| Turkkilainen angora on vanhimpia
alkuperäisiä kissarotuja. Rotu on kotoisin Kurdistanista, Turkista. Sen
järjestelmällistä kasvatusta tunnetaan jo 1400-luvulta. Rodun käydessä harvinaiseksi
kotimaassaan ja muualla, Turkin valtio aloitti 1960 Ankaran eläintarhassa
suunnitelmallisen kasvatuksen kannan elvyttämiseksi. Vuonna 1966 Turkkilaisia angoria oli
jäljellä 30 yksilöä. Ylimääräiset pennut luovutettiin eläintarhasta muille
kasvattajille, erityisesti USA:han, jossa ensimmäinen pentue syntyi 1963. Suomeen
ensimmäiset angorat tulivat Venäjältä vuonna 1990. Tällä hetkellä Suomessa on
noin 200 Turkkilaista angoraa. Luonteeltaan Turkkilainen angora on erittäin seurallinen ja ihmisrakas kissa. Se
osallistuu kaikkiin touhuihin talossa, usein olkapäällä istuskellen, ellei syliin
pääse. Se katselee vieressä, kun tiskaat astioita ja tulee jopa saunomaan kanssasi.
Turkkilaista angoraa pidetään useimmiten yhden ihmisen kissana, ja totta onkin, ettei se
välttämättä esittele parhaita piirteitään vieraille, mutta kyllä kaikki lähipiirin
ihmiset saavat ylitsevuotavaa rakkautta osakseen.
Se on eloisa kissa, joka nauttii
leikkimisestä joten saat siitä varmasti leikkikaverin halutessasi. Se on myös hyvin
sopeutuvainen kissa, joten sille kelpaavat asuinkumppaniksi niin lapset, muut kissat kuin
koiratkin, mutta mieluiten se leikkii ihmisten kanssa. Se sopeutuu hyvin
sisäkissaksi eikä tarvitse kovin suurta asuintilaa, jos vain sen kanssa jaksaa leikkiä
ja hankkii sille korkean kiipeilypuun, sillä se nauttii oleskelusta korkeilla paikoilla.
Yleensä se ei kylläkään kiipeile, vaan keksii muut keinot päästä talon
korkeimmälle näköalapaikalle, varsinkin kun sillä on vahvat jalat, joilla hyppiä.
Turkkilaiselta angoralta löytyy myös
aitoa kissan luonnetta. Se on oman arvonsa tunteva ja erittäin älykäs kissa, joka saa
tahtonsa läpi tavalla tai toisella ja osaa kertoa, mitä mieltä se on asioista,
valitettavasti joskus myös silloin, kun sitä ei kovin paljon toivoisi, kuten
eläinlääkärillä tai näyttelyissä. |
| Turkkilainen angora on hyvin
sopusuhtainen, viehkeä, notkea kissa joka näyttää ylväältä ja sujuvaliikeiseltä.
Naaraat ovat keskikokoisia, urokset hieman kookkaampia. Pää on pieni tai keskisuuri, kiilanmuotoinen, leveä
päälaelta ja pää kapenee kevyesti leukaa kohden. Nenä on keskipitkä, siinä on loiva
painauma, ei stoppia eikä jyrkkää otsapengertä. Leuka on kevyesti pyöristynyt, leuan
kärki muodostaa pystysuoran linjan nenän kanssa. Leukaperät ovat kapenevat.
Korvat ovat pitkät, teräväkärkiset, leveät
tyvestä, hyvin karvoittuneet ja tupsulliset. Ne sijaitsevat korkealla päälaella ja ovat
pystyt. Silmät ovat suuret, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset. Kaikki silmien
värit ovat sallittuja.
Kaula on keskipitkä, hoikka ja ylväs.
Luuston tulee olla hyvä, rintakehän
sirorakenteinen, vartalon hoikka, ylväs ja notkea. Takaosa on hieman etuosaa korkeampi.
Jalat ovat korkeat, takajalat etujalkoja korkeammat. Tassut ovat pienet, pyöreät ja
sorjat ja varpaiden välissä on tupsut. Arvostelusta hylkäämisen perusteena on
persialaisen vartalontyyppi.
Häntä on pitkä ja kapeneva: leveä tyvestä,
kapea hännänpää. Häntä on hyvin karvoittunut.
Turkki on vartalolta keskipitkä, kauluri on
pitkä. Karva on hyvin hienoa ja silkkisen kiiltävää. Turkki on silkkinen ja pehmeä,
hieman laineikas vatsassa. Ei alusturkkia. Kaikki värit ovat sallittuja, mukaanlukien
valkolaikut, paitsi naamiovärit, suklaa, lila, kaneli ja beige. Kissa jaetaan
arvostelussa yhdeksään väriryhmään.
Huomautuksina mainitaan, että aikuisille uroksille
sallitaan posket, kauluri ei ole valmis ennen 1 vuoden ikää ja että kesäturkki on
huomattavasti talviturkkia lyhyempi.
Pisteet muodostuvat seuraavasti:
- Pää (muoto, nenä, otsa, leukaperät ja hampaat.
Korvien muoto ja sijainti) 25 pistettä
- Silmät (muoto ja sijainti) 10 pistettä
- Vartalo (muoto, koko, luusto, jalat ja tassujen
muoto) 30 pistettä
- Häntä (muoto ja pituus) 10 pistettä
- Turkki (rakenne ja laatu, pituus) 20 pistettä
- kunto 5 pistettä
Kuvia angorista - Rekisteröinnit vuosittain |
