Jälleensyntyminen ja kristinusko

Sisällysluettelo:

1. JäLLEENSYNTYMINEN

Noin 20% suomalaisista uskoo jossain muodossa jälleensyntymiseen. Amerikassa jälleensyntymiseen uskoi 23% jo vuonna 1982. Oppi jälleensyntymisestä länsimaisessa kontekstissa on suhteellisen nuori ilmiö, joskin sen leviäminen on ollut nopeaa. Monet rock- ja elokuvatähdet ovat julistaneet uskoaan jälleensyntymiseen ja vaikuttaneet osaltaan opin leviämiseen myös nuorison keskuuteen. Näyttelijä Sylvester Stallone mm. uskoo olleensa edellisessä elämässään keski-amerikkalainen apina.¹ Maailmanlaajuisesti ajatellen kyseessä on varsin vanha ilmiö, sillä jälleensyntymisoppi juontaa juurensa hamaan muinaisuuteen. Suhtautuminen kyseiseen oppiin vaihtelee ja esimerkiksi idän uskonnoissa jälleensyntymisoppia ei niinkään pidetä teoriana, vaan luonnonlakina. Länsimaihin jälleensyntymisoppi levisi sekä teosofisen seuran perustajan Blavatskyn että monien hindulaisten "lähetysgurujen" myötä.

Kahden suuren jälleensyntymistä opettavan maailmanuskonnon hindulaisuuden ja buddhalaisuuden näkemykset eroavat jonkin verran toisistaan myös jälleensyntymisen osalta. Ero niiden välillä ei kuitenkaan ole lähimainkaan niin suuri, kuin mitä ero on länsimaisiin oppeihin nähden. Buddhalaisen näkemyksen mukaan kuolevainen sielu lakkaa olemasta kuolemassa ja vain jollakin epäselvästi määritetyllä tavalla karma siirtyy vaikuttamaan seuraavan elämän laatuun. Yhteys kahden elämän välillä rakentuu skandhojen varaan. Nämä ovat erilaisia ominaisuuksia tai mekanismeja, jotka toimivat ikään kuin karman siirtäjinä. Hindulaisuudessa puhutaan jivasta, joka on eräänlainen persoonaton sielu. Itse asiassa näiden suurten maailmanuskontojen alkuperäisten lähteiden mukaan ainoastaan varsinainen karma jälleensyntyy eli reinkarnoituu. Joidenkin oppineiden mukaan jälleenruumiillistuminen ja jälleensyntyminen tulisi erottaa käsitteinä toisistaan. Jälleenruumiillistuminen liittyy hindulaiseen käsitteistöön, kun taas jälleensyntyminen on lähempänä buddhalaista ajatusmallia, jossa persoonaton elämänvoima siirtyy kuin tuli, kun kynttilällä sytytetään toinen kynttilä.

Buddhalaisen filosofian taustalla on Gautaman pohdiskelema kärsimyksen ongelma, jonka hän ratkaisi pyrkimällä poistamaan kärsijän. Kun poistamme minän, ei jäljelle jää mitään, mikä voisi kärsiä. Tämän suuren valaistuksen Gautama eli Buddha koki bodhi-puun alla.² Vaikka käytännössä keskustelu jälleensyntymisestä keskittyy paljolti erilaisten mystisten kokemusten analysoimiseen, tulisi myös uskontojen taustafilosofia ottaa huomioon.

Länsimaissa jälleensyntymisopista on veistetty monenlaisia versioita ja viime vuosina oppiin on sekoitettu tieteellistä terminologiaa. Eri elämien välisiä karmallisia yhteyksiä sääteleviä skandhoja voidaan modernien jälleensyntymisen kannattajien mukaan verrata perimää kantaviin DNA-molekyyleihin ja kromosomeissa sijaitseviin geeniyhdistelmiin. Tieteen kohtaamat suuret mysteerit pyritään selittämään metafyysisten ajatusmallien mukaisesti, jolloin jälleensyntymisoppia sivuavia filosofioita alkaa löytyä myös popularisoiduista tiedeartikkeleista. Toisaalta länsimaiset idän uskonnon ystävät ovat tavallisesti paljon kiinnostuneempia siitä, mitä he voivat mystisesti kokea kuin siitä, mitä he voivat teologisesti ymmärtää.³ Tämähän kaikki sopii kokemusta korostavaan postmoderniin uskonnollisuuteen.

