alkoivat nostella
minua kuin teurastettua sikaa
siitä tiesin, lihasta oli tullut arki

rakastuin
vieraiden naisten kouriin
elämänviivoihin pesiytyneeseen inhoon

pyyhkivät minua kirurgien hiellä, silmistäni varastetulla
tajuntani tuli täyteen kämmeniä, empatia tappoi kaikki vammat
ja niin kiivaasti koettivat imettäjien ilmeet kuristaa kipeitä kantavan raivon
etteivät varomattomat muistaneet sitä vaalia

Seuraava runo

Takaisin