[Alku]
Testaa CSS-oppaan navigoinnin toimivuutta!
   
 
Hae sivuiltani:
[Apua]
AihepiiriluetteloKrist. mielipidesivujen etusivuLisäsivutE Homous > Yleistä homoudesta ja luonnollinen laki (jakso 1/2)

Yleistä homoudesta ja luonnollinen laki

Juutalaiskristillinen ajattelu

Länsimainen on vuosisatoja perustunut juutalaiskristilliseen etiikkaan. Eri kristillisten kirkkokuntien opetuksen mukaan elämällä on olemassa sitä suojelevia luonnollisia lakeja. Homous on vastoin elämän omaa lakia. Paavali sanoo (Room. 1:27, 1938 käännös):

"...miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa,..."

Martti Lindqvistin, Raija Sollamon ja eräiden muiden allekirjoittamassa "julistuksessa", joka kulki nimellä "Homot ovat osa kirkon arkea" (Kotimaa, 26.10.2001) surullisinta on tiettyjen Raamatun perusnäkökulmien kieltäminen. Paavalin Roomalaiskirjeessä esittämiä sanat eivät koskisi nykyaikaisia "rakkauteen perustuvia parisuhteita samaa sukupuolta olevien välillä" vaan ainoastaan Paavalin oman ajan kultillista homoseksuaalisuutta.

Jos sana "luopuen" lähdetään tulkitsemaan 1900-luvun individualistisesta ajattelusta käsin siten, että luovutaan siitä seksuaalisuudesta, jonka ihminen itse kokee itselleen oikeaksi, ajaudutaan harhaan. Tällöin Raamattua tulkitaan siitä vieraista lähtökohdista käsin. Lähtökohtana on nykyajassa vallitsevat tasa-arvo- ja rakkauskäsitykset. Martti Lindqvistin, Raija Sollamon jne. perustelut eivät nouse Raamatusta vaan 1900/2000-luvun ajattelutavasta. Raamatun tulkinta pyritään vain saamaan sopusointuun niiden kanssa eli muuttamaan Raamatun sanoma sellaiseksi, että se sopisi paremmin uskosta vieraantuneille ihmisille.

Olennaista on sanat "luonnollinen yhteys" eli Jumalan luomistahdon mukainen yhteys. Paavali perustaa ajattelunsa Vanhaan Testamenttiin. Hänen ajattelunsa nousee Raamatun alkulehtien perusnäköalasta, sen ydinetiikasta, jonka Jeesus itse vahvisti (Mark.10:6-10, 1986 käännös):

"Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi."

Raamattu ei yksinkertaisesti tunne muuta Jumalan luomistahdon mukaista seksuaaliyhteyttä kuin mikä on miehen ja naisen välillä - kaikki muut ovat ihmisen itsensä kehittämiä. Rakkauden nimissä ei voi perustella kaikkea, sillä rakkaudella on elinpiirinsä. Jeesus vahvisti kymmenen käskyn ytimen ja rakkautta tulee peilata kymmentä käskyä vasten. Neljäs käsky liittyy Jumalan luomistahdon mukaiseen liittoon. Siihen kuuluu lasten hankkiminen ja heistä huolehtimien. Mies-nainen-lapset on luonnollinen suhde. Kyse on luonnollisesta ihmisten välisestä suhteesta, mihin ihmiset on yleisesti tarkoitettu. Tämän vaihtoehtona Jeesus näki vain yksin elämisen, mikä on tarkoitettu vain harvoille ihmisille.

Tutkija Niko Huttunen on samoilla linjoilla. Hän on tutkinut sitä, missä määrin Paavalin ajatuksissa on samoja piirteitä kuin antiikin ajattelijoilla. Alla siteeraus:

"Paavali ja Epikletoksen mukaan homoseksuaaliset halut eivät kumpua ihmisluonnosta, vaan ovat sen vastaisia ja seurausta virheellisistä moraalisista ratkaisuista.
Paavali ja Epikleitos ovat sitä mieltä, että homoseksuaalit toimivat väärin sitä itse tajuamatta. Jos he tajuaisivat toimivansa luonnonvastaisesti, he lakkaisivat toimimasta homoseksuaalisesti."

