Novascotiannoutajan hankkiminen

Kirjoittanut Mika Leppinen

Etenkin tolleria suunnittelevan kannattaa miettiä tosi tarkkaan,mistä kennelistä koiransa ottaa. Rodun taso on hyvin vaihteleva ja terveysongelmiakin löytyy ihan saman verran kuin muistakin noutajaroduista.

En tässä rupea suosittelemaan yksittäisiä kasvattajia, vaikka mieltymykset minullakin on. Se on vähän niin, että kun yhteen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää. Joten tässä vähän yleisiä vinkkejä.

- Ota yhteys tollerikerhon pentuvälitykseen ja kysy kasvattajien yhteystietoja.

- Ota yhteys kerhon jäsensihteeriin ja liity jäseneksi, jolloin saat Tolleri-lehden. Sieltä saa varsin arvokasta informaatiota.

- Ota yhteys kerhon tarvikemyyjään ja tilaa vaikka parin viime vuoden tuloskirjat. Jos aiot harrastaa tollerisi kanssa, niin tuloskirjasta saa hyvää tietoa siitä, keiden kasvattajien koirat menestyvät tai ainakin osallistuvat. Koiran kanssa tekeminen on monesti merkki myös aktiivisesta kasvattajasta. Toisaalta myös monet harrastavat ihmiset hankkivat koiransa juuri sieltä, mistä he tietävät saavansa hyvän harrastuskoiran.

- Yleensä "hyvien" kasvattajien koirat on varattu jo pitkälti etukäteen. Eli jos kasvattaja kovasti ilmoittelee lehdissä, voi se olla merkki siitä, että hän joko tehtailee liikaa pentuja tai sitten hänen pentunsa eivät käy kaupaksi.Tällä hetkellä ei ole ylitarjontaa tollerien pennuista.

- Urosvalinnat kertovat monesti jotain kasvattajan asenteesta. Mikäli kasvattaja käyttää järjestelmällisesti samaa urosta, eivät jalostukselliset näkökohdat ole tällä kasvattajalla välttämättä etusijalla.

- Jos nartulle on käytetty ulkomaista urosta, kertoo se ainakin kasvattajanvaivannäöstä ja valmiudesta myös maksaa astutuksesta. Tämä voi viestiä jalostuksellisesta ajatuksesta.

- Huolelliset kasvattajat kyselevät yleensä pentua myydessään enemmän kuinesittelevät omaa, narttunsa, käytetyn uroksen erinomaisuutta. Hyvä kasvattaja on ennenkaikkea kiinnostunut siitä, mihin pentu on menossa.

- Jos kasvattaja sanoo, että hänen kasvattamillaan tollereilla ei ole ollut terveysongelmia, älä ota kasvattajalta pentua. Kaikilla kasvattajilla on joskus ollut jokin ongelma kasvateissaan.

- Jos kasvattaja suosittelee pentujaan näyttelykoiriksi mutta pentujen vanhemmilla ei ole näyttelytuloksia, unohda pennut. Sama juttu jos haluat metsästyskoiraa, eikä vanhemmilla ole metsästyskoetuloksia, unohda pennut. Monet tollerikasvattajat ikävä kyllä pitävät koiriaan riistaverisinä, jos ne ajavat takaa pakenevaa jänistä. Jos haluat jotain ominaisuutta pennultasi, vaadi kasvattajalta todisteita mustaa valkoisella siitä, että vanhemmat voisivat periyttää kyseistä ominaisuutta.

- Lähes jokainen kasvattaja kehuu kasvattejaan. Siis hanki objektiivinen mielipide.

- Kasvattajilla on hyvin vaihtelevia käytäntöjä sen suhteen, mitä pennun hintaan saa mukaan. Kysele onko pennut tatuoitu, lääkärintarkistettu, saako mukaan jotain varusteita/ruokaa, kirjallisia ohjeita jne.

- Melkein jokaisen pennun kanssa tulee joskus jotakin ongelmia. Tällöin on hyvä, jos kasvattajaan voi ottaa ensimmäisenä yhteyttä. On tärkeää, että kasvattaja on kiinnostunut pennuista vielä sen jälkeen, kun hinta on maksettu. Eli kun olet yhteydessä kasvattajaan, mieti, tulisitko toimeen kyseisen ihmisen kanssa myös kolmen vuoden kuluttua.

