http://gamma.nic.fi/~wirmaila/VUlehti/vu2004/
TAKAISIN ARTIKKELILUETTELOON

VIRMAILAN UUTISET

WIRMAILAN RUSTHOLLIN SUKUYHDISTYKSEN JÄSENLEHTI

Numero 23 
Toimittaja Kalevi Vuorela
Heinäkuu 2004

 
Kirja-arvostelu: Minna Perälä
Ruskean liemen suku... 
PADASJOEN NYYSTÖLÄN RUUKARISTA

Toivo Jalli, Tarja Laaksonen & Leo Suomaa,
Ruskean liemen suku - Padasjoen Nyystölän Ruukarista.
Padasjoki 2003.

Jallin, Laaksosen ja Suomaan kolmas kirja yhteisistä sukujuuristaan kertoo Nyystölän Ruukarin talon asukkaista. Kantavanhempina ovat Kaarina Uotintytär Ruukari (s.1687, k.6.9.1764) ja Sieppo Erkinpoika (s.1680, k.27.3.1758). Heidän lapsistaan Sipin jälkeläisiä on ollut 1700-luvulla mm. Ruukarissa, Liimattalan torpassa, Seppälässä ja Jokioisten Tyllilässä; Ristiinan jälkeläisiä mm. Hoimelassa; Elinan Maakeskessä Kangas-Paavolla ja Kekkalassa sekä Annan (Klarfeldt)mm. Kuhmoisissa Mantereen torpassa. 

Perimätiedon mukaan Ruukarin talo sijaitsi Nyystölässä jossakin entisen postin lähellä. Ruukarin talo purettiin 1800-luvun lopussa. Ruukari oli Heimalan, Komsun, Lemetin, Ruusilan, Seppälän ja Tepposen tilojen tavoin Verhon ja Turvan
kartanoiden lampuoti- eli vuokraviljelytiloja.

Kirjasta ei käy ilmi kolmen eri tekijän työnjakoa, mutta kirjan on toimittanut Toivo Jalli.  Jallimaiseen tapaan kirjan teemana on herrojen parjaus, eikä vähiten siksi, että Verhon herrat hävittivät Ruukarin talon ja siten 'tuhosivat suvun'. Kantavana ajatuksena on myös Ruukarin (krogare - kapakoitsija) suvun viinan käyttö. Kirjassa kerrotaan suvun jäseniä tuomitun monenlaisista rikkomuksista: viinan valmistuksesta, myynnistä ja juopumuksesta. Kirjan kansi on ruskean liemen, sahdin, sävyinen.

Suvun selvittaminen ja kirjan toimittaminen on vaatinut kirjoittajilta jälleen valtavan työmäärän. Kirja sisältää paljon aiemmin julkaisemattonlia padasjokelaissukuja ja viittauksia jo julkaistuihin kirjoihin. Ansiokasta kirjassa onkin sadat viittaukset muihin lähteisiin kuten Padasjoen Sanomiin ja Virmailan suku -kirjoihin. Samoin paperia ei ole säästelty epäselviin tapauksiin viitatessa vaan lukija voi tarvittaessa jatkaa tutkimusta rippikirjaviitteiden pohjalta. Teksti on ymmärrettävää ja sukupolvien seuraaminen sisennysten ja numeroinnin avulla helppoa. Kuvia kirjassa ei ole. Nyystölää tuntematon ilahtuisi Nyystölän kartasta, josta näkyisi kirjassa mainitut paikat.

Kirjassa on otettu lahtökohdaksi, että myös aroista ja vaietuista asioista saa kirjoittaa. Tämä sopiikin rippikirjoihin merkittyihin julkisiin tietoihin aviottomista lapsista, sairauksista ja rikkeistä. Mutta kirjassa on paljon asiattomia kommentteja tai arvailuja esimerkiksi naimattomuuden syistä (rumuus), lapsettomuuden syistä (antamattomuus), muutosta (kyllästyi herroihin), naimisiin menosta (lapsivedet polvissa) tai kuolemasta (alkoi kasvaa koiranputkia).

Myöskään lähdeviitteettömät talollisten/ kartanonherrojen/ yrittäjien/ kunnanvaltuutettujen/ pappien/ historiankirjoittajien parjaukset eivät vakuuta. Jalli harmittelee kirjojensa myynnin vaikeutta. Kun punakynä olisi pyyhkinyt asiattomat, lähdeviitteettömät ja poliittiset kommentit pois, saisi kirja varmaan laajemman suosion. Tämän on osoittanut asiallinen ja suosittu Virmailan Suku -kirjasarja.
 

TAKAISIN ALKUUN