http://gamma.nic.fi/~wirmaila/
TAKAISIN KOKOUSLISTAAN
 

 
 
 
 
 


 
 







Virmailan rusthollin sukuyhdistyksen 
vuosikokous
Padasjoen Maakesken Rientolassa
Mukulintie 30, 17470 Maakeski

sunnuntaina 2.8.2009

Padasjoen Sanomat 6.8.2009
Virmailan Uutiset 29-2010
 


Etukäteisilmoittautuminen ei ole tarpeen.
Ennen juhlaa ja kokousta nautitaan kevyt lounas alkaen klo 12.00. 
Lounas ja kahvit maksavat aikuisilta 15 euroa ja 5-11 vuotiailta 7 euroa. Pienet ilmaiseksi.

Juhlan ohjelma ja sen jälkeen kokous alkavat klo 13.00.
Maakesken edustaja kertoo kotikylänsä historiasta ja nykypäivästä
Myös muita ajankohtaisia aiheita.
Lisäksi kuullaan mm. pelimannimusiikkia.
Vuosikokouksessa pohditaan yhdistyksen toimintaa.

Lopuksi nautitaan kahvit kakun kera.
Sukulaisilla on tilaisuus tavata toisiaan ja keskustella maailman menosta.

Tarkempia ajo-ohjeita ym. juhlaan liittyviä seikkoja 
voi tiedustella Virmailan Uutisten toimittajalta puh. 0400-015330.

Tervetuloa / Välkommen / Willkommen / Benvenuto!

 


 
 
 


 
 
 

Virmailan suku – Maakesken suku

Leo Suomaa


1.

Tämä kirjoitus perustuu alustukseen, jonka pidin Rientolassa 2.8.2009 Virmailan sukuyhdistyksen vuosijuhlassa. Alustusta on selostettu myös Padasjoen Sanomien uutisessa 6.8.2009. Kirjoitus muodostuu kahdesta osasta. Ensin esitän muutamin hahmopiirroin kuvan Maakesken kylästä: viisisataa vuotta viidessätoista minuutissa; vaikka esityssyistä kuvat tulevat peräkkäin, ne elävät ja niissä näkyvät asiat voivat, voivat joskus hyvinkin, päällekkäin vielä nykyisessä kylässä. Sitten käyn perintötalo perintötalolta läpi kylän kantatalot, miksi Virmailan sukuyhdistyksen kokoontuminen Maakeskessä on luonteva asia. Maakesken talojen henkilöhistoria on luettavissa Virmailan suku I ja II -kirjoista.

2. 

Maakeski on yksi Padasjoen vanhoista kylistä. Maakeski oli olemassa jo keskiajalla. Siitä on asiakirjamerkintöjä 1440-luvulta saakka. Olavinlinnan rakentaja Eerik Akselinpoika Tott toimitti Maakesken kylän rajankäynnin 1478. Esimerkiksi Helsingin kaupunki perustettiin vasta satakunta vuotta näiden tapahtumien jälkeen.

Useilla Padasjoen keskiajan kylillä on henkilön nimestä johdettu nimi, kuten Inkilä, Osoila ja Virmaila. Maakeskellä ei ole. Se voisi johtua siitä, että Maakeski ei ollut enää yhden talon kylä silloin kun, kylille alettiin antaa nimiä. Maakesken nimen erilaisista selityksistä olen kirjoittanut erikseen.

Ruotsissa tehtiin vuonna 1521 vallankaappaus, kun taalainmaan talonpojat huusivat Kustaa Eerikinpoika Vaasan Taalainmaan ja Ruotsin kuninkaaksi. Vallankaappaus vaati tietysti myös rahaa. Se taas edellytti aikaisempaa kirjanpitoa veronmaksajista. Vuonna 1539 tehtyihin ensimmäisiin maakirjoihin merkittiin Maakeskestä 10 taloa, mutta jo 1560 taloja oli 13. Uuno Pulkkilan kirjoittamasta Padasjoen historiasta voimme katsoa Maakesken kantatalot:
1) Finnilä
2) Varis
3) Kipaila
4) Rauskala
5) Rekoila
6) Teppinen
6b) Lohtari
7) Lohtari
8) Häkkä
9) Rasvala
10) Salvila
11) Keikkala
12) Uotila
12b) Sisto
13) Helleri eli Nikula

Finnilä oli Maakesken vanhin nimellä kulkenut talo. Sen ensimmäinen nimeltä tunnettu isäntä oli Per Olofsson Finne eli Pekka Ollinpoika Finne. Sukunimestä voidaan havaita, että isäntä oli kotoisin Varsinais-Suomesta. Ehkä hän oli niitä, jotka käyttivät hyväkseen Kustaa Vaasan vallankaappauksen synnyttämää uutta tilannetta…

3.

