http://gamma.nic.fi/~wirmaila/
TAKAISIN ARTIKKELILUETTELOON

VIRMAILAN UUTISET

WIRMAILAN RUSTHOLLIN SUKUYHDISTYKSEN JÄSENLEHTI

Numero 23 
Toimittaja Kalevi Vuorela
Heinäkuu 2004

 
Hongelin -suvun 300 vuotinen historia

 

Jokin aika sitten sain ylen mielenkiintoisen postilähetyksen, josta kuoriutui esille isokokoinen upea sukukiIja nimeltä Hongelin-suvun 300-vuotinen historia. Kirjan tekijä on hallinnollinen johtaja John Hongelin, ja hän on omistanut
teoksen lapsilleen.

Tutkimus lähtee liikkeelle rakuuna Simon Simonssonista, joka on elänyt 1600-luvun jälkipuoliskolta 1700-luvun alkukymmenille. Suku on aina ollut ruotsinkielinen. Tekijä päättelee, että Simon oli syntyperältään pohjalainen ja palveli Pohjanmaan jalkaväkirykmentissä Lappeenrannassa. Simonin sukunimi on ehkä ollut Hångain. Hänen poikansa - sotilas-nimeltä Simon Bern, sittemmin Hångain, - syntyi 1708, astui 20-vuotiaana Karjalan rakuunarykmenttiin ja vapautui palveluksesta Hattujen sodan jälkeen 1743. Hän palasi kotiseudulleen Lappeelle ja eli siellä perheineen itsellisenä, kuoli 1777. Seuraavaa sukupolvea edustava Esaias Hångelin (s.17 44 Lappeella), ammatiltaan ajuri, muutti 1785 Pietariin ja kuoli n. 1790.

Kirjan tekijän isä, kapteeni Klas Bertel Hongelin (s.1901, k.1961) kuului seitsemänteen sukupolveen kantaisästä lukien. Perhe asui Kotkassa ja joutui siellä kokemaan sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan kriittisiä hetkiä. John Hongelin (s.1926) kertoo kirjassaan seikkaperäisesti myös oman elämänsä monista vaiheista ja tulee samalla kuvanneeksi monipuolisesti Kotkan seudun elämää ja kulttuurihistoriaa 1900-luvulta. Runsas kuva-aineisto elävöittää esitystä erinomaisesti.

Mitä tekemistä John Hongelinin suku-kirjalla sitten on Virmailan suvun jäsenlehden kanssa? Vastaus on nähtävissä tässä sivun yläreunassa: kainosti hymyilevä pikkulotta Anneli, joka kuuluu Anianpellon Laakkalan sukuhaaraan (VS 1780-11). Lukija muistaa taatusti nähneensä saman kuvan jo aikaisemmin, nimittäin lehtemme numerossa 20 (vuonna 2001), jossa kerrotaan Anneli Hongelinin laatimasta Laakkalan Suvun kirjasta. Siinä hänet nähdään myös työtyttönä Myllylän kartanossa Elimäellä, missä hän vuosina 1940-1943 ajoi haravakonetta ja pisteli heiniä seipäille.

John Hongelin kertoo päiväkirjassaan, että hän 15.1.1944 oli ensin koulun konventissa ja sitten erään ystävänsä sotaanlähtöjuhlassa, tapasi siellä erään Annelin ja saattoi hänet sitten Hovinsaarelle, missä äiti jo oli huolissaan soitellut tyttärensä perään. Sen jälkeen nuoret tapasivat usein kahvituvassa ja ulkona kaupungilla. 5.2.1944 vietettiin kotihipat Annelin luona, soiteltiin, leikittiin ja tanssittin. Seuraavana iltana tuli ilmahälytys ja yöllä pommitus. Sitten oltiin yhdessä luistelemassa, illat ulkona Annelin kanssa. 16.2. ryssä pommitti koko illan, juostiin Annelin kanssa hyökkäysten välillä pommisuojasta toiseen. 20.2. Anneli matkusti Lahteen koulunkäyntiä jatkamaan. Kotkassa koulut suljettiin pommitusten vuoksi. Kaksi päivää myöhemmin 17 -vuotias nuori soturi lähti sotaan. Matka Helsinkiin tapahtui härkävaunussa, sitten marssittiin satamaan ja matkattiin laivalla It-patteriin Santahaminaan. Juuri niinä päivinä venäläiset suuntasivat ankarimmat pommitukset Helsinkiin.

Syyskuussa 1944 sotatoimien päättyessä John Hongelin joutui osallistumaan Porkkalan alueen evakuointiin, johon oli annettu aikaa yksi viikko. Lokakuussa aliupseerikoulu päättyi ja John sai korpraalina siirtyä kotirintarnalle. Sotilas-ylioppilaaksi hän pääsi keväällä 1946. Sitten seurasi opiskelu Svenska Handelshögskolanissa Helsingissä. Seurustelu Annelin kanssa jatkui vilkkaana välimatkasta huolimatta. Anneli asui edelleen Kotkassa, jonne viikonloppuisin pääsi helposti bussilla. Kihlaus julkaistiin 4.12.1947, jolloin Anneli sopivasti täytti 21 vuotta. Avioliitto solmittiin Kotkan kirkossa 5.6.1949, ja hääjuhlat pidettiin morsiamen kodissa Hovinsaarella. Myöhemmin perhe asettui omakotitaloonsa Espoon Westendiin mutta palasi kesäisin mielellään Kaunissaareen.

Tällä tavalla siis Virmailan suvun Laakkalan haara ja Hongelin-suku kohtasivat toisensa ja aloittivat yhteisen taipaleensa. Perheeseen syntyi kolme lasta, Lars Bertel, Annika Vivian ja Jan Fredrik. Lapsenlapsia on kuusi, nimittäin viisi poikaa ja yksi tyttö; vanhimmat lapsenlapset ovat jo ehtineet ylioppilaiksi...

Toivotammme koko Hongelinin suvulle parhainta onnea ja menestystä. 
Samalla  haastarnme kaikki muutkin isät, äidit ja isovanhemmat laatimaan menneistä polvista ja omasta elämästään 
yhtä tuoreen, monipuolisen ja peräti jännittävän kertomuksen lapsilleen ja lapsenlapsilleen kuin minkä 
John ja Anneli Hongelin ovat saaneet aikaan. 
Se on hyvin arvokas ja jopa korvaamaton perintö tuleville sukupolville. 

K. V.

 

TAKAISIN ALKUUN