Missä olet?

Missä olet nuori opiskelijanainen, sinulla on ulkonäköä, olet fiksu ja kirjallisestikin lahjakas. Sponsoriksesi haluaa 41-v., akat., ei-vapaa mies.

Eikku Kurki soitti ilmoituksessa olevaan numeroon ja jätti viestin. Jari Ikonen soitti takaisin ja he sopivat tapaamisesta. Hän tuli kahden viinipullon kanssa ja he istuutuivat keittiön pöydän ääreen juomaan niitä. Kun viini alkoi lämmittää Eikku näki miehen silmissä säkenöintiä, mikä sai hänet puhumaan vilkkaammin ja kallistelemaan päätään tavalla, josta mies piti.

- Miksi sä aiot tulla isona?

- Toimittajaksi kai. Mä olen ollut töissä paikallisessa lehdessä. Tietysti mä haluaisin tehdä jotain tärkeää, kirjoittaa sellaista, joka saisi ihmiset ajattelemaan.

- Mitä ihmisten pitäisi ajatella?

Esimerkiksi tuottamaansa kärsimystä. Jotkut ajattelevat vain rahaa, että saisivat mahdollisimman halvalla vaikka kananmunia - ihmiset eivät ole valmiita maksamaan muutamaa markkaa siitä, etteivät lisää kärsimystä.

Jari alkoi vilkuilla sivuilleen, suoristeli selkäänsä ja venytti niskaa. Eikku huomasi, etteivät kanat kiinnostaneet häntä.

- Oletko sä naimisissa, mitä sä sanoit vaimollesi?

- Olen. Jouduin kieltämättä valehtelemaan.

- Mitä sä sanoit?

- Ei nyt puhuta siitä...

- Mitä sä teet työksesi?

- Mä olen pedagogi, mies vastasi ja jatkoi kysymyksellä niin, ettei Eikku ehtinyt kysyä häneltä enempää.

- Sä sanoit silloin puhelimessa harrastavasi kirjoittamista, minkälaisia tekstejä sä kirjoitat?

Eikku haki pari liuskaa ja ojensi ne miehelle.

***

Eksistenssi

Kaksikohtauksinen näytelmä

1. kohtaus

Lavalla nainen ehostaa itseään peilin edessä. Hänellä on mustat rintaliivit, alushousut ja sukkahousut.

Nainen: Kun olisi rahaa laittaa huuliin silikonia ja rintoihin tietysti. (Maalaa huuliaan, puristaa topattuja liivejään.)

Nainen yleisölle: Voi paska, ei mua huvita lähteä yksin kapakkaan.

Hän ottaa minimekkonsa ja se kädessä tarkastaa, että kaikki on paikallaan.

Nainen: Tukirintaliivit, tukialushousut, tukisukkahousut (laittaa mekon päälleen)

- äh, mitä mä teen - (ilahtuneena) tukipuhelin. (Tarttuu luuriin ja näppäilee numeron.)

Tukipuhelin: Tukipuhelin

Nainen: Mun piti tänään lähteä mun tyttökaverin kanssa ulos, mutta sen lapsi sairastui ja nyt se ei lähdekään. Mä ajattelin, että menen sitten yksin, mutta en mä osaa.

Tukipuhelin: Oletteko lesbo?

Nainen: En tietenkään. Mä olen eronnut hetero, jonka tekee mieli olla miehen kanssa. Ei kenen tahansa miehen, vaan jonkun niistä oikeista.

Tukipuhelin: Ei hyvältä kuulosta.

Nainen: Eikö tämä ole tukipuhelin, toi ei kuulostanut yhtään tukevalle.

Tukipuhelin (peitellen haukotusta): Tämä on maksullinen Tuulan tukipilarilinja, Tuula on lukenut yliopistossa psykologian kursseja.

Nainen: Oletko sä Tuula?

Tukipuhelin: En, minä olen Tuulan tuttava. Hän pyysi minua päivystämään, kun hänellä on menoja. Minulla on myös takanani yliopistokoulutusta.

Nainen: Miltähän alalta?

Tukipuhelin: Olen suorittanut suomen kielen perusopinnot.

Nainen: No, joka tapauksessa: mä menin naimisiin mun ex-miehen kanssa, kun se sai mut tuntemaan itseni suloiseksi. Mä erosin siitä, kun se sai mut tuntemaan itseni roikkuperseiseksi taloudenhoitajaksi.

Tukipuhelin: Oletteko ammatiltanne taloudenhoitaja?

Nainen: En.

Tukipuhelin: Vaikutatte aika epäselvältä.

Nainen: Turpa kiinni. Mulla on sellainen olo, että mussa on reikiä. Mussa on reikä, koska mulla ei ole lasta, tyhjä kohta, koska mulla ei ole miestä. Ja paljon pieniä reikiä kaikesta siitä mitä mulla ei ole. Mä elän kuin rei´ittäjän välissä - reikiä koko ajan lisää - ja taas reikä siitä, ettei mulla ole ketään kenen kanssa mennä ravintolaan!