Ruotsin kuninkaallisten veljessota käytiin 1500-luvun lopussa. Padasjoella se tunnetaan nuijasodan nimellä. Nyystölään on pystytetty patsas 14.1.1597 henkensä menettäneiden talonpoikien muistoksi. Myös Maakesken Finnilän isännän kerrotaan osallistuneen, ainakin vähän, nuijasotaan. Tarinan mukaan hän oli Klaus Flemingin puolella, siis hävinneellä puolella. 

Hävinneen kohtalo on aina kolkko. Kerrotaan että Maakesken Finnilän isäntä menetti tilansa., mutta henkensä hän sentään säilytti. Oli tavallaan onni, että niin tapahtui Ruotsin vallan aikana. Jos hän olisi osunut väärälle puolelle Venäjän vallan aikana, hänet olisi karkotettu Siperiaan. Useiden sukupolvien aikana kerrotun tarinan mukaan Kaarle-herttuan hallitsema Ruotsi karkotti hänet Kuhmoisiin.

Virmailan suku II-kirjassa (2. painos) sivulla 237 kerrotaan Kuhmoisten Suurijärven Finnilästä. Sen voi jokainen miettiä tykönään, kuinka hyvin asiakirjojen todistus ja suullisena perintönä kulkenut tieto Maakesken Finnilän isännän kohtalosta vastaavat toisiaan.

4. 

Sen jälkeen kun Kustaa Vaasan pojat ja pojanpojat olivat saaneet välinsä selvitetyksi, Ruotsi alkoi kasvaa suurvallaksi. Suurvallan luominen ja ylläpitäminen vaatii varoja. Maakesken kylässä se näkyi sillä tavalla, että kylän talot läänitettiin. Esimerkiksi 1601 valta-amiraali Joachim Scheelen läänityksenä oli 18 Maakesken taloa. Maakesken läänitykset peruutettiin 1683, jolloin ne omisti rouva Katarina Kruse.

Vuonna 1683 Maakeskeen muodostettiin myös kartano, majurin puustelli eli sotilasvirkatalo Anttila. Se koostettiin 1/3 manttaalin kokoisesta Anttilan talosta, samankokoisesta Finnilän talosta ja 1/4 manttaalin kokoisesta Tulppalan talosta. Yhteensä Anttila oli siis 11/12 mantaalin talo, pinta-alaltaan 551 hehtaaria. Kartanoksi Anttila ei ollut erikoisen iso, mutta Maakesken kylän alasta se kattoi kuudesosan.

Anttilassa asui monia kuuluisia upseerisukuja. Erik Johan Stjernvallin aikana Finnilän ja Tulppalan talot liitettiin säterivapautta nauttineeseen virkataloon. Finnilä ja Tulppala jäivät elämään Anttilan torppina. Erik Johan Stjernvallilla oli kaksi poikaa, joita on sanottu Suomen historian vaikutusvaltaisimmaksi veljespariksi. Tsaari Aleksanteri I:n kerrotaan sanoneen: ”Suomen ja Venäjän suhteiden järjestämistä käsitelleessä suomalaisvaltuuskunnassa olivat sivistyneitä vain Stjernvallin veljekset.” Stjernvallin veljekset Maakeskestä. 

Maakeskeläiset muistavat Stjernvallin ajan Ilomäen harjun pohjoiskupeessa olevasta kuopasta, joka yhä on merkkinä kapteenin viinikellarin paikasta. Espoolaiset sen sijaan tunnistavat Stjernvallit Espoon vaakunassa olevasta hevosenkengästä. Se on Stjernvallin hevosen kenkä. 

