Kysymyksiä prostituutiosta

Prostituutiota vastustetaan melko näkyvästi ja puolustellaan harvoin ja silloinkin arasti. Useimmat prostituutiota vastustavat kommentit lähtevät kuitenkin oletuksista, joiden todenperäisyyttä ei tarkemmin vaivauduta pohtimaan, ja näitä kommentteja esittävät ihmiset jotka eivät ole koskaan prostituoituina tai sellaisten parissa toimineet.

Varsinainen lähtöoletus keskustelussa näyttää olevan, että prostituutio sinänsä olisi joku yhtenäinen selvärajainen ilmiö, joka olisi vaivattomasti paketoitavissa ja sen jälkeen kiellettävissä. Samaan prostituutiopakettiin laitetaan näin esimerkiksi Thaimaan lapsiprostituoidut ja Suomen aikuiset prostituoidut, huumeongelmaiset ja raittiit prostituoidut, prostituutioon pakotetut ja sen tulonlähteekseen itse valinneet henkilöt, siitä päivittäisen elantonsa saavat kuin myös sitä huvikseen silloin tällöin harrastelevat.

Toinen, edelliseen läheisesti liittyvä, varsin yleinen oletus/väittämä on, että prostituutio ja muut seksisuhteet poikkeavat kaikin kuviteltavissa olevin tavoin toisistaan. Että on olemassa jotakin "luonnollista" molemminpuoliseen haluun perustuvaa ja samanaikaiseen orgasmiin päättyvää seksiä, ja sitten sitä pahamaineista naista alistavaa prostituutioseksiä.

Näissä oletuksissa harvoin kuitenkaan tehdään aivan selväksi sitä missä kulkee avioliiton tai muuten hyväksyttävän suhteen ja prostituution välinen raja (Papin aamenessako?). Mikä sitten on avoliittojen asema? Entä niinsanotut yhden illan jutut? Tai avioliittoon/pitkäaikaiseen seurustelusuhteeseen johtavat yhden illan jutut? Ja voiko avioliiton sisällä harjoittaa prostituutiota?

Avioliitolla ja prostituutiolla on nimittäin niin paljon yhteisiä piirteitä, että on vaikea käsittää miksi ne pitäisi luokitella täysin eri, ja usein jotenkin vastakkaisiin, ryhmiin. Molemmmissahan on kyse pohjimmiltaan seksistä ja rahasta. Monessa suomalaisessakin avioliitossa vielä nykypäivänä nainen elää pääasiassa miehensä tulojen varassa, ja juuri tuo miehen suurempituloisuus pitää naisen elintasoa yllä. Vaikka nainen olisikin palkkatyössä on tuo työ usein huonosti palkattua. Naiset myös tekevät osa-aikatyötä useammin kuin miehet. Samasta työstäkin saatetaan maksaa naiselle huonompaa palkkaa kuin miehelle, yleensä eri ammattinimikkeen tai muun surkean verukkeen varjolla. Ja hämmästyttävän usein tämän eriarvoisuuden syitä tivatessaan törmää väitteeseen, että mies on perheen pää, joten hänen pitäkin tienata koko perheelle kunnon elanto.

Seksuaaliset aloitteet puolestaan tulevat monissa avioliitoissakin usein miehen taholta, naista haluttaa harvemmin tai ainakin eri aikaan kuin miestä eikä ilman miehen halua normiheteroseksihommista yksinkertaisesti tule mitään. Tiedän, että paljon on puhuttu naisen oikeudesta omaan seksuaalisuuteensa (siis oikeuteen/velvollisuuteen olla seksuaaliseesti aktiivinen) ja muuhun sellaiseen, mutta edelleen elää ja voi hyvin ikivanha päänsärky-ilmiö, eli vitsailut siitä, että kun mies haluaa seksiä on vaimolla pää kipeänä, koska hän ei sitä seksiä niin kauheasti kaipaa. Erityisesti synnytyksen jälkeinen haluttomuus näyttää aiheuttavan suurta päänvaivaa niin vaimoille kuin miehillekin. Harvinaista ei kuitenkaan ole, että vaimo usein suostuu (tai suostuu motivoimaan itsensä) seksiin koska hänen on pidettävä miehensä suopeana jottei tämä lähde vieraisiin ja löydä halukkaampaa naista, joka kenties miellyttää siinä määrin vaimoa enemmän että mies vie itsensä ja ennen kaikkea suuremmmat tulonsa tämän uuden naisen luokse.

No, jotkut romantikot varmaan löytäisivät kaivatun eron vetoamalla avioliitossa vallitseviin tunnesuhteisiin ja muuhun tarkemmin määrittelemättömään. Tosiasia kuitenkin on, että emme voi tietää tarkemmin yksittäisten avioparien emmekä yksittäisten prostituoitujen tunne-elämästä ja suhteistaan asiakkaisiinsa/puolisoihinsa. Tunteilla kun on tapana tulla ja mennä ja viilentyä, jopa avioliitossa. Monilla prostituoiduillakin on vakioasiakkaita, joiden kanssa heille varmaankin syntyy jonkinlainen suhde, jonka laadusta ei asiaan vihkiytymätön voi mitään tietää. Ja entä seksi, jota harrastetaan ystävyys ja avunantosopimuksesta hyvän ystävän kanssa, koska toinen haluaa ensisijassa seksiä, toinen rahaa?

