Ossi  

KANS & POHJ & FIN & S & N & DK & EST MVA V-98-99-00 BALTW-98 PMV-99

Santtulan Karlos "Ossi"

FIN35125/96A

 
  • synt. 21.7.1996
  • väri: hiekka
  • lonkat: A/A
 
  • silmät: ei oireita
  • säkäkorkeus: 51,5 cm
  • LTE +142
 

Kun Jojo kesällä 1996 odotti ensimmäistä pentuettaan, olin tehnyt itselleni (ja myös minulle oli tehty) selväksi, että tällä kerralla yhtään pentua EI JÄÄ kotiin. Meillähän oli aina ollut vain narttuja (silloinkin oli kolme: Essi, Opri ja Jojo). Uroksen ottamista en ollut koskaan edes harkinnut, varsinkin kun olin nähnyt muutamia varsin hankalia sekä berni- että katalauroksia ja kuullut puhuttavan toisista.

Ossi syntyi pentueensa ensimmäisenä ja pikimustana, vain päälaella ja jaloissa oli muutamia vähän kullaltahohtavia karvoja. Kaikki muut kolme olivat umpimustia, joten Ossi sai heti ensi hetkistä alkaen nimekseen Kultapoika. Molemmat nartut varattiin hetimiten Ruotsiin rodun kantanartuiksi ja ensimmäisiksi sikäläisiksi kataloiksi. Tiedossa oli siis tällä kertaa vähän pidempi pentuprojekti, sillä tarvittavan paperisodan ja rokotusrumban vuoksi ne asustaisivat meillä aina seuraavaan kevääseen asti.

Ossin mustan pinnan alta alkoi vähitellen kuoriutua todellinen Kultapoika, hiekanvärinen ja luonteeltaankin kultainen. Riittävän kelvollista ostajakandidaattia ei tuntunut olevan olemassakaan, rima oli nostettu pilviin. Muistan hyvin eräänkin automatkan sukumme vanhimman hautajaisiin Helsinkiin: matkalla minulle soitti autoon oikein mukava koiraihminen ja kyseli katalapoikaa - ja äiti potki nilkkaan ja puhisi vieressä, että Kultapoikaa et sitten kyllä myy! Vanhempani olivat siis jo päättäneet, että Ossi jää meille ja minun oli siis AIVAN PAKKO alistua heidän tahtoonsa, eikä tällä kerralla ollenkaan vastentahtoisesti. Aikanaan Laku-veli muutti omien ihmistensä luo Tampereelle ja loput kolme vauhtiveikkoa jäivät meille. Täytyy sanoa, että talvi 96/97 oli varsin vauhdikas!

Ossi oli todella helppo pentu. Se oli paljon kanssani Ruovedellä "sivistymässä", eikä se koskaan rikkonut tai järsinyt mitään, ei haukkunut eikä itkenyt edes ollessaan yksin kotona. Ainoa ikävä tapaus oli Ossin kanssa ajamani kolari, josta sille jäi vieläkin joskus vaivaava vastenmielisyys automatkailua kohtaan: normaalisti kuljemme monta kertaa päivässä pihassa olevan autoni ohi, eikä siinä ole mitään ongelmaa mutta annas olla, jos minulla on käsilaukku mukana, siitä Ossi päättelee meidän olevan lähdössä autolla ja kiertäisi mieluummin koko parkkipaikan kaukaa.

Ossilla ei ole ollut murrosikää eikä muutakaan pullistelua. Se ei ole tappelupukari, mutta ottaa kyllä haasteen vastaan, jos joku välttämättä haluaa rähistä. Bernimme se värväsi lampaikseen ja niitä se paimensi tinkimättä. Vain yksi vilkaisu riitti muuttamaan niiden mielen.

