Mun nimi on Sari Pöllänen ja ole 25v. ja asun Hyvinkäällä tällä hetkellä. Olen tullut uskoon 29.12.98. Nyt aionkin Matti Kankaanniemen pyynnöstä todistaa siitä suuresta ihmeestä, mitä mun elämä tänä päivänä edustaa! Siitä mitä mun elämässä on tapahtunut, kuuluu kaikki kunnia, kiitos ja ylistys Jumalalle!
Mä tulin ekan kerran uskoon jo 6 vuotiaana ja olin ns. lapsenuskossa. Asuimme silloin koko perhe Pohjois- Suomessa ja muuttaessamme tänne Etelä-Suomeen, mulla alkoi vaikeudet elämässäni. Suuri muutos elämässä ja vaikea murrosikä toivat mun elämääni paljon paineita. Niihin aikoihin muutin pois himasta ja olin silloin 14v. Silloin mun elämääni tuli vahvasti alkoholi mukaan ja aloin myös polttaa tupakkaa. Musta tuli väkivaltainen, agressiivinen nuori ja olin todella kapinallinen! Koulua en juuri jaksanut käydä ja ylä-asteella 9lk:n joulutodistuksen keskiarvo oli 4,6 ja poissaoloja oli 350 tuntia. Mä vihasin kaikkia mahdollisia auktoriteetteja!
Mun elämä oli saanut alaspäin menevän suunnan ja se syöksykierre jatkui yhä kiihtyvällä vauhdilla. Vuosia oli lätrännyt viinan kanssa, jota ilman en enää osannut elää tai pitää missään muodossa hauskaa. 18v. täyttäessäni aloin sitten baareissa ja muissa paikoissa tutustua tyyppeihin, jotka itse käyttivät huumeita. Aloitin hasiksella ja alkoholi alkoi jäädä pois mun päihdyttävistä aineistani. Olin myös päättänyt, että mä aion kokeilla vielä joskus amfetamiinia. Mun frendit jotka itse käyttivät kovempia aineita, sanoivat, ettei mun kannata kokeilla, koska he tiesivät mun luonteen ja sen rohkeuden plus vielä sen kuinka fiilishakuinen mä olin ja he tiesivät, että se on todella mun menoa, jos erehdyn kokeilemaan! Mutta niin tuli se päivä, kun mä sitten ekan kerran jo kokeilin. Eikä mennyt kauaa, kun jo ekan kerran olin vetänyt suonensisäisesti. Mä jäin heti ekasta kerrasta koukkuun! Jäin jo siitä nuuskaamisesta, mutta lopullinen niitti oli se, kun vedin suoneen. Yritin päästä aineista eroon, mut se ei ollut helppoa! Mä yritin ja yritin, mut aina mä olin takasin samassa jamassa kuin ennenkin. Monet kerrat yritin erilaisten katkojen kautta päästä irti aineista. Menentin aineiden takia kaiken omaisuuteni ja kotini. Asuin pari viime vuotta ennen uskoontuloani kaduilla ja rahoitin kaikenlaisilla rikoksilla aineidenkäyttöni. Olin myös menettänyt terveyteni. Mä sairastuin B,- ja C-hepatiittiin. Sain nämä virustaudit likaisista neuloista ja ruiskuista. Olin täysin pohjalla ja mun elämä oli tullut aika lopulliseen tilanteeseen ja oli pakko tapahtua jotain. Olin sitten yhdessä aika vaarallisessa tilanteessa ja siellä sydämessäni hiljaa ajattelin, että "jos täältä selviän, niin tahdon alkaa elämään normaalia elämää". Jumala tarttui mun hätähuutoon ja siitä alkoi mun elämässäni johdatus, vaikka en sitä silloin tajunnutkaan, sillä en tiennyt edes sitä, että Jumala oli kuullut mun huudon. Niinpä samana keväänä Jumala alkoi kutsumaan