Minä ja naisten tunnin naiset

Radio Suomen Naisten Tunti (joka lähetetään yleensä sunnuntaiaamuisin klo 10.30, paitsi silloin kun on joku suuri urheilukilpailu meneillään) ärsyttää minua. Mitä enemmän sitä olen vuosien saatossa kuunnellut sitä enemmän se on alkanut ärsyttää. Alussa sentään yritin olla ymmärtäväinen, etsiä etsimällä näkökulmia. Nyt en enää jaksa.

Ei. Naisten tunti ei suinkaan ärsytä minua siitä samasta syystä, mistä oletan sen ärsyttävän niitä keski-iän ylittäneitä metsästystä ja kalastusta harrastavia takametsien miehiä, jotka ryntäävät vaientamaan radion joka sunnuntaiaamupäivä viimeistään siinä vaiheessa kun naisten tunti on alkamassa (avatakseen sen taas juuri ennen kansanradiota). Ja oletan sen ärsyttävän noita miehiä juuri siksi, että se on niin kertakaikkisen feministinen ja miesvastainen tasa-arvovouhotusta täynnä oleva ohjelma.

Minun mielestäni naisten tunti on mukafeministinen mukaradikaali äärikonservatiivinen ohjelma. Minua ärsyttää se, että naisten tunnin kaltaista ohjelmaa mitä ilmeisimmin jossain päin Suomea yhä pidetään jotenkin "edistyksellisenä" telaketjufeminismin äänitorvena. Ja minua hämmentää se, että jos naisten tunti todellakin yrittää ajaa tasa-arvoa ja feminismiä niin sitten minä en sitä tee, sitten minä en ole feministi enkä tasa-arvon puolesta taisteleva sinisukka. Ja jos minä en ole mitään niistä enkä varmaan myöskään ole mitään konservatiivisempaa tai sovinistisempaakaan niin sitten ilmeisesti kuulun johonkin todella vaaralliseen vastustettavaan ääriterroristiryhmään, jonka olemassaoloa ei parane edes mainita valtakunnallisella radiokanavalla.

Millaista sitten on tuo naisten tunnin oletettu feminismi? Millainen on se feministi tai tasa-arvonainen, joka sopii naisten tunnin määritelmään? Kenelle ohjelma oikeastaan on suunnattu?

Itse olen ohjelmaa seuraamalla päätellyt, että naisten tunnin tyyppihyväksymä nainen on 20-55-vuotias heteroavio- tai avoliitossa elävä synnytysten myötä kertyneiden kilojensa kanssa kamppaileva nainen, joka käy ansiotyössä jollain naisvaltaisella alalla, on tietenkin huonommin palkattu kuin miehensä, kantaa nurisematta päävastuun kotitaloutensa puhtaanapitopalveluista, ei mielellään aja autoa jos mies on vieressä kommentoimassa ja pitää kunnia-asianaan sitä että suhtautuu yleensä kaikkiin maailman asioihin enemmän tunteella kuin järjellä.

Satunaisesti naisten tunnin nainen voi jopa olla ulkomaalainen, tuontivaimo tai pakolainen, sillä pitäähän ohjelmassa nyt ottaa huomioon globalisoituvan maailmamme haasteet. Kunhan kuitenkin pidetään huoli siitä, että tämä globaalinaistentuntinainen kohtaa jollain tasolla aivan samat ongelmat kuin tuo suomalainen siskonsa pyörittäessään omaa lapsiperheen arkeaan miehensä tossun alla. Ihmisethän ovat kaikkialla samanlaisia(!).

Nämä naisten tunnin samanlaiset naiset ovat huolissaan miehestä. Naisten tunnin naiset ovat ensisijaisesti miesten vaimoja ja kumppaneita.

Näitä naisia syvästi koskettaa miehen seksuaalisuus samoin kuin miehen väkivaltaisuus, miehen tunne-elämän ongelmat, miehen sukkien väri ja se, mitä mies heistä ajattelee. Nämä naiset tyydyttävät miesten tarpeet (ja ohimennen omansakin siinä sivussa kunhan ne ovat jotenkin kytköksissä miesten tarpeisiin), he ruokkivat miehet, vaatettavat miehet, kasvattavat miehet ja ehkä vielä muuttavatkin miehet. He voivat huonosti kun Mies voi huonosti (ja koska he ovat naisia he suorastaan vaistoavat sen koska mies voi huonosti). Lyhyesti: He ovat naisia miesten käytössä. Heidän feminisminsä lähtee liikkeelle miehestä ja tämän muuttamisesta. Heille feminismi on naisen ja miehen välisen suhteen vatvontaa. He edustavat tyyppiä "en ole feministi mutta...", koska he tarvitsevat aina feminismilleen, tasa-arvopyrkimyksilleen, miehen luvan ja siunauksen. He haluavan uudistuksia naisen asemaan vain sillä ehdolla, että miehen asema ei samalla heikenny. He haluavat samanpalkkaisuutta vain sillä ehdolla, että miehen palkka ei samalla laske. Heille kelpaavat valta ja uudet oikeudet vain silloin kun nuo tavoiteltavat edut eivät absoluuttisesti eivätkä suhteellisesti heikennä miesten asemaa, ja jos ne näyttävät niin tekevän niin ainakin muutoksia pitää perustella sillä, että loppujen lopuksi ne koituvat miehenkin parhaaksi, vapauttavat miehen siinä missä naisenkin, vapauttavat lopulta koko suhteen. Näille naisille ei milloinkaan riitä se, että naisen asema paranee ja miehen heikkenee, vaikka lähtötilanne olisi naisen kannalta katsottuna miten surkea tahansa .

Tällaisille näennäisemansipoituneille naisille seksuaalinen vapautuminenkin merkitsi vain tietyn rennon ja estottoman asenteen tuomista kotoiseen aviovuoteeseen. Naisten tunnin naisella nimittäin on aina aviovuode tai ainakin parisuhdevuode, koska naisten tunnin naisella on aina heteroparisuhde, joko aviosellainen tai sellaiseksi muotoutuva, ja jos ei ole niin silloin naisten tunnin nainen elää parisuhteiden välistä toipilasaikaa, joka on jäävä väliaikaiseksi.

Näyttäisikin siltä, että minulla ja naisten tunnin naisella on yhteistä vain työssäkäynti ja koulutukseen nähden liian huono palkka (enkä minä muuten edes työskentele naisvaltaisella alalla). Todennäköisesti suhteemme työntekoon on kuitenkin varsin erilainen.

Ja vieläkin erilaisempi on suhteemme mieheen. Minä en nimittäin ole lainkaan huolissani miehestä. Minua ei liikuta se miten mies noin yleisesti ottaen tai yksityisellä tasolla voi. Pikemminkin minä olen huolissani naisesta. Minä olen huolissani naisesta, joka on huolissaan miehestä. Naisesta, joka saa huonompaa palkkaa kuin mies, mutta ei välitä siitä koska (perheen) mies kuitenkin saa parempaa palkkaa. Naisesta, joka ei osaa ajatella itseään muuten kuin miehen kautta. Naisesta, jonka elämä pyörii heteromiehen ympärillä.

Minun elämäni pyörii naisen ympärillä. Minä ajattelen pääasiassa naista ja naisia. Itseäni, ja siinä sivussa muita samanlaisia.

Ja minä arvostan naista. Mutta minä arvostan vain naista, joka ensin arvostaa itseään ja lakkaa olemasta huolissaan miehestä.

Mistähän tällaisille naisille saataisiin oma tunti?

MarisaM

Takaisin