Vanhin tunnettu piirros

Historia

Perinnealusyhdistys Skutan r.y. päätti rakennuttaa Postijahti -aluksen, koska se oli alkujaan rakennettu Pohjanmaalla ja siitä löytyi vanhin alueella rakennettua alusta esittävä mallipiirustus Pietarsaaren museon avustuksella. Syväsukellus 1600-luvulle -projekti on lisännyt tiedontarvetta aikakauden laivanrakennuksesta, merenkulkutavoista, merimiesten elämästä, vaatetuksesta, navigoinnista, ruoka-aineista, ruokalajeista,   niiden valmistamisesta ja säilyttämisestä sekä astioiden malleista, materiaaleista ja niiden valmistustavasta. Samoin projektissa kuvataan millaisissa oloissa aluksilla ja saaristossa purjehdittiin.

Mikä alus Postijahti oli?

Ruotsin amiraliteettikollegio tilasi Suomesta monen muun laivan ohella neljän postijahdin sarjan Kruunupyyn Jouxholmin telakalta vuonna 1678. Alusten perusrunkomallin ja rikin oli suunnitellut Ruotsiin Englannista palkattu laivansuunnittelija Charles Sheldon. Ruotsi eli suurvaltakauden nousukautta. Naapurivaltiot olivat heikkoja ja Vaasa-suku oli onnistunut vakiinnuttamaan asemansa ja luomaan tehokkaan armeijan, joka laajensi vääjäämättä valtiota Itämeren reunoilla. Tällöin päätettiin parantaa mm. Suomen ja Ruotsin välistä postiliikennettä, joka oli ollut saariston postitalonpoikien tehtävänä. Saaristolaisten postiveneet olivat pieniä ja kalastuksen tarpeisiin rakennettuja. Postijahtien valmistuttua niitä eivät Ahvenanmaan talonpojat kuitenkaan halunneet ottaa käyttöön. Syytä tähän vastustukseen ei tiedetä. Syyn voidaan vain arvata olevan joko epäluulo uudentyyppisiä aluksia, kohtaan, pelko verohelpostusten lopettamisesta postikuljetuksilta, pelko suuremman aluksen vaatimasta toisenlaisesta purjehdustekniikasta tai ehkäpä alukset koettiin hankaliksi käsitellä.

Tyynessä, heikossa tuulessa tai satama-altaissa uusien postialusten liikuttelu ei käynytkään yhtä helposti kuin sujui huomattavasti pienemmän soudettavan ja purjehduskykyisen kalastajaveneen siirtely. Niinpä amiraliteetti otti alukset talonpoikien valitusten takia omaan käyttöönsä ja postikuljetusta jatkettiin Venäjän vallan ajalle saakka talonpoikien omilla veneillä. Tullin käyttöön siirtyi joku aluksista. Mihin tehtäviin muut kolme vuonna 1679 valmistuneista postijahdeista joutuivat tai millaisiksi niiden kohtalot muodostuivat ei ole selvinnyt eikä mahdollisesti ole enää selvitettävissäkään. Tämän asian selvittely vaatisi joka tapauksessa amiraliteettikollegion inventaarioluetteloiden tutkimista.

Sheldonin piirustuksissa postijahti on varustettu kahdella raakapurjemastolla. Yhdistyksen aluksen piirustukset laatinut Per Olov Hjortell suunnitteli aluksen kuitenkin yksimastoiseksi kahvelipurjerikillä varustetuksi laivaksi. Tällaisella rikillä varustettu alus on huomattavasti helpompi purjehtia kuin raakapurjelaiva. Historiallisesti on selvittelyssämme osoitettu, että kahvelipurje oli tullut jo Ruotsiin ja esiintyy joissakin kuvissa jo 1650-60-luvuilla, joten ei ole mahdotonta, etteivätkö nämäkin alukset tai ainakin joku niistä olisi saanut siihen aikaan modernia kahvelirikiä. Muuten postijahti edustaa mitoiltaan ja malliltaan kuutti -tyyppiä (skuta), joka oli hyvin tavallinen talonpoikaisrahtialustyyppi. Alkuperäisetkin alukset oli suunniteltu paitsi postin ja rahdin niin myös matkustajien kuljetukseen. Jahdin mitat ovat: pituus n. 12 m, leveys n. 3,5 m ja suurin syväys n. 1 m.

Miksi Postijahti rakennettiin Pohjanmaalla?

Pohjanmaasta oli tullut merkittävä laivanrakennusalue 1600-luvulla. Laivanrakennus silloin, kuten nykyäänkin edusti tekniikaltaan vaativampia elinkeinoja.
Laivanrakennustaitoja oli hankittu kauppamatkoilta Ruotsiin ja Baltiaan. Samoin oli käyty rakennustöissä hankkimassa lisäelantoa Ruotsissa ja opittu uusia tekniikoita. Rannikon talonpojat olivat lisäksi tottuneet rakentamaan kalastusveneensä itse, joten ei ollut kovinkaan suuri harppaus ruveta tekemään vähän suurempia aluksia myyntiin.

