Sisällysluettelo:

1. Voiko Uuteen testamenttiin luottaa?

2.1. Bibliografinen testi
2.2. Sisäinen testi
2.3. Ulkoinen testi
2.4. Koska evankeliumit on kirjoitettu?
2.5. Paavalin kirjeet
Lähdeviitteet

1. VOIKO UUTEEN TESTAMENTTIIN LUOTTAA?

1.1. Miten historiallisten dokumenttien luotettavuutta arvioidaan?

Sotahistoriotsija C. S. Sandersin mukaan historiallisten dokumenttien luotettavuutta voidaan tutkia kolmella erityisellä testillä. Nämä testit ovat:

1. bibliografinen (onko käsissämme sama teksti, jonka kirjoittaja kirjoitti?)
2. sisäinen testi (väittävätkö kirjoittajat kirjoittavansa totta?)
3. ulkoinen testi (voimmeko vahvistaa kirjoitetut asiat jostakin ulkopuolisesta lähteestä?).

Tutkimme Uuden testamentin luotettavuutta mm. näiden testien avulla keskittyen lähinnä evankeliumeihin ja Apostolien tekoihin. Lopuksi käsittelemme vielä lyhyesti Paavalin kirjeitä ja erityisesti niiden kristologiaa.

2.1. BIBLIOGRAFINEN TESTI

Jotkut uskonnolliset yhteisöt sekä monet New Age -ryhmät väittävät, että Uusi testamentti on kahden tuhannen vuoden aikana vääristynyt niin paljon, että nykyistä Uutta testamenttiamme ei voida pitää olennaisesti samana kuin alkuperäisiä tekstejä. Alkuperäisistä käsikirjoituksista on tehty kopioita käsin kirjoittaen ja näin ollen tekstien välittämiseen on katsottu sisältyvän ns. inhimillisen tekijän. Kopioijat olisivat siis tämän näkemyksen mukaan muuttaneet tekstejä niin paljon, että alkuperäinen aines olisi vuosisatojen saatossa korvautunut muulla. Tämä teoria on kuitenkin osoitettu lopullisesti vääräksi. Eri puolilta Välimeren aluetta on löydetty noin 5200 käsikirjoitusta Uudesta testamentista. Näitä vertailemalla on voitu todeta, että ne ovat hämmästyttävällä tavalla yhdenmukaisia. Vanhimmat käsikirjoitukset ovat toiselta vuosisadalta ja ne on siis kirjoitettu 35-70 vuoden sisällä alkuperäisten tekstien kirjoittamisesta. Verrattuna muihin antiikin kirjoituksiin ja niistä säilyneisiin kopioihin Ut:n kirjoitukset ovat tämän testin suhteen monta kertaa ensin mainittuja luotettavampia.

Kirjoittaja	Koska kirj.?	Varh. kopio	Aikaväli	Kop. määrä
Casesar	100 - 44 e.Kr.	900 j.Kr.	1 000 v.	10
Platon (Tetralogies)	427 - 347 e.Kr.	900 j.Kr.	1 200 v.	7
Tacitus (Annals)	100 j.Kr.	1 100 j.Kr.	1 000 v.	20
Tacitus (muita teoksia)	100 j.Kr.	1 000 j.Kr.	900 v.	1
Plinius nuorempi (Historia)	61 - 113 j.Kr.	850 j.Kr.	750 yrs	7
Suetonius (De Vita Caesarun)	75 - 160 j.Kr.	950 j.Kr.	800 v.	8
Aristoteles	384 - 322 e.Kr.	1 100 j.Kr.	1 400 v.	5
Evankeliumit	55 - 95 j.Kr.	130 j.Kr.	35 - 70 v.	5 2001

Kuten ylläolevasta taulukosta näkyy Ut:n kopioita on noin 60 kertaa enemmän kuin muiden teosten ja aikaväli alkuperäistekstin ja varhaisimman kopion välillä on Ut:n osalta yli 10 kertaa pienempi kuin muiden teosten. British Museumin entinen johtaja ja arvostettu Uuden testamentin tutkija Sir Frederic G. Kenyon totesi:

