http://gamma.nic.fi/~wirmaila
TAKAISIN SUKUKIRJOIHIN
Padasjoen Nyystölän Ruukarista 
syntynyt 
RUSKEAN LIEMEN SUKU
  Toivo Jallin
Tarja Laaksosen,
Leo Suomaan
kolmas teos yhteisistä juuristaan 
sakeassa sukupadassa.

Toimittanut:  Toivo Jalli

Kustantanut:
Toivo Jalli, Tarja Laaksonen ja Leo Suomaa

ISBN 952-91-5629-4
Paino: 
Padasjoen Kirjapaino Oy. Padasjoki 2003.

 
 
Padasjoen Sanomat 
Torstaina 19.6.2003
 
Kirja-arvostelu (VU 2004)
Aikaisemmin ilmestyneiden Mannberg ja Wirman suvuista kertovien teosten kanssa tämä muodostaa hyvin kattavan romaanimaisen sukukirjasarjan padasjokelaissukujen verkostosta. 

Ruukarin nimi paljastaa sen krouvi- ja eräomistaja taloksi, sillä on väkevissä liemeissä keitetty härski maine.

Maakirjan alkaessa 1539 Ruukari oli Nyystölän suurin talo ja sitä isännöi mahtava Pekka Niilonpoika (Per Nilsson).

Nuijasodan murheista kuuluun Verhon lahjoitusmaakartanoon listettua Ruukaria alkoi isännöidä lahjoitusten suuren peruutuksen aikaan 1600-luvun lopulla Uoti Sipinpoika (Olof Sigfredson),Uotin perillisten kotona Ruukari pysyi 1800-luvun lopulle. 
Ikuisiksi ajoiksi nautittavaksi ja säilytettäväksi säädetty etuoikeus hävitti Ruukarin talon ja tuhosi tämän suvun.

  Sadan vuoden 
yksinäisyyden jälkeen 
tässä kirjassa herätetään 
sukulaiset henkiin 
ja kootaan 
suku yhteen.


Liimanpohjan kaksoset

Maskun Rosariumissa


Torstaina 19.6.2003
Ruukarin ruskean liemen suku sai ikioman sukukirjan
Toivo Jalli, Tarja Laaksonen ja Leo Suomaa ovat tutkineet jälleen yhteisiä sukujuuriaan. 
Ryhmän kolmas teos "Ruskean liemen suku, Padasjoen Nyystölän Ruukarista" kertoo suvun tarinaa 1600-luvun puolivälistä lähtien.

Yhteisiä juuria tekijäkolmikolla on paljon. Ne menevät kuitenkin väkisin ristiin jossain vaiheessa. Haaroja, jotka löytyvät muista Padasjoen sukukirjoista, ei ole esitelty tarkasti. Uuden teoksen nimi viittaa ruukari-sanan alkuperään. Se on suomalaiseen suuhun mukautettu versio ruotsinkielen sanasta krogare, joka merkitsee krouvaria. Eräomistajasuvun ollessa kyseessä nimellä on yhteys myös viljelijään, ruotsiksi brukare. Toisaalta suku on ylipäätään ollut tekemisissä väkijuomien kanssa, joten sitä kautta sukukirjan nimi on myös perusteltavissa.
- Alkoholijuttuja ja rikoksia on aika paljon, Toivo Jalli kertoo. Kirjaa tehdessä pulmaksi muodostuikin kuinka paljon hämäristä asioista ja tuomioista voi kirjoittaa. Sukua tutkiessa tekijälle alkaa muodostua tietty kuva siitä. Ruukari-teos käsittelee kuitenkin niin laajaa joukkoa, että yhteisiä piirteitä on vaikea kiteyttää. 
 

Kolmikko Jalli-Laaksonen-Suomaa ryhtyi tutkimaan Ruukareita 1980-luvun lopulla. Teos oli miltei valmis jo kymmenisen vuotta sitten, mutta sen kansiin saaminen viivästyi "vaikeita tapauksia" selvitettäessä, jotka useimmiten olivat talosta lähteneitä tyttäriä. Myös painatustyö on nykyään edullisempaa. 
Tekijät ovat kustantaneet 160 kappaleen painoksen Ruskean liemen suvusta kertovaa nidettä. Kirjassa on mukana suvun jäseniä neljättätoista polvea myöten. Sukukirjan ihannemitta olisi noin 200-sivuinen opus, joka sisältäisi noin kuusi polvea.
- Täytyy välillä tehdä laajempiakin. Muuten jäisi pirstaleiseksi, Jalli perustelee. Juuret 1600-luvun Maakeskessä Ruukarin talo on sijainnut Verhon kartanon läheisyydessä. Taloa ei enää ole jäljellä, sillä Verhon kartano nielaisi sen Jallin mukaan jokseenkin epämääräisesti.
- Padasjokelaiset eivät edes tajua miten isoja sukuja Verhossa on ollut. En itsekään tajunnut ennen kuin rupesin tutkimaan, mies sanoo. Ruukarin kantavanhemmat ovat syntyneet 1660-luvulla ja ovat kaiketi lähtöisin Maakesken Anttilasta ja Tulppalasta. Sisarusparvi, joista suku alkaa rönsyillä. on syntynyt 1700-luvun alussa. Kirjassa onkin varsin runsaasti maakeskeläisiä ja nyystöläläisiä.
- Ruukarin suku on ollut aina maassa kiinni, Jalli sanoo. Tiedoissa on ollut epäselvyyttä kolmen ensimmäisen sukupolven kohdalla, sillä tuohon aikaan oli useita suuria mullistuksia, kuten Iso Viha ja suuret kuolovuodet.
- Historia on aina sellaista, että se on lukijan korvien välissä, mitä pitää totena. Olen aina korostanut, ettei tämä ole viimeinen sana. Saa olla eri mieltä. Toivottavasti joku tutkii myöhemminkin.
Jalli on kiinnostunut Nyystölän kylän kohtalosta. Kylä, jota on aikanaan pidetty Suomen suurimpana, on aikojen saatossa kuihtunut. Vain pari taloa on vanhojen, alkuperäisten sukujen omistuksessa. 
- Mistä johtui tämä niin sanottu rappio ja sukupuuttoon kuoleminen? Jalli ihmettelee.
Hän arvelee mahdollisiksi syiksi Verhon kartanon suurta määräysvaltaa sekä sukulaisten, kuten pikkuserkkujen kesken tehtyjen naimakauppojen yleisyyttä. 
- Suurpiirteiset linjat on helppo tajuta, mutta kun mennään ihmisten välisiin suhteisiin, niin siellä alkaa vaikuttaa koko inhimillisten piirteiden kirjo, Jalli pohtii historiantutkimusta.

sivu päivitetty 11.7.2003