veksi.net

©Veikko Pekki

Seurakunnan ylöstempaus ja Jeesuksen toinen tulemus

Jeesuksen paluu on päätös tälle nykyiselle onnettomalle maailmanajalle. Tullessaan Hän kokoaa ensimmäiseksi kaikki uskovat luokseen. Jeesuksen ja uskovien hallinnassa alkaa täysin uusi maailmanhistoria, jossa hallitsee vanhurskaus ja rakkaus.


Tämä ei ole vain kaunis haave tai pelkästään jännittävä aihe kristillisessä julistuksessa - kyse on Herran omasta merkittävästä sanomasta, joka Hän julisti ennen taivaaseen astumistaan: "Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen" (Joh. 14:3).


Tässä on kaikkien aikojen kristittyjen ihanin toivo: Odottaa Herraansa saapuvaksi. Minä hetkenä tahansa. Olkaa valmiit, sanoi Jeesus. "Hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee."

 

Tämän tapahtuman odotus merkitse kristitylle hänen lopullisen vapautuksensa ja pelastuksensa odotusta. Tästä ilontäyteisestä tapahtumasta apostoli Paavali sanoi: "Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken" (Fil. 3:20,21).


Lopun aikojen tapahtumajärjestys

 


Eskatologia eli oppi lopun ajoista on viime vuosikymmeninä puhuttanut erityisesti seurakuntaa. Viimeisen sadan vuoden aikana olemme saaneet todistaa maailmanlaajuisten sotien puhkeamisen, suuren nälkäongelman ja ihmiskuntaa painostavien uhkakuvien todellisuuden.

 

Olemme kohdanneet ydintuhon vaaran, luonnonvarojen ehtymisen, uhkaavan ilmastonmuutoksen, saastumisen ja uusien vakavien sairauksien, kuten hivin, ebolan ja koronan puhkeamisen.


Olemme todistaneet ennennäkemättömän määrän maanjäristyksiä, luonnonmullistuksia, ilmaston lämpenemistä ja tuhoisia tsunameja, niin että Jeesuksen ennustuksen mukaan on "ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat." (Luuk.21:25).


Profeetta Jesaja näki jo tuhansia vuosia sitten maapallon tilanteen ja ilmaston lämpenemisen seuraukset meidän ajassamme:

"Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton.Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle." (Jes. 24:4-6).


Mutta olemme iloksemme saaneet todistaa myös uuden maailmanlaajuisen Pyhän Hengen vuodatuksen ja Kristuksen seurakunnan räjähdysmäisen kasvun kaikkialla maailmassa. Olemme nähneet Israelin uuden itsenäistymien ja luvatun maahanpaluun toteutumisen ensi kertaa vuosituhansiin.

 

Juuri Israelia sanotaan ajan kelloksi. Eikä syyttä, sillä kun kysytään: "Kuinka kauan kestää, ennen kuin kaikki nämä ihmeelliset asiat tapahtuvat?" niin vastaus kuuluu: "Kun pyhän kansan hajaannus on lopussa, tulee kaiken tämän loppu" (Dan. 12:6,7).

 

Lisäksi juuri nyt tapahtuu kansojen kohdalla Euroopassa ja kaikkialla maailmassa merkittäviä uudelleenjärjestelyjä. Ne ennakoivat sen järjestelmän nousua, jossa antikristus saa hetken hallita maailmaa. Näemme samalla myös antikristillisen laittomuuden hengen vaikutuksen, juutalaisvihan, uskonnollisten eksytysten sekä väärien profeettojen nousun, kuten myös opillisen sekavuuden ja luopumuksen kristikunnassa.