- Käy katsomassa pentuja. Pentueet voivat vaihdella hyvin suurella skaalalla vireytensä ja terävyytensä suhteen. Rodunomainen pentue muistuttaa enemmän piraijaparvea kuin nukkuvan rukousta.

- Vaadi nähdä emä. Kaikki syyt, millä emän näkeminen evätään, ovat tekosyitä. Muista, että pennut saavat suurimman osan vaikutteistaan emältään. Tutustu mielellään myös pentujen isään.

- Kysy, miksi nartulle on tehty pennut. On olemassa hyviä ja huonoja syitä. Ainoa hyvä syy on kiinnostus koiranjalostukseen. Eli että narttu on kasvattajan mielestä niin hyvä, että sen pennuttamalla on saatavissa erinomaisia rotunsa edustajia, jotka kehittävät rotua rotumääritelmän mukaiseen suuntaan.

- Esitä kasvattajalle pari kiperää kysymystä rotumääritelmästä. Hyvät kasvattajat tuntevat rodulle asetetut rajat.

- Kasvattajan sijaintipaikkakunnalla ei saa olla merkitystä pennun valinnassa. Hyviä pentuja syntyy myös kehä-3:n ulkopuolella - ja päinvastoin.

- Käy näyttelyissä, kokeissa, koiratapahtumissa yms. Etsi tollereita, jotka ovat sinun mieleesi. Vasta tämän jälkeen alat etsiä haluamaasi tyyppiä ja kasvattajaa, jolta löytyy kyseistä tyyppiä. On kasvattajia, jotka kasvattavat pitkiä ja paksuja basset- tyyppisiä tollereita. Toiset kasvattavat isoja tollereita, toiset pieniä. Muista, että tollerin tulee olla kompaktiin muotoon pakattua huumoria ja energiaa. Hölkyn kölkyn -tyypin pitäisi jäädä joidenkin muiden rotujen kasvattajille.

- Kysele runsaasti terveyspuolesta. Kasvattajien on osattava kertoa niin koko rodun tilanteesta kuin myös omista koiristaan. Kysy lonkista, kyynäristä, silmistä, auto-immuuneista sairauksista jne.

- Kasvattajat joutuvat jalostustyössään aina tekemään valintoja. Vaadi perusteluita näille valinnoille. Miksi juuri tämä uros? Miksi pennut juuri nyt? Miksi näin monta pentuetta vuodessa? jne.

- Suhteuta kennelin näkyvyys kasvatettujen pentujen määrään. On olemassa kasvattajia,joilla on satoja kasvatteja, joista suurinta osaa ei koskaan näy missään. On myös kasvattajia, joilla on vain harvoja pentueita, mutta nämä koirat näkyvät sitäkin enemmän. Kysele kerholta kasvatustilastoja eli paljonko pentuja tulee mistäkin vuositasolla. Sen jälkeen suhteutat saavutukset näihin lukuihin.

- Ole yhteydessä mahdollisimman moneen kasvattajaan. Hyvät kasvattajat auttavat sinua, vaikka et olisi ostamassa heiltä pentua. Kasvattajat on karkeasti jaettavissa kolmeen luokkaan: jalostajat, huvin vuoksi pennuttavat ja pentutehtailijat. Mieti mihin ryhmään kukin kasvattaja kuuluu. Muista kuitenkin, että hyviltäkin kasvattajilta tulee huonoja pentuja ja päinvastoin.

- Tutustu mahdollisimman moneen tollerin omistajaan. Juttele ja kysele. Eli lyhyesti

1) Kerää tietoa.
2) etsi oma tollerityyppisi/-suosikkisi.
3) etsi kasvattajat, joilta löytyy tätä tyyppiä.
4) selvitä terveysasiat.
5) valitse em. perusteilla kasvattaja, joka miellyttää.
6) odota

Jos kasvattaja rasittuu lukuisista kysymyksistä, on hän vain pennunostajan rahojen perässä. Huolelliselle kasvattajalle kysymykset kertovat vain sen, että ostaja on todella kiinnostunut pennusta. Ja yleensä ne, jotka kyselevät, ovat valmiimpia kohtaamaan ne erilaiset mukavat ja ikävät yllätykset, joita pentu mukanaan tuo.
Kyllä minä sanoisin, että uteliaat ja tiedonjanoiset tollerinostajat ovat kehityskelpoisempia tollerinomistajia. Kannattaa muistaa, että tolleri on varsin monimutkainen rotu, jonka kanssa jopa kokeneella koiraihmisellä menee joskus tikut ristiin. Ei se ole tyhmä se joka kysyy, vaan se joka ei viitsi vastata.