Kotimaa no 41, sivu 13, 10.10.2003

Koska Paavalin perustelu nousee eräästä Raamatun keskeisimmästä ydinajatuksesta, hänen sanansa koskevat kaikenlaista homoutta, myös sellaista, josta nykyaika puhuu. Homouparien luonnollisuutta perustellaan nykyaikana rakkaudella. Jos toisin väitetään, väitetään samalla, että 1. Moos. 1-3 eikä Jeesus opetuksilla ole mitään arvoa nykyihmiselle. Kaikki näkökulmat, jotka liittyvät luomiseen, ovat vanhanaikaisia. Homoseksuaalisuuden hyväksyminen kirkossa on oikeastaan ateismin tuomista kirkkoon - ei ole olemassa Jumalan luomistahtoa, vaan ihminen kehittyy siksi mitä on ja ihmisen kehittymisessä lähes kaikki on hyväksyttävää.

Tosin taustalla on pikemminkin postmoderni ajattelu, jossa sen, mitä ihminen itse kokee luonnnolliseksi, on luonnollista. Sellaisena esim. eläimiin sekaantumista voi pitää luonnollisena, koska mikään ei enää määrittele, mikä on luonnollista. Jeesuksen ja Paavalin näkemysten pohjana on sen sijaan koko Vanhan Testamentin ajattelu ja kokemus Jumalasta Luojana, joka on luonut tietyn järjestyksen. Kristitty, joka pitää homoutta luonnollisena vaihtoehtona, vääntää kieroon Raamatun selviä periaatteita. Hän ei myönnä luonnonvastaiseksi sellaista, minkä Raamattu sanoo luonnonvastaiseksi. Postmodernistisia ajatuksia hyväksyvä kristitty hylkää Vanhan Testamentin auktoriteettinaan ja asettaa itsensä auktoriteetiksi.

Paavalin esittämässä tapauksessa homous selkeää irtisanoutumista tuosta luonnollisesta laista uskonnollisista syistä. Tällaiset syyt ovat aina olleet suhteellisen harvinaisia, mutta sen perusteella ei tule vähätellä Paavalin ajatuksia ja hylätä hänen perustelujaan vanhanaikaisina - muodot voivat tuntua vanhanaikaisilta, mutta perustelut eivät sitä ole! Koen, että yleisimmin siihen on johtanut jokin lapsuudessa tai nuoruudessa koettu traumaattinen tapahtuma tai kokonaisvaltaisempi kokemus, mistä on seurannut psyykkinen vamma. Thomas Mann, saksalainen kirjailija oli ainakin osittain homo ja pojilleen kylmä isä - liekö isän kylmyys pannut poikia etsimään lämpimämpää miestä? Samaan tapaan saattaa äidin ja tyttären välinen suhde olla vammauttava.

Mielestäni homous on identiteettivamma (sitä on pitkään pidetty sairautena). Mikäli siihen löydetään geeneistä jokin syy, silloin sitä voi verrata muihin geenivirheisiin. Vaikka homo ei luopuisi mistään ja vaikka suurin osa alan tutkimuksista olisi kiistattomasti sitä mieltä, että heterosta ei kehity homoa eikä toisinpäin- seksuaalisuus ei ole aina muokattavissa, tämä asia ei tee homoudesta tervettä seksuaalisuutta. Homous ei missään nimessä ole sellainen parisuhdemuoto, johon ihminen on alunperin tarkoitettu.

Luonnollisuuden tajun katoaminen

Homoutta on alettu puolustaa niin ei-kristillisissä kuin kristillisissä piireissä. Jos kristillisissä piireissä puolustetaan homoutta sillä, että homo on Luojan luoma ja hänen tulee saada toteuttaa Luojalta saamaansa taipumusta, samalla periaatteella voidaan puolustella mitä tahansa epäterveittä taipumusta, kuten esim. kleptomaniaa. Ihmisten taipumusten puolustelussa unohdetaan synnin alaisuuden ja puutteellisuuden todellisuus, josta johtuu ihmisten sairaudet, taipumukset erilaisiin sairauksiin, väärät taipumukset ja väärät teot. Luoja ei ole alun perin tarkoittanut ihmisiä fyysisesti tai psyykkisesti sairaiksi ja vammaisiksi eikä luonnollisten viettien vastaisiin tekoihin, vaikka kaikkia niitä esiintyy.

Nykyajan perusongelma on siinä, että monet seksuaalielämän asiat, joita ennen pidettiin luonnottomina, halutaan nykyisin pitää luonnollisina. Raja, mikä on luonnollista on täysin keinotekoinen. Homoutta pidetään luonnollisena, mutta jotain toista selkeästi luonnollisesta seksuaalisuudesta poikkeavaa piirrettä ei.