Raamattu opettaa kristittyjä odottamaan Kristusta, ei antikristusta

Jotkut sanovat, että Raamattua käytetään peloteltaessa ihmisiä lopun aikojen kauhukuvilla. Tosiasia kuitenkin on, että ellei Raamatun ilmoitusta olisi, maailman todellisuus olisi monin verroin vaikeampi kestää. On kuin onkin turvallista nähdä, että kaikki on ilmoitettu Jumalan luotettavassa sanassa ja että Herralla on ohjakset käsissään. Näin näemme, että kaikella on myös tietty tarkoituksensa - elämme aikakausien taitekohtaa, jossa aamunkoittoa edeltävät yön synkät hetket. Aamu on koittamassa! Kristus on tulossa!


Jumalan sanan, Raamatun, avulla voimme jäsentää maailmankuvamme kohdalleen: "Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä" (Luuk. 21:28).


Eskatologia, eli oppi viimeisistä ajoista, on siis erittäin ajankohtainen aihe tänä päivänä. En aio rasittaa lukijaa käymällä lävitse kaikkia suuntauksia ja tulkintoja lopun aikojen tapahtumajärjestyksestä. Esitän vain lyhyesti profeetalliset kehykset sille kuvalle, jonka näen Raamatun maalaavan eteemme Jeesuksen takaisinpaluusta.


1. Ensin
seurakunnan ylöstempaus millä hetkellä hyvänsä. Herra ei ensimmäiseksi tule maan päälle vaan noutaa omansa taivaaseen (1. Tess. 4:16,17; Joh. 14:3).


2. Antikristillisen
seitsenvuotisen ajanjakson alkaminen maailmassa, mikä merkitsee Israelille viimeisen vuosiviikon (seitsenvuotisjakson) käynnistymistä Danielin profeetallisessa aikataulussa (Dan. 9:24-27). 70. vuosiviikko on siis sama kuin vihan aika. Sitä kutsutaan myös Herran vihan päiväksi, vaivanajaksi, Jaakobin ahdistukseksi tai antikristuksen ajaksi.


3.
Vihan aika jakautuu kahteen osaan: sen alkuosassa kaksi säkkipukuista todistajaa varoittavat ensin kolmen ja puolen vuoden ajan maailmaa toimien Vanhan testamentin profeettojen tapaan (Ilm. 11:3). Sen jälkeen antikristus saa täyden vallan kolmeksi ja puoleksi vuodeksi (Ilm. 13:5). Juuri silloin ihmiset joutuvat "väkevän eksytyksen" valtaan, ja heidät vietellään ottamaan itseensä "pedon merkki" ja palvomaan antikristusta uskonnollisin menoin (heitä ei siis pakoteta siihen vastoin tahtoaan, eikä kukaan väkisin tai vahingossa saa pedon merkkiä otsaansa tai oikeaan käteensä, huom!) (Ilm. 13:16).


4. Israelin kääntymys Jeesuksen puoleen vihan ajan lopussa, kun antikristus on villinnyt kansat sotaan Jerusalemia vastaan. Tämä on Harmagedon, suuri ahdistus, joka lyhennetään Israelin valittujen tähden, ettei kaikki liha tuhoutuisi (Matt. 24:21,22).


5.
Jeesuksen tulemus maan päälle suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan: "Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin". (Matteus 24:31).


Tässä enkelit kokoavat maan päällä olevat "valitut", siis elävät ihmiset. He ovat ennen kaikkea juutalaisten valittu jäännös. Tässä ei siis ole kysymys seurakunnan ylöstempauksesta. Ylöstempauksessa enkeleitä ei tarvita, vaan siinä me nousemme muuttuneina Herraa vastaan enkeleitä ylempinä, Kristuksen lunastamina pyhinä. Seurakunnan ylöstempauksen yhteydessä tapahtuu myös pyhien ylösnousemus kuolleista: "Kristuksessa nukkuneet nousevat ylös ensin".



Sen sijaan Matt. 24:31:ssä on kysymys elävien ihmisten viemisestä enkelikyydillä Herran eteen, joka on saapunut ruumiillisesti Öljymäelle Israeliin. Tästä jo Mooses ennusti puhuessaan Israelista lopun aikana 5. Moos. 30:3,4:


"Herra, sinun Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on sinut hajottanut. Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin." "... ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin". (Matteus 24:31).