"Alkuperäisen kokoamisen ja varhaisimpien olemassaolevien todistekappaleiden välinen aika on niin pieni, että sitä voidaan pitää käytännössä olemattomana. Viimeinenkin peruste epäilylle, jonka mukaan Kirjoitukset eivät olisi tulleet meille siinä muodossa kuin ne on kirjoitettu, on nyt poistettu. Sekä Uuden testamentin kirjojen autenttisuus että niiden yleinen luotettavuus voidaan katsoa lopullisesti vahvistetuksi."²

Jos kolmenkymmenen hengen ryhmä testaa jonkin tietyn tarinan muuttumista välitysprosessissa, se voi tehdä testin. Jokin tietty viesti lähetetään ketjussa eteenpäin ja sitten vertaillaan kussakin vaiheessa kulkevaa versiota alkuperäiseen. On selvää, että toisen välittäjän versio on paljon lähempänä alkuperäistä kuin vaikkapa kuudennentoista. Samalla tavalla merkityksellistä on se, että Uuden testamentin kopioita on säilynyt noin kolmekymmentä kertaa pienemmältä aikaväliltä kuin muiden antiikin kirjoitusten kopioita.

Jos kaksi kuulijaa kertoisi kuulemansa kertomuksen kumpikin kahdelle ystävällensä, jotka puolestaan kertoisivat omille ystävilleen, niin kymmenen "sukupolven" jälkeen kertomuksesta olisi periaatteessa 1024 versiota. Jos tällöin jokainen kymmenennen kierroksen jäsen kirjoittaisi kertomuksen paperille ja joku tutkija saisi käsiinsä nämä 1024 kopiota, hän voisi alkaa selvittää alkuperäistä kertomusta näitä kopioita vertailemalla. Vastaavalla tavalla Uuden testamentin alkuperäisiä tekstejä on selvitetty vertailemalla kopioita toisiinsa. Tätä vertailua tekevää tiedettä kutsutaan tekstikritiikiksi.

Eri käsikirjoitusten vertailu eli tekstikritiikki on pystynyt rekonstruoimaan Uuden testamentin alkuperäisestä tekstistä noin 98%:a. Suurin osa käsikirjoitusten tekstien välisistä eroista on täysin merkityksettömiä, eivätkä ne vaikuta kristillisen opin sisältöön. Esimerkkinä näistä eroista ovat esim. seuraavat Joh 6:69:n versiot:³

1. "Sinä olet Jumalan Pyhä"
2. "Sinä olet Kristus, Jumalan Pyhä"
3. "Sinä olet Jumalan Poika"
4. "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika"

Merkittävimmät eroavuudet koskevat kahta jaksoa Uudessa testamentissa. Markuksen evankeliumin viimeiset jakeet (Mark 16:9-20) ja Johanneksen evankeliumin kertomus aviorikoksesta kiinnijääneestä naisesta (Joh 7:53-8:11) eivät ole varhaisimmissa käsikirjoituksissa.⁴ Johanneksen kertomus on kuitenkin mitä ilmeisimmin totta⁵ ja Markus on saattanut kirjoittaa lopun myöhemmässä vaiheessa ja näin häneltä on lähtenyt liikkeelle kaksi versiota. Myös muita vaihtoehtoselityksiä Markuksen evankeliumin lopun suhteen on esitetty.

2.2. SISÄINEN TESTI

2.2.1. Väitteet silminnäkijähavainnoista

Evankeliumeissa niiden kirjoittajat väittävät olevansa joko silminnäkijöitä tai sitten he kirjoittavat ylös silminnäkijöiden havaintoja. Perimätiedon mukaan Markus toimi Pietarin tulkkina ja kirjoitti tämän perusteella evankeliuminsa. Markuksen evankeliumia voitaisiin siis nimittää Pietarin muistelmiksi.

Luuk 1:1-4
Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.