Anttilan on sittemmin siirtynyt talonpoikaisomistukseen. Nykyistä omistajasukua selostetaan Virmailan suku -kirjassa sivulla 243 (XI-1604). Niin kuin siitä voi havaita, Virmailan suku tuli Anttilaan sekä isännän eli Vähän-Häkän sukuhaaran että emännän eli Naarlammin sukuhaarankautta. 

5.

Maailman katsotuin maakeskeläisjuurinen henkilö lienee Catherine Oxenberg.Hän näytteli Dynastia-sarjafilmissä Amanda Carrington -nimistä roolihenkilöä.

Catherine Oxenbergin äidin isä oli Jugoslavian prinssi Paul. Paul oli Aurora Demidovin poika. Auroran isä oli Paul Pavlovitsh Demidov. Tämän äiti oli Aurora Karamzin, jonka isä oli maakeskeläinen Carl Johan Stjernvall. Muun muassa Viipurin maaherrana toimineen Carl Johanin isä oli Erik Johan Stjernvall.

6.

Maakeski oli komea ryhmäkylä 1700-luvun loppupuolella. Tiedetään, että kylässä oli noin 350 asukasta 1700-luvun lopussa. Kylän taloja olivat tuolloin Anttila, Varis, Kallio-Kipaila, Kylä-Kipaila, Rauskala eli Kylä-Paavo, Rauskala eli Kangas-Paavo, Rekola, Teppinen, Lohtari, Rasvala, Salvila, Uotila, Sisto, Nikula eli Helleri, Häkkä ja Kekkala. 

Anttila oli omalla mäellään siellä missä se nytkin on. Muut talot olivat yhtenä ryhmänä nykyisen Muurahaismäentien, Häntämäentien ja Mukulintien risteyksen ympärillä. Suurin osa taloista oli Kylänjoen itäpuolella ja Muurhaismäen-Mukulintien linjan koillispuolella. Häkkä lienee ollut jo silloin samalla paikalla, missä on nykyisin Iso-Häkkä. Taajamassa lienee ollut 400-500 erillistä rakennusta, ja mitä todennäköisimmin kaikki puurakenteisia.

Ryhmäkylän hajotuksesta eli isojaosta teki aloitteen Anttilan majuri Lorenz Glansenstierna. Ihan heti vuonna 1761 tehtyä aloitetta ei kuitenkaan pantu täytäntöön.

Glansenstierna oli naimisissa Venla Torwiggen kanssa. Venlan äiti oli Anna, joka puolestaan oli Karl Sprengtportin sisar.. Glansenstiernan ja Torwiggen tytär oli Anna Elisabet. Anna Elisabet oli aviossa Georg Magnus Sprengtportenin kanssa. Kerrotaan, että Anna Elisabet oli sivistynyt nainen. Hänen kuitenkin sanotaan olleen niin ruma, että Kustaa Mauri Armfeltkaan ei edes yrittänyt vietellä häntä.

Sata vuotta myöhemmin, 1800-luvun lopussa, Maakeskessä oli runsaat 450 asukasta ja mainituista taloista myös Rekola, Teppinen, Rasvala, Uotila ja Häkkä oli jaettu kahtia.

7.

Koska Anttila oli sotilasvirkatalo, Maakeskessä oli upseereita ja sotilaita. Esimerkiksi Vänrikki Stoolin tarinoista voimme lukea Anttilassa olleesta Otto von Essenistä. Hän voitti hämäläisineen Suomen sodan Yppärin sillan taistelussa venäläiset Kulnevinjohtamat joukot. Minulle tutumpi on Maakesken sotilas nro 11, joka oli 5 jalkaa 6 tuumaa pitkä Aapo Knabb. Hän kaatui 1809 pistintaistelussa. Tiukan kamppailun tiimellyksessä Aapo kompastui männynkäkkärään; vihollinen pääsi iskemään: isoisäni isän isän isän äiti jäi sotaleskeksi.

Maakesken kylän piirteet tulivat kauniisti esille, kun Kekkalan kappalainen Ihlström kasvoi sotaorvoksi jääneen Esa Aaponpojan ainoaa eloon jäänyttä lasta. Finnilän Eerikki Esanpojan kummeina olivat aateliset Anttilan majuri, majurin rouva ja neiti Uggla, papillisesta säädystä Kekkalan papinrouva Sofia Ihlström ja säätyjen ulkopuolelta Maakesken suutari Anders Sundström.
 