Hän pelastaa Israelin ja tuhoaa antikristuksen joukkoineen. Hänen mukanaan ovat siis enkelit ja aiemmin ylöstemmattu seurakunta. Kuningas saapuu vihdoinkin Jerusalemiin ja pystyttää valtaistuimensa (Matt. 24:30,31). Kansat tuomitaan ja valtakunta perustetaan (Jooel 3:1,2,12; Matt. 25:31-46).

6. Tuhatvuotinen maanpäällinen valtakunta, jossa Israel on profeettojen lupausten mukaisesti kansoista ensimmäinen ja muu ihmiskunta nauttii Kristuksen hallituksesta paratiisimaiseen olotilaan uudistetulla maapallolla. Kirkastettu seurakunta osallistuu valtakunnan hallintaan (Jes. 2:1-4; Room. 11:15, 25-27; Ilm. 20:4-6; Matt. 19:28).


7. Viimeinen kapina tuhatvuotisen valtakunnan lopussa. Universumin hävitys ja viimeinen jumalattomien ihmisten ja henkivaltojen tuomio.
Uuden maailmankaikkeuden luominen, jossa Kristus ja pyhät hallitsevat ikuisesti (Ilm. 20:7-21:5).


Eskatologian tulkinnalliset päälinjat


Asioihin perehtynyt lukija voi todeta, että tämä esitys kannattaa tuhatvuotisen valtakunnan suhteen premillennianistista näkemystä (Jeesuksen tulo ennen tuhatvuotiskautta), seurakunnan ylöstempauksen suhteen pretribulationistista näkemystä (seurakunnan tempaus ennen vihan aikaa) ja Israelin aseman suhteen Jumalan uskollisuuden näkemystä. Korvausteologia, jonka mukaan seurakunta on korvannut Israelin valitun kansan aseman, on hylättävä. Eli seurakunnan ylösoton jälkeen seuraa Israelin pelastuminen.


Tälläkin linjalla tulkinnat erilaisista yksityiskohdista voivat vaihdella loputtomasti eri raamatuntutkijoiden kesken. Muun muassa vihan ajan tarkan alkukohdan määrittely on ongelmallista, ellei etappina pidetä seurakunnan ylöstempausta. Näkemys seitsenvuotisjaksosta taas perustuu Danielin saamaan ilmoitukseen Israelin lunastuksen aikataulusta (Dan. 9:27) ja Ilmestyskirjassa esiintyvään kahteen kolme ja puolivuotiskauteen, joista edellinen on kahden säkkipukuisen todistajan aikaa ja jälkimmäinen antikristuksen täyden vallan aikaa (Ilm. 11:3-7; 13:5).


Koko Ilmestyskirjan aikajärjestyksen ja tulkinnan cannalta nämä kaksi kolme ja puolivuotisjaksoa ovat erittäin merkittävät.


On myös erittäin epätodennäköistä, että vihan ajan ilmoitettu aikamäärä olisi symbolinen, sillä se mainitaan Raamatussa kaikkiaan yhdeksän kertaa asiayhteyden littyessä aina eskatologisiin tapahtumiin. Lisäksi nuo kaksi kolme ja puolivuotisjaksoa ilmoitetaan vielä eri muunnoksina (on huomattava, että raamatullinen vuosi on 360 päivän pituinen):



Dan. 9:27 (vuosiviikko, joka jakautuu kahtia), Dan. 12:7 ("aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa" eli kolme ja puoli vuotta)

- Dan. 12:11 (1290 päivää eli kolme vuotta ja seitsemän kuukautta),

- Dan. 12:12 (1335 päivää eli kolme vuotta kahdeksan kuukautta viisitoista päivää),

- Ilm. 11:2 (42 kuukautta eli kolme ja puoli vuotta),

- Ilm. 11:3 (1260 päivää eli kolme ja puoli vuotta),

- Ilm. 12:6 (1260 päivää eli kolme ja puoli vuotta),

- Ilm. 12:14 (vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta),

- Ilm. 13:5 (42 kuukautta eli kolme ja puoli vuotta).