Luukkaan evankeliumin kirjoittaja tekee siis väitteen, jonka mukaan hänen kirjoituksensa perustuu huolelliseen tutkimukseen ja silminnäkijähavaintoihin. Joko kirjoittaja siis valehtelee tai sitten hän kertoo asioita huolelliseen tutkimukseen perustuen, myytistä ei siis voi olla kysymys.

Joh 19: 33-35
Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.

Johanneksen evankeliumissa tehdään myös väite silminnäkijähavainnosta. Kysymyksessä ei ole keksitty tarina, jolla yritetään opettaa jotakin tiettyä asiaa, vaan historiallinen tositapahtuma ja siitä kertova todistus.

2. Piet 1:16
Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.

Jälleen huomaamme, että myytti -vaihtoehto on poissuljettu, koska kirjoittaja nimenomaan korostaa, että kyseessä eivät ole tarut, vaan silminnäkijähavaintoon perustuva todistus. Voimme siis ajatella, että kirjoittaja valehtelee suoraan tai että hän puhuu totta, kolmatta vaihtoehtoa ei ole. James Porter Moreland kirjoittaa:

"Muinaiset kirjoittajat eivät olleet yhtä kriittisiä ja tarkkoja kuin heidän nykyiset kollegansa mutta kysymys "tapahtuiko se todella?" oli heillekin merkittävä. Uuden testamentin kirjoittajat osoittavat pyrkivänsä tallettamaan historiallisia tosiasioita tarkasti (Luuk 1:1-4, Joh 21:24, Heb 2:3-4, 2. Piet 1:16)."⁶

2.2.2. Srk:n johtajille epäedulliset kertomukset

Uudessa testamentissa kerrotaan paljon sellaista, josta voitiin katsoa olevan haittaa varhaisen seurakunnan johtajille. Pietarin asemaa srk:n johtajana ei varmastikaan vahvistanut se, että hänen mainittiin kieltäneen Jeesus juuri kriittisellä hetkellä. Evankeliumeihin on talletettu monia myöhemmän seurakunnan kannalta hämmentäviä kohtia. Tutkija Ben Witherington kirjoittaa tästä seuraavasti:

"Evankeliumien kirjoittajat eivät olisi keksineet tarinaa Jeesuksen alistumista Johanneksen kasteeseen: synnittömän messiaan kaste (Heb 4:15) oli vain yksi lisäongelma selvitettäväksi."⁷

Witheringtonin mukaan on epätodennäköistä, että varhainen kristillinen kirkko olisi laittanut Jeesuksen suuhun Matteus 10:34:n sanoja.⁸ Naisten mainitseminen ylösnousemuksen todistajina, Pietarin uskonsa kieltäminen, Jeesuksen nuoruuden sijoittaminen Nasaretiin jne. eivät vaikuta kaunistelluilta legendoilta tai seurakunnan tarpeita varten sepitetyiltä teologisilta kertomuksilta.

Toisaalta evankeliumeista puuttuu vastauksia moniin sellaisiin kysymyksiin, joita seurakunnat kohtasivat jo ensimmäisellä vuosisadalla. Jos kyseessä olisi seurakunnan väsäämä kokoelma Jeesuksen suuhun asetettuja sanoja, miksi hänen ei mainita opettaneen mitään esim. armolahjoista (vrt 1. Kor 12-14), naisten asemasta seurakunnassa, ympärileikkauksesta tai ruokakysymyksistä?

2.2.3. Evankeliumien tyyli

Evankeliumien tyyli ei muistuta satuja, tarinoita tai myyttejä. Siinä puhutaan todellisista henkilöistä, tapahtumista ja paikoista. Kuuluisa keskiajan kirjallisuutta elämäntyönään tutkinut Cambridgen yliopiston professori C. S. Lewis totesi yhtä evankeliumia koskien:

"Olen lukenut koko ikäni runoja, romansseja, ilmestyskirjallisuutta ja myyttejä. Tiedän millaisia ne ovat ja tiedän, että mikään niistä ei ole tämänkaltainen."⁹

