Missä olet?
Missä olet nuori opiskelijanainen, sinulla on ulkonäköä, olet fiksu ja
kirjallisestikin lahjakas. Sponsoriksesi haluaa 41-v., akat., ei-vapaa mies.
Eikku Kurki soitti ilmoituksessa olevaan numeroon ja jätti viestin. Jari Ikonen
soitti takaisin ja he sopivat tapaamisesta. Hän tuli kahden viinipullon kanssa
ja he istuutuivat keittiön pöydän ääreen juomaan niitä. Kun viini alkoi
lämmittää Eikku näki miehen silmissä säkenöintiä, mikä sai hänet puhumaan
vilkkaammin ja kallistelemaan päätään tavalla, josta mies piti.
- Miksi sä aiot tulla isona?
- Toimittajaksi kai. Mä olen ollut töissä paikallisessa lehdessä. Tietysti mä
haluaisin tehdä jotain tärkeää, kirjoittaa sellaista, joka saisi ihmiset
ajattelemaan.
- Mitä ihmisten pitäisi ajatella?
Esimerkiksi tuottamaansa kärsimystä. Jotkut ajattelevat vain rahaa, että
saisivat mahdollisimman halvalla vaikka kananmunia - ihmiset eivät ole valmiita
maksamaan muutamaa markkaa siitä, etteivät lisää kärsimystä.
Jari alkoi vilkuilla sivuilleen, suoristeli selkäänsä ja venytti niskaa. Eikku
huomasi, etteivät kanat kiinnostaneet häntä.
- Oletko sä naimisissa, mitä sä sanoit vaimollesi?
- Olen. Jouduin kieltämättä valehtelemaan.
- Mitä sä sanoit?
- Ei nyt puhuta siitä...
- Mitä sä teet työksesi?
- Mä olen pedagogi, mies vastasi ja jatkoi kysymyksellä niin, ettei Eikku
ehtinyt kysyä häneltä enempää.
- Sä sanoit silloin puhelimessa harrastavasi kirjoittamista, minkälaisia
tekstejä sä kirjoitat?
Eikku haki pari liuskaa ja ojensi ne miehelle. ***
Eksistenssi
Kaksikohtauksinen näytelmä
1. kohtaus
Lavalla nainen ehostaa itseään peilin edessä. Hänellä on mustat rintaliivit,
alushousut ja sukkahousut.
Nainen: Kun olisi rahaa laittaa huuliin silikonia ja rintoihin tietysti. (Maalaa
huuliaan, puristaa topattuja liivejään.)
Nainen yleisölle: Voi paska, ei mua huvita lähteä yksin kapakkaan.
Hän ottaa minimekkonsa ja se kädessä tarkastaa, että kaikki on paikallaan.
Nainen: Tukirintaliivit, tukialushousut, tukisukkahousut (laittaa mekon
päälleen)
- äh, mitä mä teen - (ilahtuneena) tukipuhelin. (Tarttuu luuriin ja näppäilee
numeron.)
Tukipuhelin: Tukipuhelin
Nainen: Mun piti tänään lähteä mun tyttökaverin kanssa ulos, mutta sen lapsi
sairastui ja nyt se ei lähdekään. Mä ajattelin, että menen sitten yksin, mutta
en mä osaa.
Tukipuhelin: Oletteko lesbo?
Nainen: En tietenkään. Mä olen eronnut hetero, jonka tekee mieli olla miehen
kanssa. Ei kenen tahansa miehen, vaan jonkun niistä oikeista.
Tukipuhelin: Ei hyvältä kuulosta.
Nainen: Eikö tämä ole tukipuhelin, toi ei kuulostanut yhtään tukevalle.
Tukipuhelin (peitellen haukotusta): Tämä on maksullinen Tuulan tukipilarilinja,
Tuula on lukenut yliopistossa psykologian kursseja.
Nainen: Oletko sä Tuula?
Tukipuhelin: En, minä olen Tuulan tuttava. Hän pyysi minua päivystämään, kun
hänellä on menoja. Minulla on myös takanani yliopistokoulutusta.
Nainen: Miltähän alalta?
Tukipuhelin: Olen suorittanut suomen kielen perusopinnot.
Nainen: No, joka tapauksessa: mä menin naimisiin mun ex-miehen kanssa, kun se
sai mut tuntemaan itseni suloiseksi. Mä erosin siitä, kun se sai mut tuntemaan
itseni roikkuperseiseksi taloudenhoitajaksi.
Tukipuhelin: Oletteko ammatiltanne taloudenhoitaja?
Nainen: En.
Tukipuhelin: Vaikutatte aika epäselvältä.
Nainen: Turpa kiinni. Mulla on sellainen olo, että mussa on reikiä. Mussa on
reikä, koska mulla ei ole lasta, tyhjä kohta, koska mulla ei ole miestä. Ja
paljon pieniä reikiä kaikesta siitä mitä mulla ei ole. Mä elän kuin rei´ittäjän
välissä - reikiä koko ajan lisää - ja taas reikä siitä, ettei mulla ole ketään
kenen kanssa mennä ravintolaan!
