---

Henkilöhistoriaa:
L-kirjaimella alkavat henkilöt.

LAMMINHEIMO, Urho Kaarlo, kuvanveistäjä, taidemaalari ja taidegraafikko.
LAURONEN, Antti, maanviljelijä, kunnallismies, numismaatikko.
LEHTINEN, Urho Valdemar, taidemaalari ja piirtäjä.

LAMMINHEIMO, Urho Kaarlo, kuvanveistäjä, taidemaalari ja taidegraafikko.
— S. 24.1.1891 Ilmajoki, k 15.10.1962 Lapua.
—Vanht pankinjoht. Kaarlo Fredrik L. ja Elisabet o.s. Hantula.
— Puol. Hellin Juulia o.s. Kangasniemi.
—Taideopinnot: Taideteoll. keskuskoulu 1911—13. Ulkomailla: Staatliche Akademie für Graphische Künste und Buchge-werbe, Leipzig, Saksa 1938.
—Teoksia ensi kerran näytt.; Hki 1926.—Osallistunut kotimaisiin yhteisnäyttelyihin: Suomen Taiteilijain Näytt. 1926.
—Osall. näyttelyihin ulkomailla: Taidegraf. näytt. Tukholma 1947. — Julkisia teoksia: Hulmin taistelun muistomerkki Laihia , Tiistenjoen ja Karijoen kirkkojen alttaritaulut; Lapuan keskikansakoulun ja yhteiskoulun seinämaalaukset
— Kokoelmat: Amos Andersonin taidemuseo.
— Opett. oppikoulussa 1923—43.
— STS:n, Pohjal. TL:n, TS Botnian ja Seitapiirin jäsen.

Lähde: Suomen taiteilijat 1986 -teos.

LAMMINHEIMO, Urho Kaarlo, kuvanveistäjä, taidemaalari- ja graafikko, syntynyt Ilmajoella tammikuun 24. päivänä 1891, kuollut Lapualla lokakuun 15. päivänä 1962 Vanhemmat: pankinjohtaja Kaarlo Fredrik Lamminheimo ent. Ahlbäck Ilmajoelta ja Elisabeth Hantula Lapualta.