8.

Missä oli kartano ja missä oli pappila, sinne tulivat tietysti myös yhdeksännentoista vuosisadan uudet aatteet. Maakeskessä perustettiin muun muassa maamiesseura, rakennettiin aikanaan kansakoulu ja pantiin alulle osuustoimintaa. Myös työväenliike sai jalansijan Maakeskestä. Sen näkyvänä merkkinä Maaksojanmäellä seisoo edelleen työväentalo, jonka rakentaminen oli vireillä jo 1908 ja valmis viimeistään 1912. Työväenyhdistys oli perustettu 1905; jäseniä Maakesken työväenyhdistyksessä oli 27 vuonna 1916 ja sodan jälkeen 29 vuonna 1919.

Vuonna 1918 Maakeski oli punainen kylä. Punaiset pitivät majaansa mm. Kekkalassa ja Anttilassa. Anttilanmäellä oli punaisten tykki. Sillä oli tarkoitus ampua valkoisten hallussa ollutta Verhon kartanoa. Miten lienee putki suunnattu, laukaus osui vanhaan Kaartin torppaan reilun kilometrin päähän Verhosta.

Poliittisten liikkeiden lisäksi myös hengelliset liikkeet koskettivat Maakeskeä. Noin kilometrin päässä kylän keskustasta Muurhaismäen kupeessa on tontti, jolle piti rakentaa vapaaseurakunnan temppeli.

Piirretäänpä sitten mielenmaisema Maakeskestä! 

Maakeski on hämäläinen talonpoikaiskylä. Oman leimansa sille antoivat kaksi virkataloa. Maakesken kartano eli Anttila oli korkea-arvoisten upseerien säteri. Kekkala oli Maakesken pappila eli kappalaisen virkatalo. Siellä asui korkeasti oppineita kirkonmiehiä.

Kekkalan kivijalka on edelleen kyläaukean etelälaidassa Manninmäen juurella. Sieltä on peltoaukean ylitse näköyhteys Anttilanmäen kartanoon. Siinä välissä on talonpoikainen kylänraitti, missä aikoinaan olivat myös useimmat kaupat ja kahvilat. Kekkalan ja Anttilan välillä on kylän henkinen akseli. Sallanmäelle – Kekkalan viereen – rakennettiin koulu. Pappilasta ja koulusta katsottuna kylän äärimmäisessä vasemmassa laidassa, Maaksojanmäellä, on työväentalo. Samalla puolella, mutta mahdollisimman kaukana työväentalosta, kylän toisella laidalla Muurahaismäessä on ajateltu vapaaseurakunnan kirkko. Akselin oikealla puolella on 1920-luvulla nuorisoseurantaloksi rakennettu Rientola. 

9.

Maakesken talojen historia on myös Virmailan suvun historiaa. Itse asiassa jokaisesta Maakesken kantatalosta on vähintään sukupolku, ellei peräti valtatie, Virmailan sukuun. Kun tiedetään, että myös useimpien maakeskeläisten torppareiden, käsityöläisten, sotilaiden ja itsellisten sukujuuret voidaan johtaa Maakesken talohin, Virmailan suvun historia on maakeskeläisten historiaa.

Wirmailan rusthollin suvun kantaisä on Heikki Pietarinpoika. Hän oli Per Nilsson Sax’in eli Pietari Niilonpoika Saksan poika. Tiedetään, että Pietari Niilonpoika asui vuonna 1585 Maakesken Rasvalassa. Tämä lienee Virmailan suvun ja Maakesken talojen varhaisin yhtymäkohta. Pietari Niilonpojasta on kerrottu Virmailan suku -kirjan sivuilla 30-31. Padasjoen historiassa hänet esitellään Jokioisten Saksalan isäntänä ja Padasjoen nimismiehenä vuosilta 1606-09. Maakesken Rasvala mainitaan uudemmalta ajalta Virmailan suvun sivulla 612.