mua voimakkaasti. Uskonasiat kiinnostivat mua paljon ja Jumala oli lähettänyt mun elämään ihmisen, jonka tunsin vuosien takaa ja hän oli itse saanut pelastua. Hän oli elävä esimerkki Jumalan muuttavasta voimasta. Mun etsikkoaika kesti reilun puolisen vuotta. Olin niin kiinnostunut, että sanoinkin olevani "omassa uskossa". Kunnes taas retkahdin aineisiin. Mun puolesta käytiin rukoustaistelua. Paloin tosi nopeesti loppuun ja tämä jäi mun viimeiseksi kerraksi, kun käytin aineita. Jumala johdatti mut Hangonkadun katkolle viikoksi ja siellä mä tajusin, että se oli Jumalan johdatus, sillä mun huoneesta ikkunsata pakkastaivasta vasten oli uskomaton näkymä; vasemmalla puolella Alppilan kirkon iso kaunis valaistu risti ja oikealla puolella oli Linnanmäen maailmanpyörä! Silloin tiesin tulleeni tieni päähän ja tiesin, että mun olisi tehtävä ratkaisu elämäni suhteen ja koin, että nämä olivat viimeisiä aikoja mun etsikkoajassani. Katkon jälkeen palasin takaisin Hyvinkäälle tämä uskovaisen ystävättäreni luokse ja niin neljän päivän sisällä Jumala järjesti mulle sen päivän, kun sain antaa elämäni Jeesukselle. Mun puolesta oli neljä uskovaa rukoilemassa. Mun oli äärimmäisen vaikea tunnustaa Jeesus elämäni Herraksi ja antaa niiden sanojen tulla suusta ulos! Lopulta tein sen ja niin 29.12.98 synnyin uudesti ylhäältä. Jumala vapautti mut huumeista, alkoholista, vahvoista lääkkeistä ja tupakasta. Tupakan kanssa mä takkuilin viikon, mut siihenkin sain lopulta voiman taivaasta. Menin kasteelle heti seuraavassa kastetilaisuudessa, jonka tiesin olevan ensimmäisenä, 28.2.99. Mulla ei vielä siinä vaiheessa ollut edes asuntoa ja senkin Jumala antoi mulle heti seuraavana päivänä. Mä tein vuokrasopimuksen 1.3.99. Mulle soitettiin, että haluanko asunnon ja sain sen ihan Jumalan johdattamana! Sitten mulla oli vielä nämä hepatiitit...Mä rukoilin koko ajan yksin ja yhdessä muiden uskovaisten kanssa ruumiinterveyttä. Nyt mulla on näyttää todistus aluesairaalan lääkäriltä, jossa todetaan mun verestä kadonneen hepatiitti virukset! Jumala paransi mut yliluonnolisen ihmeparantumisen kautta. mun olisi pitänyt syödä lääkkeitä vuoden verran ja olisin saanut sivuvaikutsoireita paljon, koska lääkkeet olisivat olleet syöpälääkkeitä. Kiitos kuuluu Jumalalle!
Mun sydän on täynnä kiitosta Jeesusta kohtaan, sillä Hänen ristinkuoleman kautta olen saanut uuden elämän! Mä sain vapautua kaikesta kertaheitolla ja paranin Jeesuksen veren kautta. Jumala on järjestänyt mun elämän uudelleen ja olen siitä ikikiitollinen! Mä rakastan Jeesusta koko sydämestäni ja haluan kertoa Hänen suuresta rakkaudesta kaikille, jotka Jumala mun tielle johdattaa. Jeesus on mun huume tänä päivänä ja en ilman Jeesusta voisi enää elääkään! Halleluja! Siunausta kaikille lukijoille ja etsitään Jumalan kasvoja niin me saadaan kaikki siinä sivussa! Haluan omistaa vielä  Psalmin 30, koska se on elävä paikka Raamatussa mulle tänä päivänä!