—Kaarlo Lamminheimon opinnot: kansakoulu, taideopinnot: Taideteollisuus keskuskoulu 1911—13, Staatliche Akademie fur Graphische Kurste und Buchgewerbe, Leipzig 1938.—Opintomatka Dresdeniin 1938. Hän osallistui suomalaisen graf. näyttelyyn Tukholmassa (1947) ja Uumajassa sekä lukuisiin kotimaassa pidettyihin yhteisnäyttelyihin. Hänellä oli yksityisnäyttelyitä mm. Lapualla, Helsingissä (1945) ja Tampereella (1959). Lamminheimon julkiset teokset ovat: Hulmin taistelun muistomerkki Laihialla, Suomen sodan, vanhan kirkon ja menneitten sukupolvien muistomerkit Lapualla, Lapuan Kauhajärvellä sankarivainajien muistopatsas, enkeliveistokset (kullattua puuta) Lapuan kirkossa, Lapuan keskuskansakoulun ja yhteiskoulun sekä Teuvan yhteiskoulun, Kauhavan ja Lapuan siunauskappelin seinämaalaukset, Karijoen, Tiistenjoen ja Lapuan Kauhajärven (1938) kirkkojen alttaritaulut. Lamminheimo toimi piirustuksen ja käsityön opettajana Limingan kansanopistossa 1920-22 ja Lapuan yhteiskoulussa piirustuksen opettajana 1923-43. Hän oli Suomen Taiteilijaseuran, Pohjalaisen taiteilijaliiton (liiton johtokannan jäsen 1943—46 ja 1952), Botnian, ja Seitapiirin jäsen.— Lamminheimon kuvataiteen alalla suorittama työ on sangen laaja ja monipuolinen. Kuvan- ja koristevistosten kanssa rinnan hän valmisti maalauksia ja graafisia teoksia. Hänen varhaisimmat säilyneet työnsä, ovat vuosilta 1915—16, ja ne osoittavat jo huomattavaa taitoa. Kynä-, hiili- ja tussipiirustusten laajasta kokoelmasta voi saada varsin selvän kuvan taiteilijan tavoitteista ja ilmaisukyvystä. Niissä piirroksissa, joissa suoritus on tapahtumut mallin mukaan on tavoitettu nopein vedoin muodon olennaisimmat piirteet: Lamminheimon piirroslehtisistä ilmaisee tekijän pyrkineen yhä enemmän symbolistista kuvausta kohden. Tämän suuntauksen mukana saavat kuvan henkilöhahmotkin uuden muodon. Pitkiksi venytettyjen ihmisten olemus kuvastaa niiissä teoksissa nöyrää alistumista ja masentunutta tunnelmaa. Tämä kärsimyksen kuvaus huipentuu lukuisiin ristiinnaulitun ja kuoleman esityksiin Näille vakaville aiheille antavat lievitystä ne taiteilijan tekemät pikku piirrokset, joissa Simbergin tapaan on kuvattu talonpoikia, peikkoja ja haamuolentoja enemmän tai vähemmän koomisten tapahtumien keskeisinä olentoina. Keskeinen sija Lamminheimon tuotannossa on grafiikalla. Puupiirrokset ja erilaiset metallikaiverrus-syövytysmenetelmin aikaansaadut painokuvat välittävät katselijalle samaa mystillistä tunnelmaa, joka on ominaista piirroksille. Puupiirros ”Tähtien rukous” on pelkistetty kuva alistuneista ihmisistä korkean tähtitaivaan alla. Kuvan suoritus perustuu lähinnä kalligrafisen muodon käsittelyn mukaiseen piirustustapaan. Läheisesti edelliseen liittyy ”Pyhä ehtoollinen”. Väripuupiirroksista mainittakoon kuolemaa ja talonpoikaa esittävä leikillinen sommitelma. Kuivaneulapiirrokset ovat yleensä suoritettu huolellisesti tutkien ja noudattaen perinnäisiä menettelytapoja. Eräät rakennus- ja puututkielmat ovat siinä suhteessa oivallisia naytteitä. Vaikuttavia on kuitenkin tällä menettelytavalla valmistettu pienoiskuva ”Peikot varkaissa” vuodelta 1955. Pehmeäpohjaetsauksista kuuluu parhaisiin alastontutkielma (1938), jossa viiva on elävä ja muoto tutkittua. —Akvarelleissaan hän käyttää ohuita ja kuultavia värejä. Näin menetellen ovat syntyneet symbolistiset teokset kuten ”Matkan pää” (1948) ja ”Taiteilijan ulosmittaus”. Rohkeampaan ilmaisutapaan pyrkii taiteilija maisemakuvauksissaan, joissa on käyttänyt myös karkeampaa paperilaatua kuviensa pohjana. Muutamien monotyyppien perusteella voi päätellä, että hänen mahdollisuutensa tällä menettelytavalla valmistetuissa teoksissa olisivat riittäneet hyvinkin kantaviin saavutuksiin. Eräät alastontutkielmat vahvistavat tätä olettamusta.—Öljyväriteoksissaan käsittelee Lamminheimo tavallisesti kotiseutunsa lakeutta, Lapinmaisemia, henkilöaiheita ja muotokuvia. Parhaat tuloksensa saavuttaa taiteilija kuitenkin niissä teoksissa, joissa on käyttänyt vapaan mielikuvituksensa aiheita. Näistä mainittakoon ”Yli virran” (1934) sekä taiteilijan omien kuvien sarjasta vuodelta 1920 peräisin oleva teos, jossa on käytetty tavallista heleämpää väriasteikkoa. — Kuvanveistäjänä saavuttamistaan tuloksista on syytä mainita taiteilijan 21-vuotiaana tekemä (kipsiin valettu) nuoren naisen muotokuva. Tässä teoksessa on klassillisen puhdaspiirteisyyden lisäksi poikkeuksellista herkkyyttä. Myöhäisempään tuotantoon kuuluu metsänhoitaja Rantasen maotokuva, jossa mallin karakterin kuvaamiseen on kiinnitetty erikoista huomiota. Taiteilijan jäämistössä on säilynyt muutamia pienempiä puu- ja saviluonnoksia, joissa kiinnittyy huomio kuvauksen dramaattiseen tehovaikutukseen. Erikoisen taitava hän oli koristeellisten pilaveistosten tekijänä. Kaarlo Lamminheimon luonteessa ilmeni erilaisia ominaisuuksia: hän oli huumorintajuinen ja seurallinen, mutta myös rauhaa rakastava erakkoluonne. Isänmaallisuus leimasi hänen aatteellista toimintaansa.