Miten sitten oli mahdollista, että Tukholmasta katsoen valtakunnan takapajulassa Pohjanmaalla valmistettiin lähes kaikki Suomessa tehdyt alukset ja että niitä riitti myyntiin Ruotsiinkin? Aiemmin pohjalaisten laivanrakennustaitoja selitettiin sillä, että he olivat niin taitavia kirvesmiehiä ja puuseppiä. Toisaalta puusepäntaitojen kehittyneisyyttä selitettiin sillä, että he rakensivat niin paljon laivoja. Tällaisesta kehäpäätelmästä päästään tarkastelemalla ajanjakson taloudellisia oloja Pohjanmaalla.

Tervanpoltto oli luonut Pohjanmaalle huomattavaa varallisuutta ja rannikkokaupunkien kauppiaiden oli kasvavilla pääomillaan mahdollista varustaa yhä uusia aluksia tervankuljetukseen kotikaupungin ja Tukholman väliseen liikenteeseen. Paluulasteina tuotiin tervasta saaduilla varoilla hankittua suolaa, mutta myös käsiteollisuustuotteita, kuten hienompia kankaita, metalliesineitä, aseita ja jopa vähitellen leviäviä nautintoaineita kuten tupakkaa ja kahvia, joita tervan vaurastamat talonpojat alkoivat vähitellen hankkia.

Laivanrakennustaitoja oli hankittu kauppamatkoilta Ruotsiin ja Baltiaan. Samoin oli käyty rakennustöissä hankkimassa lisäelantoa Ruotsissa ja opittu uusia tekniikoita. Rannikon talonpojat olivat lisäksi tottuneet rakentamaan kalastusveneensä itse, joten ei ollut kovinkaan suuri harppaus ruveta tekemään vähän suurempia aluksia myyntiin. Suomessa oli myös rannikolla saatavissa sopivaa puutavaraa laivojen rakennusaineiksi. Itsenäiset ja vaurastuneet rannikon talonpojat olivat
ruotsinkielentaitoisia ja tottuneet asioimaan Ruotsissa, mikä helpotti kruunun laivatelakoiden perustamista Pohjanlahden rannikolle. Suuri laivojen kysyntä suurvaltakauden sotien aikana pakotti kruunua etsimään sopivia telakkapaikkoja myös Suomen puolelta ja näin perustettiin myös Kruunupyyhyn valtion laivaveistämö.

Navigointi ja purjehtiminen

1600-luvun aluksen kippari oli hyvin alkeellisten apuvälineiden varassa. Kompasseja oli käytössä ja yötaivaan tähtikuvioiden perusteella osattiin suunnistaa ainakin pääsuuntiin. Muuten merimatka oli aina suuri seikkailu ja elämysmatka, josta useimmiten selvittiin.

Käytössä ei ollut säätiedotuksia ja koska liikkeelle pääsyyn tarvittiin tuulta, se saattoi kehittyä myrskyksi.
Toisaalta tuona aikana osattiin päätellä luonnon merkeistä ja varsinkin pilvimuodostelmista miten lähituntien ja jopa lähipäivien sää oli kehittymässä. Tällaisessa merenkulussa perinnetiedoilla oli hyvin suuri merkitys, missä arkipäivän havainnot, uskomukset ja kertomukset aiemmista matkoista loivat varmaankin osin turvattoman tunteen. Laivojen päälliköt olivat itseoppineita kalastajia tai talonpoikia. 1600-luvulla oli myös vielä pelättävä merirosvoja tai sotatilan aikana vihollismaan sotalaivojen kaapparitoimintaa. Rannikoiden muodoista oli jonkinlaisia käsityksiä, mutta merenkulun turvalaitteita ei ollut. Aikakauden kartat olivat suuntaa antavia, mutta pelkästään niiden perusteella kulkeminen olisi ilman paikallistuntemusta johtanut ja usein johtikin haaksirikkoon. Pimeys, myrskyt ja sumut olivat 1600-luvun merenkulkijalle kauhun paikkoja, koska luotettavaa paikannusmenetelmää ei ollut. Pohjanlahdella varsinkin Suomen puoleisen rannikon tuntumassa olivat vaanimassa pitkät ja paikoin kauas ulottuvat poikittaismoreenit siirtolohkareineen matalissa vesissä. Tämän vuoksi pyrittiin purjehtimaan päiväsaikaan ja selkeällä ilmalla.

Merimiesten yleisesti tunnettu taikauskoisuus on tarkoitus ottaa dramaturgiaan mukaan. Joukko vanhoja loitsuja ja taikoja on kerätty, tarkoituksena on käyttää niitä esimerkkeinä 1600-luvulle tyypillisestä salaperäisten voimien uskosta.

 

  Alkuun