http://gamma.nic.fi/~wirmaila
TAKAISIN SUKUKIRJOIHIN    
SEPITETTY SUKU

MAAN KESKELLÄ
 
 

Kustantaja: Toivo Jalli
 
 

ISBN 951-98713-2-2

Padasjoen Kirjapaino, Padasjoki 2005

KIPAILAT -opus
Padasjoen pitäjän 
Äinään neljänneskunnasta

Kirja-arvostelu 
(Padasjoen Sanomat Torstaina 14.4.2005 )

 

Sepitetty suku maan keskellä
Ja maa oli autio ja taloudet tyhjiä,
kun Petteri henkilö liikkui vetten päällä
ja otti omakseen valkean lisääntyäkseen,
vallitakseen ja täyttääkseen maan...

Sepitetty suku maan keskellä

Näin kirjaimellisesti alkaa tämän suvun luominen.
Emme varmasti tiedä kuka ja mikä Petteri oli,
mutta jälkeläisensä hän tänne jätti
ison veden äärelle maan keskelle.

Sepitetty suku maan keskellä

Isonvihan jälkeen jäävässä maailmassa
hämmentyneessä Hämeenmaassa
Padasjoen pitäjän Äinään neljänneskunnan
maatuvassa Maakeskessä
Petterin lapset Pekka, Henri, Kirsti, Antti ja Anna
... sepä seuraa, kiristää kantti...
Väkevä kirja kipakasta väestä,
jota sokerisen sukunainnin perusteella
kuvittelee outo iäiseksi haaksirikkoiseksi autiolle saarelle
jonnekin ison valtameren keskelle,
ei edes maailman vaarallisimmassa saaristossa
myrskyluotojen maijat ja matit toisiaan
naineet ja takoneet yhtä kovasti.

SEPITETTY SUKU MAAN KESKELLÄ

Tämä teos on täyttävää jatketta Toivo Jallin aikaisemmille kirjoille
Kylä maan keskellä ja Nuijamiehestä nuijasotaan
sekä hänen yhdessä Tarja Laaksosen ja Leo Suomaan kanssa
julkaisemilleen sukukirjoille Maakesken Mannberg sukuineen,
Eri Virma - erinomainen suku ja Ruskean Iiemen suku.

 


 

Torstaina 14.4.2005
 
 
Jallin kipakat sepät
Jollei kovin vanhoja aikoja kaivella, Maakesken taloja olivat säteripuustelli Anttila, kappalaisen puustelli Kekkala sekä talonpoikaiset Varis, Kipaila, Rauskala eli Paavo, Rekola, Teppinen, Lohtari, Rasvala, Salvila, Uotila, Sisto, Helleri eli Nikula sekä Häkkä. Niitä on sitten jaettu ja lohkottu, ja matkan varrella myös talot ovat saaneet uusia nimiä asukkaiden sukuninustä puhumattakaan. Toivo Jallin uusin kirja ottaa tarkastelun keskipisteeksi Kipailan talon seppäsuvun, jonka kantavanhempien lasketaan syntyneen 1600-luvun lopussa.

Sekin, mitä ei tapahtunut, voi olla mielenkiintoista. Kirjan luettuaan jää ihmettelemään Kipailan ja Siston talollissukujen varsin vähäisiä kosketuskohtia. Jo muutama kirjan alkusivu näet liittää Kipailan suvun jollain tavalla kaikkiin muihin Maakesken talonpoikais- ja vähän virkatalojenkin sukuihin. Jostain syystä Sisto ja Kipaila eivät vaihtaneet keskenään vävyjä ja miniöitä. Ennen kuin elokuvista otettiin malliksi rakkausavioliitot, tämmöiset säädynsisäiset naimavaihtokaupat olivat sangen yleisiä. Siksi niiden puuttuminen pistää silmään.

Kipailan suvussa on solmittu melko paljon suvunsisäisiä avioliittoja. Mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sitä useammin seppäsuvun huomataan liittyvän esimerkiksi Virmailan sukuun, mikä taas johtuu siitä tehdyistä selvityksistä, joiden perusteella yhtymäkohdat on helppo havaita. Jos aloittaa vielä  tutkimattoman padasjokelaisen kantasuvun selvittämisen, ennen pitkää toteaa sen liittyvän, paitsi Virmailan, todennäköisesti myös seppä-Kipailan sukuun.

Pappiskoulutus oli talonpoikastin mahdollisuus säätykiertoon. Yleensä vanhin poika jäi isänsä jälkeen talon isännäksi. Lieneekö Maakesken talojen, Kipailankin, pienuus ollut syynä siihen, ettei nuorempia laitettu - jaksettu kustantaa? - opin- ja papintielle. Kun kaikki talon lapset eivät kuitenkaan mahtuneet toisiin taloihin miniöiksi tai vävyiksi, suku levisi maa-, sotilas- ja käsityöläistorppiin sekä mäkitupiin. 

Kipailan suvun haarat ovat luikerrelleet myös pitäjän etelärajan ylitse. Siinä Kipaila ei eroa muista maakeskeläistaloista. Naimapuuhissa Maakeskestä lähdettiin ja Maakeskeen tultiin usein Asikkalasta. 

Sepitetty suku maan keskellä kertoo sukututkimuksen tuloksista. Siinä on tarpeelliset tiedot sukulaisuussuhteista, mutta sen lisäksi erimittaisia kertomuksia henkilöiden elinympäristöstä ja elämänvaiheisita. esimerkiksi Hurja-Heikki, Rehti-Kalle ja Möysälän Iita - saavat osakseen tekijän huomion siinä missä suojeluskunnan johtomiehet ja punakomppanian päällikkö. Suku on mitä on, sitä ei voi muuksi muuttaa. 

Kuinka paljon asiakirjoista ilmenevää pitää jättää kertomatta hienotunteisuuden nimissä, kuinka paljon voi jättää pois rehellisyyttään uhraamatta?  Jallin ratkaisut ovat mielestäni tukevalla perustalla. Koska elämä on jatkunut ja omaisuutta on kertynyt  keinotteluesineeksi asti, aivan onnettomalla kannalla asiat eivät ole voineet olla. Toisaalta Kipailan suvun kohdalla poikkeusta tekemättä viralliset paperit kuvaavat myös köyhyyttä, juopottelua, kulkutauteja, salavuoteutta, lapsikuolemia ja käräjäjuttuja. On siinä tutkijalla tulkitsemista. Jallin kirjasta ilmenee selvästi, milloin on kysymys kirjailijan mielipiteestä eikä tutkimustuloksesta tai asiakirjan tiedosta.

Sepitetty suku on 250-sivuinen tehopakkaus paikallishistoriaa niillekin, joita sukututkimus ei kiinnosta. Ne taas, jotka television Sukupuu-sarjasta innostuneina ovat aloittamassa sukututkirnusta etelä-Päijänteen seudun suvuista, tekevät viisaasti hankkiessaan itselleen avuksi tämän teoksen. Sitä paitsi lukeminen kannattaa aina.

Leo Suomaa

Jalli, Toivo, Sepitetty suku maan keskellä. 
Tekijän kustantama. Padasjoki 2005. 256 sivua.

 

 

sivu päivitetty 14.4.2005