Se että seksuaalielämän vinoutumia ei tunnusteta näkyy eri tiedotusvälineissä. Eräässä lehtikirjoituksessa tuli esille, että Suomessa syntyy ihmisiä, joiden sukupuolesta ei ole varmuutta. Tämä oli jonkun mielestä vain luonnollista vaihtelua. Eräässä TV-ohjelmassa seksikaupan pitäjä kyseli kuka voi määritellä, mikä on luonnollista. Postmodernistisen ajattelun pohjaltahan ei kukaan voi määritellä, mikä on luonnollista. Ehkä ainoa raja, jonka postmoderni ihminen hyväksyy - jos hyväksyy - on se, että suostuuko kohde - ihminen tai eläin - seksuaalisuhteeseen vapaaehtoisesti. Mutta onko taloudellisen ahdingon takia johonkin suostuminen vapaaehtoista. Kuka kysyy eläimiin sekaantujalta, suostuuko eläin seksuaalisuhteeseen vapaaehtoisesti.

Jos homoutta pidetään luonnollisena, voisimme pitää luonnollisena lähes kaikkea seksuaalisuutta, kuten seuraavia seksuaalisuuden harjoittamisen muotoja:

Nykyaikana tunnustetaan mielisairaus, mutta ei juurikaan seksuaalielämän selkeitä vinoutumia. Tosin hieman on alettu puhua seksiriippuvuudesta huumausaineriippuvaisuuden kaltaisena tilana. Silti nykyajan ajattelu terveydestä ja sairaudesta on yleisellä tasolla hyvin epäjohdonmukaista.

Ihmettelen, miksi SETA eivätkä useimmat nuoret ja nuoret aikuiset voi tunnustaa seksuaalielämän poikkeavuuksia eräänlaisiksi ihmissuhdevammoiksi. Koko yhteiskunnan moraali on vaarassa romahtaa, jos menetetään taju terveestä ja epäterveestä käyttäytymisestä! Epäterveen seksuaalisuuden hyväksyminen tuhoaa tervettä rakkautta, sillä se antaa luvan epäterveen seksuaalisuuden harjoittamiseen.

Kun homouteen suhtaudutaan äärimmäisen vapaamielisesti, jotkut laulajat, näyttelijät tai mallit voivat tehdä homoudesta ihanteen. Identiteettiään etsivät, seksuaaliselta identiteetiltään heikot, mutta kuitenkin normaalisti heteroiksi kasvavat teini-ikäiset voivat alkaa kokeilla, olisiko heistä idoliensa tavoin homoiksi. Homo- ja heterosuhdekokeiluissaan he voivat menettää täysin seksuaalisen identtiteettinsä. He ajelehtivat lopulta onnettomina suhteesta toiseen. Tällä tavoin vapaamielisyys lisää onnettomien ihmisten määrää. Jos homoudesta tulee ihanne, siitä voi muodostua huumeongelmaa pahempi yhteiskunnallinen ongelma.

Sen sijaan, mitä kaikkea pitäisi hyväksyä, olisi syytä keskustella, miten seksuaaliongelmaisia ihmisiä tulisi auttaa löytämään terve seksuaalisuus. Eräät järjestät kuten Aslan Ry tarjoavat apua seksuaaliongelmien parissa kamppaileville.

Aslan Ry.

Laillistaminen

Jos ollaan johdonmukaisia kaikki aiemmin mainitsemani seksuaalisuuden muodot pitäisi hyväksyä eikä kriminalisoida tai pitää sairaalloisena käyttäytymisenä, mikäli homoutta pidetään luonnollisena poikkeavuutena.

Valtion eikä varsinkaan kirkon tule kuitenkaan vihkiä avioliittoon homopareja. Mikäli kirkko vihkisi homopareja, se luopuisi ajatuksesta, että elämällä on olemassa sitä suojeleva elämän oma laki. Avioliiton yhtenä tärkeimmistä päämääristä on lasten hankkiminen ja heistä huolehtiminen. Mies ja nainen ovat luonnollinen pari lasten hankkimiseen ja heistä huolehtimiseen.