Ei siis voida puhua jostain tietystä tarkasti määritellystä jälleensyntymisopista, vaan enemmänkin eräänlaisesta maailmankatsomuksellisesta peruslähtökohdasta. Tämän peruslähtökohdan mukaan kuolemaan suhtaudutaan ikään kuin kieltäen. Kuolemaa ei siis ole, vaikka persoona lakkaa olemasta ja siirtyvää "sielua" ei sen tarkemmin määritellä. Sielunvaellusopista puhuttaessa oletetaan ihmisellä olevan jonkinlainen sielu. Jotta keskustelu länsimaisessa kontekstissa olisi mielekästä, tämä sielu tulisi luonnollisesti määritellä.

Käytännössä jälleensyntymisoppi ilmenee suomalaisten maailmankatsomuksessa yleensä lähinnä ehdotettuna vaihtoehtona. Jälleensyntymiseen uskominen ei tarkoita välttämättä voimakasta kyseiseen oppiin sitoutumista. Sitoutuminen on suhteellisen suorassa suhteessa maailmankatsomuksen filosofiseen syvyyteen tai kokemuksien voimakkuuteen. Kännipäiten voidaan olla välillä hyvinkin syvämietteisiä filosofeja, joiden maailmankatsomukset haihtuvat alkoholin myötä pikkuhiljaa yön vaihtuessa aamuksi.

2. Jälleensyntymisopin ongelmia

2.1. Mikä siirtyy ja kuka on ketä?

Mikä on persoonan määritelmä? Mikä siirtyy ihmisen kuollessa seuraavaan fyysiseen olomuotoon? Persoonahan muodostuu ympäristön vaikutuksen ja geeniperimän rajoissa. Olemme kaikki oman henkilöhistoriamme tulosta. Jos Urpo kuoli vuonna 1999 ja Pertti syntyi samana vuonna Urpon reinkarnaationa, mikä on se osa Perttiä, joka on itse asiassa osa Urpoa? Urpon tietoisuushan ei enää elä Pertissä, vaan Pertillä on oma minuutensa ja tietoisuutensa. Ruumiista irtautumiskokemukset eivät puolla jälleensyntymistä, vaan pikemminkin osoittavat, että minuus jatkaa itsenäistä elämää ruumiin ulkopuolellakin. Jos oletamme, että Urpon elämä ja minuus on kaikkien kokemusten myötä talletettuna Urpon "minuusdisketille" ja kyseinen disketti tyhjennetään kaikesta tiedosta, mikä disketissä on silloin enää Urpoa?

Varsinaiset itämaiset jälleensyntymiskäsitykset ovat pystyneet kiertämään tämän ongelman olettamalla minuuden käytännöllisesti katsoen kuolevan ja tuhoutuvan fyysisen kuoleman yhteydessä. Länsimainen jälleensyntymiskäsitys on kuitenkin auttamattomasti juuttunut persoonan määrittelemisen suohon. Itämainen käsite minuuden loppumisesta ja länsimaissa sijaa saanut puhtaan rationalistinen käsite kuolemasta elämän totaalisena loppumisena, ovat itse asiassa varsin identtisiä. Toivoa minuuden säilymisestä ei itämaisesta jälleensyntymisajattelusta voi löytää ja länsimaiset versiot puolestaan ovat käsitteellisesti ristiriitaisia.

2.2. Kuka kertoo, kuka on kiltti?

Miten uusi elämä määräytyy?
Keskustelin erään keski-ikäisen miehen kanssa jälleensyntymisestä. Mies uskoi vakaasti jälleensyntymiseen ja oli menossa kurssille, jossa opetetaan edellisten elämien mieleenpalauttamista. Miehen jälleensyntymisopin perusajatuksen mukaan ihmisen teot määrittävät sen, missä muodossa hän syntyy. Pahan elämän jälkeen huonommassa muodossa ja hyvän elämän jälkeen paremmassa. Vaikka hänen ajatuksensa kuulostivat aluksi huolellisesti pohdituilta, niihin sisältyi tiettyjä filosofisia ongelmia.