2.3. ULKOINEN TESTI

2.3.1. Arkeologinen vahvistus

Vaikka arkeologia on vahvistanut monet Uudessa testamentissa mainitut yksityiskohdat tosiksi, se ei vielä tarkoita, että Uusi testamentti olisi Jumalan sanaa. Arkeologisten löytöjen merkitys Uuden testamentin luotettavuuden arvioimisessa on tästä huolimatta varsin merkittävä. Tapahtumien puitteet sekä maantieteelliset ja kulttuurilliset yksityiskohdat voidaan arkeologian keinoin usein osoittaa todellisiksi ja näin ollen Uuden testamentin kertomukset nivoutuvat todelliseen ympäristöön. Samalla tapaa kuin lasten "yhdistä pisteet viivalla" -tehtävissä pisteiden määrän lisääntyessä myös viivojen kuvaama muoto alkaa hahmottua, myös Uuden testamentin kertomusten todenperäisyys hahmottuu arkeologisten löytöjen avulla. Arkeologia on osoittanut vääriksi mm. sellaiset, lähinnä tietämättömien ihmisten vaalimat käsitykset, joiden mukaan Uusi testamentti on sepitetty satoja vuosia itse tapahtumien jälkeen kaukana Palestiinasta tai Välimeren alueelta.

Brittiläinen arkeologi ja entinen skeptikko Sir William Ramsay kääntyi kristityksi tutkittuaan niitä arkeologisia paikkoja, jotka liittyivät Paavalin lähetysmatkoihin. Hän huomasi Luukkaan kirjoitusten vastaavan arkeologisia löytöjä niin tarkasti, että hän vakuuttui Ut:n luotettavuudesta. Kun Ramsay aloitti tutkimuksensa hän kuului Tubingenin koulukuntaan, joka uskoi Apostolien tekojen kirjoittamisajankohdan sijoittuvan jonnekin toisen vuosisadan loppupuolelle. Vähitellen hän joutui muuttamaan käsityksiään huomatessaan Apostolien tekojen tarkan vastaavuuden arkeologian ja sekulaarin historiankirjoituksen kanssa.¹⁰ Luukkaan evankeliumi ja saman kirjoittajan kirjoittama Apostolien teot ovat hyvin merkityksellisiä koko kristinuskon varhaishistorian kannalta. Ne nimittäin antavat katsauksen sekä Jeesuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen että myös seurakunnan syntymiseen ja kristinuskon leviämiseen eri puolille Rooman valtakuntaa. Luukas¹¹ sijoittaa kertomuksensa hyvin "ahtaasti" historiallisiin henkilöihin, tapahtumiin ja paikkoihin. Hänen kirjoituksissaan esiintyy paljon henkilöitä, joiden historiallisuus on voitu vahvistaa myös muista lähteistä. Tällaisia henkilöitä ovat mm. Pontius Pilatus, Kyrenius, Gallio, Felix, Sergius Paullus, Herodes Suuri, Galilean neljännesruhtinas Herodes Antippa, vaikutusvaltainen rabbi Gamaliel sekä johtavan juutalaisen pappissuvun edustajat Hannas ja Kaifas. Lisäksi Luukas vaikuttaa olevan hyvin perillä kunkin henkilön oikeasta tittelistä. Oikeiden tittelien tietämisessä on se ongelma, että nämä muuttuvat usein ja saattoivat olla käytössä vain lyhyitä aikoja.

Luukas kuvaa myös tarkasti eri kaupungeissa vallinnutta ilmapiiriä, mikä antaa ymmärtää hänen olleen paikan päällä, kuten Apostolien teoista käy ilmi. Efeson suuri teatteri, johon mahtui noin 25 000 ihmistä ja josta Luukas kirjoittaa Apostolien tekojen 19. luvussa, on löydetty arkeologisissa kaivauksissa. Apostolien tekojen lopussa kuvataan sitä, kuinka Paavalia syytettiin pakanan viemisestä temppeliin. Vuonna 1871 Jerusalemista löydettiin kreikankielinen kirjoitus:

"Muukalainen ei saa tulla temppeliä kiertävän barrikaadin sisäpuolelle. Joka näin tavataan tekemästä, saa itse syyttää itseään kuolemastaan."¹²

Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös tapaus, josta kerrotaan Apostolien tekojen 12. Luvussa. Siinä kerrotaan tapauksesta, jolloin Paavalia luultiin Hermekseksi ja Barnabasta Zeukseksi. Arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet juuri tuolla alueella olleen erityisen voimakasta Zeuksen ja Hermeksen palvontaa.¹³

Vuonna 1961 löydettiin Pilatukselle osoitettu kirje, joka oli lähetetty Cesareaan Tiberiuksen hallituskaudella. Pilatuksen historiallisuus voidaan siis vahvistaa myös Ut:n ulkopuolisista lähteistä kuten myös se, että Pilatus oli virassaan juuri niihin aikoihin, kuin Ut väittää (Tiberiuksen hallituskausihan päättyi 37jkr.)

Johanneksen evankeliumissa esiintyy huomattavasti enemmän viittauksia maantieteellisiin yksityiskohtiin kuin ns. synoptisissa evankeliumeissa.¹⁴ Arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet Johanneksen evankeliumin näiltä osin historiallisesti paikkansapitäväksi. Mm. maininnat Siiloan lammikosta (9:1-7), Lammasportista (5:2), Jaakobin kaivosta Syykarissa (4:5), Salomonin pylväskäytävästä (10:22-23) ja Pilatuksen tuomarinistuimesta, jolta hän tuomitsi Jeesuksen (19:13) ovat arkeologian vahvistamia tosiasioita.¹⁵

Ensimmäisen vuosisadan ristiinnaulitsemiskäytännön historiallisuuden vahvisti Johanan-nimisen ensimmäisellä vuosisadalla ristiinnaulitun palestiinalaisen luulaatikon löytyminen. Hänen nilkkojensa läpi oli lyöty naulat, kuten Uusi testamentti ristiinnaulitsemisen yhteydessä antaa ymmärtää tapahtuneen.¹⁶

2.3.2. Evankeliumien aitoperäisyys

Jos evankeliumit ovat todella niiden miesten kirjoittamia, joiden nimeä ne kantavat, niitä voidaan pitää käytännössä silminnäkijöiden kertomuksina. Tämä luonnollisesti nostaa niiden todistusarvoa ja lisää luotettavuutta.

Matteus: Jeesuksen opetuslapsi
Markus: Pietarin tulkki
Luukas: Paavalin matkaseuralainen
Johannes: Jeesuksen läheinen opetuslapsi.