—Puoliso: Ilmajoella elokuun 26. päivänä 1918 Hellin Juliana Kangasniemi, syntynyt Inarissa joulukuun 26. päivänä 1893. Vanhemmat: kauppias Frans Joonas Kangasniemi Inarista ja kauppa-apulainen Iida Josefiina Katajamaa Torniosta.

O. P.

alkuun  |  sivun alkuun  |  aakkosellinen hakemisto | etusivu

LAURONEN, Antti, maanviljelijä, kunnallismies, numismaatikko, syntynyt Kurikassa maaliskuun 10. päivänä 1870, kuollut Ilmajoella syyskuun 14. päivänä 1959. Vanhemmat: talollinen Mikko Mikonpoika Laurosela (alkuaan Ilkka) ja Liisa Antintytär Paavola (alkuaan Yli-Sihto).

— Numismatiikka oli Laurosen elämän johtava harrastus, jolla hän piirsi nimensä kotiseutunsa ja koko valtakunnan vanhojen rahojen keräilyn historiaan. Laurosella oli jo aivan nuorena ilmeisesti isoisältä saatuna sukuperintönä keräilyharrastuksia. 1880-luvulla hän osallistui Vaasan suomalaisen lyseon kokoelmien kartuttamiseen viemällä rehtori Eliel Levonille jäniksen kallon ja itse täyttämänsä siipioravan. Samalla hän keräili kaikenlaisia vanhoja esineitä, joita hän elämänsä varrella runsaasti lahjoitteli Ilmajoen museolle. Hänen numismaattisen harrastuksensa sai vireille 1900-luvulla tapahtunut Ilmajoen jokitörmän vajoama, jonka seurauksena tuli näkyviin aikanaan vainajien mukana hautoihin pantuja rahoja, joista vanhin oli vuodelta 1668. Tästä Lauronen innostui vanhojen rahojen keräilemiseen ja tutkimiseen. Hän keräsi niitä jo vuosisatamme ensimmäisellä kymmenellä, mutta systemaattisen keräilyn hän aloitti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin hän solmi yhteydet maailman numismaatikkoihin aina Etelä-Afrikkaa, Australiaa, Amerikan eri valtioita ja Japania myöten. Hän osti ja vaihtoi ahkerasti vanhoja rahoja. Kynät, suurennuslasit, historialliset teokset ja muut tutkimusvälineet olivat kaikkina vapaa-aikoina käytössä hänen hiljaisessa isännänkamarissaan. Vaikka hän monta kertaa lahjoitti vanhojen rahojen kaksoiskappaleita ja pieniä erikoiskokoelmia Ilmajoen museolle, paisui hänen kokoelmansa vuosi vuodelta yhä suuremmaksi. Toisen maailmansodan kynnyksellä — kesällä 1939 — hänellä oli kovaa rahaa ja seteleitä kaikista maapallon maista ja kaikilta aikakausilta yhteensä noin neljätuhatta kappaletta. Rahojen joukossa oli suuria harvinaisauksiakin, ja kokoelman ytimenä oli roomalaisten rahojen ryhmä, jossa oli yli 600 roomalaista rahaa—tähän ryhmään jäi vielä 585 erilaista rahaa vaikka Helsingin Yliopiston kokoelmiin luovutettiin Laurosen kokoelmista 53 sellaista roomalaista rahaa, joita siellä ei ollut. Kokoelma oli paisunut Helsingin Yliopiston rahakokoelman jälkeen suurimmaksi koko maassamme. Kesällä 1946 Lauronen lahjoitti koko rahakokoelmansa, n. 4000 rahaa, Ilmajoen museolle. Se oli suuri uhraus, jolla Lauronen kohosi koko kotiseutunsa suureksi hyväntekijäksi. Antti Lauronen suoritti yksistään numismaatikkona elämäntyön, jolle tulevatkin sukupolvet tekevät kunniaa. Tämä suuri rahakokoelma on Ilmajoen museon ihmeellisin nähtävyys — ihmeellinen siitäkin syystä, että se on yhden miehen elämäntyö tai oikeastaan vain osa yhden kotiseutuaan ja isänmaataan yli kaiken rakastaneen ja omalle harrastukselleen koko elämänsä uhranneen miehen elämäntyöstä.
