MUOTI JA SEURAPIIRIT

Tällä kertaa tutustumme feministiseen seurapiirielämään. Kuten Lady K. edellisellä muotipalstalla ennustikin, on rintaliivinpolttotraditiota todellakin alettu elvyttää. Yksi seurapiirielämän kohokohdista olivat rintaliivinpolttajaiset, jotka järjestettiin Tampereella 3.12.-00. Median harhauttamiseksi oli käytetty useita kikkoja, mutta Raijakoon ovela seurapiiritoimittaja löysi kuin löysikin paikalle.

Ilmeni, että rintaliivein oli tilaisuuteen muistanut varustautua vain ekofeministi Anu Latjanniemenniitty, eivätkä nekään liivit oikein tahtoneet ottaa tulta luonnollisen ja keinokuiduttoman materiaalinsa vuoksi. Voidaan tiivistäen sanoa, että eniten valoa ei tässä seurapiiritapahtumassa lähtenyt rintaliiviroviosta - vaan säteilevästä Hanna "Reppe" Ailaisesta. Hän oli nimittäin se, joka tällä kertaa loisti parhaalla Jill Johnston -tuntemuksellaan.


Ailainen (tak.) itse oli niin sädehtivä, että kameran tekniset ominaisuudet joutuivat kovalle koetukselle. Etualalla kuulijoita. Useimmat Jill Johnston -anekdootit Reppe Ailaisen arvellaan improvisoineen itse tilanteessa, vain löyhästi ennalta kerättyyn materiaaliin pohjautuen.Tosin minkään materiaalin olemassaolosta ei ollut kukaan täysin varma - päinvastoin. "Otetaanpa nyt esimerkiksi se anekdootti, jossa selvitettiin, mikä osuus Watergate-jutussa oli sillä, että Jill Johnstonilla oli suhde Nixonin kansliapäällikön vaimoon...Satunpa tietämään, että ei se nainen oikeasti tosielämässä mikään Johnston ollut vaan Reppe itse", huomautti illan musiikkitarjonnasta vastannut Mira-Mari Ittala (ei kuvassa), "Vaan ehkei sillä nyt niin ole väliä."

Ainoastaan maltillinen valtiofeministi Anu Jörgensson (vas.) ja anarkistinen ekofeministi Anu Latjanniemenniitty näyttivät syventyneen omaan keskusteluunsa. "Ai mitä? Voi, kun en ole lainkaan kuunnellut niitä juttuja!" vastasi häkeltynyt Latjanniemenniitty kysyessämme, mitä mieltä hän ekofeministinä on tavasta jolla eräissä Jill Johnston -pohjaisissa anekdooteissa yksityisautoilua representoitiin ilmeisen positiivisessa ja jopa erotisoivassa sävyssä. Ekofeministi kuitenkin arveli varovasti, ettei pakettiautoilua ehkä tarvitse ottaa lukuun.

Sinänsä ideologisesti varsin etäisistä positioistaan tunnettujen Anujen silminnähden sujuva kommunikaatio herätti useissa feministeissä ihmetystä. "Kaikkien ankarien väittelyiden jälkeen olemme nyt viimein löytäneet yhteistä teoreettista pohjaa 'rakenteellisesti gynofiilisen vastapraxiksen' käsitteestä", paljastivat Anut tyytyväisinä, arvoituksellisuutta äänissään.

Jatkuu...

Takaisin