1. Opetuslasten voidaan loogisesti olettaa jättäneen jälkeensä jotain kirjoituksia, koska monet maantieteellisesti kaukana asuvat kristityt tarvitsivat opetusta. Olisi outoa ajatella, että apostolit olisivat kieltäytyneet laittamasta mitään "papyrukselle" ja tyytyneet vain suulliseen tiedon välittämiseen. Tällaisille kirjoituksille oli sikälikin suuri tarve, että niiden avulla voitaisiin osoittaa mahdolliset "virheyritykset" vääriksi.
2. Jos opetuslapset todella kirjoittivat jotain, on syytä olettaa, että näihin kirjoituksiin suhtauduttiin suurella kunnioituksella. Tämän puolesta puhuu sekin, että Polykarpus, Justinus Marttyyri, Diounysius, Irenaeus ja monet muut pitivät kirjoituksia jumalallisina kirjoituksina. On siis perusteltua olettaa, että näitä kirjoituksia käsiteltiin niiden arvon mukaisesti ja niiden säilyminen ei siis ole mikään ihme.
3. Evankeliumeja ja Apostolien tekoja lainaavat lukuisat kirjoittajat, joista osa eli samaan aikaan kuin apostolit. Itse asiassa koko Uusi testamentti löytyy osina ensimmäisten vuosisatojen kirjoittajien teoksista. Kirkkoisien kirjoituksista löytyy yli 86 000 lainausta Uudesta testamentista.¹⁷
4. Kirjoitukset koottiin hyvin varhain erilliseksi teokseksi. Ignatius viittaa teokseen, jonka nimi on evankeliumit ja apostolit. Tällä hän tarkoitti teosta, jossa oli evankeliumit ja kirjeet.
5. Yhtään kommentaaria ei kirjoitettu 300 vuoteen mistään muusta kirjasta kuin nykyiseen kaanoniin kuuluvista. Jopa useimmat ns. harhaoppiset ryhmät hyväksyivät Uuden testamentin kirjoitukset.
6. Raamatun ulkopuolinen todistus pitää yksimielisesti Matteusta, Markusta, Luukasta ja Johannesta evankeliumien kirjoittajina. Jos nämä teokset olisivat jonkun muun kirjoittamia, olisi käsittämätöntä, että kukaan ei olisi asettanut niiden aitoperäisyyttä¹⁸ kyseenalaiseksi. Jos joku olisi halunnut sepittää kertomuksen Jeesuksen elämästä, hän olisi paljon todennäköisemmin valinnut "kirjoittajaksi" jonkun nimekkään apostolin, kuten Pietarin, Paavalin tai Jaakobin kuin Luukkaan ja Markuksen, jotka eivät edes kuuluneet Jeesuksen sisäpiiriin. Apogryfiset evankeliumit ja kertomukset kulkivat myöhemmin Pietarin, Jaakobin, Filippuksen, Tuomaksen, Bartolomeuksen, Andreaan ja jopa Marian nimellä.¹⁹
7. Ensimmäisten vuosisatojen kristityt erottivat selvästi nykyiseen Uuteen testamenttiin kuuluvat kirjoitukset epäaidoista kirjoista, joita usein kutsutaan apogryfi-kirjoiksi.²⁰ Jonkinlainen kriteeri siis oli olemassa kirjojen hyväksymisen suhteen. On hyvin todennäköistä, että tämä kriteeri (ainakin yksi niistä) oli nimenomaan aitoperäisyys.

2.4 KOSKA EVANKELIUMIT ON KIRJOITETTU?

Evankeliumien kirjoittamisajankohta vaikuttaa luonnollisesti niiden luotettavuuteen. Yleensä tosiasioiden korvautumiseen täysin legendaarisella aineksella katsotaan kuluvan useita sukupolvia. Käymme tässä yhteydessä lyhyesti läpi joitain evankeliumien ajoittamiseen liittyviä kysymyksiä.²¹

Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot ovat itse asiassa saman kirjoittajan kaksiosainen teos. Apostolien teot loppuu tilanteeseen, jossa Paavali on vedonnut keisariin ja on Roomassa. Tämä sijoittuu aikaan jälkeen Festuksen valtaan astumisen Juudeassa ja se voidaankin ajoittaa tarkasti vuosiin 60-62 jkr. Apostolien teot on siis kirjoitettu ennen Paavalin kuolemaa ja todennäköisesti 60-luvun alussa. Koska Luukkaan evankeliumi on kaksiosaisen teoksen ensimmäinen osa, se on pitänyt kirjoittaa tätä ennen. Näin ollen Luukkaan evankeliumi-Apostolien teot on kirjoitettu ilmeisestikin 60-luvun alussa. Yleisesti oletetaan, että Luukas käytti kirjoittaessaan evankeliumiaan apunaan Markuksen evankeliumia, jonka näin ollen piti olla jo tällöin valmiina. Markuksen evankeliumi olisi siis kirjoitettu mahdollisesti jo 50-luvulla.²²

Toisena tärkeänä virstanpylväänä evankeliumien kirjoittamishetken ajoittamisessa on Jerusalemin hävitys vuonna 70 jkr. Koska evankeliumeissa ei ole selkeää mainintaa (saati Apostolien teoissa) tästä tapahtumasta mm. kuuluisa brittiteologi John A. T. Robinson ajoittaa myös Matteuksen evankeliumin kirjoittamisen aikaan ennen vuotta 70.²³

Koska Apostolien tekojen ajoitus on siis ratkaisevan tärkeää näiden kolmen evankeliumin (Matt, Mark, Luuk) ajoittamisessa luettelemme kuusi syytä, jotka puoltavat Apostolien tekojen varhaista (ennen v. 70) kirjoittamisajankohtaa:²⁴

