http://gamma.nic.fi/~wirmaila/VUlehti/vu2004/
TAKAISIN ARTIKKELILUETTELOON

VIRMAILAN UUTISET

WIRMAILAN RUSTHOLLIN SUKUYHDISTYKSEN JÄSENLEHTI

Numero 23 
Toimittaja Kalevi Vuorela
Heinäkuu 2004

 
Padasjoellako Myllykylä?
Minna Perälä
Minna Perälä s Luukko (ks. VS-3151) kuuluu Padasjoen Myllykylän/ Luukon sukuun. 
Hän on ollut innokas suvun tutkija milteipä pienestä pitäen.


Vanhoja Padasjoen rippikirjoja tutkiva törmää moniin kummallisiin paikannimiin. Yksi niistä on Quarnbacka eli Myllykylä. Missä ihmeessä Padasjoella on ollut Myllykylä?

Rippikirjassa vuosilta 1856-1865 Myllykylässä oli kolme taloa: Heikkilä, Liljanmaa ja Vähä-Saksala sekä näiden torpat: Haarala, Niemi ja Tapaton. Asukkaita oli yhteensä 60. Samaan aikaan naapurikylässä Arrakoskella oli Arrakosken talon lisäksi torpat Koskimäki, Munnila ja Rantala sekä saha, mylly, Vierun ruukki ja öljytehdas, asukkaita yhteensä 93.

Nykyisin Mylly-Heikkilää isännöi Kopposelan suku (ks. VS 4264) ja Vähä-Saksala on Reino Saksalan tyttärellä Marja-Liisa Tuomisella (ks. VS 3463). Liljanmaan emäntänä oli vuosikymmeniä Iida Liljanmaa (ks. VS 3855). Hänen kuoltuaan tila myytiin vuonna 2003. Nykykartalta katsottuna Myllykylä sijaitsi siis Arrakoskella, Nelostien maisemissa. Alueella on kolme pientä järveä: Alajärvi, Tarponen ja Ruokolampi. 

Myllykylän tarkka rajaus on vaikeaa. Kuuluivathan sen talot virallisesti eri kyliin: Heikkilä Arrakosken tavoin Osoilaan, Saksala ja Liljanmaa Jokioisiin. Lisäksi alueella oli myös Pappilan ja Syrjäntaan maita. Toisaalta tiedetään, että Tapaton (Vähä-Saksalan torppa) oli kaukana Vesijaon suunnalla ja että rippikirjoissa Arrakosken yhteyteen sijoitettu Vierun ruukki sijaitsi Vähä-Saksalan maalla, voisiko sanoa: Myllykylän ytimessä.

Myllykylän vanhoissa paikannimissä on paljon tuttua. Rippikirjoissa 1770-1790 -luvuilla ei Arrakosken sivulla ollut kuin Arrakosken talon asukkaat ja sotilas Esa Kempe perheineen. Myllykylässä sen sijaan oli useita torppia: Haapasilta (Juho Aaprahaminpoika perh., nyk. Harjulat, VS 3514), Haarala (Tuomas Antinpoika Åman perh., VS 2968), Hirvikoski (Susanna Antintytär perh., ks. VS 1652), Kakarimäki (Mikko Yrjönpoika ja Valpuri Antintytär perh.), Kartano (myöh. Hirvijoki?) (Eerik Antinpoika ja Kaisa Heikintytär perh.), Koskimäki (sotilas Matti Kempe ja Helena Tuomaantytär perh.), Liljamaa (Antti Eliaanpoika perh.) Lukoniemi (Luukonniemi?) (Valpuri Juhontytär, poika Juho Juhonpoika perh.), Niemi ("Lääkäri") (Arvi Arvinpoika perh., ks. VS 3061), Ruokolampi (Simo Ristonpoika ja Kaisa Juhontytär perh.), Saksala (Kustaa Sipinpoika ja Susanna Antintytär perh.), Siltala (Matti Hell perh.), Tarponen (Juho Eerikinpoika perh., tytär Helena Juhontytär perh.), Vehkavalkamo (sotilas Vilppu Ingberg perh., myöh. Anna Esantytär Kempe perh.), Santeri/ Sillanpää/ Siltala (Brusilan torppa) (Yrjö Aleksanterinpoika perh., myöh. Siltala: Matti Hell), sotilas Antti Åman peril., sotilas Taavi Högberg perh., sotilas Heikki Åhl perh., sotilas Risto Starck perh., sotilas Matti Dahlberg perh., mylläri Heikki Juhonpoika ja Maria Ristontytär perh.

On vaikea tietää tarkalleen, missä torpat ovat sijainneet. Yhä vanhalla paikallaan lienevät Haarala, Haapasilta, Saksala ja Koskimäki. Tarponen on varmaankin ollut Tarposen rannalla Vierun maisemissa, samoin Vehkavalkamo ja Ruokolampi Ruokolammen lähettyvillä. Lääkäri on purettu. Lukoniemi (ei Likoniemi) saattaa olla sama kuin nykyinen Luukko tai Niemi. Kakarinmäki on vanha paikka. Se mainitaan jo 1600-luvun asiakirjoissa (Pulkkila 1947, s.244) talviteiden aurausvelvollisuuden yhteydessä: Virmailalaiset huolehtivat tiestä Sysmän rajasta Rapailan kylästä Paljaskallioon, josta taas osoilalaiset aurasivat Kakarinmäkeen. Arrakoskelaiset jatkoivat siitä Kaukilalle?

Vaikka Myllykylässä oli vanhastaan paljon torppia ja sotilaita, talot ilmaantuvat rippikirjan sivuilla Myllykylään myöhemmin. Luultavasti talot perustettiin vanhojen torppien (Saksala, Liljanmaa) paikoille ja isojaon seurauksena (Heikkilä).

Saksalan rustholli (Juho Tuomaanpoika perh., Auttoisten Ukolta 1783), Liljanmaan uudistalo (Juho Juhonpoika perh., Jokioisten Inkilästä 1796, Heikkilä (Antti Kaaprielinpoika perh., Osoilan Heikkilästä 1801). Entä Myllykylän mylly? Padasjoen historia (Pulkkila 1947, s.61) kertoo, että rajatarkastuksessa vuonna 1653 Myllyntaustanmaa todettiin vanhaksi rajaksi Jokioisten ja Osoilan välillä. Rajoiksi ilmoitettiin Myllyjoen polvi, Myllyjärvi, Tarpoisten ojansuu ja siitä erääseen pieneen järveen.

Padasjoen historian (Pulkkila 1947, s.448, 449) mukaan Jokioisten ja Osoilan kyläläisillä oli vanhastaan ollut yhteismylly Arrakoskessa, jota kutsuttiin myös Myllykoskeksi. Jokioislaiset olivat perustaneet myös oman Myllyjoen myllyn. Vuonna 1848 Constantin von Fieandt perusti Myllyojan koskeen Vähä-Saksalan maille öljytehtaan. Pian samalle tontille Vierunkoskeen perustettiin myös rautatehdas. Vierun ruukki (Pulkkila 1947, s.451-455). Nykyisin Myllykylä on hiljentynyt maanviljelysmaisemaksi.

Lähteet:  
Padasjoki osoitekartta 1993; 
Padasjoki peruskartta 1965; 
Padasjoen seurakunnan rippikirjat 1753-1865; 
Pulkkila. Uuno 1947: Padasjoen historia;
Vuorela; Kalevi 1996: Virmailan suku (VS). 

TAKAISIN ALKUUN