Miten määritellään hyvä ja paha?
Millä perusteella määrittelemme hyvän ja pahan, jos ei ole olemassa absoluuttista totuutta. Kärsiminen pyritään ohittamaan kieltämällä sen todellisuus. Mitä eroa on Hitlerillä ja äiti Teresalla? Molemmilla oli voimakas visio ja tavoite, johon he pyrkivät. Molempien mielestä heidän tavoitteensa oli oikeutettu. Suurin osa ihmisistä pitää kuitenkin äiti Teresan tavoitetta oikeana ja Hitlerin tavoitetta vääränä. Millä perusteella? Voimmeko sanoa, että Hitler oli väärässä, jos kaikki olevainen on yhtä?⁴ Käsitys siitä, että äiti Teresan tavoitteet olivat oikeammat perustuu siihen näkemykseen, että ihmisen arvo on suurempi kuin vaikkapa lepraa aiheuttavan viruksen. Toisaalta Hitlerin mukaan juutalaiset olivat kuten viruksetkin alempiarvoisia kuin arjalaiset. Näin Hitler ei mielestään toiminut yhtään sen huonommin kuin äiti Teresa. Mikä on karma? Millä perusteella karma määrittelee hyvän ja pahan? Onko lopultakaan millään mitään merkitystä, jos kaikki on vain mayaa, harhaa?

Kuka vastaa kenenkin teoista?
Jälleensyntymisoppi edellyttää jonkinlaisen "olevaisen" olemassaoloa, joka siirtyy elämästä toiseen. Jos oletamme, että Hitler joutuu syntymään kuusi miljoonaa kertaa, ikään kuin rangaistukseksi surmaamistaan juutalaisista, törmäämme yksilön vastuun määrittämisen ongelmaan. Oletetaan, että Hitler syntyy sokeana lapsena Merikarvialaiseen kalastajaperheeseen. Kärsiikö tämä lapsi Hitlerin tekemistä rikoksista ja miten hänen (lapsen) elämä vaikuttaa seuraavaan elämään. Kumman teot painavat seuraavassa elämässä enemmän, Hitlerin vai sokean lapsen? Kärsivätkö kaikki kuusi miljoonaa jälleensyntynyttä "hitleriä" samalla tavalla viattomana kuin Hitlerin uhrit? Entäpä, jos Hitlerin uhrit olivatkin aikaisemmissa elämissään tekemistään rikoksista kärsiviä ihmisiä. Eikö Hitler tällöin toteuttanut vain karman lakia? Miksi Hitleriä tällöin rangaistaan. Karma on kuin mielivaltainen testamentti, joka siirtyy sattumanvaraisesti eri ihmisten elämään vaikuttamaan joko hyvää tai huonoa.

Miten edellisistä elämistä voidaan oppia?
On vaikea pitää karman lakia, tai reinkarnaatiota "oppimiskokemuksena" (kuten new agen kannattajat opettavat), jos palkinnot ja rangaistukset annetaan ilman tietoisuutta siitä, että ollaan palkittavana tai rangaistavana. Jos viisitoistavuotias tyttö kuolee tuskalliseen leukemiaan, koska sattui edellisessä elämässään olemaan Josef Stalin, mutta ei ikinä itse tiedä sitä, voidaanko tätä pitää oikeudenmukaisena? Mitä hänen leukemiansa voi opettaa hänelle edellisestä elämästään, jos hän ei muista edellistä elämäänsä?⁵

2.3. Kokemukset edellisestä elämästä

Varsin usein ihmisen uskonnolliset näkemykset pohjautuvat kokemuksiin. Aikamme postmodernissa yhteiskunnassa kokemuksellisuuden ja elämyksien etsiminen on korostunut. Niinpä kokemuksia edellisen elämän mieliinpalautumisesta pidetäänkin ainakin käytännössä vahvimpana todisteena jälleensyntymisestä.