Kaikki kasvattajat eivät tunne rotumääritelmää niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin. Pentutehtailijoilla ei ole intressiä tuntea rotumääritelmää, koska he harvemmin kuitenkaan ylläpitävät jalostuksellisia ajatuksia. Kysele vaikka sallittuja säkäkorkeusrajoja tai turkin väriä.
Nämä ovat yleensä ne kaksi asiaa, jossa tehtailijoilla heittää pahiten kuperkeikkaa jalostustulosten osalta. Eli tollerit ovat ihan vääräntyyppisiä lyhyine jalkoineen tai jättisäkäkorkeuksineen. Tehtailijat myös käyttävät koiria, joilta tulee buffeja (harmaita), maksanpunaisia tai hailakanpunaisia jälkeläisiä. Tai sitten mustaa turkkiin.
Pennut ovat tietenkin vähän vaaleampia pentukarvassaan kuin mitä turkki sitten on aikuisena, mutta yleensä pentujen väristä kyllä saa viestiä tulevasta väristä. Buffi pysyy buffina ja vähänkin enempi musta kyllä pysyy turkissa.

Hyvillä kasvattajilla on selkeät jalostussuunnitelmat ja syyt, miksi ja milloin kukin narttu astutetaan. Ei pennuttamisen syyksi kelpaa, että "ajattelin tehdä pennut". Nartulla täytyy olla jotakin annettavaa kokorodulle, että se kannattaa pennuttaa. Pennuttamisen ajankohta riippuu monista syistä.
Hyvät kasvattajat eivät pennuta alle 2-vuotiasta narttua tai vanhaa narttua, koska synnytys on kuitenkin aikamoinen fyysinen rasitus. Nartulla on voinut myös olla jotakin luunmurtumia tai muita ohimeneviä vaivoja, joiden vuoksi pennutuksen kanssa on odotettu.
Hyvä kasvattaja ei myöskään pennuta joka juoksusta vaan antaa nartulle palautumisaikaa. Näin nartuille ei yleensä voi tulla kahta pentuetta vuoden sisällä. Ruotsissa on myös ihan kerhon antamat sitovat ohjeet pentueiden lukumäärästä. Nartuilla max 3 ja uroksilla max 10.
Suomessahan on pari ihan naurettavan monta kertaa käytettyä urosta, joilla on lähemmäs 30 pentuetta kummallakin. Siinä ei ainakaan jalostukselliset seikat ole olleet mielessä, kun niin paljon on käytetty.
Tavallaan on myös hyvä käyttää uroksia aluksi varovaisesti, sillä sitä ei koskaan tiedä, mistä niitä terveydellisiä ongelmia pompahtaa esiin. Joten kun urosta on käytetty kerran tai kaksi, voi olla hyvä odottaa ja katsoa, mitä jälkeläisistä kehittyy. Jos sairauksia tulee esille tai uros muuten periyttää huonosti, ei sitä kannata enää käyttää tai jos käyttää, niin sitten ajatuksella.
Suomessa on aina ollut pula hyvistä jalostusuroksista, mikä on vaikeuttanut kasvattajien toimintaa. Hyvillekasvattajille Suomen rajat eivät kuitenkaan ole olleet esteenä. Toisaalta meillä on myös pari esimerkkiä ulkomailta tuoduista uroksista, joiden käyttämisestä kasvattajat ovat kilpailleet hullun lailla, että kuka ehtii käyttää ensin.
Nämä tapaukset ovat johtaneet ikäviin tuloksiin, kun lyhyen ajan sisällä 6-8 kertaa käytettyjen urosten jälkeläisissä on tullut samantyyppisiä ongelmia useammassa pentueessa.

