Työn ja perheen yhteensovittamisongelmista

Perheen ja työn yhteensovittaminen on asia, johon törmään vähän väliä lukiessani naistenlehtiä, naisaiheisia lehtiartikkeleita, naistutkimusraportteja ja poliittisia julistuksia, joissa muuten vain puhutaan naisten asioista. Siis nimenomaan naisten. Miestenlehdissä tai -jutuissa aiheeseen ei puututa.

Yksi pieni yksityiskohta vain tässä "naisten aiheessa" jaksaa hämmästyttää. Nimittäin se, että miten niin tämä on naisten asia? Siis ovatko jo nykymaailmassa kaikki perheet, joissa on alaikäisiä lapsia ja kotitöitä, lesboperheitä tai sellaisia yksinhuoltajaperheitä, joissa ainoa aikuinen on äiti? Elävätkö ihan kaikki työtätekevät naiset lesbo- tai yksinhuoltajaperheissä? Eikö miehillä enää ollenkaan ole perheitä? Vai eikö miehillä ole töitä?

Ajatus siitä, että kaikki lapset eläisivät naisten tai yhden naisen taloudessa tuntuu toisaalta omituiselta kun vain ajatteleekin sitä kaikkea pseudopsykologista hömppää ja vouhotusta, jota pyöritellään isän roolin, miehen mallin, isyyden ja isien ja lasten välisten suhteiden ympärillä. Ja niitä lukuisia syyllistäviä urbaaneja tarinoita yksinhuoltajista ja heidän ongelmaisista lapsistaan. Yhtä lailla omituiselta se näyttää kun muistelen millä kiihkolla lesboperheissä elävien naisten lasten oikeuksia on viime aikoina vastustettu ja miten epäilevästi suhtaudutaan yksinelävien naisten mahdollisuuksiin hankkia lapsia ns. keinoalkuisesti.

Se vaihtoehto, että lapsiperheissä eläisi miehiäkin, mutta näillä miehillä ei olisi töitä, tuntuu puolestaan varsin oudolta jo pelkästään kaiken sen ahmimani tilastotiedon valossa, joka kertoo, että naisten työmarkkina-asema on edelleen miesten työmarkkina-asemaa huonompi, että miehet miehittävät johtavat asemat, että naiset ansaitsevat 70-80% siitä mitä miehet ja että naiset tekevät useammin osa-aikatöitä. Jo näistä ilmeisistä faktoista voisi päätellä, että miehet osallistuvat työelämään vähintään yhtä innokkaasti kuin naisetkin.

Enkä mitenkään voi uskoa, että ihan kaikki työelämään osallistuvat ja johtavassa asemassa toimivat miehet olisivat perheettömiä homomiehiä, joita eivät nuo ongelmat mitenkään kosketa. Tai siinä tapauksessa homomiesten määrä on Suomessa poikkeuksellisen suuri. Tai homot ovat poikkeuksellisen suurituloisia. Ja onhan siellä työelämässä varmaan vannoutuneita sinkkulesbojakin, vai muodostuuko työssäkäyvä väestö yksinomaan heteronaisista ja homimiehistä ja piileskelevätkö vastaavasti perheelliset miehet ja perheettömät lesbot työttömyyslukujen takana???