Se, että kaikki nämä ilmaukset puhuvat saman pituisesta aikajaksosta ja sijoittuvat kaikki eskatologiseen yhteyteen, on myös vahvin peruste sille, että Danielin Israelille ennustama viimeinen (seitsemäskymmenes) vuosiviikko on vielä edessä päin.

 

Danielin kirjan, (Daniel oli Jeesuksen usein siteeraama profeetta), ja llmestyskirjan sukulaisuus on näin erittäin läheinen, ja ne selittävät toinen toisiaan lopun ajan tapahtumia kuvatessaan, Danielin käskettiin sinetöidä profetiansa lopun aikaan asti (Dan. 8:26; 12:4,9), mutta llmestyskirjassa nämä sinetit avataan (Ilm. 22:10).


Ilmestyskirja, niin vaikeaselkoisena kuin sitä onkin pidetty, on siis tarkoitettu luonteeltaan avoimeksi ilmoitukseksi tulevista tapahtumista. Tutkittuani erilaisia nãkemyksiä lopun aikojen tapahtumista noin kolmenkymmenen vuoden ajan olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että Raamattu edellyttää meidän joka tapauksessa


a) odottavan joka hetki Kristusta eikä antikristusta.


Paavali odotti tosissaan tulevansa temmatuksi kahdelta jalalta taivaaseen, ja tätä samaa odotusta hän opetti seurakunnille.


b) uskovan profeettojen ja Paavalin opetukseen Israelin pelastumisesta vihan aikana seurakunnan tultua sitä ennen täysilukuiseksi ja ylöstemmatuksi.


d) uskovan, että Jeesus pelastaa omansa tulevasta vihasta. Se ei tarkoita ihmisten ja saatanan vihaa, jota kristittyjen tulee kaikkina aikoina kärsiä, vaan "Jumalan ja Karitsan vihaa", joka ilmenee antikristuksen aikana.


e) uskovan Ilmestyskirjan pääasialliseen eskatologiseen ja kirjaimelliseen tulkintaan, vaikka siinä onkin mukana sekä aikahistoriallista että kirkkohistoriallista ainesta.

Kristitty odottaa oikeasti Jeesusta


Vaikka Jeesus tulisi huomenna, Hänen tahtonsa on, että tänään me palvelemme Häntä juuri siinä asemassa, jossa me olemme. Hänen tullessaan joku korjataan peltotöistä, joku jauhamasta, toinen taas yövuoteelta. Oikeassa uskonsuhteessa elävä opiskelija voi suunnitella elämäänsä vuosien tähtäimellä ollen silti joka hetki valmis kohtaamaan iloiten Herransa.


"Katsokaa siis tarkoin, miten elätte; älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niinkuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne.Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä" (Ef. 5:14-20).


Yö ja nukkuvat morsiusneidot lienevät myös apostolin mielessä hänen kirjoittaessaan roomalaisille: "Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein" (Room. 13:11,12).


Yön ja päivän lapset


On merkillepantavaa, miten Raamattu puhuu yöstä ja päivästä, kun odotetaan Herran paluuta. Profeetallisesti seurakunta elää parhaillaan yön aikaa.


Me emme siis odota "yötä, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä", kuten joskus kuulee sanottavan, vaan me odotamme kirkasta aamua, joka koittaa meille Herran palatessa: "Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle".(1. Tess. 5:5).


Maailmaa sen sijaan odottaa antikristillinen yö. Näin Herran tulo merkitsee seurakunnalle aamun, mutta jumalattomille yön koittoa. Ei ole kovin innostavaa ahkeroida Herran työssä sillä perusteella, että "kohta tule yö, jolloin ei työtä voi enää tehdä", jos on odotettava jäämistä tuohon yöhön. Jumalan sana sanoo sen sijaan:


"Meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa" (1. Tess. 5:8,9).


