Minäkuvan voi rakentaa myös lihavuuden ympärille

- Lihavuus voisi olla hyväksytty identiteetin peruste, vaikka se on nykyään nähty vain kielteisenä ominaisuutena, sanoo tutkija, yhteiskuntatieteiden maisteri Hannele Harjunen.

Harjunen tekee väitöskirjaa suomalaisten naisten lihavuuden kokemuksista. Lihavuudesta tehdään nyt ensimmäistä kertaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta.

- Sitä ei ole ennen tutkittu, millaista on elää lihavana. Lihavat ovat olleet tutkimuksen kohteena vain silloin, kun lihavuutta on yritetty hoitaa tai selvittää sen syitä.

-Lihavuuden tutkimusta leimaa yleensä ajatus siitä, että lihavuus on väliaikainen tila. Ajatellaan, että kaikki lihavat joko laihduttavat tai haluavat laihduttaa. Tämä on epärealistista, koska lihavuus lisääntyy koko ajan, ja sille ei ole löytynyt hoitokeinoja. Onnistuneita laihduttajia on hyvin vähän. Meillä on pysyvästi lihavia jatkuvasti.

Yhteiskunnassa on kuitenkin vallalla laihuusnormi, joka näkyy arkielämässä muun muassa kuvina laihoista ja nuorista ihmisistä elokuvissa, televisiossa ja lehdissä. Lihavien on myös vaikea löytää muodikkaita vaatteita, vaikka muutamilla ketjuilla on jo XL-linjastonsa. Lihavat eivät mahdu normiin, joten heitä moralisoidaan, pidetään poikkeavina ja toiseutetaan.

Moraaliton lihava

Lihavuuden pitäminen sairautena on yksi moralisoinnin muoto. Oletetaan, että lihava ihminen ei ole pitänyt itsestään huolta, koska hän on päästänyt itsensä lihavaksi.

-Lihava nainen voi olla hyväksytty vain kun hän ilmaisee halunsa laihduttaa, Harjunen toteaa.

Naisten laihdutuspuhe on oma small talkin muotonsa. Pitää ilmaista, että on tekemässä vartalolleen jotakin. Tämä lähtee siitä oletuksesta, että naisvartalo ei ole koskaan valmis, vaan siinä on aina muokkaamisen ja parantamisen varaa.

Muutama vuosi sitten alettiin puhua siitä, kuinka paljon kustannuksia lihavuus aiheuttaa kansanterveydelle ja laskettiin, kuinka suuri osuus terveysmenoista on lihavuuden aiheuttamia. Kuitenkin on tutkimustuloksia, joissa todetaan, että ylipainoisuus ei altista sairauksille, jos ihminen on hyväkuntoinen. Itse asiassa yli 60-vuotiaista ne ovat terveempiä, joiden painoindeksi on yli 25. Lisäksi osa lihavuuden piikkiin menevistä sairauksista johtuu laihduttamisesta. Jojo-laihduttaminen aiheuttaa samoja sairauksia kuin lihavuus. Lihavilla naisilla on myös vähemmän osteoporoosia kuin laihoilla.

Terveyden kaapuun puetaankin muita motiiveja. Laihuusnormi on yksi tapa hallita naista.

Sekä mielikuvissa että konkreettisesti lihavia on eniten alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Korkeasti koulutetuissa naisissa on kaikista vähiten lihavia. Heillä on myös eniten paineita olla hoikkia. He ovat tietoisia siitä, että taidot ja kyvyt ovat yksi arvioinnin kohde, ulkonäkö toinen. Hoikkuudesta palkitaan rahallisesti, ihmissuhteissa ja urakehityksessä.

Terveyden ja kauneuden lisäksi hoikkuuteen yhdistetään tehokkuus ja itsekontrolli. Lihavia taas pidetään laiskoina, tyhminä, likaisina, ahneina ja itsekontrolloimattomina. Anorektikoita voivotellaan, mutta toisaalta suhtautuminen anoreksiaan on myös ihailunsekaista. Anorektinen ruumishan on äärettömän kontrolloitu.

-Lihavia naisia pidetään poikkeavina, heitä toiseutetaan. Ihmisiä kielletään haukkumasta tummaihoisia; samalla voi huutaa ulkopuoliselle 'saatanan läski'. Lihavuus on ainoita piirteitä, joista kuka tahansa saa sanoa, Harjunen sanoo.