—Antti Lauronen syntyi Kurikassa, mutta muutti äitinsä mukana jo lapsena Ilmajoelle josta tuli hänen kotipitäjänsä. Hän oli sekä äidin että isän puolelta eteläpohjalaista talonpoikaissukua. Hänen isoisänsä, talollinen Niilo Ilkka Ilmajoella on tullut kotipitäjänsä historiassa tunnetuksi tarkkojen muistiinpanojen tekijänä. Lauronen kävi Ilmajoella kansakoulun ja oli vuosina 1884-88 Vaasan suomalaisessa lyseossa, josta hän koulupoikana siirtyi liikealalle. Hän matkusti Pietariin, jossa hän oleskeli pitkän aikaa ja opiskeli mm. venäjänkieltä, kunnes palasi takaisin kotimaahan ja perusti 1896 Ilmajoen Palonkylään oman kauppaliikkeen, jota hän hoiti menestyksellisesti kymmenen vuotta. V. 1906 hän myi liikkeensä silloin perustetulle Palonkylän osuuskaupalle ja tuli tämän nykyisen Ilmajoen osuuskaupan edeltäjän johtajaksi. Myöhemmin hän oli pitkän ajan osuuskaupan johtokunnassa. Samalla hän toimi maanviljelijänä kotitilallaan Sillankorvassa vuodesta 1907. Palonkylän osuuskaupan hoitajana Lauronen toimi vuoden 1911 toukokuuhun, jolloin luopui liikealalta ja ryhtyi hoitamaan maatilaansa, jonka hän asui hyvään kuntoon. Sen ohella hän osallistui moniin hyviin harrastuksiin, ja kotiseutu kutsui hänet monta kertaa pitkiksi ajoiksi kaikenlaisiin vastuullisiin pystyvää miestä kysyviin luottamustehtäviin. Hänen suurin ilonsa elämän parhaiden vuosikymmenien varrellakin oli päästä oman isännänkamarin rauhaan hiljaisiin tutkimuksiin. Hän luki paljon, ja varsinkin historia oli hänen mieliaineensa, jota hän harrasti elämänsä loppuun asti. Lauronen oli nuoresta asti jämerä, suoraviivainen ja rehti isänmaanystävä. Hän oli jo varhain omaksunut Snellmanin kansalliset aatteet ja pysyi niille uskollisena elämänsä loppuun asti. Hän oli mukana Ilmajoen kansallisissa riennoissa, ja kun Ilmajoen suojeluskunta perustettiin marraskuun 12 päivänä 1917, oli Lauronen sen riveissä aktiivisesti mukana. Vapaussodassa hän oli joukkueenjohtajana Pohjanmaan ja Hämeen rintamilla, ja kun isänmaa saatiin vapaaksi, kuului hän pitkän aikaa Ilmajoen suojeluskunnan esikuntaan. Uskollisesti hän oli vielä ikämiehenä mukana suojeluskunnan riveissä aina suojeluskuntien 1944 tapahtuneeseen lakkauttamiseen asti. — Ilmajoen kunnalliselämään Lauronen joutui osallistumaan hyvin merkittävillä paikoila. — Vapaan kansalaistoiminnan piirissä Laurosen rakkain harrastus oli Suomen vanhin, vuonna 1803 perustettu Ilmajoen maamiesseura, jonka johtokuntaan hän kuului vuodesta 1928 aina kuolemaansa asti. Suurien ansioittensa vuoksi maamiesseuran johtokunta kutsui Laurosen 1957 kunniajäsenekseen. Museoajatus oli jo varhain lähellä hänen sydäntään, ja suureksi osaksi hänen ansiotaan on Ilmajoen museon kohoaminen Suomen johtavien maaseutumuseoiden joukkoon.

