AHDISTELUA JA PUUHASTELUA

SYNNYTYSLAKKO ON TUNTEITA HERÄTTÄVÄ TAPA VASTUSTAA YDINVOIMAA

PUKEUTUMISOHJEITA

SIVISTYSVALIOKUNTA OSOITTI SIVISTYMÄTTÖMYYTENSÄ

*****


AHDESTELUA JA PUUHASTELUA

Kuluneen kevään aikana koko Suomen kansaa on viihdyttänyt kaksi suurta mediatapahtumaa. Ensin hiidon dopingsotkut ja heti perään Veikkauksen entisen pomon syyllistyminen työntekijöidensä seksuaaliseen ahdesteluun.

Kiinnitin jossain vaiheessa naisten asemaan näissä molemmissa jutuissa. Hiihtoskandaalissa naiset pysyttelivät kiltisti jonkinlaisina höynäytettävinä hölmöinä. Siinä missä mieshiihtäjät ainakin jossakin vaiheessa rehellisesti tunnustivat Hemohesin käytön ja oman osuutensa siinä pysyttelivät naishiihtäjät, ainakin Milla Jauho, viattomana pikkutyttönä, joka oli tyhmyyksissään antanut pistää itseensä mitälie nestettä, jonka alkuperästä hänellä ei ollut tarkkaa tietoa. Mieshiihtäjät osallistuvat siis omaan valmennukseensa täydessä ymmärryksessä ja yhteistyössä valmentajien kanssa kun taas naiset ovat avuttomina nukkeja, joihin valmentaja pistää mitä milloinkin haluaa?

Ahdesteluskandaalissa huomioni kiinnittyi Hilkka Ahteen rooliin, joka vaikutti varsin kaksijakoiselta. Toisaalta hän esiintyi urheana kostajavaimona, jonka selän taakse mies arkana jäniksenä tiukan paikan tullen piiloutui. Toisaalta Hilkka sitten näytti tuittuilevalta pikkutytöltä, joka kiljui tyytymättömänä: "Äiti, toi Media ei enää leiki mun kanssa sillain kun mä haluaisin!". Jossain vaiheessa siis realiteetit näyttäytyivät niihin tottumattomalle ja osoittivat ettei elämä (=julkisuus) aina liikukaan siihen suuntaan kuin sitä yrittää pontevasti vaikutusvallallaan ohjata.

Marisa M

*****


SYNNYTYSLAKKO ON TUNTEITA HERÄTTÄVÄ TAPA VASTUSTAA YDINVOIMAA

Mitä perinnöksi lapsille? Ydinjätettä ja vanhenevia voimaloita? Epävarmuutta? Ajatus siitä, että tuotannon on pakko kasvaa ikuisesti, hinnalla millä hyvänsä?

Ryhmä tamperelaisia naisopiskelijoita väsyi vaihtoehdottomuuden retoriikkaan ja organisoi synnytyslakon lisäydinvoiman rakentamista vastaan. Lakkolaiset ovat päättäneet olla synnyttämättä neljä vuotta tai kunnes eduskunta luopuu lisärakentamisesta.

Synnytyslakko on ajatuksena pysäyttävä. Lasten hankkiminen on niin normaali osa naisen elinkaarta, että sen kyseenalaistaminen herättää vastustusta. Yksi lakon organisoijista, Heidi Vapaa, vastustaa paitsi ydinvoimaa myös yhteisöllistä painetta.

- Varsinkin nyt, kun syntyvyys on laskussa, paine asetetaan nuorten naisten harteille. Meidän pitäisi pelastaa kansa kuolemasta sukupuuttoon. Lasten hankkiminen on niin normaali valinta, että Vapaakin on törmännyt "minkä nainen luonnolleen voi" -kommentteihin.

- Varsinkin vähän vanhemmat miehet sanovat, että kyllä se mieli siitä asettuu. Entä sitten jos asettuukin? Vapaan mielestä synnytyslakko on ennen kaikkea niiden naisten mielenilmaus, jotka kyllä haluavat lapsia, mutta päätös mietityttää.