Tutkijan mukaan lihavuutta voi verrata vammaisuuteen, sukupuoleen, etnisyyteen ja homoseksuaalisuuten kun tarkastellaan sitä, mitä se aiheuttaa ihmisen elämässä.

Vastarinnan kuiske

Kaikki lihavat eivät alistu moralisoitaviksi. Yhdysvalloissa on ollut jo vuosikymmeniä aktiivisia ja organisoituneita lihavien alakulttuureita. Lihaville on myös oma naistenlehdistö. Internetissä on kansainvälisiä lihavien yhteisöjä. Monet naiset ovat tietoisia kulttuurin luomasta normista.

Suomessa lihavat eivät ole vielä organisoituneet.

- Se askel, että nimeää itsensä lihavaksi, on jo merkki siitä, että on matkalla hyväksymään itsensä ja vartalonsa, Harjunen kertoo.

-Lihavuus on edelleen sellainen nimilappu, jota monet eivät halua liitettävän itseensä. Lihavien yhteisön perustajien pitäisi nähdä asia poliittisena ja olla valmis saamaan paljon negatiivista palautetta yleisöltä, Harjunen arvelee ja mainitsee, että Suomessa on jo epävirallisia lihavien naisten verkostoja, muun muassa Isot ihanat naiset -ryhmä Turussa.

-Elämme sairaassa kulttuurissa, jossa suurin osa naisista ei ole tyytyväinen vartaloonsa, Harjunen toteaa.

-Silti nainen voi myös päättää olla tyytyväinen omaan vartaloonsa; mediasta välittämättä uskoa itse siihen, että 'tämä on mulle paras ruumis'.

Hannele Harjusen linkkivinkit:

http://fatso.com/
FAT!SO? -sivustolla paljon asiaa lihavuudesta, monelta kantilta.

http://naafa.org/
Jenkkiläisen National Accociation to Advance Fat Acceptancen sivut

Me Naiset XL tukevana

Me Naiset XL-lehteä mainostetaan "kaikenikäisille suuresti eläville naisille! Pyöreälle, pitkälle, leveälle, rintavalle... mutta myös hänelle, jolle jo muutama ylikilo tuo XL-tunteen". Me Naiset XL -lehteä on julkaistu kolme kertaa, uusin lehti ilmestyi 13.3. Lehdessä on juttuja muodista, kauneudesta, terveydestä, ruoasta ja julkisuuden henkilöistä. Lisäksi siinä on asiantuntijoiden ja tavallisten ihmisten haastatteluja.

Mitä Me Naiset XL kertoo lihavan naisen elämästä? Millainen on lihava nainen? Miten hän suhtautuu lihavuuteensa? Miten muut suhtautuvat lihavaan naiseen?

Saamaton pullukka

Päätoimittaja Ulla-Maija Paavilainen kertoo "tositarinan" lihavasta naisesta, joka menee rannalle. Alussa naisen "niin sanottu ystävätär" suosittelee hänelle peittävää pukeutumista. Nainen menee rannalle, huomaa siellä kaikennäköisiä naisia ja hyväksyy itsensä lihavana. Sitten rannalla olevat miehet arvostelevat naisten ulkonäköä, jonka jälkeen nainen on taas maassa ja häpeää lihavuuttaan. Tarinan jälkeen päätoimittaja vakuuttaa hyväksyvänsä kaikenmuotoiset ihmiset.

Kolumnissa Läski on kudoksista esteettisin Juhani Seppänen kertoo Mattiesko Hytösen sanoneen Fitness-lehdessä, että lihavat naiset ovat antaneet periksi. Seppänen pitää tätä "puhtaasti esteettis-moralistisena kannanottona". Hän muistelee myös, miten pojat nauroivat koulussa lihaville tytöille ja lohduttaa lukijoita, että naurajat olivat puutteen kiusaamia.

Seppänen väittää, ettei hän halveksi lihavia naisia, mutta arvelee, että mies saattaa hävetä isoa naisseuralaista. Lisäksi hän käyttää jatkuvasti sanaa ‘läski’ ja kertoo, miten iso nainen kelpaisi kyllä salaiseksi rakastajattareksi.

Menestyvä lihava

Artikkelissa 3 uranaista, 3 tarinaa haastatellaan muun muassa vaatesuunnittelija Liisa Kotilaista ja kansanedustaja Sirpa Pietikäistä.