— Puoliso: Kurikassa lokakuun 15. päivänä 1893 Anna Elisabet (Liisa) Mäki-Reinikka, syntynyt Kurikassa maaliskuun 26. päivänä 1869, kuollut Ilmajoella maaliskuun 15. päivänä 1939. Vanhemmat: talollinen Iisak Herman Mäki Reinikka ja Loviisa Joelintytär Rinta-Hirvelä.

Lähde: Eteläpohjalaisia elämäkertoja -teos A-L  W. R.

alkuun  |  sivun alkuun  |  aakkosellinen hakemisto | etusivu

LEHTINEN, Urho Valdemar, taidemaalari ja piirtäjä.
— S. 24.9.1887 Tampere, k. 6.11.1982 Jyväskylä.
— Vanht puuseppä, koristeveistäjä Juho L. ja Maria Amanda o.s. Palmqvist.
— Puol. 1. Hilja o.s. Lentz, 2. ylihoit. Anneli o.s. Ikonen.
— Taideopinnot: STY:n piirustuskoulu 1903— 05,1906—09.
— Teoksia ensi kerran näytt.: Turku 1 907.
— Osallistunut kotimaisiin yhteisnäyttelyihin: S:n Taiteilijain Näytt. 1909, 1910, 1913, 1914, 1916 1918, 1919, 1943, 1974, SKjL:n näytt.
— Yksityisnäyttelyt: Hki 1912— 20, 1927, 1948.
— Osall. näyttelyihin ulkomailla Pietari, Venäjä 1917, Tanska 1919, Firenze, Italia 1956, Jyväskylän tait. näytt. Eskilstuna, Ruotsi, Stavanger, Norja, Esbjerg, Tanska.
— Palkinnot: I palk. Pusulan alttaritaulukilp:ssa 1932.
— Kunniamerkit: Pro Finlandia 1960.
— Valt:n tait.eläke 1970.
— Julkisia teoksia seur. alttaritaulut: Kuopion kirkko 1926, Pohjaslahden kirkko 1931, Pusulan kirkko 1933, Kärjen kirkko 1935, Ihantolan kirkko 1935, Ypäjän kirkko 1939, Lahden kirkko 1950, Pylkönmäen kirkko 1952, Suonenjoen kirkko 1955, Konneveden kirkko 1957, Somerniemen kirkko 1960; polttolasimaalaukset: Lahden kirkko 1950, Äänekosken kirkko 1958, Kouvolan siunauskappeli 1963, seinämaal. Jyväskylän kaup:n keskuskansakoulu ja Äänekosken vanhainkoti 1956.
—Kokoelmat: Kansallismus., Jkylän kaup.: Keski-Suomen mus. ja Alvar Aalto -mus., Hgin kaup.: Bäcksbackan kok., Jämsän kaup., Kalevala-Seura, STpL, Liimattalan taidekoti ja Karjala-Seura.
— Suorittanut n. 50 kirkon uusinta- ja entisöintityötä.
—TML:n ja Jyväskylän TS:n jäs., SKjL:n hall:n jäs. 1950—53, Jyväskylän TS:n vpj. 1945—47, pj . 1947—49, kunniapj. 1949.

Lähde: Suomen taiteilijat 1986 -teos.