"Oheisena on muutama liuska, joilla on nimiä ja syntymäaikoja. Yhdestä näkökulmasta mainitut henkilöt ovat Nyystölän Jalleja, toisesta he ovat Maakesken Vinnilöitä. Yhteistä heille ovat esivanhemmat, nimittäin Maakesken sotilas Juho Laurinpoika Mannberg ja hänen vaimonsa Anna Olavintytär."

Näin aloitti 18.7.1989 Leo Suomaa kirjeensä Toivo Jallille. Leo kertoi tutkineensa itse Vinnilöitä ja Tarja Laaksosen Jalleja, kysyen lopuksi Toivolta samaa kuin me tämän aluksi lukijalta.

Tästä alkoi tutustuminen sukunn kolmikantaisena yhteistyönä. Kun kaikki kolme tutkijaa ovat isälinjassa Juho Mannbergin jälkeläisiä, niin oli luontevaa kirjata ensiksi tämä Mannbergin suku. Mutta tutkimus laajeni nopeasti käsittämään kaikkia yhteisiä sukujuuria ja edelleen aivan yleiseen. Hyvänä pohjana olivat aikaisemmat historiaan perehtymiset, omat ja toisten tutkimukset. Lisäksi huomattava osa kirjan sisältämästä uudemmasta tiedosta on suvun jäsenten itsensä kertomaa. Tietojen saanti on ollut tavanomaisen vaikeaa. Suvun kaikista jäsenistä tuskin koskaan onnistutaan saamaan perustietojakaan yksiin kansiin ja kertomaan yksityiskohtia jokaista tyydyttävällä tavalla.

Parissa vuodessa oli aineistoa koossa jo monisatasivuiden padasjokelais-sukukirjan julkaisemiseen. Mutta ei varoja. Oivaksi ratkaisuksi havaittiin tarjota aineisto Padasjoen kunnalle julkaistavaksi sen juhlavuotena "550 vuotta padasjokelaisia" teoksena. Siihen saatiin alkuun auttava apuraha myös Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahastolta. Julkistalouden romahtaminen hautasi kuitenkin suunnitellun kulttuuriteon.

Jäljelle jäi mahdollisuus julkaista laaja kokonaisuus pikkuhiljaa omintakeisesti, opus opukselta, monikirjainen kirjasto. Nyt on ensimmäinen julkaisu käsillä.

Kirjaa on toimitettu käsityönä, ja vasta aivan viime vaiheessa käsikirjoitus on siirretty tekstinkäsittelyjärjestelmään. Etätyöskentely on aiheuttanut tiedonkäsittelyn ja tajunnanvirran oikosulkuja. Tienpäällä on ajoon tullut epätasaisuutta, kun on käännytty kirjavasti sivuille. Aikaa on mennyt enemmän kuin arvioitiin, eikä teoksesta ole silti tullut aivan sen näköinen kun aluksi tavoiteltiin.

Tämä kirja on koottu kokonaisuutta silmällä pitäen. Tämän vuoksi monenkirjavia henkilöitä ja sukuhaaroja ja -juuria ei esitellä toistuvasti, vaan viittauksin yhteyksiinsä. Mahdollisuuksien mukaan seuraavana julkaistaan Wirman-kirja, *joka esittelee Virmailan ratsumiehen Eerik Eerikinpoika Wirmannin jälkeläisineen, ja Ruukari-kirja, jossa käsitellään Nyystölän krouvarin talon eli Ruukarin laajaa ja värikästä sukua. Näin muodostuvassa kirjastossa on paljon paikallistietoa ja aika monen padasjokelaisen omaa historiaa.

Käsikirjoitus on syntynyt yhteistyön tuloksena. Jonkinlaista työnjakoa on kuitenkin ollut. Toivo Jalli on mukana useimmissa osioissa, ja hänen kirjoittamiaan ovat myös enimmät proosakatkelmat. Tarja Laaksonen on paneutunut erityisesti Verhon Jalleihin ja seurakuntien syntyneitten, vihittyjen ja kuolleitten luetteloihin sekä koostanut kaikista kerätyistä tiedoista järjestelmällisen kokonaisuuden. Leo Suomaan osuus on suurin Maakesken Jussi Vinnilän sukuhaaran kohdalla, jota koskevia tietoja on täydennetty hänen aikaisemmin monisteena laatimaansa vihkoseen verrattuna.