| http://gamma.nic.fi/~wirmaila/kirjaesit/tehi.html | |||||
| TAKAISIN SUKUKIRJOIHIN | |||||
Virmailan Uutiset No 25 2006 s. 41: Vuoden merkkiteos
Pari päivää sitten sain sukuyhdistykseltä varsin mieluisen lahjan, nimittäin uunituoreen ja erittäin taitavasti laaditun teoksen, jossa käsitellään Kuhmoisten rantakylien, lähinnä Ruolahden, Tehinniemen ja Säynätlahden ihmisten elämää ja kohtaloita hamaan Anna Kuosista lähtien. Onnittelen teoksen kirjoittajaa sekä myös kyseisten kylien asukkaita, jotka suurella yhteisellä innolla ovat koonneet tavattoman runsaan aineiston eri talojen ja paikkojen tapahtumista sekä suuren määrän ilmeikkäitä, yllättävän selkeitä ja hyvin säilyneitä valokuvia. Teoksen julkaisija on Ruolahden-Tehin kyläyhdistys ry, ja aineistoa on kerännyt Ruolahden kylähistoriapiiri vuodesta 1997 lähtien. Piirin vetäjinä ovat toimineet Seppo Unnaslahti, Ossi Viita ja Sirkka-Liisa Ranta. Tummenevina elokuun iltoina olen toisinaan mökkini rannalla tähystellyt kaukana pohjoisessa äkisti välähteleviä Tehinsilmän valoja. Matkaa täältä selän eteläreunalta kertyy noin 15 kilometriä, mutta iloisin mielin totean, ettei Tehinsilmä - eikä oma silmäni - vielä ole sammunut. Ja kesäaamuna tunnen veden äärellä saman runollisen värinän, jonka kirjailija Annikki Sankari ilmaisee seuraavasti: ja kun ensimmäinen tuulenhenki kohottaa ensimmäiset terävät laineet, vedentyttö pistää varpaansa veteen ja soittaa. Soittaa niitä pieniä laineita kuin kannelta tai kitaraista varpaillaan..." Kirjan sivuilta tapaa monia tuttuja kasvoja, ja vanhat muistot palautuvat
mieleen. Siellä Heikki Tapanila istua nököttää
heinäkuorman päällä ja kaikki viisi lasta seisovat
kiltisti vierellä. Sitten siellä on Ohramaan talo asukkaineen;
muistan vielä, miten Liisa Läntelä näytteli
minullekin Tehin
Miltei kaikki Kuhmoisten rantakylien asukkaat ovat jollakin tavalla
yhteydessä myös Virmailan sukuun, johonkin sen monista sukuhaaroista.
On ilahduttavaa, että näissä kylissä on edelleen niin
paljon aitoa kotiseutuhenkeä sekä kunnioitusta menneiden sukupolvien
työtä kohtaan, että ne
Kirjan lopussa on jopa hauska kokoelma paikallista sanastoa ja sanontoja.
Tiedätkö, mikä on hillumarja tai hupuli, konkelo, konu tai
känä, peällepäsmär, reäpäle tai rospuutto?
Monet näistä sanoista olivat yleisiä vanhojen virmailalaistenkin
tarinoissa. Jos et kuitenkaan niiden merkitystä tiedä, niin en
minäkään sitä sinulle kerro. Osta kirja, niin opit
nämä sanat ja vielä
- K. V.
|
|||||
|
sivu päivitetty
16.7.2006
|
|||||