1. Apostolien teoissa ei mainita Jerusalemin hävitystä, joka tapahtui vuonna 70 jkr. Tämä on outoa, jos teos on kirjoitettu tämän jälkeen, koska sekä Luukkaan evankeliumi että Apostolien teot ovat hyvin Jerusalem-keskeisiä.
2. Neron vainoja 60-luvun puolessa välissä ei mainita.
3. Jaakobin (61) ja Paavalin (64) ja Pietarin (65) marttyyrikuolemia ei mainita Apostolien teoissa. Tämä on hämmästyttävää, koska Apostolien teot mainitsee Stefanuksen ja Jaakobin (Johanneksen veljen) marttyyrikuolemat eli kyseinen aihe on kirjoittajan kiinnostuksen kohde. Kuitenkin Jaakob, Paavali ja Pietari ovat Apostolien tekojen päähenkilöitä!
4. Apostolien teot käsittelee asioita, jotka olivat relevantteja ennen vuotta 70. Tällaisia asioita olivat mm. Pyhän Hengen vuodatus eri ihmisryhmien päälle (Juutalaiset, samarialaiset, pakanat), Palestiinan juutalaisten ja hellenistijuutalaisten erottaminen, ja pakanakristittyjen suhde Mooseksen lakiin. Vuoden 70 jälkeen nämä seikat eivät olisi olleet yhtä kiinnostavia ja toisaalta niitä olisi tarvinnut selventää lukijakunnalle.
5. Monet Apostolien tekojen ilmauksista ovat hyvin primitiivisiä. Sellaiset sanonnat kuin "Ihmisen poika", "Jumalan palvelija (Jeesuksesta)" ja "viikon ensimmäisenä päivänä" olivat selviä ennen vuotta 70 mutta sen jälkeen ne olisivat kaivanneet tarkempaa selitystä.
6. Juutalaisten roomalaisia vastaan käymää sotaa, joka alkoi vuonna 66, ei mainita Apostolien teoissa lainkaan.

2.5 PAAVALIN KIRJEET

Jeesus ristiinnaulittiin ilmeisesti vuonna 30 (joidenkin mukaan 33 jkr) ja Paavali kirjoitti kirjeensä 48-64 jkr välisenä aikana. Paavali lainasi useaan kertaan varhaiskristillisen seurakunnan uskontunnustuksen omaisia lausekokoelmia. Nämä lainaukset ovat kieliasultaan erilaisia kuin Paavalin oma kielenkäyttö ja ne voidaan helposti kääntää "takaisin" arameaksi. Nämä uskontunnustukset noudattavat myös heprealaista runomittaa. Mm. näistä syistä niitä pidetään varsin varhaisina ja alkuperältään jerusalemilaisina.

Jos kesken tämän artikkelin lukisit yhtäkkiä lauseen "tosi on taivaan testamentti, lujat lausehet Luukkahan", olettaisit automaattisesti kirjoittajan lainaavan jotakin vanhaa suomalaista runoa. Tähän johtopäätökseen tulisit, koska tyyli, käytetyt sanat, runomitta yms. poikkeaisivat voimakkaasti tekstiyhteydestä. Samalla tavoin Paavalin kirjeistä on löydetty "lainauksia", jotka juontavat siis juurensa aivan kristinuskon ensimmäisiin vuosiin.

Huomattavaa on se, että Paavalin kristologia, eli oppi Kristuksen persoonasta, ei osoita minkäänlaisia "kehittymisen merkkejä" koko sen noin 16 vuoden aikana, jolloin Paavali kirjoitti kirjeitään. Tämä tarkoittaa sitä, että Paavalin Jeesus on Jumalan poika alusta asti, eivätkä hänen lainaamat uskontunnustukset ja hymnit anna olettaa, että Jeesusta olisi kristillisen seurakunnan piirissä ikinä pidetty muuna kuin Jumalan poikana. (Ei esim. vain juutalaisena profeettana tai vastaavana). Yksi maailman johtavista Ut:n tutkijoista, Martin Hengel, toteaa:

"Aika Jeesuksen kuoleman ja täysin kehittyneen kristologian välillä, jonka löydämme varhaisimmista kristillisistä dokumenteista, Paavalin kirjeistä, on niin lyhyt, että tapahtunut kehitys on hämmästyttävä."²⁵

2.5.1. Varhaiskirkon uskontunnustuksia

Room 1:3-4:
"...hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme."