Mieleenpalautumiset jaetaan niiden luonteen perusteella kahteen eri kategoriaan:

1. Hypnoosissa esille nouseviin muistikuviin.
2. Spontaaneihin mieleenpalautumisiin

Hypnoosissa muistetut elämät
Hypnoottisessa regressiossa hypnotisoija johdattaa henkilöä muistamaan asioita edellisistä elämistään. Monet kokemukset UFO-abduktioista ja SRA:sta⁶ on saatu "selville" hypnoottisen regression avulla. Kyseistä menetelmää on kritisoitu siitä, että hypnotisoija pystyy syöttämään kokemuksia hypnotisoidun henkilön muistiin ja ajatusmaailmaan. Hypnoottisessa transissa ihmisen alitajuntaan ja muistiin pystytään nimittäin vaikuttamaan varsin tehokkaasti. Tutkija Vishal Mangawadi huomauttaa hypnoosia koskien:

"...hypnoosin aikana tapahtuva prosessi ei ole puhdas aiempien muistojen "mieleenpalauttaminen", vaan niiden "muokkaaminen" - yritys miellyttää hypnotisoijaa. Hypnotisoitu henkilö täyttää muistissa oleva aukot toisiinsa liittymättömillä muistoilla, fantasioilla ja väärennetyillä mielikuvilla. Juuri niistä kysymyksistä, joita hypnotisoija tekee, tulee suggestioita (ehdotuksia), jotka puolestaan yllyttävät hypnotisoitua luomaan muistoja."⁷

Esimerkiksi Helen Wambach, joka on yksi huomattava nimi edellisten elämien mieleenpalauttamisessa hypnoosin avulla, ottaa terapiaan samalla kertaa suurehkoja ryhmiä. Asiakkaiden vajottua transsiin hän alkaa pyytää heitä palaamaan ajassa taaksepäin tiettyihin vuosiin ja kertomaan vaikutelmiaan. Wambachin käyttämän menetelmän johdosta "mieliinpalautumisia" ei voida pitää todisteina jälleensyntymisestä, vaan pikemminkin ihmisten alitajuntaa vaikuttamisena hypnoottisen suggestion keinoin. On erikoista, että eräskin Wambachin asiakkaista omaksui täysin "edellisen elämän" persoonansa ja ilmoitti eläneensä 2083 vuotta ennen Kristusta. Miten ihmeessä tämä neljä tuhatta vuotta sitten elänyt "persoona" osasi sijoittaa elinhetkensä Kristuksen syntymän mukaan?⁸

Koska esimerkiksi Wambachin harrastusten piiriin on kuulunut okkultistisia toimintoja aina spiritismi-istunnoista automaattikirjoitukseen, voidaan demonistakin vaikutusta pitää hyvin mahdollisena Wambachin "terapioissa". Erilaisten okkultististen harrastusten yhteyksistä demonimaailmaan, harha-aistimuksiin sekä vakaviin mielenterveysongelmiin on olemassa vahvaa näyttöä.⁹

Huomioon tulee ottaa myös se, että mieleenpalauttamiskurssit ja -terapiat eivät ole ilmaista kansanhuvia. Terapeutit ja gurut ansaitsevat praktiikoillaan ja julkaisuillaan varsin hyvin, mikä saattaa vaikuttaa kielteisesti toiminnan rehellisyyteen. Bisneksen pyörimisen kannalta katsoen edellisiin elämiin on saatava yhteys tai istuntosaleja ei enää tarvitse tuulettaa.

Spontaanit mieleenpalautumiset
Spontaaneissa mieliinpalautumisissa henkilö "muistaa" tai tietää asioita jonkun aiemmin eläneen ihmisen elämästä, ilman hypnoosia tai vastaavaa johdattelua asiaan. Deja vu-ilmiötkin¹⁰ on joskus tulkittu tällaisiksi mieliinpalautumisiksi. Joskus pienet lapset kertovat hämmästyttävän tarkkoja asioita ennen heidän syntymäänsä eläneiden sukulaisten elämästä ja jopa väittävät olevansa kyseisiä henkilöitä.

Ian Stevenson on tutkinut satoja tapauksia, joissa on ollut kysymys spontaanista edellisen elämän muistamisesta. Stevensonia arvostetaan laajalti luotettavana ja ammattitaitoisena tutkijana ja moniin hänen esittämiinsä tapauksiin liittyy selkeästi yliluonnollista tietämistä sekä vakavasti otettavia viitteitä toisen persoonallisuuden läsnäolosta jossakin henkilössä. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisesta on vieraalla kielellä puhuminen¹¹ ja jopa keskusteleminen,¹² myöhemmin tarkastuksessa oikeiksi havaitut tiedot "edellisen eläjän" kokemuspiiristä ja kuollutta henkilöä muistuttavat luonteenpiirteet tai syntymämerkit.

