Kesäisenä sunnuntaiaamuna suuntautui kulkumme jälleen kerran kohti Kuhmoista, sukumme jokavuotista tapaamista ja yhteistä juhlaa. Varsin runsaasti väkeä kokoontui jo jumalanpalvelukseen Kuhmoisten iäkkääseen puukirkkoon. Kirkosta vietiin myös kukkatervehdys sankarihaudoille. Kuhmolan ympärillä vilahteli monia tuttuja ja tuntemattomiakin kasvoja. Pihamaalla, eteisessä, salissa ja yläkerrassa keskusteltiin vilkkaasti perheen ja maailman asioista. Pöydillä myytiin kuumeisesti kirjoja, lehtiä, viirejä, kortteja ja muuta tavaraa. Pari uuttakin sukukirjaa oli nähtävissä.

Lounaan jälkeen juhlavieraat - noin 200 sukulaista - kokoontuivat tuoksuvin koivuin koristettuun saliin, jossa yhdistyksen puheenjohtaja Seppo Unnaslahti toivotti kaukaa ja läheltä tulleet tervetulleiksi. Oli ilahduttavaa nähdä vierasjoukossa useita "uusia" sukulaisia. Niinpä Nikkaroisten Alangon suvusta oli läsnä useita edustajia. Alkuaan jämsåläistä Luotosen sukua edusti mm. sen puuhamies Kauko Luotonen Tikkakoskelta. Useat vieraat kuuluivat vuonna 1906 Kuhmoisista Hollolaan muuttaneen Hilja Maria Niemen perikuntaan; Hilja Marialla oli 15 lasta, joilla nykyisin on jo n. 130 jälkeläistä. Jopa vastikään löytynyt Lullin suku oli juhlassamme edustettuna. Suvun tunnetuinta nykyään elävää jäsentä puhemies Paavo Lipposta emme tosin tällä kertaa tavanneet. Toivomme näkevämme hänet joskus myöhemmässä juhlassamme.

Hyvin mieluista oli tavata längelmäkeläinen taiteilija Mylly-Eemelin poika Pertti Koskinen ja hänen kaunis puolisonsa Hilkka. Lehtemme viime numeroon olimme valinneet muutamia Pertin mainioita piirroksia lukijoittemme iloksi. Musiikkiohjelman kohdalla näimme aivan odottamatta ihastuttavan ohjelmanumeron, jonka tarjosi häämatkaansa viehättävä nuori pariskunta Pertti ja Helena Rautaruoho Karstulan Vastingista. Upeissa kansallispuvuissaan he tanssivat salin käytävillä vauhdikkaita kansantanssejaan ja saivat pian koko yleisön lämpimät suosionosoitukset.

Vuosikokouksen puheenjohtajaksi valittiin Tehin Tapanilan nuori emäntä, Kuhmoisten kunnanvaltuuston puheenjohtaja Minna Tapanila. Tunsimme spontaania ylpeyttä siitä, että sukuumme kuuluu näin tarmokas ja monitaitoinen henkilö, joka täysin vetää vertoja Tehin tarunhohtoisille keskiaikaisille emännille. Sihteeriksi valittiin Anneli Pastila, pöytäkirjan tarkastajiksi Matti Mertsalmi ja Pekka Pastila. Jäsenmaksuksi vahvistettiin edelleen 10 euroa vuodelta ja  ainaisjäsenmaksuksi 100 euroa. Kokouksessa noudatettiin yhdistyksen uudistettuja sääntöjä, jotka oli hiljattain vahvistettu. Niiden mukaan sukuneuvostoon valitaan 20 jäsentä, joista viisi on vuosittain erovuorossa. Valituiksi tulivat seuraavat yhdistyksen jäsenet: 

• Inkeri Haarla-Kettunen Ylöjärveltä, 
• Kaarina Hännikäinen Padasjoelta, 
• Matti Jaakkola Padasjoelta, 
• Sirkku Karppinen Hattulasta, 
• Tarja Laaksonen Turusta, 
• Simo Mäkelä Lahdesta, 
• Veijo Naarajärvi Jämsästä, 
• Pekka Pastila Hämeenlinnasta, 
• Martti Ruokola Kulunoisista, 
• Erkki Sipura Padasjoelta, 
• Marja Soikkeli Espoosta, 
• Terttu Suomela Helsingistä, 
• Hannu Särkiö Espoosta, 
• Sipi-Heikki Tapanila Kuhmoisista, 
• Jorma Tyllilä Espoosta, 
• Seppo Unnaslahti Kuhmoisista ja 
• Kalevi Vuorela Turusta sekä uudet jäsenet 
• Tapio Alanko Lahdesta, 
• Martti Järvinen Jämsästä ja 
• Kauko Luotonen Tikkakoskelta. 

- Seuraava vuosijuhla päätettiin järjestää Sysmässä 7.8.2005. 

Kokouksen jälkeen juhlaväki jakaantui kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä lähti linja-autolla Kuhmoisten kyläkuntiin tutustumaan suvun vanhoihin asuinpaikkoihin ja kotitaloihin. Asiantuntevana oppaana oli mukana Seppo Unnaslahti. Toinen ryhmä lähti Elbatar-laivalla Kuhmoisten satamasta Pihlajakoskelle. Iltapäivän kuluessa kosteat usvat vähitellen haihtuivat lämpimän kesäauringon tieltä. Laiva oli täpötäynnä reippaita matkalaisia, joista jotkut olivat nähtävästi ensi kertaa Päijänteellä tai ainakin Kuhmoisten vesillä. Ensin suunnistimme saarten lomitse kohti Tehinniemeä ja sitten sen ympäri suoraan pohjoiseen. Ohitettuamme Tehin sataman ja Ruolahden tulimme Pyhänpään kallioseinämän kohdalle, missä laiva kierteli hetken aikaa kapteenin kertoessa ikivanhoista kalliomaalauksista. Itse maalauksia emme tosin voineet nähdä, sillä ne eivät erottuneet järvelle asti, eikä jylhän kallion kupeessa ollut maihinnousumahdollisuutta.

Iltapäiväauringon helottaessa laivamme kääntyi kohti Edessalmea ja edelleen Pihlajalahden suuntaan, eri sukuhaarojemme vanhoille asuinsijoille. Kun saavuimme Pihlajakosken satamaan, miltei koko kylän väki kuului vastaanottokomiteaan. Kodikkaassa rantakahvilassa meille tarjottiin mehua, kahvia ja kylän omia erikoisherkkuja. Saimme myös kuulla perusteellista tietoa kylän historiasta, josta juuri hiljattain oli ilmestynyt upea juhlakirjakin. Harvoin nykyisin tapaa näin pirteitä kyliä ja kyläläisiä harvaan asutulla maaseudullamme. Ei ihme, että Pihlajakoski on saanut myös erityisen tunnustustuksen aktiivisuudestaan ja historian harrastuksestaan.

Kiitollisin mielin palasimme Pihlajakoskelta maanteitse Kuhmoisten kirkonkylään ja sieltä kukin omia teitämme kotitalon portille. Tällaisia vuosi juhlia, joihin liittyy maitse tai vesitse tehty retki, olisi syytä sunnitella joskus tulevinakin vuosina.