Sen paremmin valtio kuin kirkko ei voi kuitenkaan vaatia, että kaikki Suomessa olisivat kristittyjä ja joka suhteessa noudattaisivat kristillistä moraalia. Tässä suhteessa Suomi on tullut moniarvoiseksi.

Ihmiset voivat testamentata kaiken vapaasti. Mikäli tässä suhteessa on ongelmia, ne tulee ratkaista. Homopareina elävien verotus ja sosiaalietuudet tulee saada oikeudenmukaisiksi. Tässä suhteessa vertaisin homopareja avopareihin. Oikeastaan molemmat tulisi vaatia merkittäväksi väestörekisteriin em. syiden vuoksi.

Homoparien nykyisenlainen rekisteröinti sinänsä on silti jo ongelmallinen. Jotta homot eivät olisi eriarvoisessa suhteessa verrattuna avopareihin yhdessäasumisilmoitus olisi pitänyt riittää. Nyt on lähdetty tielle, jossa vaatimuksille tuskin löytyy loppua.

Luettelin aiemmin joitakin epäterveinä pitämiäni seksuaalisuuden muotoja. Ainakin sisarusten väliset (niin homo- kuin heteroseksuaaliset) suhteet ovat hyvinkin rinnastettavissa homopareihin kuten myös kolmen transseksuaalin muodostamat ryhmät ja insestiset seksuaalisuhteet. Samoista syistä kuin homot haluavat rekisteröityä, pitäisi sallia esim. keskenään asuvien sisarusten ja isän ja tyttären sallia parisuhteensa rekisteröinti. Samoin moniavioisuutta kannattavan tulisi saada kaikki suhteensa rekisteröityä. Jos ennen pidettiin homoja epätasa-arvoisessa asemassa, samalla logiikalla nykyisin toisiinsa ihastuneet sisarukset ja transseksuaaliset ihmiset sekä insestiä harrastavat vanhemmat ovat epätasa-arvoisessa asemassa tavanomaisiin pariskuntiin nähden.

Homoseksuaalisuuden ohella sangen yleinen epäterve seksuaalisuuden muoto on pedofilia. Pedofilia ja homoseksuaalisuus ovat lähellä toisiaan. Usein pedofilia on luonteeltaan homoseksuaalista. Thomas Mann ihaili vanhanakin nuoria kiinteävartaloisia miehiä. Ehkä nuori homoseksuaalisuuteen taipuva mies näkee vanhassa miehessä turvallisen isähahmon. Tästä asetelmasta ei ole pitkä matka siihen, että "namusetä" ihailee pienen pojan vartaloa ja lapsi näkee namusedässä aluksi vain isän korvikkeen.

Jos homoutta pidetään terveenä, insestissä ja pedofiliassa on rikollista vain pakottaminen. Pedofiili voi houkutella lasta. Rajan vetäminen sille, kuinka paljon lasta saa houkutella ja mistä alkaa pakottaminen vaikeutuu. Entä sitten minkä ikäistä lasta saa houkutella homoseksuaalisuuteen? Ikärajan määrittely on täysin kulttuurisidonnainen kysymys - joissakin kulttuureissa 12-vuotias lasketaan täysi-ikäiseksi. Pedofilian hyväksyminen on hyvin lähellä. Sallittavan "lapsirakkauden" ikäraja voidaan haluttaessa vetää hyvin alas. Ehkä alamme seuraavaksi keskustella pitäisikö pedofilia, insesti ja (kaikentyyppinen) moniavioisuus laillistaa. Niitä harrastetaan myös uskonnollisissa piireissä - joillekin laillistaminen voisi tietää "synninpäästöä". Tiedän että ainakin USA:ssa jotkut lääkärit puolustelevat pedofiliaa samantapaisiin syihin vedoten kuin homoliittojakin.

Itsensä myyminen ei ole mielestäni tervettä ja siihen liittyy usein raakaa rikollisuutta - olen kuullut verrattavan paritustoimintaa orjakauppaan. Mutta jos homous on tervettä, ilotalojen laillistamisen estämisessä on kyse on vain siitä, että siihen liittyy mafiamaisia rikollisia piirteitä. Myös lapsipornon hyväksyminen on hyvin lähellä.

Homoseksuaalisuutta kuten muitakin epäterveitä seksuaalisuuden muotoja puolustellaan tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymyksinä. Tarkastelen homoutta seuraavaksi tasa-arvo ja ihmisoikeuskysymysten näkökulmasta.

[Alku]