Sitten ovat nämä ns. yhden illan suhteet. Miksi näitä suhteita ei tuomita yhtä ankarasti kuin prostituutiota, vaikka kanssakäyminen on usein aivan yhtä satunnaista ja kertaluontoista kuin prostituoidun ja jonkun satunnaisen asiakkaan välinen kontakti? Miksi on, ainakin jollakin tasolla, yleisesti hyväksyttävää, että mies maksaa ravintolassa naisen juotavat ja nainen maksaan miehelle suostumalla seksiin?(Okei, ehkä hän itse myös haluaa sitä, mutta miksi mies kuitenkin maksaa? Minä ainakin olen useammin kuin kerran saanut vihat päälleni kun olen ottanut vastaan minulle tuntemattoman miehen sinnikkääsi tyrkyttämän viinilasin (jonka olen jättänyt enimmäkseen juomatta, koska en erityisemmin välitä alkoholista) ja lähtenyt sitten yksin omaan kotiin nukkumaan.)

Olen myös joskus huomannut prostituutiota vastustettavan siksi, että prostituoidut joutuisivat työssään usein väkivallan kohteeksi ja altistuisivat alkoholismille ja narkomanialle. Heti tulee kuitenkin mieleen, että eikös se koti ollut naiselle kaikkein turvattomin paikka ja eikös naisen raiskaaja tai pahoinpitelijä kaikkein yleisimmin ollut se oma mies tai miesystävä? Vastaan itse, että oli oli. Eikä noita tekoja auta puolustella arvailemalla, että jospa ne vaimojensa pieksijät ovat vain yksittäisiä sairaita miehiä, koska samalla tavalla yksittäisiä tapauksia voivat olla ne prostituoitujen hakkaajat. Avioliitto, tai pysyvä parisuhde tai jokin muu ei niin selkeästi maksusta tapahtuva seksuaalinen kanssakäyminen, ei väkivallalta naista suojaa.

Pientä lisäpohtimista vaativa kysymys on missä määrin usein mainitut narkomania ja alkoholismi voidaan yhdistää seksin myymiseen ja selittää siitä johtuviksi ilmiöiksi, ja missä määrin ne johtuvat yksinomaan siitä syrjinnästä, jota prostituoitu ammattinsa vuoksi "kunnon ihmisen" taholta kohtaa, ja siitä salailusta jota hän joutuu työnsä vuoksi harrastamaan. Alkoholismia ja huumeiden käyttöä tavataan nimittäin myös avioliitossa elävien, prostituutiota harjoittamattomien henkilöiden keskuudessa.

Ja vielä. Tiettyjen ammattiryhmien edustajien esittämät syytökset siitä, että prostituoitu ei yleensä valitse itse ammattiaan vaan ajautuu siihen traumaattisen lapsuuden tai seksuaalisen hyväksykäytön jälkeen ovat mielestäni heikolla pohjalla. Kuinkahan moni päätyy avioliittoon, koska on saanut siihen elämäntapaan mallin jo lapsuudestaan ja painostusta siitä lähtien? Omasta valinnasta ei tosiaankaan aina voida puhua.

Mikä prostituutiossa siis lopultakin ärsyttää? Ettei vain olisi kyse siitä, että halutaan vain pelastaa se vanha kunnon heteroavioliittoinstituutio, ja ennen kaikkea halutaan pelastaa(?) kaikki huonoille teille (suoraan rahastukseen) lipsuneet tyttöparat avioliiton turvalliseen satamaan (epäsuoraan rahastukseen). Jotta maailma pelastuisi.

Herkkänahkaisimmille lukijoille on ehkä vielä syytä lisätä, että minun tarkoitukseni ei tässä ole ensisijaisesti puolustaa prostituutiota. Tarkoitukseni on hyökätä niitä tahoja vastaan, jotka ylistävät perinteistä avioliittoa ja vastustavat verisesti prostituutiota.

Tarkoitukseni on asettaa nuo kaksi ilmiötä samalle viivalle ja vähän vertailla. Ja minun täytyy myöntää, että jos tarkastelen noita kahta ilmiötä ja lasken yhteen niiden plus- ja miinuspuolia, niin kyllä täytyy sanoa, että prostituutio vetää pitemmän korren. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä, että prostituutio on ainakin periaatteessa rehellistä. Siinä sovitaan etukäteen mitä annetaan ja mitä saadaan, mitä kaikkea kauppaan kuuluu. Avioliitossa puhutaan yhtä ja tehdään toista ja ajatellaan kolmatta. Perinteinen heteroseksuaalinen avioliitto on kaksinaismoralismin tyyssija.

Marisa Mäkinen

Takaisin