Synnytyslakko on toinen laatuaan. Tamperelainen Akkaryhmä järjesti edellisen vuonna 1986, heti Tshernobylin onnettomuuden jälkeen. Tavoite oli silloin sama kuin nyt: estää viidennen ydinvoimalan rakentaminen. Synnytyslakkoaddressin on allekirjoittanut nelisensataa naista, pariskuntaa ja tukeaan osoittavaa miestä. Se luovutetaan eduskunnan naisverkostolle ennen ydinvoimapäätöstä.

Lakkoaddressi ja keskustelua aiheesta osoitteessa:
http:// www.valvomo.org/lakko

Elina Venesmäki

*****

   

PUKEUTUMISOHJEITA

Kesän lähestyessä jouduin taas lukemaan erinäisiltä mielipidepalstoilta ärsyyntyneiden äijänkäppyröiden valituksia siitä miten jotkut naiset pukeutuvat liian lyhyisiin minihameisiin heti kesän koittaessa ja vievät hermostuneiden (mies)autoilijoiden huomion pois liikenteen vaaroista, tai miten joidenkin naisten nimenomaan pitäisi pukeutua lyhyisiin hameisiin kesällä jotta olisivat ilo äijänkäppyröiden silmille.
Sen vuoksi ajattelin ihan näin julkisesti tiedottaa, että minäkin pukeudun mielelläni kesällä lyhyeen minihameeseen. Pukeutumiseni syy ei kylläkään liity millään tavalla autoilijoihin eikä äijänkäppyröihin eikä mihinkään muuhunkaan erityisryhmään, vaan yksinkertaisesti siihen, että minä yleensäkin pidän hameista, erityisesti vaivattomista minihameista ja erityisesti kesällä, koska ne ovat helteellä mukavan viileitä ja vaivattomia. Tietenkin ne ovat esteettisestikin varsin viehättäviä, siis minun mielestäni. Muiden mielipiteillä ei ole niin suurta arvoa, koska tapanani on pukeutua vaatteisiin, jotka miellyttävät ensisijaisesti minua.

MarisaM

*****

SIVISTYSVALIOKUNTA OSOITTI SIVISTYMÄTTÖMYYTENSÄ

Opettajankoulutuksen mieskiintiöt eivät ratkaise mitään

Eduskunnan sivistysvaliokunta otti keväällä kantaa luokanopettajakoulutuksen naisistumiseen. Sivistysvaliokunnan miehet olivat huolissaan siitä, etteivät miehet pääse kouluttautumaan opettajiksi. Lausuntoon kirjoitettiin: "Valiokunta pitää välttämättömänä, että opetusministeriö yhteistyössä yliopistojen kanssa pikaisesti käynnistää valintaperusteiden uudistamisen sellaiseksi, että ne valikoivat tasaisemmin molempia sukupuolia opettajankoulutukseen. Myös sukupuolikiintiöiden käyttö kokeiluna on mahdollistettava." Kiintiölausunto meni yhden äänen enemmistöllä läpi. Sitä vastaan äänestivät yhtä lukuun ottamatta kaikki valiokunnan naiset.

Miesten opettajiksi saaminen ei valitettavasti onnistu kiintiöillä. Jos kiintiöiden puolesta äänestäneet valiokunnan jäsenet olisivat tutustuneet tehtyihin tutkimuksiin tai vaikka vain tilastoihin, olisivat he voineet tämän asian todeta itsekin. Esimerkiksi Tampereen yliopiston luokanopettajakoulutuksen vuoden 2000 pääsykokeisiin osallistuneista hakijoista 13 % oli miehiä mutta sisään opiskelemaan valituista 19 %. Luvut ovat samansuuntaisia myös muissa yliopistossa. Siis jo tällä hetkellä miesten on suhteessa helpompi päästä opiskelemaan opettajiksi valintajärjestelmän suosiessa miehiä.

Toistaiseksi luokanopettajankoulutuksen valintakoejärjestelmä on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa karsitaan hakijoita koulutodistusten, harrastuneisuuden sekä opettajakokemuksen perusteella. Tässä vaiheessa lisäpisteitä saa myös varusmies- tai siviilipalveluksen suorittamisesta. Tällä on haettu kompensaatiota miehille, joiden koulumenestys on nykyään keskimäärin heikompaa kuin naisten.