Tietenkin on olemassa perheettömiä miehiä, siinä missä perheellisiäkin. Toki. Heille eivät nuo yhteensovittamisongelmat tietenkään ole akuutteja. Mutta eikö eikö tilanne ole aivan sama perhettömillä naisilla? Tokihan on olemassa myös perheettömiä ja alusta loppuun lapsettomia naisia. Ainakin enemmistö minun tuttavapiiriini kuuluvista naisista on perheettömiä. Osa heistä tosin on lapsensa jo aikuisiksi kasvattaneita, mutta keski-ikäisenä edelleen täydellä teholla mukana työelämässä. Osalla ei ole lapsia koskaan ollutkaan eikä tule koskaan olemaankaan, koska ei niitä yksinkertaisesti halua tai ei ehkä edes saisi vaikka haluaisi, tai koska heillä on aivan tarpeeksi muutakin tekemistä. Ja aika monella niistäkin, joilla on lapsia ja perhe, on myös samassa taloudessa asuva mies, jotka varsin usein toimivat myös lasten huoltajina ja vanhempina, ihan virallisestikin. Työn ja perheen yhteensovittaminen on siis noiden miesten ongelma ihan yhtä lailla kuin heidän työssäkäyvien (avo)vaimojensakin. Työssäkäymättömiä vaimoihmisiä yhteensovittamisongelma ei puolestaan kosketa lainkaan, joten heidät voimme tässä yhteydessä unohtaa kokonaan. Heidän miehiään sen sen sijaan saattaisi kuvitella ajoittain edes hipaisevan.

Mutta vakavasti puhuen. Noiden edelläluettelemieni raakojen tosiseikkojen jälkeen en siis voi käsittää miksi työn ja perheen yhteensovittamisesta tehdään yksinomaan naisten ongelma, taakka, jota heidän on omasta henkilökohtaisesta tilanteestaan huolimatta kannettava. Miksi vain naisten pitäisi vaivata sieviä päitään tuolla pirullisella Yhteensovittamisongelmalla ja imeä aivonsa täyteen aiheeseen liittyvää problematiikkaa kun kuitenkin tosiasiassa tiedämme, että miehillä on toistaiseksi perheitä siinä missä naisillakin. Kysymystä pitäisikin markkinoida yhtä lailla miehille kuin naisillekin. Mutta ei tietenkään kaikille naisille ja kaikille miehille.

Eikä pelkästään markkinoida. Kysymys ei nimittäin ole vain ongelman jankkaamisesta naistenlehdissä ja mahdollisesti kahvipöytäkeskusteluissa. Asialla on valitettavasti myös synkempi puolensa. Työmarkkinoilla ilmenee ajoittain varsin avointa synnytysikäisiksi luokiteltaviin naisiin kohdistuvaa piilosyrjintää, jonka kohteeksi joutuvat ihan kaikki ns. potentiaaliset synnyttäjät henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen ja mahdollisiin perheenperustamissuunnitelmiin tai niiden puuttumiseen katsomatta. Akuuteimmillaan tämä piilosyrjintä tulee esille rekrytointi- ja nimitystilanteissa, ja sitä omalta osaltaan korostaa entisestään se onneton laki tai asetusko se oli, joka kieltää perhesuhteiden ja -suunnitelmien utelemisen työpaikkaa hakevalta naiselta. Nainen ei siis voi kertoa, että häntä eivät yhteensovittamisongelmat tule todennäköisesti lähitulevaisuudessa koskemaan, ja että hän on sen vuoksi ihanteellinen työntekijä firmalle tai ihanteellinen ylennettävä uuteen tehtävään. Lisääntymisikäisiin miehiin (ja miehillähän tuo vaihe on pitempi kuin naisilla) tuo syrjintä ei jostain syystä ulotu. Kaikki miehet, perheenperustamissuunnitelmiin ja muihin sellaisiin katsomatta, pääsevät näissä asioissa kuin se kuuluisa koira veräjästä.

Minä olen sitä mieltä, että tasapuolisuuden nimissä syrjintä tulisi ulottaa yhtä lailla perheellisiin miehiin kuin perheellisiin naisiinkin. Vaikka sitten lain voimalla. Muut pitäisi siitä jotenkin vapauttaa. Tottahan on, että nainen kantaa ja synnyttää, mutta tuleehan se valvottava vauva noiden miestenkin talouksiin. Ja niin kauan kun isän roolista ja miehen merkityksestä hössötetään siihen malliin kuin nykyään, tulisi myös ottaa huomioon se mahdollisuus, että virallistetun heteroparisuhteen miesosapuoli onkin se, joka jää kotiin hoitamaan korvatulehduskierrelasta.

Marisa M

Takaisin