Jos kasvattajalla on aikaisemmissa pennuissaan ollut epilepsiaa, auto-immuuneja sairauksia (mm. aivokalvontulehduksia) ja juita terveydellisiä ongelmia, ei näiden takia kannata heti automaattisesti sulkea kyseistä kasvattajaa pois omista suunnitelmista. Kaikilla kasvattajilla on ollut sairaita pentuja ja jos kasvattaja ei sitä pysty omalta osaltaan myöntämään, unohda hänet. Nämä kasvattajat eivät yleensä osaa suhtautua kriittisesti omaan jalostustyöhönsä. Joten jos kasvattaja avoimesti kertoo aikaisempien pentueidensa terveysongelmista, on hän todennäköisesti luottamuksesi arvoinen.
Olennaista eivät ole esiintyneet sairaustapaukset, vaan se, onko kasvattaja oppinut mahdollisista aikaisemmista virheistään - yrittääkö hän tällä kertaa välttää aikaisemmin koetut ongelmat.
Tollereissa lonkka- ja silmäongelmat ovat selkeästi perinnöllistä laatua, joten huolellisen kasvattajan on suhteellisen helppo välttää nämä ongelmat, vaikkakin joskus sattuu yllätyksiä huolellisimmillekin.
Tollerien grand old lady Alison Strang sanoi kerran, että kasvattaminen on kuitenkin kaiken tiedonkin jälkeen loppujen lopuksi vatsatuntumaan luottamista ja joskus jopa venäläistä rulettia.
Ongelmallisempia ovat harvinaisemmat sairaudet kuten juuri epilepsia ja autoimmuunit sairaudet. Niiden perinnöllisyydestä ei ole varmaa näyttöä, vaikka perinnöllisyyttä kyllä epäillään. Ruotsissa, missä aivokalvontulehdustapauksia on ollut noin 4% koko 90- luvun ajan, on tultu siihen tulokseen, että aivokalvontulehdustapauksia löytyy kaikista sukulinjoista. Se siis joko ei ole perinnöllistä tai sitten sitä löytyy kaikkien ruotsalaisten tollerien taustoista.
Ruotsissa onkin kovasti yritetty selvittää sairauden synnyn tai periytyvyyden mekanismia. Tällä vain haluan sanoa sitä, että vaikka kuinka huolellisesti valitsisit kasvattajan ja vanhemmat, voi pennullesi kuitenkin tulla jokin terveydellinen ongelma.

Ruotsissa on sairaiden koirien sukulaisten käyttämisen osalta seuraava peukalosääntö voimassa epävarmasti periytyvien sairauksien osalta.
Sairasta yksilöä ei käytetä eikä tämän jälkeläisiä, sairaan sisaruksia ei suositella käytettäväksi. Sairaan vanhempia ja muita sukulaisia voi siis käyttää, mutta esim.
vanhempien kohdalla on varmaan kasvattajalla tietty harkinnan paikka. Tietenkin jos kasvattaja pystyy perustelemaan ratkaisunsa jalostuksellisilla perusteilla, ei ympäristö voi ainakaan suoralta kädeltä lähteä arvostelemaan kasvattajan valintoja. Suurin osa kasvattajista kuitenkin ottaa vastuun omista ratkaisuistaan ja on rehellinen ainakin itselleen.
Kannattaa muistaa, että tollerikanta on pieni, jolloin kasvattajien valinnanvapautta ei voi rajoittaa ihan miten huvittaa. Geenipoolia on ainakin yritettävä pitää kyllin laajana.
Jos kasvattaja siis aikoo käyttää sairaan koiran lähisukulaista, pyydä häntä perustelemaan ratkaisunsa.

Kaikesta kyselemisestä jotkut kasvattajat voivat tietenkin loukkaantua, sillä kasvattajienkin joukosta löytyy omanarvontuntoisia ihmisiä, joille tiedonkeruu voi olla paha paikka. Kuitenkin ne kasvattajat, jotka haluavat pennuilleen parhaat mahdolliset omistajat, osaavat arvostaa runsaita kysymyksiä ja ymmärtävät, mitä kysyminen kertoo kysyjästä. Tuskin hyvät kasvattajat haluavat, että pennunostajat ovat heti ihan eksyksissä tollerinsa kanssa. Kysyvä ei tieltä eksy.

Pääsivu, Timon, Pumba / Novascotiannoutajan hankkiminen