Vaikka perustelut vaikuttavat ensisilmäyksellä vahvoilta, ilmiölle löytyy myös toinen selitys kristillisessä viitekehyksessä. Raamatun mukaan demonit voivat vaikuttaa ihmisessä ja koska ne ovat eläneet läpi ihmiskunnan historian, ne pystyvät antamaan tarkkaakin informaatiota aiemmista elämistä. Kyseinen näkemys ei rajoitu vain kristittyihin tutkijoihin, vaan mm. puhdasoppista hindulaisuutta edustava hinduswami Sri Sri Somasundara Desika Paramachariya kommentoi Stevensonin tapauksia avoimessa kirjeessän tälle:¹³

"Yksikään niistä 300 tapauksesta, joista kerroitte, ei tue käsitystä jälleensyntymisestä. Niissä on kysymys hengen valtaan joutumisesta, mille Etelä-Intian viisaat eivät suurestikaan anna arvoa."

Spontaanien mieleenpalautumisten käyttämiseen jälleensyntymisen todisteena liittyy muitakin ongelmia. Joissakin Stevensonin tutkimissa tapauksissa "sielunkantajat" olivat eläneet samanaikaisesti. Jos siis Nils-Olof on syntynyt 1985 ja Edvartson on kuollut 1988 ja Nils-Olof oireilee Edvartsonin persoonan piirteitä ja väittää olevansa Edvartson, joudutaan jälleensyntymishypoteesi kyseenalaistamaan. Tällaisessa tapauksessa kysymyksessä on korkeintaan ihmisen "sielun" väkivaltainen tunkeutuminen toiseen ihmiseen. Myös tapaus, jossa "sielu" tiesi edellisen ruumiinsa tarkan hautapaikan herättää ihmetystä.¹⁴ Sieluhan irtaantuu ruumiista ennen hautausta (toivottavasti) ja näin ollen tämä viittaa pikemminkin yliaistilliseen havaitsemiseen (ESP) kuin jälleensyntymiseen. Yliaistillinen havaitseminen puolestaan liittyy usein demonipossessioksi luokiteltaviin tapauksiin, mikä osaltaan tukee kristillistä demonisaatiohypoteesia.

Ristiriitaisia reinkarnaatiokäsityksiä
Eri jälleensyntymisopin kannattajilla on paljon toisistaan poikkeavia näkemyksiä opin olemuksen ja sisällön suhteen. Esimerkiksi ruusuristiläisten mukaan jokainen ego ruumiillistuu joka 144. Vuosi. Spontaaneja edellisen elämän muistamisia tutkineen Ian Stevensonin mukaan "odotusaika" oli eri elämien välillä noin 5-10 vuotta, kun taas regressiohypnoosiin luottavan Helen Wambachin mukaan kuoleman ja uuden syntymän välinen aika on noin 51 vuotta.¹⁵ Riippuen koulukunnasta tai gurusta sielujen "huilauspaikat" vaihtelevat varsin paljon. On mielenkiintoista, että viimeaikoina new agen julistus on sivuuttanut jälleensyntymisen tarpeen ja alkaneet korostaa kaikkien pääsevän jo ensi yrittämällä eräänlaiseen taivaaseen.¹⁶ Sielujen siirtymisen maantieteellisestä ulottuvuudesta on myös eri näkemyksiä. Wambach väittää sielujen siirtyilevän rodusta toiseen, kun taas Stevensonin tutkimuksissa potilaat jälleensyntyivät samaan etniseen ryhmään.¹⁷

