiin esittää eroamista k.o. liitosta, mikäli näkökohtiamme ei oteta riittävästi huomioon. Kokouksen päätyttyä meille tarjottiin erinomainen päivällinen, jonka jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle. 

Kuhmoisten kohdalla Seppo Unnaslahti esitteli suvun kantataloja ja mm. paikan, jolla Pälsilän talo 300 vuotta sitten sijaitsi. Kokousmatka oli kaikkien mielestä erittäin onnistunut. Tästä lämmin ja sydämellinen kiitos ennen muita vieraanvaraiselle isäntäväellemme, kenraali ja rouva Särkiölle. Tätä kokouspäivää emme hevillä unohda. 
 

Jäsentilastosta todettiin seuraavaa: Vuosijäsenmaksun maksaneita jäseniä oli v. 1991 yhteensä 320, joista uusia 26. Ainaisjäsenmaksun maksoi 14 jäsentä, joista uusia jäseniä 4. Maksaneita jäseniä oli siis yhteensä 334. Vuosina 1981-1990 ainaisjäseniksi liittyneitä oli 158, joten kokonaisjäsenmäärä oli 492. Lisäksi oli lapsijäseniä. 

Sipuran avaraa tupaa koristivat kymmenet kynttilät ja värikkäät joulukoristeet; pöytä oli katettu runsain herkuin. Kokouksen jälkeen keskusteltiin kotoisesti talon kauniissa salissa ja laulettiin joululauluja pianon säestyksellä. Emme silloin aavistaneet, että kokouksemme jäi viimeiseksi juhlatilaisuudeksi, joka vietettiin Sipuran v. 1951 rakennetussa päärakennuksessa. Tätä monien muistojen ympäröimää rakennusta ei enää ole olemassa. Helmikuun alussa sattunut tulipalo tuhosi sen perustuksiaan myöten ja järkytti paitsi talonväkeä myös heidän ystäviään ja koko sukua. Olemme surreet tätä menetystä yhdessä talonväen kanssa sekä rohkaisseet heitä katsomaan eteenpäin ja luottamaan tulevaisuuteen. Uusi, entistä ehompi koti tulee nousemaan ennen pitkää samalle paikalle; ehkäpä jo ensi kesänä saamme viettää siellä tupaantulijaisia. Vanha rakennus taas jää elämään meidän muistoihimme tuleviksi päiviksi. 

Kokous pidettiin tunnelmallisessa yläkerran salissa. Kokouksessa keskusteltiin mm. jäsenlehdestä sekä vuosikokouksesta, joka tänä vuonna pidetään Padasjoen peruskoulun ala-asteen tiloissa 28.7.1991. Kokouksen yhteydessä on kevyehkö lounas, ja sen jälkeen tehdään linja-automatka Auttoisille Pentti Vuorisen opastuksella. Todettiin, että rintamerkit ja musiikkikasetit olivat menneet hyvin kaupaksi ja että viirejä ja Virmailan kirjoja oli edelleen saatavissa. Nyt oli valmistunut myös hopeisia rintamerkkejä, joita yhdistys voi tulevaisuudessa käyttää ansiomerkkeinä. Sukuseurojen keskusliiton (entisen SYT:n) korkea jäsenmaksu puhutti pitkään sukuneuvostoa. Maksu on tänä vuonna nähtävästi 17 mk kultakin vuosijäseneltä, eli siihen kuluu miltei puolet oman yhdistyksemme jäsenmaksutuloista. Päätettiin seurata tilannetta ja toivottiin, että keskusliiton maksut tulevina vuosina tulisivat kohtuullisemmiksi ja palvelu monipuolisemmaksi. Muussa tapauksessa jouduttaneen eroamaan siitä. Yhteyksiämme keskusliittoon on hoitanut ansiokkaasti Hannu Mäkipeska; hän on sitkeästi yrittänyt pitää puoliamme liiton kokouksissa. 

Seuraava kokous (vuosikokouksen jälkeen) päätettiin pitää 4.1.1992. 
Kiitämme Rouhialan emäntiä ja koko Wirilander-sukua erittäin lämpimästä vastaanotosta ja kauniita muistoja tuoneesta päivästä suuren Savonmaan sydämessä 
 

Sukuneuvoston vuosikatsauksessa todettiin, että jäsenmaksun maksaneita jäseniä oli v. 1990 yhteensä 347; aikaisemmin liittyneitä ainaisjäseniä oli 140. Vuoden aikana yhdistykseen oli liittynyt 48 uutta jäsentä. Luettelo on luultavasti puutteellinen, sillä muutamien jäsenten maksukortissa nimi tai osoite on vaikeaselkoinen tai puuttuu kokonaan. Useita jäseniä ei ole lainkaan tavoitettu osoitteenmuutoksen tms. takia. Vanhoiltakin jäseniltäkin toivotaan hartaasti tietoja nimen ja osoitteenmuutoksista, jotta osoitteistomme pysyisi ajan tasalla. Sukuneuvoston katsauksesta ilmeni vielä, että musiikkikasetteja oli myyty 175 kpl ja niistä oli saatu tuloja 7300 mk. Rintamerkkejä ja koruja oli myyty 4870 markan arvosta. 

