http://gamma.nic.fi/~wirmaila/kirjaesit/tehi.html
TAKAISIN SUKUKIRJOIHIN

 

Tehinselän 
rantakylissä

Ruolahden, Tehinniemen ja Säynätlahden 
seudun asutusta ja elämää
 

Sirkka-Liisa Ranta

Julkaisija:
Ruolahden-Tehin kyläyhdistys ry.
 

ISBN 952-92-0513-9
Padasjoen Kirjapaino
2006

Kuhmoinen
Ruolahti-Tehi - kyläkirja

Myynti:

Heinon Kirjakauppa, Kuhmoinen

Virmailan Uutiset No 25 2006 s. 41

 

Tehinselän rantakylissä -kirjan tutkimuskohteena ovat Päijänteen suurimman selkäveden länsirannalla 
sijaitsevat Kuhmoisten Ruolahti, Tehinniemi ja Säynätlahti. 
Miten ihmiset ovat aikojen saatossa näillä alueilla asuneet ja eläneet? 
Entä mitä on merkinnyt Päijänteen läheisyys?
Miten seudulla on liikuttu, ketkä olivat seudun ensimmäisiä vakituisia ja kesäasukkaita? 
Miksi seutua on sanottu Kuhmoisten laulukulmaksi?
Menneitten aikojen muistelijoina ovat toimineet alueen nykyiset ja entiset asukkaat. 
Ydinjoukko on muodostunut Ruolahden kylähistoriapiirin osallistujista. 
Aineistoa on täydennetty arkisto- ja kirjallisuuslähteillä. 
Runsaasti kuvitetun teoksen on kirjoittanut kuhmoislainen kansatieteilijä Sirkka-Liisa Ranta.

Virmailan Uutiset No 25 2006 s. 41:

Vuoden merkkiteos
Sirkka-Liisa Ranta: Tehinselän rantakylissä
 

Pari päivää sitten sain sukuyhdistykseltä varsin mieluisen lahjan, nimittäin uunituoreen ja erittäin taitavasti laaditun teoksen, jossa käsitellään Kuhmoisten rantakylien, lähinnä Ruolahden, Tehinniemen ja Säynätlahden ihmisten elämää ja kohtaloita hamaan Anna Kuosista lähtien. Onnittelen teoksen kirjoittajaa sekä myös kyseisten kylien asukkaita, jotka suurella yhteisellä innolla ovat koonneet tavattoman runsaan aineiston eri talojen ja paikkojen tapahtumista sekä suuren määrän ilmeikkäitä, yllättävän selkeitä ja hyvin säilyneitä valokuvia.

Teoksen julkaisija on Ruolahden-Tehin kyläyhdistys ry, ja aineistoa on kerännyt Ruolahden kylähistoriapiiri vuodesta 1997 lähtien. Piirin vetäjinä ovat toimineet Seppo Unnaslahti, Ossi Viita ja Sirkka-Liisa Ranta. Tummenevina elokuun iltoina olen toisinaan mökkini rannalla tähystellyt kaukana pohjoisessa äkisti välähteleviä Tehinsilmän valoja. Matkaa täältä selän eteläreunalta kertyy noin 15 kilometriä, mutta iloisin mielin totean, ettei Tehinsilmä - eikä oma silmäni - vielä ole sammunut. Ja kesäaamuna tunnen veden äärellä saman runollisen värinän, jonka kirjailija Annikki Sankari ilmaisee seuraavasti: 

"Auringon noustessa on väriä ja välkettä...Sanovat vedentyttöjen istuvan luotojen kivillä ja saarten kärjillä... 
ja kun ensimmäinen tuulenhenki kohottaa ensimmäiset terävät laineet, vedentyttö pistää varpaansa veteen ja soittaa. 
Soittaa niitä pieniä laineita kuin kannelta tai kitaraista varpaillaan..."

Kirjan sivuilta tapaa monia tuttuja kasvoja, ja vanhat muistot palautuvat mieleen. Siellä Heikki Tapanila istua nököttää heinäkuorman päällä ja kaikki viisi lasta seisovat kiltisti vierellä. Sitten siellä on Ohramaan talo asukkaineen; muistan vielä, miten Liisa Läntelä näytteli minullekin Tehin
vanhaa talonpaikkaaja miten kävelimme Tehinlahden hiekkarannalla juuri silloin, kun Suomi-laiva puhalsi tullessaan  laituriin. Hannikaisen perheen huvilasta jo isänikin kertoi joskus lapsuusvuosinani. Hän oli silloin Pumpula-laivallaan vieraillut Tehinniemelläja tuonut Hannikaisen herrasväkeä vierailulle Virmailan Paulalahteen. Koreankoivun erakosta Toivo Pylväläisestäkin kirjassa on harvinaisen upea kuva. Nykyisin hänen vaatimattomasta majastaan siellä karulla saarella ei liene enää paljoa jäljellä. Miltei joka kesä olen sen sijaan pistäytynyt veneelläni Koreankoivun naapurissa Munaluodolla, jonka merelliset näkymät ja valaistuksen vaihtelut iltaruskon aikaan tai ukkospilven noustessa muistuttavat vaikkapa Sisilian rantakallioiden värileikkiä.

Miltei kaikki Kuhmoisten rantakylien asukkaat ovat jollakin tavalla yhteydessä myös Virmailan sukuun, johonkin sen monista sukuhaaroista. On ilahduttavaa, että näissä kylissä on edelleen niin paljon aitoa kotiseutuhenkeä sekä kunnioitusta menneiden sukupolvien työtä kohtaan, että ne
ovat saaneet aikaan tällaisen monipuolisen ja kauniin teoksen. 

Kirjan lopussa on jopa hauska kokoelma paikallista sanastoa ja sanontoja. Tiedätkö, mikä on hillumarja tai hupuli, konkelo, konu tai känä, peällepäsmär, reäpäle tai rospuutto? Monet näistä sanoista olivat yleisiä vanhojen virmailalaistenkin tarinoissa. Jos et kuitenkaan niiden merkitystä tiedä, niin en minäkään sitä sinulle kerro. Osta kirja, niin opit nämä sanat ja vielä
paljon muuta.

- K. V.
 

sivu päivitetty 16.7.2006