Heikki Pietarinpojan veljestä Klaus Pietarinpojasta päästään niin ikään Maakeskeen. Nimittäin Risto Klaunpojan poika Antti Ristonpoika viljeli Maakesken Kekkalaa ja tämän poika Risto Antinpoika  Kekkalaa ja Salvilaa. Risto Antinpoika yritti oikeusteitse saada takaisin sukunsa hallussa ollutta Saksalaa, mutta ei siinä onnistunut. Salvilasta Pietari Niilopoika Saksan suku on sitten taas monin sitein liittynyt Virmailan sukuun. Tältä kannalta Salvilaa on selostettu Virmailan suvun sivuilla 32-33.  Mutta Virmailan suvulla on myös oma Salvilan sukuhaaransa.

Heikki Pietarinpojan suvun ensimmäinen liittymäkohta Maakeskeen lienee ollut Virmailan Isontalon Eerik Juhonpoika Wirmalan avioliitto Maakesken Variksen talon Helena Juhontyttären kanssa. Heidät vihittiin 5.6.1785. Eerik Wirmalan sukuhaara on siten kantaäitinsä puolelta Maakesken Variksen sukua. Tätä sukua on selostettu Virmailan suku -kirjassa sivuilla 99-147.

Myös Virmailan Laukkulan sukuhaara on kantaäitinsä puolelta maakeskeläinen. Laukkulan Mikko Mikonpoika näet vihittiin 28.10.1808 Ylä-Teppisen Leena Taavetintyttären kanssa.  Sukuhaarojen kietoutumista toisiinsa voi tarkastella Virmailan suku -kirjan sivulta 542. Siellä kerrotaan, että Maakesken Variksesta kotoisin ollut Vilhelmiina Mikontytär vihittiin Juho Aadaminpojan kanssa ja että heille syntynyt Vilhelmiina Adéle Teppinen oli sitten Maakesken Ylä-Teppisen emäntä ja Heikki Juhonpoika Teppisen puoliso. Heikki Juhonpoika taas oli Leena Taavetintytär Laukkulan veljen poika. Lisäselvitystä Teppisen ja Variksen sukuihin saa kirjan sivuilta 222 ja 654.

Varhainen sukujen kohtaaminen on myös Virmailan Mäkelän talon Eeva Kaisa Juhontyttären avioliitto 1.6.1852 Maakesken Uotilan Juho Kustaa Matinpojan kanssa. Pariskunnalla ei kuitenkaan ollut lapsia (Virmailan suku, s. 274). Uotilan isäntäpariksi tuli heidän jälkeensä Fridolf ja Maria Pauliina Uotila, joiden tytär avioitui Virmailan suvun Tähkäsen sukuhaaraan, niin kuin Virmailan suvun sivulla 259 kerrotaan.

10.

Virmailan suku -kirjoja toimittaessaan Kalevi Vuorela on antanut muutamille suvun haaroille kuuden Maakesken talon nimen:
- Ala-Teppinen ja Helleri
- Iso-Häkkä
- Salvila ja Sahlstén
- Vähä-Häkkä/Päijätlahti
- Sisto.
Virmailan suvun näkökulmasta asia voidaan jäsentää näin. Esimerkiksi Maakesken Teppisen suvun näkökulmasta jäsennys voisi olla toinen. Sen voi todeta Virmailan suku -kirjan sivulta 222, jolla selostetaan Maakesken Teppisen tilan ja suvun vaiheita. Samalla aukeamalla selvitetään myös, miten Hellerin emäntä oli Lohtarin talon tytär, jonka äiti oli syntyisin Maakesken Kangas-Paavon talosta.

Myös Virmailan suku -kirjan Ison-Häkän suku on tavallaan Teppisen suvun haara.Häkän Juho Mikonpojan emäntä Amalia Mikontytär oli näet Maakesken Ala-Teppisen sukua. Juho Juhonpoika ja Hulda Maria Häkkä asuivat Ison-Häkän tilalla, jonka omistukseen siirtyivät myös Varis-Seppälä ja Kylä-Rekola. Kylä-Rekolasta tuli sittemmin Rekolahti. Sukua on kuvattu Virmailan suvun sivuilla 230-233.