Virmailan Uutisten painatus, kirjekuoret, pankkisiirtokortit ja postimaksut merkitsivät yhteensä 8900 markan menoerää. 
 

Itse kokouksessa käsiteltiin mm. tätä jäsenlehteä sekä vuosikokousta, joka pidetään 29.7.1990 alkaen klo 11.30 seurakunnan leirikeskuksessa Padasjoen Särsjärvellä. Kokoukseen saataneen myös musiikkiohjelmaa sekä (lyhyehkö) esitelmä. Kokouksen yhteydessä nautitaan lounas, ja sen jälkeen tehdään bussimatka Padasjoen nähtävyyksille Kalevi Nurmisen opastuksella. Tarkoitus on käydä myös Virmailassa. Vuosijäsenmaksun suuruudeksi päätettiin 40 mk aikuiselta jäseneltä sekä ainaisjäsenmaksuksi 400 mk. Yksityksen rintamerkin todettiin valmistuneen Päivö Suomelan uutteran työn tuloksena; taiteilija esittelee merkkiä toisaalla lehdessämme. Muutamia 500 markan sukututkimusstipendejä jaetaan vuosikokouksen yhteydessä ainakin vertauskuvallisena tunnustuksena tutkijoiden arvokkaasta työstä. 
 

Itse sukuneuvoston kokous pidettiin vanhassa tuparakennuksessa, joka oli peräisin 30-vuotisen sodan ajoilta. Siellä suunniteltiin mm. tämän kesän vuosikokousta sekä puhuttiin jäsenlehdestä ja suvun tutkimisesta. Päivö Suomela lupasi myös suunnitella yhdistyksen jäsenille rintamerkin, johon olisi kuvattu esim. jalustin. Ilahduttavaa oli myös se, että kokouksessa olivat mukana neuvoston uudet jäsenet Hannele Wirilander ja Vuokko Lindroos. Heistä edellinen on tunnettu historiariantutkija ja useiden historiateoksien kirjoittaja. Toivomme saavamme häneltä apua myös oman laajan sukumme menneisyyden selvittämisessä. Jälkimmäinen taas on Naumin talon emäntä Päijänteen itärannalta; hänen kotinsa sijaitsee miltei Virmailaa vastapäätä Kelventeen ja Virmailanselän toisella puolella. Naumin suku liittyy Virmailan sukuun Kalkkalan ia Hinttolan kautta. 
 

Simo Mäkelän kesäpaikka on jo nähtävyys sinänsä, sillä se on pari sataa vuotta vanha riihirakennus, jonka tuvassa riihen mustuneet hirret vielä ovat nähtävissä. Portailta on ihastuttava näkymä koivujen lomitse avaralle hiekkarannalle ja kauas Tehinselälle. Lehtistensaarten takaa häämöttää Tehinniemi, oikealla autereen keskellä pilkottavat Töijänsalot ja Päijätsalo Sysmän rannikolla. Lähellä rakennusta solisee runsasvetinen puro syvässä uomassaan. Isäntä ohjasi vieraita polkua myöten puron reunalle ja vanhojen tervahautojen luokse. Ylempänä mäessä tutustuimme Suur-Päijänteen aikaisiin ja vielä vanhempiin muinaisrantoihin, joiden asiantuntijana oli paikalla lehtori Esko Lindholm, syntyperäinen virmailainen. 

Oli ilahduttavaa, että lähes kaikki neuvoston jäsenet löysivät tiensä kokouspaikalle, jossa varsinaisena pohdintojen aiheena oli tulevan sukujuhlan ohjelma käytännön järjestelyineen. Juhlatoimikunta ja varsinkin sen tarmokas puheenjohtaja Kaarina Hännikäinen olivat tehneet hyvää työtä. Kokouksen lomassa oli mieluisaa keskustella yhteisistä harrastuksista, muistoista ja suunnitelmista. Kiitämme isäntäväkeä erittäin onnistuneista kutsuista, maukkaista pöydän antimista ja aidosta Virmailan kesätunnelmasta. 
 