Kaikenlaisiin ihmisiin se suhtautuu ystävällisesti ja avoimesti, jopa tuomariin, joka nostaa kehässä koiran molemmista takajaloista ilmaan tutkiakseen kannukset. Vain aivan pentuna se muutaman kerran vähän ujosteli kehässä. Ensimmäinen kehäesiintyminen oli kyllä luku sinänsä! Koko pentukolmikko (Likka, Lakka ja Ossi) oli ilmoitettu Jyväskylän näyttelyyn pentuluokkaan ja siellä nämä maalaistollot kyllä esittivät varsinaisen performanssin. Elina Haapaniemi muistaa aina vieläkin mainita, että onkos tämä yksi niistä villivarsoista. Samoin Ossi muistetaan aina tamperelaisella eläinlääkäriasemalla, jossa hoidimme pentujen rokotukset, verinäytteiden otot jne.

Vuoden 2000 loppuun mennessä Ossi oli käynyt nelisenkymmentä kertaa koiranäyttelyssä yhteensä kuudessa eri maassa. Kansainvälisen muotovalion arvo vahvistettiin maaliskuussa 2000. Ossi on ollut toistaiseksi ROP-koira kaikissa erikoisnäyttelyissä sekä Vuoden Voittaja -näyttelyissä, joihin se on osalllistunut. Kaksi kertaa Ossi on sijoitettu myös ryhmäkilpailussa KV-näyttelyssä, mikä tietysti harvinaisen rodun edustajalle ei ole ihan jokapäiväistä herkkua.

Näyttelyura on siis mennyt koko lailla putkeen. Se ei kuitenkaan ole pääasia. Näyttelyt ovat meille mukava harrastus, josta ei oikein osaa luopua, vaikka suurin hohto ja "kutina" onkin jo aika päiviä haihtunut. Näyttelyissä tapaa aina tuttuja, samanhenkisiä ihmisiä ja tutustuu uusiin. Omasta mielestäni Ossin "salainen ase" näyttelykehässä on sen erittäin terve liikunta. Aikaisemmin en ymmärtänyt, mistä bernejäni moitittiin, kun tuomarit usein halusivat niiden liikuntaan "enemmän potkua". Kun nyt näen Ossin liikkuvan, varsinkin vapaana, tiedän, mitä se tarkoittaa.

Tärkeintä on se, että jokapäiväinen elämä koiran kanssa sujuu. Ossin kanssa olen moneen kertaan joutunut tarkistamaan vanhat kantani siitä, että uros olisi muka jotenkin hankalampi kuin narttu. Ennen kaikkea Ossi on ollut todella terve koira, meillä ei ole raavittu, rapsuteltu eikä ripuloitu. Se ei myöskään ole lihomiseen taipuvainen (kuten äitimuorinsa Jojo), päin vastoin se on enemmänkin nirso ja vaikka se joskus söisikin mahtiannoksia, se pysyy hoikkana.

Kotitarvetottelevaisuuden lisäksi olemme harrastaneet jonkin verran agilitya. Aluksi Ossia kiinnostivat lähinnä kentällä olevat ihanat tyttöjen tuoksut, mutta kun talvella harjoitukset siirtyivät sisätiloihin, Ossikin sai juonesta kiinni. Makkara- ja verijälkeä olemme myös jonkin verran ajaneet, mutta mieluummin Ossi haluaisi keskittyä nartunjäljestykseen. Siinä se onkin onnistunut, periaatteella pentue per vuosi (98,99,00,01). Kaukaisin Ossin jälkeläisistä asustelee Sveitsissä, ja viimeisin morsian tuli treffeille Ruotsista. Pennut ovat vielä niin nuoria, ettei Ossin "perintöjä" pysty vielä arvioimaan.

Ossin sukutaulu

 

isä
Boniton Chico
Olimpic Game del Gran Kahnn Emporda del Gran Kahnn
Maca del Gran Kahnn
Sprightly Anemona Clai de Fogars de Montclus
Maria del Gran Kahnn
emä
Jazz Merihelmi
Principe Azul D'Espinavessa Boeffie D'Espinavessa
Faluga D'Espinavessa
Meri del Gran Kahnn Galc D'Espinavessa
Donatella del Gran Kahnn