Mun nimi on Sari
Pöllänen ja ole 25v. ja asun Hyvinkäällä
tällä hetkellä. Olen tullut uskoon 29.12.98. Nyt aionkin
Matti Kankaanniemen pyynnöstä todistaa siitä suuresta
ihmeestä, mitä mun elämä tänä
päivänä edustaa! Siitä mitä mun
elämässä on tapahtunut, kuuluu kaikki kunnia, kiitos ja
ylistys Jumalalle!
Mä tulin ekan kerran
uskoon jo 6 vuotiaana ja olin ns. lapsenuskossa. Asuimme silloin koko perhe
Pohjois- Suomessa ja muuttaessamme tänne Etelä-Suomeen, mulla
alkoi vaikeudet elämässäni. Suuri muutos
elämässä ja vaikea murrosikä toivat mun
elämääni paljon paineita. Niihin aikoihin muutin pois himasta
ja olin silloin 14v. Silloin mun elämääni tuli vahvasti
alkoholi mukaan ja aloin myös polttaa tupakkaa. Musta tuli
väkivaltainen, agressiivinen nuori ja olin todella kapinallinen! Koulua
en juuri jaksanut käydä ja ylä-asteella 9lk:n
joulutodistuksen keskiarvo oli 4,6 ja poissaoloja oli 350 tuntia. Mä
vihasin kaikkia mahdollisia auktoriteetteja!
Mun elämä oli saanut
alaspäin menevän suunnan ja se syöksykierre jatkui yhä
kiihtyvällä vauhdilla. Vuosia oli lätrännyt viinan
kanssa, jota ilman en enää osannut elää tai
pitää missään muodossa hauskaa. 18v.
täyttäessäni aloin sitten baareissa ja muissa paikoissa
tutustua tyyppeihin, jotka itse käyttivät huumeita. Aloitin
hasiksella ja alkoholi alkoi jäädä pois mun
päihdyttävistä aineistani. Olin myös
päättänyt, että mä aion kokeilla vielä joskus
amfetamiinia. Mun frendit jotka itse käyttivät kovempia aineita,
sanoivat, ettei mun kannata kokeilla, koska he tiesivät mun luonteen ja
sen rohkeuden plus vielä sen kuinka fiilishakuinen mä olin ja he
tiesivät, että se on todella mun menoa, jos erehdyn kokeilemaan!
Mutta niin tuli se päivä, kun mä sitten ekan kerran jo
kokeilin. Eikä mennyt kauaa, kun jo ekan kerran olin vetänyt
suonensisäisesti. Mä jäin heti ekasta kerrasta koukkuun!
Jäin jo siitä nuuskaamisesta, mutta lopullinen niitti oli se, kun
vedin suoneen. Yritin päästä aineista eroon, mut se ei ollut
helppoa! Mä yritin ja yritin, mut aina mä olin takasin samassa
jamassa kuin ennenkin. Monet kerrat yritin erilaisten katkojen kautta
päästä irti aineista. Menentin aineiden takia kaiken
omaisuuteni ja kotini. Asuin pari viime vuotta ennen uskoontuloani kaduilla
ja rahoitin kaikenlaisilla rikoksilla aineidenkäyttöni. Olin
myös menettänyt terveyteni. Mä sairastuin B,- ja
C-hepatiittiin. Sain nämä virustaudit likaisista neuloista ja
ruiskuista. Olin täysin pohjalla ja mun elämä oli tullut aika
lopulliseen tilanteeseen ja oli pakko tapahtua jotain. Olin sitten
yhdessä aika vaarallisessa tilanteessa ja siellä
sydämessäni hiljaa ajattelin, että "jos
täältä selviän, niin tahdon alkaa elämään
normaalia elämää". Jumala tarttui mun
hätähuutoon ja siitä alkoi mun elämässäni
johdatus, vaikka en sitä silloin tajunnutkaan, sillä en tiennyt
edes sitä, että Jumala oli kuullut mun huudon. Niinpä samana
keväänä Jumala alkoi kutsumaan mua voimakkaasti. Uskonasiat
kiinnostivat mua paljon ja Jumala oli lähettänyt mun
elämään ihmisen, jonka tunsin vuosien takaa ja hän oli
itse saanut pelastua. Hän oli elävä esimerkki Jumalan
muuttavasta voimasta. Mun etsikkoaika kesti reilun puolisen vuotta. Olin
niin kiinnostunut, että sanoinkin olevani "omassa uskossa".