1.Kor 11:23-24:
"Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: 'Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni.' Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: 'Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni."

1.Kor 15:3-5:
"Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista."

Fil 2:6-11:
"...joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra."

Kol 1:15-18:
"...ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen."

1.Tim 3:16:
"Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen."

2.Tim 2:8:
"Muista Jeesusta Kristusta, joka on kuolleista herätetty ja on Daavidin siementä minun evankeliumini mukaan."

Lähdeviitteet

¹ Hernberg M. "Are the Gospels Reliable?" http://www.gospelcom.net/iv/students/witness/reliable-gospels.html

² Kenyon F. G. (1940) The Bible and Archaelogy, New York, NY: Harper Brother, s. 199

³ Saarnivaara U. (1985) Voiko Raamattuun luottaa? s. 643

⁴ Blomberg C. J. (1994) "The Historical Reliability of the New Testament". Kirjassa Reasonable Faith (Craig W. L.)

⁵ Burge G. M. "A Specific Problem in the New Testament Text and Canon: The Woman Caught in Adultery (John 7:53-8:11)", Journal of Evangelical Theological Society 27 (1984), s. 141-148.

⁶ Moreland J. P. (1987) Scaling the Secular City - A Defense of Christianity, Baker Book House, Grand Rapids, s. 141

⁷ Ben Witherington III, Christian History, http://www.christianity.net/christianhistory/current/

⁸ Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. (Matt 10:34)

⁹ Lainaus Hernberg "Are the Gospels Reliable?" http://www.gospelcom.net/iv/students/witness/reliable-gospels.html

¹⁰ Bruce F. F. (1960) New Testament Documents-Are They Reliable, Inter Varsity Press, Downers Grove, Illinois, 5. Painos, s. 90.

¹¹ Sen käsityksen puolesta, että Luukas on Apostolien tekojen kirjoittaja on olemassa vahvaa näyttöä. Emme kuitenkaan tässä yhteydessä tarkastele syvemmin näitä todisteita, koska se ei ole luvun päätarkoituksen kannalta ensisijaisen tärkeää.

¹² Bruce, s. 93

¹³ Mm. Sir William Calder löysi vuonna 1910 alueelta kirjoituksen, jossa mainittiin Zeuksen ja Hermeksen palvontaan ja patsaan vihkiminen Zeukselle. Professori W.H. Buckler löysi vuonna 1926 alueelta kivialttarin, joka oli pyhitetty Rukouksien kuulijalle (ilmeisesti Zeukselle) ja Hermekselle. Bruce, s. 96.

¹⁴ Synoptiset evankeliumit tarkoittavat Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeita.

¹⁵ Blomberg C. J. (1987) The Historical Reliability of Gospels, s. 219.

¹⁶ Blomberg C. T. (1987) s. 216.

¹⁷ Unger M. (1984) The New Unger Bible Handbook. Revised version, The Moody Bible Institute of Chicago, s. 685

¹⁸ Aitoperäisyydellä tarkoitetaan sitä, että kirja on sen kirjoittajan kirjoittama, jonka nimi kirjan yhteydessä mainitaan.

¹⁹ Blomberg (1994) s. 204

²⁰ Craig W. L. (1994) Reasonable Faith, s. 257

²¹ Kreeft P. & Tacelli R. K. (1994) Handbook of Christian Apologetics, Intervarsity, s. 190

²² Blomberg (1994), s. 206

²³ Robinson J. A. T (1976) Redating the New Testament, Philadelphia, Westminster

²⁴ Moreland J. P. (1987) Scaling the Secular City - A Defense of Christianity, s. 152-53

²⁵ Hengel M. (1983) Between Jesus and Paul, Philadelphia, Fortress, s. 31.