Nykyinen isäntä Seppo Unnaslahti on ollut yhdistyksellemme korvaamaton voimavara sen alkutaipaleelta lähtien. Hän on laatinut laajoja sukututkimuksia monista kuhmoislaisista suvuista, pitänyt esitelmiä kokouksissamme ja avustanut lehteämme. Maanviljelysja metsätöiden ohella hän on hoitanut pariakymmentä kunnallista luottamustehtävää sekä kirjoitellut maatalouden näkymistä Uuteen Suomeen. Viime vuoden aikana hän laski osallistuneensa 250 kokoukseen. Oman kotitilansa ohella hän viljelee myös vaimonsa kotitilaa, jolta entiset viljelijät ovat siirtyneet autuaammille asuinsijoille. Sepon vanhemmat ovat vielä kiinteästi mukana talon töissä, ja hänen sievä ja taitava vaimonsa on nykyaikaisen emännän perikuva. Lapsista nousee uusi uljas sukupolvi ottamaan talon hoitoonsa; 12 -vuotias Mari on jo suurena apuna vanhemmilleen. Isäntä kertoi vierailleen Unnaslahden ja koko Pälsilän suvun historiaa sekä esitteli heille kaksi aitallista museoesineistöä, mm, yllättävän suuren ja hyvin säilyneen kokoelman puuesineitä. Vanhaemäntä näytti selkeästi järjestettyjen albumien sivuilta kuvia suvun jäsenistä juhlan ja arjen puuhissa 100 vuoden ajalta. Herkullisen pitopöydän antimiin kuului talon omilta tiluksilta poimittuja lakkoja ja metsämansikoita. Vieraat kiittelivät kohtaloaan, joka oli ohjannut heidät tähän mansikkapaikkaan. Yhdistys tahtoi osoittaa kiitollisuuttaan isäntäväkeä kohtaan lahjoittamalla sille upean Juhla-Kantelettaren sekä Virmailan pöytäviirin kukkakimppujen kera. 

Kokouksessa käsiteltiin jäsenlehden sisältöä, vuosikokouksen ohjelmaa ja sen yhteydessä tehtävää laivamatkaa sekä Sukuyhteisöjen tuki ry:n toimintaa. Hannu Mäkipeska selosti SYT:n tiedotustilaisuudessa esille tulleita asioita. Todettiin, että yhdistyksellämme ei juuri ole resursseja avustaa SYT:tä taloudellisesti. Myönteisestä yhteistyöstä mainittakoon Sukuviestiin sisältynyt yhdistyksemme esittely, josta otettiin eripainos jäsenistöämme varten. Sukuneuvosto päätti tulevaisuudessa myöntää apurahoja tai stipendejä Virmailan suvun tutkimukseen. 

Talon isäntä, joka oli aloittanut uransa Vesalan majatalon kyytipoikana Padasjoella, on myöhemmin harjoittanut liiketoimintaa ja varsinkin linja-autoliikennettä Espoon kaupungissa. Vaikka hänen työnsä ja yrityksensä ovat menestyneet, hän on näinä kiireisinä vuosikymmeninä kaivannut omaa maatilaa, jolla voi kokeilla esi-isien jaloja taitoja. Hänen mielestään maan viljeleminen on ihmisen ensisijainen kulttuuritehtävä, johon kaikki muut elinkeinot ja kulttuurin haarat perustuvat. Samanlainen maanläheisyys on vanhastaan ollut leimaa antava piirre Virmailan suvun piirissä. Vaakkolan pitokartanon salissa meille tarjottiin maittava lounas, jonka lomassa keskusteltiin ja pidettiin puheita. Lounaan jälkeen käytiin tutustumassa pihapiiriin ja varsinkin ihastuttaviin ratsastushevosiin. 

Itse kokouksessa keskusteltiin yhdistyksen tulevasta toiminnasta, sukututkimuksesta ja 4.8.1985 pidettävän vuosikokouksen ohjelmasta 
 

Keskusteltiin seuraavan vuosikokouksen ohjelmasta. Seppo Unnaslahti lupautui kertomaan kokouksen yhteydessä vanhoja muisteluksia. Todettiin mielihyvin, että Kaarina Hännikäisen toimesta ohjelmaan on mahdollista saada tanhuja tai kansantanssiesityksiä. Päätettiin muistaa Matti Suntelaa 50-vuotispäivän johdosta. 
 

Kokouksessa Kauko Tyllilä selosti viiritilannetta. Todettiin, että pöytäviirejä on saatavissa Padasjoen osuuspankissa. Ensimmäinen erä myytiin nopeasti kesällä 1983, mutta uusi tilaus tehtiin nopeasti. Tankoviirit ovat valmistuneet keväällä 1984. Niitä on kahta kokoa, joista suurempi sopii 7-8 m:n pituiseen ja pienempi 5-6 m:n pituiseen tankoon. Kaikkiin viireihin on kuvattu ratsumies, osaan niistä lisäksi Padasjoen vaakuna. Jälkimmäinen malli sopii erinomaisesti padasjokelaisille suvun jäsenille. Suosituimmat viirimallit ovat menneet niin hyvin kaupaksi, että lisätilaus tarvittaneen lähiaikoina. Viirejä voi tiedustella Kauko Tyllilältä. Niitä myydään myös Padasjoen Kukkakulmassa. 

Viirien suunnittelijalle, rehtori Päivö Suomelalle, ojennettiin tilaisuudessa tankoviiri kiitokseksi onnistuneesta ja arvokkaasta työstä. 

Sukututkimuksen todettiin edistävän eri tahoilla. Uutta aineistoa on saatu kuluvan vuoden aikana, ja lisätietoja on luvassa. Uusi, laajempi sukukirja ei kuitenkaan valmistune vielä aivan lähivuosina. Entistä ”Virmailan kirjaa” on sen sijaan edelleen riittävästi saatavissa, ja sen toivotaan leviävän yhä useampien suvun jäsenten keskuuteen.