Parhaillaan vietetty Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on saanut Martti Suntelankin muistelemaan vuotta 1917 ja sitä edeltäneitäkin vuosia eli ensimmäisen maailmansodan aikaa. Silloin hän oli koulupoika ja kävi oppikoulua Lahdessa.
­ Ne olivat hyvin kylmiä vuosia. Sadoista tuli huonoja ja kun Suomen piti vielä ruokkia maassa olevia venäläisiä sotilaita, 
niin ruokatavaroista tuli pula. Viljasta oli kova puute eikä maitoa saanut kaupoista ollenkaan.
­ Niin isä laittoi meille lehmän mukaan ja sille rehua. Pysyttiin maidossa.

Heikko sydän ei ole nujertanut

Kun Suomi itsenäistyi, kansan mieli oli toiveikas. Syttyi kuitenkin vapaussota, johon Martti Suntela ei ikänsä puolesta vielä kelvannut asetta kantamaan. Viestejä hän kuitenkin kuljetti hevosella Päijänteen yli Sysmän puolelle ja vilustui siinä niin,
että joutui sairastelemaan pitkään.
­ Koulun päätyttyä lähdin opiskelemaan agrologiksi ja hain samalla henkivakuutusta. 
Vakuutusyhtiöstä tuli jonkin ajan kuluttua hylkäävä päätös. Vakuutusta ei voi myöntää heikon sydämen vuoksi.
Martti Suntela naureskellee, sillä myöhemmin hän sai pitkäaikaisen vakuutuksen, joka määrättiin maksettavaksi,
kun vakuutuksen ottaja täyttää 90 vuotta. Ne rahat hän nosti jo viisi vuotta sitten.

Maataloudessa omavaraisuuteen

Jos Suomi ei itsenäistyttyään ollut omavarainen, niin siihen pyrittiin kaikin keinoin 20- ja 30-luvuilla.
­ Ne 30-luvun kesät olivat niin lämpimiä, että vehnästä saatiin hyvä sato aina Oulun korkeudella asti, muistelee Suntela,
joka seurasi maatalouden kehitystä paitsi kotitilaansa viljelemällä myös harjoittelupaikassa maataloushallituksessa ja myöhemmin karjatalouskonsulttina Itä-Karjalassa. Myös lampaan- ja vuodenhoitoa hän edisti konsulttina.
Nyt hän seuraa huolestuneena, mihin maatalous joutuu lähivuosina. Erittäin ilahtunut hän on kuitenkin siitä rohkeudesta, 
jolla suvun nuori polvi on ryhtynyt uudistamaan tuotantoa mm. rakentamalla uutta navettaa.

Kolmesti Kekkosen valitsija

Eduskunnassa Martti Suntela oli vuodelta 1948­1950. Presidentin valitsijamiehenä hän oli kolme kertaa äänestämässä Kekkosta presidentiksi.
­ No, se ensimmäinen kerta oli sellainen muodollisuus.
Kaikkihan me tiesimme, että Paasikivi valitaan, hän muistelee vuoden 1950 äänestystä.
Suntelan puheissa vilahtelevat kahdeksan vuosikymmenen johtavat poliitikot Paasikivestä Tanneriin ja Kalliosta Rytiin. Eduskuntakaudellaan hän osallistui mm. maatalouden verotuksen uudistamistyöhön. Valmetin tilintarkastajana hän seurasi kotimaisen traktorin syntyvaiheita ja Suomen Kunnallisliitossa maalaiskuntien toiminnan kehitystä. Kunnalliselämä tuli tietysti tutuksi omassakin kunnassa, sekä kunnanvaltuuston että kunnanhallituksen puheenjohtajan paikalta katsottuna.
Martti Suntelan tuntevat tietävät hänen kertojanlahjansa. Hän perehtyy asioihin tarkasti ja erityisesti historiasta ja paikkakunnan menneisyydestä koottu tarinavakka on pohjaton. Suvun alkuperää etsiessäänkin hän haluaa tunkeutua kauemmaksi kuin 1400-luvulle, jolloin kirjallisissa tiedoissa ensimmäisen kerran esiintyy Padasjoen Nyystölästä nimi Iso-Suntela.
­ Kun merovingit 600-luvulla tulivat tänne Suomeen, heillä oli kielessään nimi suntias eli kylän johtaja, hän miettii nimen alkuperäistä pohjaa.
Maanviljelysneuvos Martti Suntelalla on vastaanotto syntymäpäivänä 3.1. Yttölässä.

Lauri Muranen