Työn aikaa on niin kauan, kunnes Kristus tempaa seurakuntansa maan päältä ylös taivaaseen. Vertauksen kuningas antoi palvelijoilleen kultarahat ja sanoi: "Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan" (Luuk. 19:13).


Me voimme voittaa toisia ihmisiä Herrallemme! Jeesuksen paluu riippuu nimittäin suuressa määrin siitä, että evankeliumin julistaminen saadaan maailmassa loppuun suoritetuksi ja seurakunnan lukumäärä taysilukuiseksi. Jeesus sanoi: "Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu" (Matt. 24:14).


Herra ei sanonut, että kaikki kansat tulevat kristityiksi, vaan Hän sanoi, että kaikille kansoille on julistettava evankeliumi "todistukseksi". Kaikista kansoista koostuva joukko ylistää kerran taivaassa Herraa, vaikkeivat kaikki kansat kokonaisuudessaan tulekaan siellä olemaan.



Israelin ja seurakunnan pelastus

 

Tämä työ on vielä osaksi kesken. Mutta evankeliumi leviää tänä päivänä ennen näkemättömällä vauhdilla. Kymmeniä tuhansia ihmisiä uudestisyntyy Kristuksen seurakuntaan joka päivä. Uusilla alueilla avautuu ovia evankeliumin julistukselle. Nuoret vastaavat rohkeasti Herran kutsuun lähteä ennen valtaamattomien kulttuurien ja etnisten ryhmien pariin.


Paavali ilmaisi tämän saman asian paljastaessaan Israelin paatumusta koskevan salaisuuden: "Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen" (Room. 11:25).


Tuon "muista kansoista koottavan määrän" on pian tultava täyteen. Ihmisiä tulee maailmassa tänä päivänä uskoon niin nopeaa tahtia, että sitä kuvaava käyrä seinällä puhkaisisi jo katon! Elämme globaalin herätyksen aikaa, Herran paluuta edeltävän lähetystyön suurta finaalia, josta enää loppuhuipennus puuttuu.


Tuo huipennus on oleva seurakunnan ylöstempaus! Eräänä hetkenä evankelioimistyö keskeytyy ja uskovat nousevat muuttuneina yläilmoihin. Viimeinen sielu teki sydämessään päätöksen ja sanoi Jeesukselle "kyllä". Viimeinen laulu laulettiin. Viimeinen saarna saarnattiin. Maailma kohtaa uskomattoman järkytyksen: kristityt ovat poissa!


Silloin antikristillinen pimeys peittää kansat. Mutta jotakin valoa on kuitenkin nähtävissä: "Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva" (Room 11:26). Meidän on siksi julistettava evankeliumia ennen kaikkea Israelille ja juutalaisille. Ylöstemmattavaan seurakuntaan kuuluu yhtä lailla juutalaisia kuin pakanoitakin.


Mutta vasta seurakunnan tultua täysilukuiseksi alkaa erityinen etsikon ja herätyksen aika Israelin kansalle. Danielin ennustama viimeinen Israelin vuosiviikko käynnistyy, ja samalla Saatanan hallinta maan päällä saavuttaa loppusuoransa.


Tuon ajan tapahtumista Ilmestyskirja kertoo sen, että ihmisiä, varsinkin juutalaisia, tulee uskoon suurin joukoin. Ne, jotka kieltäytyvät ottamasta pedon merkkiä otsaansa tai käsivarteensa ja palvomasta antikristusta, pyritään surmauttamaan.


Lopulta Herra saapuu maan päälle kirkastetut pyhät mukanaan ja perustaa valtakuntansa. Vihdoinkin koittaa aamu koko maailmalle! Me joudutamme kaikkia näitä tapahtumia toimiessamme tavalla tai toisella evankeliumin asialla tänä päivänä.


Tarkempia raamatullisia perusteita edelliselle:


 

 

 



| avaussivu |

veksi.net