Tukipuhelin: Kello on kohta 22.30. Jos aiotte iskeä vielä jonkun tänä iltana, niin eikö kannattaisi jo alkaa lähteä?

Nainen: Tuntuu niin vaikealta lähteä yksin.

Tukipuhelin: (Ivallisesti) Ehkä löydätte jotain reiän täytettä.

Nainen: Totta. (Laittaa puhelimen pois ja kävelee näyttämön takaosassa olevasta ovesta ulos.)

***

2. kohtaus

Näyttämö on pimeä. Nainen kävelee vähän huojuen ravintolasta. Hän etsii käsilaukustaan kännykän ja soittaa tukipuhelimeen.

Tukipuhelin: Tukipuhelin.

Nainen: Täällä minä taas.

Tukipuhelin: Ette siis onnistunut.

Nainen: (Itkuisesti) Miten me ihmiset ollaan niin epätäydellisiä, jos Jumala on, niin miksei se voinut luoda esimerkiksi naisille valmiiksi silikonirintoja.

Tukipuhelin: Siinä tapauksessa ihmiset varmasti leikkaisivat ne pois.

Nainen on hiljaa luuri korvallaan, hetken päästä ääni jatkaa.

Tukipuhelin: Tällaisia tilanteita varten meillä on varalla opettavia kertomuksia. Luen muutaman, jos haluatte kuulla, 25 markkaa minuutti... Tuula on kirjoitellut näitä, otetaan aluksi vaikka tämä Pertti-juttu: (Lukee mahtipontisesti)

Pertti, 38-vuotias viiksekäs veturinkuljettaja, oli ajautunut elämässään tyhjyydestä raskaaseen rysänperään. Hänen naisystävänsä Ulla, kuivakka ruotsin lehtori, halusi lisää vain keskustelua sekä ehdotti piristykseksi uimahallia tai sauvakävelyä. Mutta Pertti oli loukkaantunut harmaalle elämälle, se tiivistyi kysymykseksi Ullalle eräänä päivänä parvekkeella Pertin tupakoidessa ja tuijottaessa parkkipaikan autojen rekisterikilpiä.

- Tätä vartenko mä kuuliaisesti hengitän ja nieleskelen taukoamatta, jotta mä voin vapaa-aikana kuunnella, kun sä puhut sun myoomista?

Pertillä oli kuitenkin jäljellä yksi kunnollinen henkilökohtainen pakkomielle, jota hän oli salaa kauan vaalinut: jos hän saisi viisi senttiä penikseensä mittaa lisää, hän hallitsisi valtikallaan naismaailmaa, hänestä tulisi kuningasmies. Hän herkutteli ajatuksella, miten naiset vapisisivat kiihkosta ja pelosta hänen avatessaan vetoketjunsa ja vetäessään kalunsa esille. Kahdeksan senttiä...

Pertti otti pankista lainaa ja matkusti Viroon pidennysleikkaukseen. Leikkauksen jälkeen hän oli tyytyväinen kävellessään ensimmäistä kertaa uuden kyrpänsä kanssa markettiin, hän tunsi miten se lisäsi hänen itsevarmuuttaan miehenä. Hän tunsi kalunsa painon kävellessään maitohyllylle ja ohittaessaan naisia, jotka valikoivat kesähepenissään tölkkejä kärryihinsä. Hän seisoi miehenä kassajonossa, katsoi miehenä kassanhoitajaa silmiin. Hän käveli miehenä viistosti kuuman kadun yli, roikottaen muovikassissa maitolitraa, housuissaan... Hän jäi pihasta kaahaavan roska-auton alle, löi päänsä ja kyrpänsä asfalttiin ja kuoli . Pertti Juhani Rukanderin aika oli loppu.

Nainen: Niin?

Tukipuhelin: Tarinan opetus: Pertiltä loppui aika ja sen jälkeen ei minkäänlaisella sukupuolielimellä tee mitään. Aika on siis elämän kannalta tärkeämpi asia kuin sukupuolielimien muotoihin liittyvät psyykkiset ongelmat.

Nainen: Tä? Aika surullinen tarina, eikö se päässyt kokeilemaan yhtään kertaa sitä vehjettä?

Tukipuhelin: Ei päässyt.

Nainen: Pertti-parka... sä voisit muuttaa sitä tarinaa, hei silleen, että Pertti alkaisi olemaan taas sen naisystävänsä kanssa ja se kyrvänpidennys antaisi sille itseluottamusta ja se oppisi puhumaan tunteistaan ja...

Tukipuhelin: Tuut-tuut-tuut.

Valot sammuvat myös katsomosta. Esitys on päättynyt.

***

Jari tuijotti paperia ja harkitsi mitä sanoisi. Eikku ei ollut sitä mitä hän oli odottanut: hän katsoi mietteliäänä Eikun kauniita kasvoja, nenärengasta ja hiussänkeä.

- Sä et taida pitää siitä, Eikku sanoi ja laittoi tyhjän pullon kaappiin.

Jari nousi ja otti tiskipöydältä korkkiruuvin.

- Avaanko mä toisen pullon?

***

Tarja Okkonen

Takaisin