Kunnes taas retkahdin aineisiin. Mun puolesta käytiin rukoustaistelua.
Paloin tosi nopeesti loppuun ja tämä jäi mun viimeiseksi
kerraksi, kun käytin aineita. Jumala johdatti mut Hangonkadun katkolle
viikoksi ja siellä mä tajusin, että se oli Jumalan johdatus,
sillä mun huoneesta ikkunsata pakkastaivasta vasten oli uskomaton
näkymä; vasemmalla puolella Alppilan kirkon iso kaunis valaistu
risti ja oikealla puolella oli Linnanmäen maailmanpyörä!
Silloin tiesin tulleeni tieni päähän ja tiesin, että mun
olisi tehtävä ratkaisu elämäni suhteen ja koin,
että nämä olivat viimeisiä aikoja mun etsikkoajassani.
Katkon jälkeen palasin takaisin Hyvinkäälle tämä
uskovaisen ystävättäreni luokse ja niin neljän
päivän sisällä Jumala järjesti mulle sen
päivän, kun sain antaa elämäni Jeesukselle. Mun puolesta
oli neljä uskovaa rukoilemassa. Mun oli äärimmäisen
vaikea tunnustaa Jeesus elämäni Herraksi ja antaa niiden sanojen
tulla suusta ulos! Lopulta tein sen ja niin 29.12.98 synnyin uudesti
ylhäältä. Jumala vapautti mut huumeista, alkoholista,
vahvoista lääkkeistä ja tupakasta. Tupakan kanssa mä
takkuilin viikon, mut siihenkin sain lopulta voiman taivaasta. Menin
kasteelle heti seuraavassa kastetilaisuudessa, jonka tiesin olevan
ensimmäisenä, 28.2.99. Mulla ei vielä siinä vaiheessa
ollut edes asuntoa ja senkin Jumala antoi mulle heti seuraavana
päivänä. Mä tein vuokrasopimuksen 1.3.99. Mulle
soitettiin, että haluanko asunnon ja sain sen ihan Jumalan
johdattamana! Sitten mulla oli vielä nämä
hepatiitit...Mä rukoilin koko ajan yksin ja yhdessä muiden
uskovaisten kanssa ruumiinterveyttä. Nyt mulla on
näyttää todistus aluesairaalan
lääkäriltä, jossa todetaan mun verestä kadonneen
hepatiitti virukset! Jumala paransi mut yliluonnolisen
ihmeparantumisen kautta. mun olisi pitänyt syödä
lääkkeitä vuoden verran ja olisin saanut sivuvaikutsoireita
paljon, koska lääkkeet olisivat olleet
syöpälääkkeitä. Kiitos kuuluu
Jumalalle!
Mun sydän on
täynnä kiitosta Jeesusta kohtaan, sillä Hänen
ristinkuoleman kautta olen saanut uuden elämän! Mä sain
vapautua kaikesta kertaheitolla ja paranin Jeesuksen veren kautta. Jumala on
järjestänyt mun elämän uudelleen ja olen siitä
ikikiitollinen! Mä rakastan Jeesusta koko sydämestäni ja
haluan kertoa Hänen suuresta rakkaudesta kaikille, jotka Jumala mun
tielle johdattaa. Jeesus on mun huume tänä päivänä
ja en ilman Jeesusta voisi enää elääkään!
Halleluja! Siunausta kaikille lukijoille ja etsitään
Jumalan kasvoja niin me saadaan kaikki siinä sivussa! Haluan
omistaa vielä Psalmin 30, koska se on elävä paikka
Raamatussa mulle tänä
päivänä!