Tukipuhelin: Kello on kohta 22.30. Jos aiotte iskeä vielä jonkun tänä iltana,
niin eikö kannattaisi jo alkaa lähteä?
Nainen: Tuntuu niin vaikealta lähteä yksin.
Tukipuhelin: (Ivallisesti) Ehkä löydätte jotain reiän täytettä.
Nainen: Totta. (Laittaa puhelimen pois ja kävelee näyttämön takaosassa olevasta
ovesta ulos.)
***
2. kohtaus
Näyttämö on pimeä. Nainen kävelee vähän huojuen ravintolasta. Hän etsii
käsilaukustaan kännykän ja soittaa tukipuhelimeen.
Tukipuhelin: Tukipuhelin.
Nainen: Täällä minä taas.
Tukipuhelin: Ette siis onnistunut.
Nainen: (Itkuisesti) Miten me ihmiset ollaan niin epätäydellisiä, jos Jumala on,
niin miksei se voinut luoda esimerkiksi naisille valmiiksi silikonirintoja.
Tukipuhelin: Siinä tapauksessa ihmiset varmasti leikkaisivat ne pois.
Nainen on hiljaa luuri korvallaan, hetken päästä ääni jatkaa.
Tukipuhelin: Tällaisia tilanteita varten meillä on varalla opettavia
kertomuksia. Luen muutaman, jos haluatte kuulla, 25 markkaa minuutti... Tuula on
kirjoitellut näitä, otetaan aluksi vaikka tämä Pertti-juttu: (Lukee
mahtipontisesti)
Pertti, 38-vuotias viiksekäs veturinkuljettaja, oli ajautunut elämässään
tyhjyydestä raskaaseen rysänperään. Hänen naisystävänsä Ulla, kuivakka ruotsin
lehtori, halusi lisää vain keskustelua sekä ehdotti piristykseksi uimahallia tai
sauvakävelyä. Mutta Pertti oli loukkaantunut harmaalle elämälle, se tiivistyi
kysymykseksi Ullalle eräänä päivänä parvekkeella Pertin tupakoidessa ja
tuijottaessa parkkipaikan autojen rekisterikilpiä.
- Tätä vartenko mä kuuliaisesti hengitän ja nieleskelen taukoamatta, jotta mä
voin vapaa-aikana kuunnella, kun sä puhut sun myoomista?
Pertillä oli kuitenkin jäljellä yksi kunnollinen henkilökohtainen pakkomielle,
jota hän oli salaa kauan vaalinut: jos hän saisi viisi senttiä penikseensä
mittaa lisää, hän hallitsisi valtikallaan naismaailmaa, hänestä tulisi
kuningasmies. Hän herkutteli ajatuksella, miten naiset vapisisivat kiihkosta ja
pelosta hänen avatessaan vetoketjunsa ja vetäessään kalunsa esille. Kahdeksan
senttiä...
Pertti otti pankista lainaa ja matkusti Viroon pidennysleikkaukseen. Leikkauksen
jälkeen hän oli tyytyväinen kävellessään ensimmäistä kertaa uuden kyrpänsä
kanssa markettiin, hän tunsi miten se lisäsi hänen itsevarmuuttaan miehenä. Hän
tunsi kalunsa painon kävellessään maitohyllylle ja ohittaessaan naisia, jotka
valikoivat kesähepenissään tölkkejä kärryihinsä. Hän seisoi miehenä
kassajonossa, katsoi miehenä kassanhoitajaa silmiin. Hän käveli miehenä
viistosti kuuman kadun yli, roikottaen muovikassissa maitolitraa, housuissaan...
Hän jäi pihasta kaahaavan roska-auton alle, löi päänsä ja kyrpänsä asfalttiin ja
kuoli . Pertti Juhani Rukanderin aika oli loppu.
Nainen: Niin?
Tukipuhelin: Tarinan opetus: Pertiltä loppui aika ja sen jälkeen ei
minkäänlaisella sukupuolielimellä tee mitään. Aika on siis elämän kannalta
tärkeämpi asia kuin sukupuolielimien muotoihin liittyvät psyykkiset ongelmat.
Nainen: Tä? Aika surullinen tarina, eikö se päässyt kokeilemaan yhtään kertaa
sitä vehjettä?
Tukipuhelin: Ei päässyt.
Nainen: Pertti-parka... sä voisit muuttaa sitä tarinaa, hei silleen, että Pertti
alkaisi olemaan taas sen naisystävänsä kanssa ja se kyrvänpidennys antaisi sille
itseluottamusta ja se oppisi puhumaan tunteistaan ja...
Tukipuhelin: Tuut-tuut-tuut.
Valot sammuvat myös katsomosta. Esitys on päättynyt.
***
Jari tuijotti paperia ja harkitsi mitä sanoisi. Eikku ei ollut sitä mitä hän oli
odottanut: hän katsoi mietteliäänä Eikun kauniita kasvoja, nenärengasta ja
hiussänkeä.
- Sä et taida pitää siitä, Eikku sanoi ja laittoi tyhjän pullon kaappiin.
Jari nousi ja otti tiskipöydältä korkkiruuvin.
- Avaanko mä toisen pullon?
*** Tarja Okkonen
Takaisin
|
