http://gamma.nic.fi/~wirmaila/jouluevankeliumi.htm
 
TAKAISIN Wirmailan suvun ETUSIVULLE
 

 
 
JOULUEVANKELJUMKERTOMUS

Luukk. 2. 1 - 20

Ja nin siitä on Roamatussa sanottu, että

-se tapahtu niijen päivien aikaan, kun Aukustus- niminen keisar anto semmosen meäräyksen, että jok'ikisen ihmisen tässä moailmassa piteä käyvä tekemässä verolanketti.

- Se ol ihan ens kerta, kun tämmönen meäräys annettiin, että veruu täytyy kaikkien maksoa. Sillon ol Kyrenius- niminen mies Syyrian moaherrana.

-Ja kaikkien pit aikanaan lähtii sen verolanketin tekoon ja ne mänvätkin siihen kaupunkiin, joka ol ihtekuhtakin likempänä.

-Nin sitä sitten läks asparaastaan Jooseppi- niminen nikkarkin Kalilean maakunnassa olevasta Nasaretin kaupunkista Juutean moalla olevata Toavetin kaupunkia Petlehemiä kohen. Sinne ol käveltäväkin melkeen pelkkeä ylämäkii. Jooseppi ol Toavetin kaukasta sukua ja sitä samoa sukupahnoa olevia ol sillon Petlehemissä paljon muitakin.

-Jooseppi peätti kuitenkin ottoa mukaansa kihloamansa Maria- nimisen morsiamen siitä huolimate, että se ol ihan viimesillään.

-Siinä kävikin sitten nin, että ennenkö ne kerkis lähtii sieltä pois, Marialle tulkin se synnyttämisen aika.

-Poikalaps Marialle sitten syntykin, ja se ol sen esikoinen. Maria keär pojan het kapaloon ja pist sen härille ja oasille tehyn tallin tyhjään pilttuuseen olk'ruumenien peälle makoamaan. Korttierpaikat ol soantasoaliissa, eikä kest kievaristakoan löytynny eneän yhteän tiloa, kun kaikki paikat ol jo väkii täys.

-Sillä seuvulla ol suuret laijunmoat, johon paimenet ol kyöränny elävänsä yöks syömään ja ihte pitvät vahtia, ettei petoelukat peässy pahantekoon.

-Siinä kahtellessaan paimenet näk, kun Herran enkel seiso siinä likellä ja ne pölästy kauhiisti sitä ylmoallista valuu, joka säjeht siinä ympärillä.

-Kun enkel huomas sen, nin se sano niille: "Älkeä pölätkö ollenkoan, voan kuuvelkoas nyt, kun minä ilmotan teitille mahottoman suuren ilouutisen, ja sitä iluu soa kuuvella nyt kaikki moailman kansat:

-Teitille on täneän syntynny Toavetin kaupunkissa Petlehemissä Vapahtaja, joka on Ristus, Herra.

-Ja minä annan teitille osviitan: työ löyväten sen lapsen sieltä pilttuusta olk'ruumenten peältä makoamasta kapaloon keärittynä".

-Ja yhtäkkiä paimenet huomas, että enkelin likelle ol ilmestynny suur taivaallinen sotaväk'joukko, joka rupes yhteen eäneen ylistään Jumalata:

-"Kunnia Jumalalle korkeuvessa ja moassa rauha ihmisten keskuuvessa, joita kohtaan Hän tuntii pelkästään hyveä tahtuu"

-Ja kun enkel ol männy paimenten tykyy taivaaseen, nin ne paimenet peättivät lähtii asparaastaan Petlehemiin kahtoon, mitä siellä on oikeen tapahtunnu ja mistä Herra anto niille tiejon.

-Nin ne sitten läks ja pitvät männessään kiirettä, löysvät Marian, Joosepin ja sen lapsen, joka makas pilttuussa olk'ruumenten peällä

-Ja kun ne tän kaiken näk, nin ne rupes levittään tietuu siitä, mitä heitille ol tästä lapsesta puhuttu.

-Ka kaikki ihmiset, jotka sen kuulvat, ihmettelivät kauhiisti paimenien puheita.

-Mutta Maria pan mieleensä kaikki neä sanat ja rupes ihtekseen tutkiin niitä syvämmesään.

-Ja kun paimenet tulvat takasin, nin ne rupesvat kiittään ja ylistään Jumalata kaikesta, minkä olvat kuullu ja nähny, ja ne huomas, että kaikki pit paikkaan, mitä heitille ol puhuttu.
 

Keännöstyön Kuhmosten murteelle tekvät joulukuussa 1999
Veikko Kilpanen ja Seppo Unnaslahti