Yliopistoilla on siis jo käytössä useita keinoja houkutella miehiä opettajaopiskelijoiksi. Ongelmana siis tuskin on valintakoejärjestelmä. Jos opettajiksi halutaan lisää miehiä, täytyy ratkaisuja hakea jostain muualta kuin opettajankoulutuksen sukupuolikiintiöistä. Palkkaus lienee ensimmäinen.

Toinen kokonaan toinen asia on kysymys siitä, miksi miehiä kaivataan kouluun niin kipeästi. Sivistysvaliokunnan lausunnossa opettajakunnan naisistumista pidetään itsestään selvänä ongelmana. Lausunnosta ei käy ilmi, miksi miehiä halutaan lisää kouluun. Lausunnossa ei myöskään oltu huolissaan koulun johdon ja hallinnon miesvaltaisuudesta.

Arkikeskusteluissa miesopettajatarvetta perustellaan usein sillä, että kouluun tarvitaan kunnollisia miehen malleja huolehtimaan yksinhuoltajaäitien poikien erityistarpeista. Siitä mitä nämä erityistarpeet ovat, ei olla yksimielisiä. Lisäksi tässä keskustelussa tytöt ja heidän suhteensa miehen malliin jäävät usein problematisoimatta.

Sivistysvaliokunnan lausunto osoittaa, kuinka sukupuoleen liitettävät merkitykset esitetään kyseenalaistamattomina totuuksina eikä pysähdytä kysymään miksi ja mihin miehiä koulussa tarvitaan. Vaatimukset saada kouluun lisää miehiä tuntuvat samanaikaisesti olevan ristiriidassa opettajien sukupuolineutraalisuus -näkemysten kanssa. Useiden tutkimusten mukaan (esim. Lampela, 1995) opettajat eivät ajattele oppilaan sukupuolella olevan merkitystä opetustilanteissa tai tavoissa suhtautua oppilaisiin. Samanaikaisesti juuri opettajat ja kasvatusalan ammattilaiset ovat näkyvästi peräänkuuluttaneet lisää miehiä opettajiksi. Jos kerran oppilaan sukupuolella ei ole väliä, miksi opettajan sukupuolella olisi?

Lähinnä tämä tuo esiin sen ristiriitaisen puhuntatavan, joka keskustelussa miesopettajatarpeesta on. Käytännössä opettajat suhtautuvat ja arvottavat oppilaiden tekemisiä perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti. Koulussa hyvin menestyvä poika määritellään tiedemiestyyppiksi ja tyttö ylitunnolliseksi (esim. Sunnari, 1997). Tutkijat puhuvatkin sukupuolilinsseistä kuvaamaan ilmiötä, jossa kuvitellaan tasa-arvon toteutuvan kieltämällä sukupuolieron merkitys. Tällöin tuloksena on esimerkiksi menestymisen määrittyminen tytöille negatiiviseksi ja pojille positiiviseksi ominaisuudeksi.

Lisää ristiriitoja miesopettajakaipuuseen tuo tieto siitä, etteivät oppilaat erityisemmin ikävöi miesopettajia. Tämä on tullut ilmi esimerkiksi Tuula Gordonin ja Elina Lahelman tutkimuksessa, jonka mukaan oppilaat haluavat opettajikseen hyviä persoonallisia opettajia sukupuolesta riippumatta. Miesopettajien perään haikailevat siis ennen kaikkea opettajat itse.

Ihanteellista toki olisi, jos opettajakunnan sukupuolijakauma olisi tasapuolisempi. Tällöin saataisiin myös mahdollisimman paljon erilaisia malleja ja toimintatapoja kouluun. Miesten vaatiminen opettajiksi kysymättä millainen on hyvä opettaja, ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista. Koulussa tasa-arvon edistäminen edellyttää sukupuolijakauman korjaamista myös koulun hallinnossa ja johdossa. Seuraavaksi sivistysvaliokunta voisikin ottaa kantaa rehtoreiden valintakriteerien uudistamiseen.

Liisa Huhta

   

Takaisin ylös