2.4. Kristinusko ja jälleensyntyminen

Kristinuskon uudestisyntymis-termistä on usein yritetty johtaa ajatus jälleensyntymisestä. Kyseinen termi tarkoittaa kuitenkin Uuden testamentin teologiassa täysin eri asiaa, mikä käy ilmi jo pintapuolisestakin sanan tekstiyhteyden tutkimisesta. Uuden testamentin perusteella on yksinkertaisesti mahdotonta opettaa jälleensyntymistä. Jeesuksen opetuksilla oli voimakkaasti juutalainen uskonnollinen tausta, johon ei kuulunut minkäänlaista jälleensyntymisopetusta.¹⁸ Uudestisyntyminen ja jälleensyntyminen sekoitetaan joskus New age -kirjoituksissa, mikä osaltaan paljastaa ns. todistekohtien¹⁹ täydellisen puuttumisen. Vaikka filosofian professori Geddes MacGregor on tehnyt varmasti "vakavimmin otettavan" jälleensyntymisopin ja kristinuskon yhdistämisyrityksen, hänkin tunnustaa, "ettei jälleensyntyminen varsinaisesti sisälly Raamatun opetukseen".²⁰ Jeesus ei opettanut jälleensyntymistä, eikä hänen toiminnastaan voida löytää viitteitä New age -liikkeen vaalimasta jumalakuvasta.

1. Oppi inkarnaatiosta oli ehdottoman keskeinen varhaiskristilliselle seurakunnalle ja kristinuskolle yleensä. Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumala, ei ihmiseksi tullut ihminen tai orava. Näin jo pelkästään inkarnaatio-oppi on yhteensovittamaton jälleensyntymisajatuksen kanssa.
2. Jeesus jatkoi ylösnousemuksen jälkeen elämäänsä olennaisesti samassa ruumiissa ja henkisessä minässä, kuin ennen kuolemaansa. Mm. haavat Jeesuksen kyljessä ja käsissä antavat ymmärtää, että näin todella evankeliumien kirjoittajien mukaan oli. Jälleensyntymisopin mukaan Jeesuksen jivan olisi pitänyt siirtyä juurisyntyvään tai siitettävään ihmisalkuun tai johonkin muuhun syntyvään otukseen.
3. Jeesus antoi syntejä anteeksi. Tällä Jeesus olisi katkaissut karman kierteen, jossa kukin saa tekojensa mukaan seuraavassa elämässä. Tätä Jeesuksen toimintaa ei pystytä sovittamaan yhteen jälleensyntymisopin kanssa.

Amerikkalainen tutkija Doug Groothuis tiivistää kristinuskon ja new age-jälleensyntymisen vertailunsa seuraavasti:

1. Niinkutsutut todisteet jälleensyntymisestä, jotka on saatu hypnoosissa voidaan selittää paremmin psykologisina häiriöinä tai jopa demonisena kokemuksina.
2. On vaikea pitää karman lakia, tai reinkarnaatiota "oppimiskokemuksena" (kuten new agen kannattajat opettavat), jos palkinnot ja rangaistukset annetaan ilman tietoisuutta siitä, että ollaan palkittavana tai rangaistavana. Jos viisitoistavuotias tyttö kuolee tuskalliseen leukemiaan, koska sattui edellisessä elämässään olemaan Josef Stalin, mutta ei ikinä itse tiedä sitä, voidaanko tätä pitää oikeudenmukaisena? Mitä hänen leukemiansa voi opettaa hänelle edellisestä elämästään, jos hän ei muista edellistä elämäänsä?
3. Jos kaikki on yhtä ja yksilöllisyys on lopulta vain harhaa (monismi), miten yksilösielu voi reinkarnoitua ruumista toiseen? "Ykseys" opetus on ristiriidassa yksilökäsitteen kanssa, kuitenkin tarvitaan yksilöllisiä sieluja, jotta voidaan muodostaa koherentti oppi karmasta ja henkilökohtaisesta vastuusta. Jonkun täytyy reinkarnoitua.
4. Raamatullinen opetus Kristuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen historiallisuudesta on tosiasioilla hyvin perusteltu, toisinkuin spekuloinnit oletetuista edellisistä elämistä. On olemassa parempia todisteita Kristuksen ylösnousemuksesta kuin reinkarnaatiosta.²¹

3. Lopuksi

Jälleensyntyminen kuuluu tavalla tai toisella lähes joka kolmannen maailman asukkaan uskonnolliseen elämänkatsomukseen. Myös länsimaissa kyseinen oppi on levinnyt monine koulukuntineen suhteellisen voimakkaasti viimeisen sadan vuoden aikana. Koska lähes viidennes suomalaisista uskoo jollain tavalla sielunvaellukseen, on evankelioivan kristityn syytä pystyä keskustelemaan asiasta ainakin perustasolla

Lähdeviitteet

Palaa alkuun