Kotilainen kertoo naisten suhtautumisesta itseensä: "Moni nainen tuntuu käyvän hirvittävää taistelua siitä, että hyväksyy itsensä 10 tai 15 kiloa ylipainoisena." Hän jatkaa: "Moni hiemankin marginaalikokoinen nainen sortuu siihen, että pitää itseään epänormaalina ja vartaloaan kelvottomana." Kotilainen arvostelee sitä, että ilmapiiri ei ole hyväksyvä ja että kaikkien pitäisi olla samanmuotoisia.

Toimittaja mainitsee, että Sirpa Pietikäisen ylikiloista on puhuttu sekä edessä että takana. Pietikäinen sanoo, että ei ole antanut sen "vaikuttaa itsetuntoonsa ja henkiseen hyvinvointiinsa", hänelle itselleen ylipaino ei ole ollut kriisi, vaikka muut eivät ole sitä uskoneet. Hänen mukaansa lihavuus tai laihuus ei ole tehnyt hänestä onnellisempaa tai onnettomampaa.

Toimittaja pohtii, liittyykö lihavuuteen suhtautumiseen inhoa vai pelkoa. Pietikäinen kertoo pyöreästä ystävästään, jota tuntematon mies oli "solvannut siitä, että hän ei pystynyt pitämään huolta itsestään". Pietikäisen tulkinta on, että miehen mielestä ystävä on "sitä, mitä ei pitäisi olla", hän "ei sopeudu oletusarvoon eikä suostu määräiltäväksi". Pietikäinen viittaa myös tutkimuksiin, joiden mukaan lihavuus aiheuttaa syrjintää työpaikoilla.

Mielikuvissa onneton iso nainen

Lihavaa naista pidetään alistuvana, masentuvana, itsekurittomana ja onnettomana. Toisaalta häntä pidetään myös itsetietoisena normien rikkojana, joka ei alistu ulkoa tuotuun muottiin. Yleisimmin kuitenkin näkyy se ajatus, että lihavalla naisella on huono itsetunto. Lehden kannessakin kysytään, onko itsetunto kiloista kiinni.

Lihava nainen itse vuoroin häpeää, vuoroin hyväksyy itsensä ja kokonsa.

Voimakkaimmin lehdessä tulee kuitenkin esille toisten suhtautuminen lihavaan naiseen. Muut haluavat määritellä, miten hänen kuuluu pukeutua. Lisäksi miestä hävettää, jos oma seuralainen on lihava nainen. Työpaikalla lihavaa naista syrjitään ja kiusataan. Hän saa osakseen arvostelua, vihjailua, naurua, leimaavia kommentteja, ylenkatsetta ja pilkkaa. Häntä ei hyväksytä, koska hän ei pysty tai suostu olemaan sitä mitä pitäisi. Muut ajattelevat, että lihava nainen on antanut periksi. Suvaitsevaisuutta ilmaisee usein vain lähipiiri.

Yksilön ongelma?

Lihavuus näyttäytyy lehdessä sosiaalisena ongelmana. Lihavuus on tila, jossa naisen ei pitäisi olla. Muut ihmiset osoittavat lihavalle naiselle, että hän ei ole sellainen kuin kuuluisi. Ratkaisuksi Me Naiset XL tarjoaa sitä, että lihava nainen hyväksyisi itse itsensä ja sen, että lähimmäiset hyväksyisivät hänet.

Naisen lihavuutta pidetään Me Naiset XL:ssä yksilön ongelmana. Vain kerran koko lehdessä esiintyy pieni maininta siitä, että nykyajan kauneusihanteessa on jotakin vikaa. Tämäkin mainitaan terveysongelmana, ei sosiaalisena ongelmana. Me Naiset -lehti itse tuottaa hoikkaa kauneusihannetta, josta kärsiville se tarjoaa nyt ratkaisuna omaa lehteä. Samalla viikolla (16.3.) XL-paketin kanssa ilmestynyt Me Naiset ei suinkaan sisällä kuvia lihavista naisista, ja laihdutus- ja kiinteytysohjeet kuuluvat lehden vakiojuttuihin. Tavallinen Me Naiset ei ole Me Naiset XS vaan pelkkä Me Naiset, siis Me Naiset Normaalikokoinen, missä normaalikokoinen tarkoittaa hoikkaa naista, tai ainakin naista, joka pyrkii muokkaamaan itseään annettua tavoitetta kohti.

Tuija Juva
Takaisin