Salvilan isännäksi tuli Kalkkalan sukuhaaraan kuulunut Yrjö Juhonpoika, joka avioitui Salvilan Maria Antintyttären kanssa. Heidän vanhin poikansa jatkoi Salvilan talon isäntänä ja tytär puolestaan meni miniäksi Vähä-Häkälle. Tästä tyttärestä eli Eeva Yrjöntyttärestä, joka vihittiin Vähän-Häkän Jeremias Mikonpojan kanssa, tuli Virmailan suvun Vähän-Häkän sukuhaaran kantaäiti.  Vähän-Häkän talon suku on käyttänyt sekä Häkän että Kallio-Häkän sukunimiä. Suvusta on menty myös miniäksi Sistolle. Vähän-Häkän ja Päijätlahden suvusta on selostus Virmailan suvun sivuilla 241-244.

Maakesken Siston suvun kantaäidiksi on nimetty Seitniemen Alijärveltä Ulrika Juhontytär, joka avioitui Siston Juho Matinpojan kanssa. Siston sukua on käsitelty Virmailan suvun sivuilla 605-614.

11.

Kylä-Kipailassa on Hannukkalan osalta yksi Vähän-Häkän suvun haaroista. Niin kuin Virmailan suvun sivulta 242 näkyy, Hannukkala liittyy Maakesken Kallio-Rekolan kautta myös nimismies Wirlanderin sukuhaaraan. Virmailan suvun Kalkkalan ja tarkemmin Hoimelan ja Saarikon sukuhaaraan Iida Maria Jeremiaantytär ja hänen Auttoisten Kylä-Heistolasta kotoisin ollut puolisonsa Kaarle Heikinpoika puolestaan viljelivät jonkin aikaa Kallio-Kipailan tilaa, kuten Virmailan suvun sivulla 216 kerrotaan. Myös Emil ja Lyyti Helvilä (Virmailan suku, s. 73) viljelivät tovin aikaa Kallio-Kipailaa, jonka vanhan päärakennuksen kivijalka on edelleen Muurahaismäentien varressa olevan Häkän kallion luoteispuolella. Kallion lounaispuolella on Kallio-Rekolan kivijalan jäännöksiä. Sen ympärillä kasvavista puista voi yhä heti huomata, että ne on tarkoitettu pihapuiksi.

Kangas-Paavon talo löytyy Virmailan suvusta Tähkäsen sukuhaarasta (Virmailan suku, s. 256-260), sillä Väinö Tähkänen oli Kangas-Paavon vävy. Myös Virmailan suvun sivulla 241 ja sivuilla 627-628 sivutaan sekä Paavon että Kylä-Kipailan sukuja.

Kylä-Rekolan talo on nykyisin Rekolahti ja sitä tarkastellaan Virmailan suvussa Ison-Häkän sukuhaaran osana. Kallio-Rekolan taloon Virmailan suku liittyy ainakin Hautala-Enqvist -sukuhaaran kautta, sillä Rietu eli Fredrik Rekolan emäntä Siiri Rekola oli tätä sukua. Asia on selostettu Virmailan suvun sivulla 621. Rietun ja Siirin tytär meni puolestaan miniäksi 
Kylä-Kipaila – Hannukkalaan, missä hänen anoppinsa kuului Salvilan/Häkän sukuhaaraan.

Lohtarin talon suku liittyy monella tavalla Maakesken talojen sukuihin, kuten selviää Sukuni – My roots -sarjassa julkaistusta Pirkko-Liisa Blomin kirjoittamassa Laurell’in suvun tutkimuksesta. Laurellin suvun liittymäkohdista Virmailan sukuun voi lukea myös netistä Wirmailan rusthollin suvun kotisivuilta. Viimeisin Lohtarin emerita-emäntä Maija Lohtari on puolestaan Virmailan suvun Toritun Rekolan sukuhaaraa.

Ennen Anttilan perustamista Maakeskessä oli myös Finnilän ja Tulppalan talot. Nykyiset Finnilä ja Tulppala eivät (tiettävästi) ole silloisten omistajiensa hallussa, mutta ne molemmat löytyvät myös Virmailan suku -kirjoista. Vinnilän viljelijät on selostettu Virmailan suvun sivulla 75, kun taas Virmailan suvun II -osassa (2. painos) sivulla 211-212 on Suo-Kauppila/Lahnalahti -sukuhaaran alla selostettu Tulppalaa neljän sukupolven valokuvan kanssa.

Leo Suomaa
 


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

TAKAISIN ALKUUN