logo_tahan

 
 
 

Feministinen mielipide- ja kulttuurilehti 
#6

 






Miksi olen feministinä kaapissa?

 Minulta kysytään usein, miksi kirjoitan tänne Raijakoohon salanimellä.  Pidän oikein henkilöllisyyteni salassa, koska en halua leimautua feministiksi. En yleensä kerro ammattianikaan, koska en halua, että minua pidetään ammattini edustajana. Olen yksilö, en aatteeni edustaja. En halua, että muut ottavat mielipiteen ilmaisuni siltä kannalta, että "tuossa puhuu nyt se feministi".

 Kaverini, jotka tietävät feminismistäni, kysyvät usein sen tapaisia  kysymyksiä kuin "mitä mieltä sinä olet feministinä siitä, että Saksa  laillisti prostituution". En pidä siitä. En halua ottaa kantaa feministinä vaan yksilönä. Väliin tuntuu myös siltä, että mikä minä olen vastaamaan  kysymykseen feministisestä näkökulmasta, kun feminismini on kotikutoista. En ole edes opiskellut yhtään kurssia naistutkimusta.

 Feminismiin liittyy aivan erityisiä ennakkoluuloja: feministi on  tiukkapipoinen ja huumorintajuton, vihaa miehiä tai halua alistaa heitä.  Ehkä jotkut ovatkin sellaisia. Minulle feminismi tarkoittaa sitä, että vastustan sukupuoleen perustuvaa sortoa.

 Monet naisetkaan eivät pidä feministeistä. Kerran ohjasin naisryhmää,  jonka tavoite oli naisten tilanteen parantaminen tietyssä yhteisössä. Eräs  ryhmässä aktiivisesti toiminut nainen totesi, ettei hän ymmärrä  feministejä, ei hänellä ole tarvetta korostaa sitä, että hän on nainen ja vaatia suureen ääneen oikeuksia. En alkanut oikomaan hänen käsitystään  feminismistä, mutta tuo osoitti jälleen sen, miten värittynyt sana 
 feminismi on. Samasta kertoo se, että lause aloitetaan usein "En ole feministi, mutta".

 Kaverini isä on rehtorina koulussa. Yhtenä päivänä isä oli kertonut kaverilleni kouluun töihin hakeneista opettajista. Isä oli todennut, että   eräällä hakijoista oli sivuaineena naistutkimus ja että sitä naista hän ei ainakaan aio kutsua haastatteluun. Olen kuullut myös monista naisista, jotka eivät halua, että naistutkimuksen suorituksia otetaan mukaan tutkintoon. Miksi kerjätä verta nenästään, ei se työnsaanti muutenkaan ole turhan helppoa. Tietysti tähän kohtaan voi sanoa, että minulla on vain se yksi elämä, miksi menisin työpaikkaan, jonne ei haluta tiedostavaa  ihmistä. Arki on kuitenkin raadollinen, ja tarvitsen palkkatuloa itseni elättämiseen. Itse lopetin oman nimeni käytön verkkojulkaisuissa siinä  vaiheessa, kun työhaastattelija mainitsi minun verkossa esittämistäni mielipiteistä. 

 Miksi sitten aatteeni on juuri feminismi? Siksikö, että minä olen valkoinen, keskiluokkainen ja heteroseksuaalinen. Ainoa toiseuttava tekijä  minussa on sukupuoleni. Onko sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen se tärkein juttu tällä hetkellä? Entä Suomen kaikki syrjäytyneet, Pietarin katulapset, Afrikan nälkäänäkevät? Niin monilla ryhmillä menee huonommin  kuin Suomen naisilla. En voi parantaa kaikkien maailman sorrettujen  asemaa, mutta pitäisikö avun kohteeni valita jollakin muulla perusteella  kuin sillä, että kuulun itse samaan joukkoon.




 TUIJA JUVA